Onko taistelu kansainvälistä adoptiota vastaan voitettavissa?

Toinen tuleminen

Itse uskon, että taistelu saattaa hyvinkin olla jo hävitty. Me ensimmäisen ja toisenkin polven adoptiolapset olemme vasta heräämässä siihen, kuinka laajoja ongelmat ja väärinkäytökset todella ovat!

Tässä tilanteessa ei ehkä ole enää muuta tehtävissä, kuin aloittaa verinen "vastahyökkäys" Saattaa hyvinkin olla nyt jo liian myöhäistä puuttua kaikkiin niihin ongelmiin ja ylilyönteihin, joita kansainvälinen lapsikauppa on jo kyennyt saamaan aikaan. Tällöin jää jäljelle enää vain niin sanottu "poltetun maan taktiikka" Meidän (pääosin entisten adoptiolasten)on alettava entistä julkisemmin ja agressiivisemmin alkaa kamppanijointi kansainvälistä lapsikauppaa vastaan! Meidän on mm kirjoitteva eduskunnalle, ja esiinnyttävä entistä aktiivisemmin mediassa! Tämä taistelu voi tosin siitäkin huolimatta olla "hävitty" jolloin me emme voi muuta kuin huolehtia siitä, ettei uusia lapsia enää adoptoida. Yhä useampi maa mm Itä-Euroopassa on alkanut rajoittaa kansainvälistä lapsikauppaa alueellaan. On totta, että meitä lapsikaupan vihollisia tullaan suuresti vihaamaan tämän takia. Kyseessä on kuitenkin paremman maailman puolesta taisteleminen, jossa lapsia ei enää myytäisi rahasta, jonnloinka tämä taistelu todella on sen väärtti!

9

1000

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • amma

      mikä tässä on pointtina? kv-adoption vastustus? vai oletko sitä mieltä, että pitäisikö kieltää myös ulkomaiden sisäinenkin adoptio?

      mielestäni kv-adoptio on todella tärkeä lastensuojelullinen alue, kunhan sitä tehdään ilman voittojen tavoittelua ja sääntöjen mukaan - suomessa ollaan hyvin hoidettu nämä asiat.

      • Melli

        Mietin vain, kun luin tuota "soopaa" että kumpi sitten on parempi, antaa noitten lapsi parkojen kuolla vai että he saavat hyvän kodin, vaikkakin maapallon toiselta puolelta?

        Itse olen adoptoinut kaksi aivan ihanaa lasta, toisen Kiinasta ja toisen Thaimaasta. Poikani papereissa luki "jätetään kuolemaan", aika hurjaa vai mitä, hän oli todella sairas kun hänet saimme ja nyt kolmen vuoden jälkeen meillä on aivan fantastinen lapsi, kiltti, suloinen, toiset huomioiva ja mikä tärkeintä hän on TERVE ja joka päivä kertoo meille vanhemmille miten paljon meitä rakastaa. Näinkö hän olisi jo kuollut ellemme olisi häntä tuolta pois hakeneet, kuka tietää.


    • puolestasi

      sanoo elämäänsä tyytyväinen kv-adoptoitu.

      • suspicious

        Olen tavannut muutamia elämäänsä tyytyväisiä adoptiolapsia. Valitettavasti olen tavannut kymmeniä kaltaisiani kv-adoptoituja, joiden sisällä puhuu heidän adoptiovanhempiensa onni. On onni olla tullut pelastetuksi. On onni omistaa oma perhe. On onni tulla rakastetuksi omana itsenään (kuten he luulevat). On onni saada käydä koulua. On onni voida harrastaa maalausta ja ratsastusta. On onni saada ruokaa joka päivä. On onni...


      • Miten on
        suspicious kirjoitti:

        Olen tavannut muutamia elämäänsä tyytyväisiä adoptiolapsia. Valitettavasti olen tavannut kymmeniä kaltaisiani kv-adoptoituja, joiden sisällä puhuu heidän adoptiovanhempiensa onni. On onni olla tullut pelastetuksi. On onni omistaa oma perhe. On onni tulla rakastetuksi omana itsenään (kuten he luulevat). On onni saada käydä koulua. On onni voida harrastaa maalausta ja ratsastusta. On onni saada ruokaa joka päivä. On onni...

