valitettavasti en pysty arvioimaan kyseistä kirjaa, johgon viitaan seuraavassa kirjoituksessani, kuin äärimmäisen pintapuolisesti, muutaman kirjaa koskevan haastattelun, toimittajanlyhyen arvion ja otsikon verran, mutta jo siinä riittä mielestäni niin paljon kritisoitavaa, että on mielestäni sangen ihmeellistä, että teos on peräti 2000 kirjan Finlandia tietokirja-valikoimasta ja ehdokkaasta 6 karsiutuneen joukossa.
Sanana ja runollisena kioski-tai kauno-ja triviaalikirjallisuudenkin tosin tuntemana ja suosimana käsitteenä rakkaus, ja rakastuminen erotuksena parittelusta ja rakastelusta, on kärsinyt aikamoisen inflaation ja arvonlasakun, mikäli sillä on tarkoitus argumentoida puhtaasti biologiselta kannalta eliöiden libidoon, psykologisessa merkityksessä seksuaaliseen halukkuuteen, kytkeytyvän vaistonvaraisen tarpeen tyydyttämistä, joka ihmisellä on luonnollisesti suvunjatkamiseen. Eläimethän tunnetusti toimivat tätäkin vaistonvaraisemmin.
Taikka argumentoida siten lisääntymis/suvunjatkamisviettiin elimellisesti kytkeytyviien yhdisteiden, aivolisäkkeen gonadotroppisten(?) hormonien tuotannolla säätelemää varsinaisten sukupuolihormonien kehitystä ihmisen sukurauhasissa ja siihen verrattavissa olevaa yhtä mekaanista biologista prosessia eläimellä.
Tällaisen aihetta käsittelevän tietoteoksen uskottavana nimenä saattaisi menestyksekkäämmin olla rakkauden psykologia ihmisellä tai sitten jollakulla on sangen rajiottunut käsitys sanan sisällöllisestä merkityksestä
. Tulee väistämättä epäilys ja arvelu siitä, voiko kirjan otsikko olla harhaanjohtavampi kun näet paritteleminen ja rakastaminen eivät ole toistensa synonyymejä. Ellei sitten kyse ole luonnontieteen tai rakkausrunouden parodioimisesta, kun mistään vakavasti otettavasta tireteellisestä argumentoinnista ei pelkän otsikon nojalla voi olla kysymys. Siis mikäli näinkin epätieteellisillä, hämärillä ja triviaaleilla lausumilla pyritään argumentoimaan jopa yleispätevää, koknaisvaltaista luonnontieteellistä teoriaa, Darwinin evoluutio-oppia. Luokittelisin sellaisen yrityksen kaikessa hiljaisuudessa triviaalikirjallisuuden alaa rikastavaksi, tosin myönnettäköön 2 ensimmäisen sanan muokanneen käsitystäni kokonaisuuden kustannuksella.
Perheen perustaminen ihmislajilla on pikemminkin arvo tai arvostuskysymys, kuin suoraa seurausta rakkauden ideologialle alisteisista ja alistetuista bilogisista hormonaalisista mekanismeista, jotka yleensä muilla eliölajeilla kuin vapaan tai ainakin suuremman tahtomisen, ja tahdon ja korkeamman älykkyyden omaavilla ihmisillä, fokusoituvat ns. kiima-periodeihin-ja paritteluajanjaksoihin luonnossa, joita kenties säätelee vuodenaikojen vaihtelu kuin ihmiselle ominainen korostunut libido jo pelkästään psykologisen ärsykkeen muodossa ja kiihottamana.
Eläin elää lisäksi ilman harkintaa, Tajuisuutta sillä on, eli se tiedoitsee olemassaolonsa, oman hyvän-ja pahanolon tunteensa, niitä aiheuttavat syyt, mutta sen tieto rajoittuu aina subjektiiviseen eikä milloinkaan tule objektiiviseksi. Eikä myöskään tällöin voi muodostua sille aiheeksi, esityksen, tai probleemiksi, mietiskelyn objektina. Sen tajunta pysyy immanenttina.
Käsitteenä rakkaus tuskin myöskään on muutamaa kymmentä tuhatta vuotta vanhempi, joten sillä ei voida sanana katsoa olevan yleispätevää koko luomakunnan kehityksen näkökulmasta käsittävää lisääntymisbiologiaa kattavaa merkitystä myös vähemmän älykkäiden eliöiden lajinsäilytysviettiä koskien.
Semminkin kun seksuaaliriittien harjoittamista harvemmin edeltää varsinainen rakkauden kokemukseksi ja psykofyysiseksi kokonaisvaltaiseksi sielun ja psyyken tilaksi miellettävä rakastumisen ja sitä kuvaava pitkällinen kahden yksilön välinen kiintymyksen tunne, joka kohdistuu tässä mielessä etenkin vastakkaiseen sukupuoleen homojen ja lesbojen tai lesboheteroiden seksielämän ja sukupuolivietin sanelemien libidon alaisten tarpeiden tyydyttämisetä puhumattakaan.
