Pian on jälleen joulu.
On se yö
jolloin lauletaan lauluista kauneimmat.
On joulu yö.
Muistan lapsuuteni joulun,
joulunaluskiireet,
leivonnaisista tuoksuvan keittiön.
Muistan joulutorttujen rivit
niiden jäähtyessä keittiön suurella pöydällä,
muistan kinkun paistamisen
ja leivän kastamisen paistinliemeen.
Mielessäni on jouluaamun sauna,
- sen lämmittäminen.
Muistan kuinka se vartuttuani uskottiin minulle.
Muistan kylpemisen,
- isäni löylynpunaiset kasvot
ja kotoisen hyvän olon tunteen.
Löylyjä kehuttiin ja arvosteltiin,
lämmittäjää kiiteltiin,
saunan kipakoita löylyjä kehuttiin.
Kylvyn jälkeen nostettiin luminen kuusi,
pakkaspäivästä,
saunaan sulamaan.
Ja kun kuusi
- pohjoisen hämärtyvässä päivässä,
kannettiin saunasta tupaan,
tuoksui tupa yhtä jouluisesta kuin saunakin.
Isäni kiinnitti tuoksuvan puun
valmistamaansa joulukuusen jalkaan.
Alkoi kuusen koristelu ja illan vieraan odotus.
Muistan maaseudun rauhallisen jouluun
- ja siihen valmistumisen.
Ei äiti kysynyt kyläkaupasta valmista.
Joulu syntyi äidin karheista käsistä.
Hänen kädet loivat jouluuni sen tuoksut,
niistä syntyi kaikki jouluuni liittyvät maut.
Lapsuuteni joulu oli käsin kosketeltava
ja kaikin aistein koettava elämys.
Nyt maaseudun joulu on yhtä kiireinen
kuin kaupunkienkin joulu.
Ei kukaan ehdi pysähtymään hetkeksi paikoilleen.
Ei kenenkään aika riitä
vaivaamaan ruisjauhotaikinaa
ja peittelemään sillä kinkkua paiston ajaksi.
Muistan lapsuuteni joulupäivän aamun.
Vanhan ajan isännät ajoivat vielä hevoskyydillä joulukirkkoon.
Kulkuset helisivät jouluaamun hämärässä.
Ja kun kirkkokansa palaili kirkosta kotikyliinsä
oli lapsilla katselemista ja ihmettelemistä.
Onnellisin oli se
joka sai kiivetä keveän reen jalaksille
ja sieltä katsella suuren ruunan tasaista kulkua.
Ja kun isäntä näpsäytti napakasti suullaan
ja läimäytti suitsilla hevosensa kevyeen juoksuun,
ei onnella enää tuntunut olevan minkäänlaisia rajoja.
Enää en muista
milloin viimeksi olisin kuullut joulun tienoon hämärässä
tiukujen iloista helinää
ja reen jalasten laulua lumisella kylätiellä.
Lapsuuteni hevoset
ja niiden vetämät reet eivät liiku enää kotikyläni raitilla.
Eikä kulkusten helinä
ja jalasten laulu
ole kuitenkaan kaukana takanapäin.
Kaipaan jouluni tuoksuja
ja joulujeni ääniä vuosi vuodelta yhä enemmän.
Ne ovat osa jouluni kuvaa,
aivan kuin kotonani valmistetut jouluruoat,
isäni tuoksuva joulusikari
ja lapsiparven ympäröimän isoäidin,
vapisevissa käsissä rapiseva,
ruskea karamellipussi...
Mr.B
On se yö
jolloin lauletaan lauluista kauneimmat.
On joulu yö.
Muistan lapsuuteni joulun,
joulunaluskiireet,
leivonnaisista tuoksuvan keittiön.
Muistan joulutorttujen rivit
niiden jäähtyessä keittiön suurella pöydällä,
muistan kinkun paistamisen
ja leivän kastamisen paistinliemeen.
Mielessäni on jouluaamun sauna,
- sen lämmittäminen.
Muistan kuinka se vartuttuani uskottiin minulle.
Muistan kylpemisen,
- isäni löylynpunaiset kasvot
ja kotoisen hyvän olon tunteen.
Löylyjä kehuttiin ja arvosteltiin,
lämmittäjää kiiteltiin,
saunan kipakoita löylyjä kehuttiin.