        Helppoa on sellaisen puhua jolla noita kaikkea on: perhe, mahdollisuus opiskella, harrastaa, ruokaa joka päivä.....tuosta kaikestahan voi ihan vapaaehtoisesti luopua viimeistään kun tulee täysi-ikäiseksi !!! Suosittelen ilman muuta luopumista jos nuo asiat eivät tee onnellisiksi !

        Ja ihan voi vapaaehtoisesti vaikka lähteä kehitysaputyöhön tai avuksi lastenkoteihin maailmalle tai aids-orpoja auttamaan sairaaloihin....maailma on avoin jollei nykyinen elämä miellytä.

        On onni olla tullut pelastetuksi - höpö höpö, ei kukaan adoptiovanhempi ole mikään pelastaja.

        On onni omistaa oma perhe - minusta ainakin on onni omistaa perhe vaikken itse ole adpotiotu, ystävistäni on onni omistaa perhe, tutuistani on onni omistaa perhe, miksei sitten adoptiolapsestakin olisi onni omistaa perhe? Ehkä sitten ei sinusta näin ole.

        On onni tulla rakastetuksi omana itsenään (kuten he luulevat) - minusta tämä on jokaisen ihmisen toive, on adoptoitu tai ei, onni tulla rakastetuksi omana itsenään. Rakastaa voi mutta kaikista tavoista ei tarvitse pitää. Rakastan minäkin lapsiani, mutta ei se tarkoita että he 'omana itsenään' saisivat tehdä mitä huvittaa.

        On onni saada käydä koulua - todennäköisesti. Jollei koe sitä onneksi niin opiskelun voi lopettaa kun oppivelvollisuus on täytetty.

        On onni voida harrastaa maalausta ja ratsastusta - jos nyt niistä tykkää, mitäänhän ei ole pakko harrastaa.

        On onni saada ruokaa joka päivä - no ihan varmasti on.

        On onni... ONNI on sitä että pelaa niillä korteilla jotka elämä on antanut, ei vaivu itsesääliin, ei jossittele, vaan katsoo eteenpäin. Omasta elämästään on vastuussa vain itse, jollei nykyinen elämä miellytä niin sitä voi lähteä muuttamaan.


      • suspicious
        Miten on kirjoitti:

        Helppoa on sellaisen puhua jolla noita kaikkea on: perhe, mahdollisuus opiskella, harrastaa, ruokaa joka päivä.....tuosta kaikestahan voi ihan vapaaehtoisesti luopua viimeistään kun tulee täysi-ikäiseksi !!! Suosittelen ilman muuta luopumista jos nuo asiat eivät tee onnellisiksi !

        Ja ihan voi vapaaehtoisesti vaikka lähteä kehitysaputyöhön tai avuksi lastenkoteihin maailmalle tai aids-orpoja auttamaan sairaaloihin....maailma on avoin jollei nykyinen elämä miellytä.

        On onni olla tullut pelastetuksi - höpö höpö, ei kukaan adoptiovanhempi ole mikään pelastaja.

        On onni omistaa oma perhe - minusta ainakin on onni omistaa perhe vaikken itse ole adpotiotu, ystävistäni on onni omistaa perhe, tutuistani on onni omistaa perhe, miksei sitten adoptiolapsestakin olisi onni omistaa perhe? Ehkä sitten ei sinusta näin ole.

        On onni tulla rakastetuksi omana itsenään (kuten he luulevat) - minusta tämä on jokaisen ihmisen toive, on adoptoitu tai ei, onni tulla rakastetuksi omana itsenään. Rakastaa voi mutta kaikista tavoista ei tarvitse pitää. Rakastan minäkin lapsiani, mutta ei se tarkoita että he 'omana itsenään' saisivat tehdä mitä huvittaa.