Sanana ja runollisena kioski-tai kauno-ja triviaalikirjallisuudenkin tosin tuntemana ja suosimana käsitteenä rakkaus, ja rakastuminen erotuksena parittelusta ja rakastelusta, on kärsinyt aikamoisen inflaation ja arvonlasakun, mikäli sillä on tarkoitus argumentoida puhtaasti biologiselta kannalta eliöiden libidoon, psykologisessa merkityksessä seksuaaliseen halukkuuteen, kytkeytyvän vaistonvaraisen tarpeen tyydyttämistä, joka ihmisellä on luonnollisesti suvunjatkamiseen. Eläimethän tunnetusti toimivat tätäkin vaistonvaraisemmin.
Taikka argumentoida siten lisääntymis/suvunjatkamisviettiin elimellisesti kytkeytyviien yhdisteiden, aivolisäkkeen gonadotroppisten(?) hormonien tuotannolla säätelemää varsinaisten sukupuolihormonien kehitystä ihmisen sukurauhasissa ja siihen verrattavissa olevaa yhtä mekaanista biologista prosessia eläimellä.
Tällaisen aihetta käsittelevän tietoteoksen uskottavana nimenä saattaisi menestyksekkäämmin olla rakkauden psykologia ihmisellä tai sitten jollakulla on sangen rajiottunut käsitys sanan sisällöllisestä merkityksestä
. Tulee väistämättä epäilys ja arvelu siitä, voiko kirjan otsikko olla harhaanjohtavampi kun näet paritteleminen ja rakastaminen eivät ole toistensa synonyymejä. Ellei sitten kyse ole luonnontieteen tai rakkausrunouden parodioimisesta, kun mistään vakavasti otettavasta tireteellisestä argumentoinnista ei pelkän otsikon nojalla voi olla kysymys. Siis mikäli näinkin epätieteellisillä, hämärillä ja triviaaleilla lausumilla pyritään argumentoimaan jopa yleispätevää, koknaisvaltaista luonnontieteellistä teoriaa, Darwinin evoluutio-oppia. Luokittelisin sellaisen yrityksen kaikessa hiljaisuudessa triviaalikirjallisuuden alaa rikastavaksi, tosin myönnettäköön 2 ensimmäisen sanan muokanneen käsitystäni kokonaisuuden kustannuksella.
Perheen perustaminen ihmislajilla on pikemminkin arvo tai arvostuskysymys, kuin suoraa seurausta rakkauden ideologialle alisteisista ja alistetuista bilogisista hormonaalisista mekanismeista, jotka yleensä muilla eliölajeilla kuin vapaan tai ainakin suuremman tahtomisen, ja tahdon ja korkeamman älykkyyden omaavilla ihmisillä, fokusoituvat ns. kiima-periodeihin-ja paritteluajanjaksoihin luonnossa, joita kenties säätelee vuodenaikojen vaihtelu kuin ihmiselle ominainen korostunut libido jo pelkästään psykologisen ärsykkeen muodossa ja kiihottamana.
Eläin elää lisäksi ilman harkintaa, Tajuisuutta sillä on, eli se tiedoitsee olemassaolonsa, oman hyvän-ja pahanolon tunteensa, niitä aiheuttavat syyt, mutta sen tieto rajoittuu aina subjektiiviseen eikä milloinkaan tule objektiiviseksi. Eikä myöskään tällöin voi muodostua sille aiheeksi, esityksen, tai probleemiksi, mietiskelyn objektina. Sen tajunta pysyy immanenttina.
Käsitteenä rakkaus tuskin myöskään on muutamaa kymmentä tuhatta vuotta vanhempi, joten sillä ei voida sanana katsoa olevan yleispätevää koko luomakunnan kehityksen näkökulmasta käsittävää lisääntymisbiologiaa kattavaa merkitystä myös vähemmän älykkäiden eliöiden lajinsäilytysviettiä koskien.
Semminkin kun seksuaaliriittien harjoittamista harvemmin edeltää varsinainen rakkauden kokemukseksi ja psykofyysiseksi kokonaisvaltaiseksi sielun ja psyyken tilaksi miellettävä rakastumisen ja sitä kuvaava pitkällinen kahden yksilön välinen kiintymyksen tunne, joka kohdistuu tässä mielessä etenkin vastakkaiseen sukupuoleen homojen ja lesbojen tai lesboheteroiden seksielämän ja sukupuolivietin sanelemien libidon alaisten tarpeiden tyydyttämisetä puhumattakaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tohtorinkin kannattaisi oikolukea tekstinsä pari kertaa ennen lähettämistä. Saattaisi olla myös syytä miettiä, onko jokaisen lauseen välttämättä oltava viisi riviä pitkä. Ihan luettavuuden kannalta ajateltuna. Ja julkistamisvälineen profiilia ajatellen. Väitöskirjat on erikseen, niitä hutkivat tutkijat kirjoittelee toisilleen, ei suurelle rahvaalle. Itse asiasta, sikälimikäli ymmärsin, olen joko samaa tai eri mieltä riippuen mikä jalka ylhäällä heräsin.
Humanisti on teknikon kanssa ihan samaa mieltä. Ja miettii lisäksi epätoivoisesti, että mistähän teoksesta Tohtori-rohvessoorin kirja-analyysissä oli kyse, kun ei löytynyt vinkkiä tekstin paljoudesta...
Tosin voi olla ihan hyvä, että elää tässäkin suhteessa tietämättömyydessä, se tieto kun nimittäin yleensä vain lisää tuskaa...
Se otsikko oli siis otsikossa..
Tosi ovelaa...