Muutamia päiviä sitten nimimerkki ”female” kertoi täällä kokemuksestaan poliisin kanssa. Kirjoitusta epäiltiin provoksi.
Miksiköhän ”femalen” kertomusta oli joidenkin niin vaikea todeksi uskoa? Poliisiko muka ei käyttäytyisi todellisuudessa siten kuin kertomuksen poliisi? Lienevätkö epäuskoiset itse poliiseja, jotka omasta mielestään eivät koskaan kertomuksen poliisin lailla käyttäytyisi?
Itse en lainkaan epäile kertomuksen todenperäisyyttä. Minulla nimittäin on omakohtainen kokemus kuuden vuoden takaa, joka ei kovin paljon eroa "femalen" kokemasta.
Kuljin kytkettynä olleen koirani kera puiston läpi. Puiston laidassa oli tangon päässä koirakieltomerkki. Kulkemisemme nähnyt poliisimies otti minut jalkakäytävältä puhutteluunsa ja tiukkasi, olinko nähnyt sanotun merkin. Kun myönsin nähneeni, ja jopa keskustelleeni merkistä vuotta aikaisemmin hänen kanssaan, hän sanoi tekevänsä minusta rikosilmoituksen, perusteina järjestysrikkomus ja niskoittelu. Kuulin, että ”seuraavalla kerralla” minut otettaisiin kiinni ja vietäisiin putkaan. Olin kuulemma ”suorastaan rikollinen”.
Arvoltaan sanottu virkavallan edustaja oli komisario.
No, kävin rikoksesta epäiltynä poliisilaitoksella kuultavana. Rikosilmoitus tietysti raukesi, koska mitään rikosta/rikkomusta ei ollut tapahtunut. Koiran vieminen puistoon nimittäin ei ole kiellettyä ”kieltomerkistä” huolimatta (ei ollut kuusi vuotta sitten eikä ole nyt), eikä poliisilla ollut toimivaltaa käskeä minua puistosta pois.
Tein poliisimiehen menettelystä kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kanteluun tekemässään päätöksessä apulaisoikeusasiamies Jaakko Jonkka totesi, ettei poliisimiehellä ollut perusteita kiinniottouhkaukselleen sekä ettei hänellä ollut toimivaltaa yleisesti kieltää minua koirani kanssa ulkoilemasta ko. puistossa.
No, tekevälle sattuu. Ja vahingosta viisastuu. Ehkä poliisimies otti erehdyksestä opikseen?
Katin kontit!
Apulaisoikeusasiamiehen päätöksestä huolimatta vältin puistoon menemistä komisarion siellä nähdessäni, koska olin totaalisesti menettänyt uskoni kyseisen poliisimiehen harkintakykyyn. Useaan vuoteen ei sitten mitään tapahtunutkaan. Mutta annas olla, viime kesänä komisario pääsi kuin pääsikin yllättämään minut koirineni puistosta.
Heinäkuisena hellepäivänä olin istahtanut koirani kanssa hetkeksi puiston varjoisalle nurmikolle. Hetken päästä kyseinen poliisimies ilmestyi puistoon ja – poistettuaan penkiltä pari häirikköä – suunnisti minun luokseni. ”Lähtekääpäs pois!” kuului tyly komento. ”Tänne ei ole koiran kanssa tulemista!” Kerroin komisariolle, ettei sitä ainakaan järjestyslaki kiellä, ja näytin taskustani pusseja, joihin mahdolliset jätökset keräisin. ”Keräättekö myös kuset?”, komisario letkautti. Seuraavaksi kuulin tutun uhkauksen: ”Minä otan teidät kiinni ja vien putkaan!” ”Siitä vaan”, totesin, ”mutta teostanne vastaatte sitten leivättömän pöydän ääressä”. Putkaan vieminen jäi, mutta komisario tarttui lujalla otteella olkavarteeni ja työnsi minut koirineni puistosta jalkakäytävälle. (Komisarion – ja kai koirankin – onneksi koiraystäväni oli vasta viisikuinen pentu.) "Kun minä käsken, te poistutte!", oli komisarion selkeä perustelu virkatoimelleen.