        On onni saada käydä koulua - todennäköisesti. Jollei koe sitä onneksi niin opiskelun voi lopettaa kun oppivelvollisuus on täytetty.

        On onni voida harrastaa maalausta ja ratsastusta - jos nyt niistä tykkää, mitäänhän ei ole pakko harrastaa.

        On onni saada ruokaa joka päivä - no ihan varmasti on.

        On onni... ONNI on sitä että pelaa niillä korteilla jotka elämä on antanut, ei vaivu itsesääliin, ei jossittele, vaan katsoo eteenpäin. Omasta elämästään on vastuussa vain itse, jollei nykyinen elämä miellytä niin sitä voi lähteä muuttamaan.

        Sinä et tunnu yhtään ymmärtävän tätä asiaa. Jos inhoo adoptiota, niin sitten inhoo. Jos ei haluaisi olla adoptioperheen sukunimellä, niin mitäs pitäs tehdä? Laki ei anna mulle mahista ottaa entistä sukunimeäni takaisin, koska sitä ei tiedetä. En voi ottaa syntymämaan sukunimeä, koska "suvussani" eli siis adoptiovanhempien suvussa ei ole neljään sukupolveen taaksepäin esiintynyt ketään semmoista ja olen nykyään 100% Suomen kansalainen.

        Neuvot lähtemään kehitysaputyöhön. Mitäpä jos en halua lähteä rikkaana länsimaalaisena mihinkään säälittelytyöhön. Mitäpä jos haluaisin osata syntymämaani kielen ja kulttuurin ja kokea kuuluvani sinne? Tästä paskasta kansalaisuudesta en edes pääse eroon ellen saa oikeutta johonkin muuhun kansalaisuuteen. Etunimen vaihto kävi onneksi helposti :D Se olikin parasta tässä kaikessa. Isin ja äitin pikkukullanmuru meni maistraattiin ja heitti "suvun" perintönimen hetkessä hiiteen.

        Onko omana itsenään rakastaminen sinusta sitä, että antaa lasten tehdä mitä ne haluaa? Jos on, niin onpa sinulla suppilonäkö. Yhtään siitä ei ole kyse, mutta olen varma, että ainakin 98% adoptiolapsista ymmärtää mitä tarkoitan. Minuakin rakastetaan nyt omana itsenä, kun olen onneksi löytänyt rakkaan, jonka kanssa on kaikenlaisia suunnitelmia.

        No mut hyvää jatkoa sulle ja toivon onnea myös sun adoptiolapsille.


      • Jatketaan kirjoittelua
        suspicious kirjoitti:

        Sinä et tunnu yhtään ymmärtävän tätä asiaa. Jos inhoo adoptiota, niin sitten inhoo. Jos ei haluaisi olla adoptioperheen sukunimellä, niin mitäs pitäs tehdä? Laki ei anna mulle mahista ottaa entistä sukunimeäni takaisin, koska sitä ei tiedetä. En voi ottaa syntymämaan sukunimeä, koska "suvussani" eli siis adoptiovanhempien suvussa ei ole neljään sukupolveen taaksepäin esiintynyt ketään semmoista ja olen nykyään 100% Suomen kansalainen.

        Neuvot lähtemään kehitysaputyöhön. Mitäpä jos en halua lähteä rikkaana länsimaalaisena mihinkään säälittelytyöhön. Mitäpä jos haluaisin osata syntymämaani kielen ja kulttuurin ja kokea kuuluvani sinne? Tästä paskasta kansalaisuudesta en edes pääse eroon ellen saa oikeutta johonkin muuhun kansalaisuuteen. Etunimen vaihto kävi onneksi helposti :D Se olikin parasta tässä kaikessa. Isin ja äitin pikkukullanmuru meni maistraattiin ja heitti "suvun" perintönimen hetkessä hiiteen.

        Onko omana itsenään rakastaminen sinusta sitä, että antaa lasten tehdä mitä ne haluaa? Jos on, niin onpa sinulla suppilonäkö. Yhtään siitä ei ole kyse, mutta olen varma, että ainakin 98% adoptiolapsista ymmärtää mitä tarkoitan. Minuakin rakastetaan nyt omana itsenä, kun olen onneksi löytänyt rakkaan, jonka kanssa on kaikenlaisia suunnitelmia.

