Niin siis oltiin perheen kanssa lomalla bulgariassa sunny beachilla nyt kuluneena syksynä.Ja samassa hotellissa oli poika, josta en ollu ensin edes varma onko suomalainen.Noh, siinä kokoloman ajan meillä oli selvää silmäpeliä kun nyt melkein jatkuvasti siinä ohimenen nähtiinkin..Mieli teki mennä monta kertaa juttelemaan, mutta ei sitten ollut tarpeeksi rohkeutta.Siinä sitten loman puolivälillä mulle selvis että se on kanssa suomalainen (uima-altaalla kuulin kun se puhui veljelleen).Ja sitten, viimesenä lomailtana se tuli juttelemaan mulle kun istuin hotellin terassilla..Olin ihan omissa ajatuksissa ja kattelin vaan maailman menoo joten säikähdin ensin koska en osannu oottaa että se tulis.Se kysyin mua pelaamaan bilistä sen veljen kans siinä lähellä olevaan baariin (freshiin) ja mä tietysti suostuin ja sanoin että tulisin siihen hotellin aulaan puolen tunnin päästä.Menin tietysti vähä laittaa itteeni hotellihuoneeseen ym.No sitten menin ja ilta meni mukavasti.Itseasiassa tosi mukavasti ja totta puhuen en oo ikinä kokenu mitää sellasta.Se sen veli siis lähti siinä vähän ajan päästä ja loppuilta oltiin kaksin..Käveltiin rannalla ja käytiin ottaa yhet drinksut yhessä baarissa.:)Siinä sitä sitten tietysti pusuteltiinkin ym pitkin iltaa ja oltiin muutenkin lähekkäin.Vaihdettiin numeroita ja kävi ilmi että sekin oli viimestä iltaa siellä ja et se lähtee aamulennolla, toisin ku mä vasta iltalennolla.Se lupas lähettää mulle viestiä heti kun pääsee suomeen sillon seuraavana päivänä.Mä lupasin mennä vielä aamulla "hyvästeleen" sen kun niiden (sen ja sen perheen) bussi lähtee lentokentälle.Ja tietysti sitten meninkin..:) heti kun se lähti, mulle tuli jo siinä vaiheessa kauhee ikävä.No sillon kun me sitten tultiin 5 aikaan aamuyöllä kotiin niin se oli lähettäny mulle viestin.Ja siitä sitten alko meiän seurustelu.Mutta oli yks asia mistä loppujen lopuks tuli ongelma..se asu aikas kaukana siitä kaupungista missä mä asun.No kuitenkin, me nähtiin aina kun mahollista, eli viikonloppusin koska kummallakin oli koulua.Eikä sillä ollu vielä sillon ajokorttia (eli oli vielä siis 17).Ja mäkin vasta 15.Mutta sitten se vaan alko pikkuhiljaa tulla yhä enemmän selväks miten iso ongelma siitä välimatkasta oli tulossa...kaks kuukautta sitä seurustelua kesti.Yhessä päätettiin lopettaa, mutta kyllä mä vielä siitä pojasta välitän ihan hirveesti.Ei oo yhtäkään päivää sen 3 viikon aikana ku meil meni poikki kulunu, etten ois miettiny sitä.Oon kuitenkin onnellinen et sain kokee jotai niin ihanaa just sen pojan kans.
Ikävä on..
sanna
41670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oi, miten sulonen tarina, mutta harmi, ku se ei päättyny onnellisesti. =/ Vaikka eihän tulevaisuudesta voi koskaan tietää! ;)Toisaalta ootte kyl aika nuorii, joten ei ehkä tuossa iässä kannatakaan seurustella... Tarkotan vaan sitä, että nuoruudesta pitää nauttii ja täytyy oppii tuntee itsensä! =)Minä seurustelen yhen ulkomaalaisen kanssa ja välimatkaa taitaapi olla reilut 3000 km. Mut toi välimatka ei oo kaatanu meidän suhdetta, koska ollaan molemmat päätetty että tästä ihmisestä kannattaa pitää kii. Ja kyllähän me tietty nähään aina tilaisuuden tullen. Onneks tää tilanne ei oo ikuinen.. Hyvää kannattaa oottaa! =)
Niinhän se on tietysti että tässä iässä vielä toi seurustelu ei välttämättä "kannata", ymmärrän sen itekkin..Mutta jokasen oma asiahan se on että miten näissä asioissa sitten menettelee.:)Niin oon miettiny sitä itekkin että eihän sitä tiedä miten sitten tulevaisuudessa kun ollaan vähän vanhempia.:)Se oikeestaan eniten harmittaa että kun meillä kuitenkin meni niin hyvin muuten, mutta sitten välimatkan takia se päätty noin.Ja kerettiin jo kiintyynkin toisiimme aika lailla, vaikkei usein nähtykään.:) Mutta joskus on vaan tehtävä valintoja ja ehkä tässä tilanteessa oli sitten parempi kummankin kannalta noin.
jos se poika tosiaan rakastaa sua se muuttaa sua lähelle. eikä ikä ole mikään ongelma. ystäväni ville on pitänyt itsestään huolta 3-vuotiaasta asti aloitti asunto säästämisen ja muutti 5 vanhana omaan kämppään äijä on nyt 12 ja asunto kohta maksettu. että kyllä nuo nuoretkin pystyvät jos vain tosissaan yrittävät
Leikkimökkiinkös se Ville on muuttanut?