Tein komisarion menettelystä jälleen kantelun. Kantelukirjelmän lopetan toivomukseen: ”Toivon kanteluuni nyt tehtävältä ratkaisulta sellaista sisältöä, että komisario X:nkin voitaisiin olettaa ymmärtävän ratkaisun häntä lainmukaiseen menettelyyn virkatoimissa velvoittavaksi. ” - Jos asian käsittely kestää yhtä kauan kuin ensimmäisellä kerralla, päätös on odotettavissa alkuvuodesta 2007.
Poliisikin on vain ihminen, niinpä niin. Mutta poliisi on myös paljon haltija virassaan. Tuntisipa poliisi edes lain ja toimisi sen mukaan.
Miksiköhän ”femalen” kertomusta oli joidenkin niin vaikea todeksi uskoa? Poliisiko muka ei käyttäytyisi todellisuudessa siten kuin kertomuksen poliisi? Lienevätkö epäuskoiset itse poliiseja, jotka omasta mielestään eivät koskaan kertomuksen poliisin lailla käyttäytyisi?
Itse en lainkaan epäile kertomuksen todenperäisyyttä. Minulla nimittäin on omakohtainen kokemus kuuden vuoden takaa, joka ei kovin paljon eroa "femalen" kokemasta.
Kuljin kytkettynä olleen koirani kera puiston läpi. Puiston laidassa oli tangon päässä koirakieltomerkki. Kulkemisemme nähnyt poliisimies otti minut jalkakäytävältä puhutteluunsa ja tiukkasi, olinko nähnyt sanotun merkin. Kun myönsin nähneeni, ja jopa keskustelleeni merkistä vuotta aikaisemmin hänen kanssaan, hän sanoi tekevänsä minusta rikosilmoituksen, perusteina järjestysrikkomus ja niskoittelu. Kuulin, että ”seuraavalla kerralla” minut otettaisiin kiinni ja vietäisiin putkaan. Olin kuulemma ”suorastaan rikollinen”.
Arvoltaan sanottu virkavallan edustaja oli komisario.
No, kävin rikoksesta epäiltynä poliisilaitoksella kuultavana. Rikosilmoitus tietysti raukesi, koska mitään rikosta/rikkomusta ei ollut tapahtunut. Koiran vieminen puistoon nimittäin ei ole kiellettyä ”kieltomerkistä” huolimatta (ei ollut kuusi vuotta sitten eikä ole nyt), eikä poliisilla ollut toimivaltaa käskeä minua puistosta pois.
Tein poliisimiehen menettelystä kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kanteluun tekemässään päätöksessä apulaisoikeusasiamies Jaakko Jonkka totesi, ettei poliisimiehellä ollut perusteita kiinniottouhkaukselleen sekä ettei hänellä ollut toimivaltaa yleisesti kieltää minua koirani kanssa ulkoilemasta ko. puistossa.
No, tekevälle sattuu. Ja vahingosta viisastuu. Ehkä poliisimies otti erehdyksestä opikseen?
Katin kontit!
Apulaisoikeusasiamiehen päätöksestä huolimatta vältin puistoon menemistä komisarion siellä nähdessäni, koska olin totaalisesti menettänyt uskoni kyseisen poliisimiehen harkintakykyyn. Useaan vuoteen ei sitten mitään tapahtunutkaan. Mutta annas olla, viime kesänä komisario pääsi kuin pääsikin yllättämään minut koirineni puistosta.
