Nään unta usein naisista just viime yönäki. Mun suhteet on sellasia et alistan miehen ku miehen ja kaikki ne tuntuu niin ressukoilta enkä usko et mitää unelmien miestä on.
tuntuu et oon joku äiti tai sisko ja mun tehtävä on pitää huolta miehestä.en osaa ajatella itteäni kenenkä naisen kaa,mut jotkut niistä saa mus jotain outoi tunteita aikaan..
kerran yks tuntematon nainen kehu mua kauniiks....se tuntu niin kivalta..ja se oli viel ite kaunis.. ja mä en ees usko miestä jos se kehuu kauniiks tai mitää.Onko tää nyt sitä et oon niin pettyny miehii et luulen vaa et naiset ois erillaisia?? oon vast 19...et voisko se sit jotenki kuuluu ikää?;) ;)
tuntuu et oon joku äiti tai sisko ja mun tehtävä on pitää huolta miehestä.en osaa ajatella itteäni kenenkä naisen kaa,mut jotkut niistä saa mus jotain outoi tunteita aikaan..
kerran yks tuntematon nainen kehu mua kauniiks....se tuntu niin kivalta..ja se oli viel ite kaunis.. ja mä en ees usko miestä jos se kehuu kauniiks tai mitää.Onko tää nyt sitä et oon niin pettyny miehii et luulen vaa et naiset ois erillaisia?? oon vast 19...et voisko se sit jotenki kuuluu ikää?;) ;)
Vastaukset 7
Vanhimmat
olet harvinaisen lapsellinen ikäiseksesi, mikäli et vain provoile.
vielä saa olla lapsellinen. Ihan pentuhan sitä silloin oli. Haaveet, fantasiat ja todellisuus on eri asia. Ihan rauhassa mieti juttuja.
jotain pahasti...milläs nimillä niitä naisia sit kutsutaa mitkä tykkää naisista??vai mikä noin kolahti?????
mies ku noin vastaat ku kirjotan ihan asiallisesti...halusin vaa tietää onko kellään samoi ongelmii...enkä sitä minkä tasonen oon sun mielestä,mut kiitos vastauksesta kuitenkin.....
vai olenko väärässä? Siis kyselyitä että mihin joukkoon urheaan kuuluu. Joihinkin sitä suhtautuu jopa auttavasti mutta jos tähän tyyliin kirjoitetaan mun on kyllä sanottava että epäilen olisko kyseessä ihan puoliheitto.
Et sä ole lesbo, sä olet nuorehko ihminen.
Kuulostaa tutulta ja niin "normaalilta", jokaisen nuoren (ja jopa vanhemmankin)mieltä joskus vaivaavalta/vaivanneelta asialta! Olen itse löytänyt oman lesbouteni jo aikaa sitten, mutta vaikka pidänkin enemmän naisista kuin miehistä, en halua kutsua itseäni lesboksi, sillä se ei ole todellakaan paras sana kuvaamaan omaa persoonalllista identiteettiäni. Ja sitäpaitsi monien mielestä olen ennemminkin biseksuaali, koska minulla on ollut elämäni aikana enemmän miessuhteita kuin naissuhteita, mutta jokainen saa olla mitä mieltä tahtoo. Minä olen kuitenkin Minä enkä mikään kategorioitu pakkaus!
Jokainen meistä on juuri sitä mihin itse uskoo. Mitä Sinä haluat olla, mikä Sinusta tuntuu parhaimmalta - se on sitä - mitä TODELLA OLET! Jos uskot enemmän naisiin, se nyt on ihan ymmärrettävää: kuka nyt miesten juttuja täydestä ottaisikaan?! Nainen ymmärtää naista paremmin ja myös näkee, milloin toinen on tosissaan ja milloin ei. Itse ihmettelen kovin, että miten niin moni nainen antaa miesten huijata itseään ihan kympillä ja sulattaa kaiken paskan ja hölynpölyn, mitä ne äijät kiimaisina suustansa suoltavat. Kyllä naisetkin valehtelevat - ja hehän(siis me!) tekevät sitä itse asiassa paremmin kuin miehet - mutta naisen totuuden sanat naiselle tuntuvat voimakkaammin kuin miehen sanat naiselle. Mistähän se sitten johtuu..? Koska nainen tuntee naisen läpikotoisin ja erottaa pinnallisen lepertelyn ja teeskentelyn aidosta kommentista ja empatiasta.
Miksi minä pidän enemmän naisista? Siksi koska he ovat ehdottomasti älykkäämpiä ja haastavampia kuin miehet. Ja heidän rakastaminen on antoisampaa ja värikkäämpää. En tunne olevani miesten kanssa samalla aaltopituudella - tosin en useimpien naistenkaan - mutta kun oikea tulee vastaan, fyysinen maailma kadottaa merkityksensä sekä kaikki se, mihin meitä ihmisiä yritetään kasvattaa, jotta olisimme "normaaleja" - yhteiskuntakelpoisia, vanhempiemme virheiden jatkeita ja ihanteiden sätkynukkeja.
Ei miehissä ole mitään vikaa, mutta naiset vain voivat keskenään kokea muutakin kuin perinteisen naisen roolin miehensä rinnalla. Itse en uskonut omaan "ei-heterouteeni" ennen kuin eteeni tupsahti maailman kaunein nainen ja sai minut mykistymään. Eli seksuaalinen heräämiseni tuntui alkaneen ulkoisista maneereista, mutta kyllä se oli paljon muutakin kuin ulkoista viehätysvoimaa: siinä naisessa oli taianomaista sähköä, joka ulottui syvälle ja teki myös minusta kauniin!
Ei lesboudesta/heteroudesta voi koskaan olla täysin varma: seksuaalisuus on vain mielentila, joka vaihtuu. Minusta homoseksuaalisuus on rohkeampi ja syvempi mielentila kuin heteroseksuaalisuus, sillä se ei ole mukautunut ympäristönsä vaatimuksiin, vaan lähtee ihmisen halusta ja rohkeudesta olla oma itsensä. Hetero on jollain tapaa aina vain ihmisen puolikas! Itselläni tämä tulee esiin mm. sillä tavalla, että kun olen heikko ja keskinkertainen, harkitsen kääntymistäni heteroksi. Homous/lesbous on usein vain niin vaikeaa, että sen haluaa itseltään kieltää; mutta silti se antaa enemmän kuin moni meistä itseään ei-heterona pitävä koskaan edes ymmärtää. Homoseksuaalisuus on ihan yhtä luonnollista kuin heterouskin: johan se on tieteessäkin jo todettu. Freudikin totesi jo kymmeniä vuosia sitten, että me olemme kaikki syntyessämme biseksuaaleja. Mutta sitä tosi asiaa, että homoseksuaalisuus onkin "korkeampi tietoisuuden tila", saadaan vielä jonkin aikaa odottaa...
Erilaisuus, ulkopuolisuus, marginaalisuus, on loppujen lopuksi ja itse asiassa meitä kaikkia koskettava ja yhdistävä kokemus psyyken tasolla: vain ulkopuolisuuden kautta voi löytää ykseyden.
t: Homoudesta enemmän kuin heteroudesta oppinut, mutta silti tyytyväinen, että kokeili myös vastakkaista sukupuolta! :)
PS. Kokeile ihmeessä, minne tunteittesi rohkea seuraaminen sinut vie...
Mä yhdyn täysin äskeiseen kommenttiin! Ole rohkeasti oma itsesi ja tee niinkuin tunteet tuntuvat. Ja minun mielestäni se on rikkaus jos pystyy rakastumaan molempiin sukupuoliin.
Pärjäile!