Kylvyn jälkeen nostettiin luminen kuusi,
pakkaspäivästä,
saunaan sulamaan.
Ja kun kuusi
- pohjoisen hämärtyvässä päivässä,
kannettiin saunasta tupaan,
tuoksui tupa yhtä jouluisesta kuin saunakin.
Isäni kiinnitti tuoksuvan puun
valmistamaansa joulukuusen jalkaan.
Alkoi kuusen koristelu ja illan vieraan odotus.
Muistan maaseudun rauhallisen jouluun
- ja siihen valmistumisen.
Ei äiti kysynyt kyläkaupasta valmista.
Joulu syntyi äidin karheista käsistä.
Hänen kädet loivat jouluuni sen tuoksut,
niistä syntyi kaikki jouluuni liittyvät maut.
Lapsuuteni joulu oli käsin kosketeltava
ja kaikin aistein koettava elämys.
Nyt maaseudun joulu on yhtä kiireinen
kuin kaupunkienkin joulu.
Ei kukaan ehdi pysähtymään hetkeksi paikoilleen.
Ei kenenkään aika riitä
vaivaamaan ruisjauhotaikinaa
ja peittelemään sillä kinkkua paiston ajaksi.
Muistan lapsuuteni joulupäivän aamun.
Vanhan ajan isännät ajoivat vielä hevoskyydillä joulukirkkoon.
Kulkuset helisivät jouluaamun hämärässä.
Ja kun kirkkokansa palaili kirkosta kotikyliinsä
oli lapsilla katselemista ja ihmettelemistä.
Onnellisin oli se
joka sai kiivetä keveän reen jalaksille
ja sieltä katsella suuren ruunan tasaista kulkua.
Ja kun isäntä näpsäytti napakasti suullaan
ja läimäytti suitsilla hevosensa kevyeen juoksuun,
ei onnella enää tuntunut olevan minkäänlaisia rajoja.
Enää en muista
milloin viimeksi olisin kuullut joulun tienoon hämärässä
tiukujen iloista helinää
ja reen jalasten laulua lumisella kylätiellä.
Lapsuuteni hevoset
ja niiden vetämät reet eivät liiku enää kotikyläni raitilla.
Eikä kulkusten helinä
ja jalasten laulu
ole kuitenkaan kaukana takanapäin.
Kaipaan jouluni tuoksuja
ja joulujeni ääniä vuosi vuodelta yhä enemmän.
Ne ovat osa jouluni kuvaa,
aivan kuin kotonani valmistetut jouluruoat,
isäni tuoksuva joulusikari
ja lapsiparven ympäröimän isoäidin,
vapisevissa käsissä rapiseva,
ruskea karamellipussi...
Mr.B
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen sinua nuorempi, mutta haluaisin juuri kuvailemasi joulun. Pieniä suuria asioita ja läsnäoloa.
Ehkä oli hieman aikaista tälle runolle, julkaisepa vielä uudestaan lähempänä joulua! :)
Lukiessani kirjoitustasi toivoin sen jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan.....niin elävästi ,kauniisti ja sujuvasti olet sanoja käyttänyt.
Itseasiassa taidan ottaa siitä kopion ja luen eräille henkilölle, joiden tiedän pitävän siitä. (jos sallit)
Muistosi toivat mieleen paljon ihania asioita
omista lapsuusjouluistani. Muistan mummolan kaasuvalot, muistan sen punaruudullisen paperipussin, johon oli ilkikuriseti taiteltu "koivuniemen herroja", siltä varalta, että jos joku ei ollutkaan ollut kiltti.
Muistan miten paljon meitä oli pienessä pirtissä, kaikki serkukset permannon siskonpetissä rivissä.
Niin pieniä asioita paljon, paljon ja miten suureksi muistoksi ne ovat vuosien saatossa kasvaneet. Omat isovanhemmat ovat jo kaikki siirtyneet ajasta ikuisuuteen, mutta voin omien vanhempieni kasvoilta nähdä sen saman ilon kun joskus mummulla ja vaarilla. Näen sen kiitollisuuden millä he katsovat meitä sisaruksia ja siskojeni lapsia. He ovat onnellisia tuossa samaisessa pienessä mökissä, jossa itse sain lapsuuteni jouluja viettää. Haluan lähettää sinulle erityisen lämpöisen ajatuksen tähän adventtiaikaan. :))
Olipa kerrassaan upea kuvaelma runon muodossa.