kaveri seuraa opiskeluani

turha tässä vaiheessa rypistää. ensimmäisenä vuotena niitä kaiken maailman ideoita voi syntyä. voipa hyvin olla ettette ole edes ystäviä enää siinä vaiheessa kun lakkia painat päähäsi.

Ymmärsinkö asiaan oikein vai menikö jotain ohitse?

Mielestäni se, että kaverisi haluaisi joskus vuosien päästä mahdollisesti pyrkiä samaan oppilaitokseen, ei ole ajatusten riistämistä. Sinä et todellakaan omista kyseistä oppilaitosta. Ymmärrän, että tällainen: "Hei joo, mä kans!!!" -juttu on ärsyttävää, ja tuntuu, ettei kaveri ole panostanut asiaan/miettinyt asiaa yhtä paljon kuin sinä, ja samalla saattaa myös tuntua, että: "Tuo tulee sinne vain leikillä, minä yritän panostautua asiaan, entä jos tuo pääsee sinne ja minä en, tuo ei kuulu sinne, ei ole reilua, että se tulee sinne, kun eihän se ole edes tosissaan..." Tämä on tuttua.

Ajattelepa asiaa toiselta kantilta: eikö olisi kiva asua jonkun tutun kanssa? Itse ainakin haluan asua kaverin kanssa, ja olen siitä iloinen. Se luo turvaa. Toki, mikäli et halua asua samassa asunnossa tai tehdä niin, miten kaverisi suunnittelee, sano hänelle suoraan. Kerro, mitä itse olet suunnitellut, ja kysy häneltä samalla, mitä hän haluaa. Eiköhän asiat siitä suttaannu. Tuohon hetkeen on sen verran kauan aikaa, ettei vaikuta vielä murehtia.

..että hän pärjää paremmin kuin sinä. Ja olisihan noloa että ammattikoulusta tullut pärjäisi paremmin kuin lukiosta tullut. ;) Sinulla saattaa olla käsitys että olet häntä fiksumpi, ja tuossa kuvaamassasi tilanteessa tämä seikka saattaisi joutua koetukselle.