Heinäkuisena hellepäivänä olin istahtanut koirani kanssa hetkeksi puiston varjoisalle nurmikolle. Hetken päästä kyseinen poliisimies ilmestyi puistoon ja – poistettuaan penkiltä pari häirikköä – suunnisti minun luokseni. ”Lähtekääpäs pois!” kuului tyly komento. ”Tänne ei ole koiran kanssa tulemista!” Kerroin komisariolle, ettei sitä ainakaan järjestyslaki kiellä, ja näytin taskustani pusseja, joihin mahdolliset jätökset keräisin. ”Keräättekö myös kuset?”, komisario letkautti. Seuraavaksi kuulin tutun uhkauksen: ”Minä otan teidät kiinni ja vien putkaan!” ”Siitä vaan”, totesin, ”mutta teostanne vastaatte sitten leivättömän pöydän ääressä”. Putkaan vieminen jäi, mutta komisario tarttui lujalla otteella olkavarteeni ja työnsi minut koirineni puistosta jalkakäytävälle. (Komisarion – ja kai koirankin – onneksi koiraystäväni oli vasta viisikuinen pentu.) "Kun minä käsken, te poistutte!", oli komisarion selkeä perustelu virkatoimelleen.
Tein komisarion menettelystä jälleen kantelun. Kantelukirjelmän lopetan toivomukseen: ”Toivon kanteluuni nyt tehtävältä ratkaisulta sellaista sisältöä, että komisario X:nkin voitaisiin olettaa ymmärtävän ratkaisun häntä lainmukaiseen menettelyyn virkatoimissa velvoittavaksi. ” - Jos asian käsittely kestää yhtä kauan kuin ensimmäisellä kerralla, päätös on odotettavissa alkuvuodesta 2007.
Poliisikin on vain ihminen, niinpä niin. Mutta poliisi on myös paljon haltija virassaan. Tuntisipa poliisi edes lain ja toimisi sen mukaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lopeta jo! ei sinua kukaan ota todesta.....
A) ei suomessa ole mitään puistokomisarioita!
b) ei kukaan poliisimies suomessa toimi tuolla tavalla....
c) ei EOA:lle ole tehty tuon tapaista kantelua!
d) mitä ihmettä se komisario sielä pyistossa tekee?
e) kyllä jokainen poliisimies tietää niskoittelun tunnusmerkistön eikä lauo tuollaista...
LOPETA JO JA OTA LÄÄKKEESI TAI HAKEUDU HOITOON TAI KEITÄ KAHVIT JA LEIVO PULLAA JOTKA VOIN SYÖDÄ KUN TULEN HAKEMAAN SINUA LÄÄKÄRIN VIRKA- APU M-1 LÄHETTEEN TAKIA.......
Tämän vuodatuksen kirjoittaja yrittää esiintyä loukkaantuneena poliisina. Kirjoitus on kuitenkin liian tökerö ollakseen lähtöisin oikean poliisimiehen kynästä. Sen todellinen tarkoitus lieneekin mustata poliisikuntaa. Älkää hyvät lukijat menkö halpaan, eivät maamme poliisit sentään näin alhaisella tasolla ole!
Omalla kirjoituksellani en suinkaan tarkoita osoitella Suomen koko poliisikuntaa. Valtaosa maamme poliisimiehistä on asiallisia ja järkeviä. Mutta toisenlaisiakin on, kuten kaikissa ammateissa. Se on tosiasia, joka on nähtävä ja tunnustettava. Ja johon on myös syytä varautua.
Itsekin epäilen, että nämä "provoilijat" ovat juuri niitä "poliiseja", jotka ovat itse ehkä joutuneet vaikeuksiin tästä "yliampumisesta" joissain omissa tapauksissaan. Näin itse kuvittelisin, koska miksi muuten joku puolustaisi heidän toimintaa kuitenkin ihan asiallisissa kertomuksissa. Nämä ovat kuitenkin ihan yksittäisiä tapauksia mutta hyvin ikäviä, koska "kunnon" kansalainen joutuu tässä kärsimään rikollisten aiheuttamien paineiden takia. Poliisi siis purkaa omat paineensa "simputtamiseen".
minäkin lukiessani näitä juttuja: poliisi todellakin on vain ihminen ja herääkin kysymys, että kuinkakohan moni poliisi, oltuaan muutaman vuoden "kadulla", läpäisisi enää psykan testit "terveen papereilla"??