        No mut hyvää jatkoa sulle ja toivon onnea myös sun adoptiolapsille.

        Jos en ymmärrä niin selitä !!! Sitä toivoisin. Aikuisten maailmassa kaivataan konkreettisia selityksiä, ei pelkkiä tunneilmauksia, jotta ymmärtäisimme todella. Tai ainakin minä kaipaan niitä: jos sanot että inhoat adoptiota, niin kerro miksi ?

        Ilman muuta sinulla on oikeus tuntea mitä tunnet, se on kaikkien perusoikeus. Sinulla on siis tottakai täysi oikeus inhota adoptiota ja sen tiedätkin. Inho on tunne siinä missä muutkin tunteet, se perustuu jollekin.

        Tarkoitin vain sitä että miksi antaisit tuon inhon hallita elämääsi ?
        Maailmassa tapahtuu pahoja, pahoja, pahoja, asioita eikä adoptio todellakaan ole sieltä pahimmasta päästä. Sinähän elät, olet varmaan terve, olet löytänyt oman rakkaan....

        En ole keneltäkään adoptiota inhoavalta saanut konkreettista vastausta siihen että miksi inhoaa adoptiota ? Tai että millaiseksi näkevät vaihtoehdot ?

        Tai että miksi inhoavat adoptiota ( joka sisältää yleensä myös adoptiovanhemmat) enemmän tai mielummin kuin biovanhempiaan tai syntymämaan viranomiaisia jotka 'aiheuttivat' adoption ?

        Yleensähän adoptiota inhoavat sanovat että mielummin olisivat asuneet synnynmaassaan lastenkodissa ? Kerro miten sinusta sinun elämäsi olisi siellä sujunut ?

        Siitä vaan opettelemaa kyseistä kieltä, täysi-ikäisenä normaalijärjellä varustettuna ihmisenä varmastikin löydät paikkasi syntymämaassasi. Tee suunnitelmia jotka voit toteuttaa. Kulttuuri ei ole synnynnäistä, vaan se on opittua.

        Adoption 'vika' ei liene se jos syntymämaassasi syntymäsukunimeäsi ei tiedetä niin sitä ei tiedetä. Sukunimeä voi muuttaa täysi-ikäisenä pätevistä syistä (varsinkin jos nimeä ei esiinny väestörekisterissä), nimen ei tarvitse kuulua esivanhemmille. Oletko kokeillut hakumenettelyn kautta?

        Etunimen vaihto....no jaa, meidän lapsillamme on heidän alkuperäiset nimensä mukana nykyisissä nimissään eikä minua vaivaisi hiukkaakaan jos he haluavat ryhtyä käyttämään alkuperäistä (lastenkodin antamaa) nimeään.

        Minusta olisi mielenkiintoista tietää vastauksesi seuraaviin:

        - inhoatko adoptiota yleensä vain vain kv-adoptiota ja miksi
        - vai inhoatko sitä että juuri sinut adoptoitiin ja juuri sinun perheeseesi
        - olisiko adoptio ollut parempi esim. johonkin toiseen maahan
        - inhoatko biovanhempiasi siksi että antoivat sinut adoptoitavaksi ja jos et inhoa niin miksi ?
        - inhoatko syntymämaan viranomaisia että antoivat sinut adoptioon (kaksi viimeistä tahoahan ovat ne syyt miksi sinut on adoptoitu)
        - mitä olet itse aktiivisesti tehnyt päästäksesi takaisin syntymämaahasi - oletko opiskellutsyntymämaasi kieltä, kultturia, säästänyt rahaa matkustaaksesi sinne, tehnyt sunnitelmia jotta pääsisit palaamaan sinne, ehkäpä jopa asumaan sinne pysyvästi
        - miten toimit jotta syntymämaasi lapsia ei annettaisi enää pahana pitämääsi adoptioon (adoptiohan on näet seuraus, ei syy)

        Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole selitellä, ei taivutella sinua ajattelemaan toisin, ei ole tarkoitus että sinun pitäisi hyväksyä adoptio.

