Lapsettomuus, parisuhde ja koko elämä

Hoidot ovat todella rankkoja ja mieliala on jatkuvasti matalalla..Olin ärtyisä, vihainen ja taisimme miehenkin kanssa kinastella mitä ihmeellisimmistä syistä. Välillä olin masentunut enkä oikein välittänyt mistään mitään. Luulen että minua ovat kannustaneet jaksamaan ihanat ystäväni joille olen kertonut ongelmistamme. Ovat välillä yrittäneet keksiä minulle muuta ajattelemista ja keksineet jotain mukavaa tekemistä että olisi edes tunnin verran miettimättä lapsettomuutta yms.Mutta toivottavasti teille käy kuten meille nyt: Monen vuoden yrittämisen ja monien alkionsiirtojen jälkeen testasin eilen plussaa. En osaa enkä uskalla vielä täysillä innostua kun voi tapahtua vielä vaikka mitä.. Olen kerran aikaisemmin saanut keskenmenon ja se oli tosi rankkaa aikaa.
Jostain kummasta sitä voimaa vain tuntuu saavan vaikka tuntuisi että kaikki kaatuu niskaan. Olet oikeassa:ihminen ei jaksa ihan kaikkea vaikka miten yrittäisi. Ei ainakaan jos on "yksin". Ja jos ei halua kertoa ystäville niin ainakin minulle on tarjottu lapsettomuuspoliklinikalta keskusteluapua. Siellä voisi jutella sairaanhoitajan tai mahdollisesti ihan psykologin kanssa. Kannattaa muuten välillä ottaa pieni irtautuminen rankkoihin hoitoihin, ja lähteä vaikka pienelle matkalle. Meille matka teki todella hyvää. Lapsettomuusasiat tulivat välillä mieleen mutta uusi ympäristö, ihmiset ja erilainen kulttuuri "sekoittivat" jotenkin mieleni ja pystyin nauttimaan matkasta hyvin. Sai pieneksi hetkeksi ajatukset johonkin muuhun kuin hormonipiikkeihin ja itkuun. Ja sain valtavasti voimaa uusiin hoitoihin kun palasin kotiin. Toivon sinulle ihanaa joulun aikaa ja rekallisen voimia! Voi hyvin!!!

Olen hieman eri tilanteessa kuin te, mutta lapsettomuus vaivaa myös minun mieltäni.. minulla suurin ongelma tässä asiassa on, että olen aivan yksin tämän tiedon kanssa. Saatuani tietää että minun voi olla vaikeaa saada omia lapsia, kerroin tästä silloiselle miehelleni. Suhde ei kuitenkaan kestänyt ja jäin yksin. En tiedä oliko lapsettomuudella mitään osuutta siihen että mies lähti, näin kuitenkin kävi. Nyt ahdistaa olla sinkkuna ja yrittää etsiä uutta suhdetta kun taustalla on tieto tästä mahdollisesta lapsettomuudesta. Ei haluaisi pimittää tietoa uudelta kumppanilta, toisaalta ei haluaisi heti kertoa.. Pelottaa ajatus etten ikinä löydä ihmistä, joka olisi valmis käymään läpi mahdollisia hoitoja ym.. masentaa todella tämä kaikki. Mutta onnea teidän yrityksellenne ja voimia!:)