Kyllä uskon, että moni tavallinen, kunnon kansalainen saa joissain tapauksissa ottaa nahkoihinsa poliisin omat psyykkiset ongelmat ja paineet ja joutuvat näin sijaiskärsijöiksi.
poliisi on vain ihminen, mutta miks ihmeessä vielä pitää olla tyhmä,
missä olivat poliisit silloin kun järkeä jaettiin
helsinkiläisessä puistossa, joka on nimetty erään eläimen mukaan?
Jos vastauksesi on myöntävä ja tiedät vielä puiston nimen, niin pidän juttuasi hyvinkin uskottavana. Reijon käytöstä ei pidä kyllä yleistää koko poliisikuntaan;)
Kyllähän minä puiston nimen tiedän, kun sen laidassa asun. Jääköön puiston kuten komisarionkin nimi nyt "suurelle yleisölle" ainakin toistaiseksi salaisuudeksi. Kun on tuo kanteluasiakin vielä kesken.
Toistan nyt vielä selvennykseksi, mitä eräälle kuumakallelle tuossa ylempänä jo huomautin:
"Omalla kirjoituksellani en suinkaan tarkoita osoitella Suomen koko poliisikuntaa. Valtaosa maamme poliisimiehistä on asiallisia ja järkeviä. Mutta toisenlaisiakin on, kuten kaikissa ammateissa. Se on tosiasia, joka on nähtävä ja tunnustettava. Ja johon on myös syytä varautua."
Sen vielä lisään, että on po. poliisimies saanut hyvääkin aikaan. Varmaan hänellä oli nyt kritisoimaani menettelyynkin omasta mielestään hyvät perusteet - vaikka ne eivät lainmukaiset olleetkaan.
miehestä, niin hän elää vielä sitä aikaa, kun poliisimiehen toimivalta perustui siihen mitä hän itse sanoi.
Kansalaisen oli siis toteltava poliisimiestä, jos tämä käski kansalaisen jotakin tekemään. Reijo ei ole suostunut ymmärtämään, että nykyään käskyjen ja kehoitusten tulee perustua lakiin. Mutta ehkä se vanhakin koira vielä oppii uusia temppuja.
Kauanko olet muuten asunut siinä puiston reunassa? Et ole tainnut oppia vielä alueen tavoille.
Yleisesti luullaan, että se puisto on kaikkien kaupunkilaisten yleisessä ja yhteisessä käytössä, mutta käytännössähän se on Saaran ja hänen seurueensa oma puisto, jonne voivat päästä vain harvat ja valitut;)
Näkeekö Suomenmaassa todellakin kommareita jalkaisin ja varsinkin puistossa? Itse muistan nähneeni komisarioita vain kolme kappaletta keikoilla viimeisen neljän vuoden aikana ja uskon, että komisariot varmaankin mielummin lähtevät keikoille kun kuljeskelevat puistossa.
En lähde kiistämään tarinan todenmukaisuutta muutta HKI:n kihlakunnan alueella ei vain ole omiin silmiini sattunut.
eivät käy sen enempää puisto- kuin muillakaan keikoilla kuin äärimmäisen harvoin.
Ei siis Helsingissä tai muuallakaan.
Tämä puistotouhotus on kaiken tavoin muutenkin poikkeuksellinen tapaus ja siitä on tullut henkilökohtainen projekti niin Reijolle kuin Saarallekin ;)
Kirjoitin aikaisemmin:
"Poliisikin on vain ihminen, niinpä niin. Mutta poliisi on myös paljon haltija virassaan. Tuntisipa poliisi edes lain ja toimisi sen mukaan."
Ja puhuisipa poliisi edes totta!
Tämä minun valitettavasti täytyy vielä lisätä edellä olevaan, kun tänään sain kommentoitavakseni mainitun poliisimiehen kanteluuni antaman vastineen. Mutta poliisilla, kuten muillakin, on syylliseksi epäiltynä (ja kai myös kantelun objektina) lain mukainen oikeus puhua muutakin kuin totta. Ihminenhän se poliisikin vain on.