        Adoptiopäätös on aina aikuisten vastuulla, biovanhempien, luovuttajamaan viranomaisten, suomalaisten viranomaisten ja adoptiovanhepien. Siinä ei lapsella ole mitään sanottavaa, lapsi joutuu elämään näiden päätösten mukaan. Näin se vain on. Meidän lapsemme olisivat tulleet adoptoiduiksi jonnekin muualle jollemme me olisi heitä adoptoineet. Eli meidän tekemä päätös adoptoista ei olisi tilannetta muuttanut, vain perhe olisi muuttunut. Me olemme valmiit ottamaan adoptiosta vastuun vaikka me oikeastaan kannamme vain seuraukset hylkäämisestä.

        Minusta on todella hienoa että adopiolapset kirjoittelevat negatiivisistakin asioista. Toivoisin vain hiukan konkreettisempia selityksiä, vaikka jo ihan sen takia että adoptiovanhemmat pystyvät oppimaan.

        Hyvää Joulunodotusta näin joulukuun ensimmäisenä päivänä ! Meidän ipanat antoivat juuri kirjeet joulupukille lähetettäviksi.


      • Adoäidille
        Jatketaan kirjoittelua kirjoitti:

        Jos en ymmärrä niin selitä !!! Sitä toivoisin. Aikuisten maailmassa kaivataan konkreettisia selityksiä, ei pelkkiä tunneilmauksia, jotta ymmärtäisimme todella. Tai ainakin minä kaipaan niitä: jos sanot että inhoat adoptiota, niin kerro miksi ?

        Ilman muuta sinulla on oikeus tuntea mitä tunnet, se on kaikkien perusoikeus. Sinulla on siis tottakai täysi oikeus inhota adoptiota ja sen tiedätkin. Inho on tunne siinä missä muutkin tunteet, se perustuu jollekin.

        Tarkoitin vain sitä että miksi antaisit tuon inhon hallita elämääsi ?
        Maailmassa tapahtuu pahoja, pahoja, pahoja, asioita eikä adoptio todellakaan ole sieltä pahimmasta päästä. Sinähän elät, olet varmaan terve, olet löytänyt oman rakkaan....

        En ole keneltäkään adoptiota inhoavalta saanut konkreettista vastausta siihen että miksi inhoaa adoptiota ? Tai että millaiseksi näkevät vaihtoehdot ?

        Tai että miksi inhoavat adoptiota ( joka sisältää yleensä myös adoptiovanhemmat) enemmän tai mielummin kuin biovanhempiaan tai syntymämaan viranomiaisia jotka 'aiheuttivat' adoption ?

        Yleensähän adoptiota inhoavat sanovat että mielummin olisivat asuneet synnynmaassaan lastenkodissa ? Kerro miten sinusta sinun elämäsi olisi siellä sujunut ?

        Siitä vaan opettelemaa kyseistä kieltä, täysi-ikäisenä normaalijärjellä varustettuna ihmisenä varmastikin löydät paikkasi syntymämaassasi. Tee suunnitelmia jotka voit toteuttaa. Kulttuuri ei ole synnynnäistä, vaan se on opittua.

        Adoption 'vika' ei liene se jos syntymämaassasi syntymäsukunimeäsi ei tiedetä niin sitä ei tiedetä. Sukunimeä voi muuttaa täysi-ikäisenä pätevistä syistä (varsinkin jos nimeä ei esiinny väestörekisterissä), nimen ei tarvitse kuulua esivanhemmille. Oletko kokeillut hakumenettelyn kautta?

        Etunimen vaihto....no jaa, meidän lapsillamme on heidän alkuperäiset nimensä mukana nykyisissä nimissään eikä minua vaivaisi hiukkaakaan jos he haluavat ryhtyä käyttämään alkuperäistä (lastenkodin antamaa) nimeään.

