Mä en tiedä minne palstalle tää kuuluis mut pistin tän nyt tänne...
Oon 12 ja mulla on 16 vuotias isosisko sekä 22 ja 23 vuotiaat puolveljet.
Veljilläni on eri isä kuin minulla, äiti on naimisissa minun ja sisareni isän kanssa.
Veljeni eivät ole koskaan tulleet toimeen vanhempieni kanssa. en tiedä milloin se alkoi mutta veljeni ovat varastaneet meiltä viinaa, valehdelleet ja levitellyt juoruja vanhemmistamme. Vanhempamme puolestaan ovat haukkuneet, ehkä satuttaneet(?) ja heittänyt heidät ulos. Veljilläni on ollut kurja lapsuus.
Tämä paha sota on ollut molempien osapuolien syytä, sitä ei voi kiistää, minä ja siskoni emme tiedä läheskään kaikkea, meillä on vain pätkiä sieltä täältä asioiden kulusta...
en ole itse asiassa ihan varma minkälainen isäni on ollut veljilleni, mutta ainakin minun olessani 4-5 vuotias hän piiskasi meitä vyöllä takapuoleen, jos olimme olleet tuhmia. se on kuitenkin loppunut jo aikoja sitten...
Vanhempi veli heitettiin ulos noin 4-5 vuotta sitten ja nuorempi veli 2 vuotta sitten. He eivät ole pitäneet hyvistä syistä yhteyttä meihin.
Nyt vanhempi veljeni on tyttöystävänsä kanssa saanut lapsen. He ovat onnellisia, ja hyvä pari, hoitavat hyvin lastaan ja näin. Lapsen äiti ystävystyi äitini kanssa ja veljeni on jo pääsemässä hyviin väleihin äitini kanssa. Tiedän että se on hänelle vaikeaa, mutta hän on kuulemma onnellinen, kun on väleissä meijän kanssa. Hän tykkää olla minun ja siskoni veli ja me vietämme paljon aikaa heidän kanssaan.
Toinen veli toisaalta on vähän ongelmallisempi juttu. Hän ei pysty antamaan anteeks, hän on erittäin katkera ja haukkuu vähän väliä vanhempiani minulle. Hänkin silti haluaa olla meidän veljemme, mutta vanhempiani hän ei siedä. Hän ei pystynyt edes olla näyttämättä keskisormea vanhemmilleni vauvan ristiäisissä.
Minä ja siskoni olemme yrittäneet pysyä sivussa siitä. Me haluamme olla veljiemme kanssa, niinkuin he meidän, mutta emme silti hyväksy haukkumista.
Muutama päivä sitten isäni rupesi selostamaan minulle että hän ei pidä siitä että minä viihdyn ihmisen kanssa joka haukkuu häntä ja äitiä. Hän väitti että minä hyväksyn sen ja että heillä on syytä olla vihaisia veljelleni mutta veljelläni ei heille. Hän kä'ski minun sanoa veljelleni etten haluaisi hänen haukkuvan vanhempiani.
Hän itsekkin haukkui veljeäni. Tuntuu tosi pahalta, kun minut ängetään tähän väliin, saisivat hoitaa asiansa keskenään, ilman minua, miksi he molemmat haukkuvat toisiaan minulle ja melkeen pakottavat meidän molemmat sisarrukset mukaan heiidän riitaansa!!
Miten saan tämän loppumaan, että saisin olla rauhassa ja onnellinen vanhempieni, sekä veljieni kanssa. Rakastan heitä ja siskoani ja kaikkia tosi paljon, ja tämä rasittaa minua...
voitteko auttaa...?? :(
Oon 12 ja mulla on 16 vuotias isosisko sekä 22 ja 23 vuotiaat puolveljet.
Veljilläni on eri isä kuin minulla, äiti on naimisissa minun ja sisareni isän kanssa.
Veljeni eivät ole koskaan tulleet toimeen vanhempieni kanssa. en tiedä milloin se alkoi mutta veljeni ovat varastaneet meiltä viinaa, valehdelleet ja levitellyt juoruja vanhemmistamme. Vanhempamme puolestaan ovat haukkuneet, ehkä satuttaneet(?) ja heittänyt heidät ulos. Veljilläni on ollut kurja lapsuus.
Tämä paha sota on ollut molempien osapuolien syytä, sitä ei voi kiistää, minä ja siskoni emme tiedä läheskään kaikkea, meillä on vain pätkiä sieltä täältä asioiden kulusta...
en ole itse asiassa ihan varma minkälainen isäni on ollut veljilleni, mutta ainakin minun olessani 4-5 vuotias hän piiskasi meitä vyöllä takapuoleen, jos olimme olleet tuhmia. se on kuitenkin loppunut jo aikoja sitten...
Vanhempi veli heitettiin ulos noin 4-5 vuotta sitten ja nuorempi veli 2 vuotta sitten. He eivät ole pitäneet hyvistä syistä yhteyttä meihin.