        Minusta olisi mielenkiintoista tietää vastauksesi seuraaviin:

        - inhoatko adoptiota yleensä vain vain kv-adoptiota ja miksi
        - vai inhoatko sitä että juuri sinut adoptoitiin ja juuri sinun perheeseesi
        - olisiko adoptio ollut parempi esim. johonkin toiseen maahan
        - inhoatko biovanhempiasi siksi että antoivat sinut adoptoitavaksi ja jos et inhoa niin miksi ?
        - inhoatko syntymämaan viranomaisia että antoivat sinut adoptioon (kaksi viimeistä tahoahan ovat ne syyt miksi sinut on adoptoitu)
        - mitä olet itse aktiivisesti tehnyt päästäksesi takaisin syntymämaahasi - oletko opiskellutsyntymämaasi kieltä, kultturia, säästänyt rahaa matkustaaksesi sinne, tehnyt sunnitelmia jotta pääsisit palaamaan sinne, ehkäpä jopa asumaan sinne pysyvästi
        - miten toimit jotta syntymämaasi lapsia ei annettaisi enää pahana pitämääsi adoptioon (adoptiohan on näet seuraus, ei syy)

        Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole selitellä, ei taivutella sinua ajattelemaan toisin, ei ole tarkoitus että sinun pitäisi hyväksyä adoptio.

        Adoptiopäätös on aina aikuisten vastuulla, biovanhempien, luovuttajamaan viranomaisten, suomalaisten viranomaisten ja adoptiovanhepien. Siinä ei lapsella ole mitään sanottavaa, lapsi joutuu elämään näiden päätösten mukaan. Näin se vain on. Meidän lapsemme olisivat tulleet adoptoiduiksi jonnekin muualle jollemme me olisi heitä adoptoineet. Eli meidän tekemä päätös adoptoista ei olisi tilannetta muuttanut, vain perhe olisi muuttunut. Me olemme valmiit ottamaan adoptiosta vastuun vaikka me oikeastaan kannamme vain seuraukset hylkäämisestä.

        Minusta on todella hienoa että adopiolapset kirjoittelevat negatiivisistakin asioista. Toivoisin vain hiukan konkreettisempia selityksiä, vaikka jo ihan sen takia että adoptiovanhemmat pystyvät oppimaan.

        Hyvää Joulunodotusta näin joulukuun ensimmäisenä päivänä ! Meidän ipanat antoivat juuri kirjeet joulupukille lähetettäviksi.

        Sukunimen vaihdosta:

        Suomen kansalainen ei voi ottaa sukunimekseen ulkomaalaista nimeä, ellei se ole esiintynyt omassa sukupuussa tarpeeksi lähellä. Raja taisi olla neljä tai viisi sukupolvea taaksepäin. Eli suomalainen henkilö ei voi ryhtyä Johanssoniksi, Schwartsiksi, Da Silvaksi, Krossopoulokseksi, Gandhiksi tai Rongjiksi ellei semmoista nimeä löydy omasta sukupuusta. Poikkeuksena on semmoiset sanat, jotka sattuvat olemaan suomenkielisiä sanoja. Esimerkiksi Manner on suomalainen sana, sukunimi ja englanninkielinen sana. En tiedä, miten Suomessa suhtaudutaan toisen kotimaisen kielemme sanoihin. Joka tapauksessa nämä tuskin helpottavat Aasiasta, Afrikasta tai Etelä-Amerikasta adoptoituja.

        Suomalainen henkilö voi sen sijaan hakea sukunimekseen jo Suomessa esiintyvää sukunimeä, ellei se ole suojattu tai jotain uudisnimeä, joka on kieliasultaan suomalainen. Tämäkään ei taida auttaa henkilöä, joka ei pidä Suomen kansalaisuudestaan.


    • Adoäiti

      Tämän tulee olla provo???

      Lapset, jotka tulevat Suomeen kotiin ovat olleet ilman kotia!!!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2024
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1082
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      883
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      262
      770
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      760
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      744
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      693
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      679
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      673
    Aihe