Nyt vanhempi veljeni on tyttöystävänsä kanssa saanut lapsen. He ovat onnellisia, ja hyvä pari, hoitavat hyvin lastaan ja näin. Lapsen äiti ystävystyi äitini kanssa ja veljeni on jo pääsemässä hyviin väleihin äitini kanssa. Tiedän että se on hänelle vaikeaa, mutta hän on kuulemma onnellinen, kun on väleissä meijän kanssa. Hän tykkää olla minun ja siskoni veli ja me vietämme paljon aikaa heidän kanssaan.
Toinen veli toisaalta on vähän ongelmallisempi juttu. Hän ei pysty antamaan anteeks, hän on erittäin katkera ja haukkuu vähän väliä vanhempiani minulle. Hänkin silti haluaa olla meidän veljemme, mutta vanhempiani hän ei siedä. Hän ei pystynyt edes olla näyttämättä keskisormea vanhemmilleni vauvan ristiäisissä.
Minä ja siskoni olemme yrittäneet pysyä sivussa siitä. Me haluamme olla veljiemme kanssa, niinkuin he meidän, mutta emme silti hyväksy haukkumista.
Muutama päivä sitten isäni rupesi selostamaan minulle että hän ei pidä siitä että minä viihdyn ihmisen kanssa joka haukkuu häntä ja äitiä. Hän väitti että minä hyväksyn sen ja että heillä on syytä olla vihaisia veljelleni mutta veljelläni ei heille. Hän kä'ski minun sanoa veljelleni etten haluaisi hänen haukkuvan vanhempiani.
Hän itsekkin haukkui veljeäni. Tuntuu tosi pahalta, kun minut ängetään tähän väliin, saisivat hoitaa asiansa keskenään, ilman minua, miksi he molemmat haukkuvat toisiaan minulle ja melkeen pakottavat meidän molemmat sisarrukset mukaan heiidän riitaansa!!
Miten saan tämän loppumaan, että saisin olla rauhassa ja onnellinen vanhempieni, sekä veljieni kanssa. Rakastan heitä ja siskoani ja kaikkia tosi paljon, ja tämä rasittaa minua...
voitteko auttaa...?? :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan ekaks tee miltä susta itsestäsi tuntuu. Jos haluat olla veljiisi yhteydessä niin ole. Älä viestittele isäsi viestejä veljellesi, se ei ole sinun tehtävä. Älä myöskään suostu isäsi pyyntöön pysyä pois veljesi lähettyviltä.
Tapahtuneet ikävät asiat on syytä jättää kyseisten ihmisten ratkottavaksi, sinä olet ulkopuolinen ratkomaan heidän välejään. Sitäpaitsi olet niin nuorikin, ettei nämä asiat kuulu sinulle. Voit vain toivoa, että heidän välinsä parantuisivat.
Isäsi pyyntö ettet olisi tekemisissä veljesi kanssa, pohjautuu hänen omaan (itsekkääseen?) haluunsa. Hän on niin pyhää vihaa täynnä, että hänen toiveensa palvelee vain häntä itseään. Hän taitaa ajatella vain itseään ja kostonhaluansa, välittämättä siitä, että sinä nautit veljiesi seurasta.
En provosoi sinua kääntymään isääsi vastaan, vaan tällaisessa tilanteessa, jossa ei ole itsellesi mitään vahingoittavaa, vaan päinvastoin, voisit isona katua ettet ole missään tekemisissä veljiesi kanssa. Selitä isällesi, ettet halua loukata häntä ja toivot että hän ymmärtäisi sinunkin näkökulmaasi miksi haluat pitää yhteyttä myös veljiisi.
Harmin paikka, mutta näitä juttuja tänne maailmaan mahtuu....
Hei vaan.
Kertomasi tilanne on varsin tuttu itsellenikin. Tuo´sotiminen´on yleistä näissä uusioperheissä ja näissä huomaa usein, miten kypsiä ja viisaita me aikuiset ollaankaan!
Itse jouduin myös nuorena näiden kaunojen pelinappulaksi. Se oli raskasta ja ärsyttävää aikaa kunnes sanoin jokaiselle osapuolelle, etten jaksa enkä halua olla heidän vihapitonsa välikappaleena.
Kerroin, että rakastan veljiäni, siskojani ja vanhempiani yhtä lailla, ja jos näillä on keskenään selvittämättömiä asioita,en välitä siitä lainkaan.
esitin myös toiveen, ettei minulle (tai minun kuulteni) paneteltaisi toisia ja mikä tärkeintä, MINUA EI PAKOTETTAISI MINKÄÄNLAISEEN PUOLTEN VALINTAAN.
Eihän se noin helpolla käynyt, mutta auttoi sen verran, että omalta osaltani sain viettää aikaa ilman tyhjää natinaa sukulaisteni kanssa.
Nyt olen hyvissä väleissä kaikkien kanssa. Ja heidänkin vihanpitonsa on ainakin vähentynyt.
Me aikuiset olemme viisaita ja kauaskatseisia ihmisiä. Meidän täytyy kuitenkin selvittää välimme jokaisen mahdollisen ihmisen kanssa. Ja yhden sodan jälkeen onkin aika siirtyä seuraavalle resuamistantereelle.
Koitahan kestää ja anna noiden ihmispoloisten sotia keskenään.
Vanha viisaus: "elä ja anna elää" on ihan hyvä ohje ihmisten parissa eläessä.