Voimme siivota kodin joulukuntoon,koristella sen. Laitamme kauniit jouluvalot kaikkiin ikkunoihin.
Vaihdamme joululiinat pöydille ja paljon kynttilöitä. Seinille joulutonttuja juoksentelemaan.
Leivomme pipareita, ja koristelemme ne joululaulujen soidessa. Tuoksu mahtava.
Joulukinkun paistamista, ja joulukuusen kantamista sisälle, jonka lastemme kanssa hain torilta yhdessä. Kaikki on joulu-aattona valmista, kun mummit ja ukit saapuvat.
Joulusauna odottaa.
Syömme joulu-aterian joululaulujen jälleen soidessa, ja juomme joulukahvit kun joulupukki saapuu jakamaan lapsille lahjat.
Joulutunnelma on sanoin kuvaamaton, ihana. Valot on sammutettu ja kynttilät palavat, se joulun tunnelma. Perinteinen. Näin sen on aina mentävä.
Isä, jouluna sinä olet yksin, ja jäät paitsi kaikesta yhteisestä joulunvietosta, jonka sinun kanssasi silloin rakensimme perinteiseksi.
Toivottavasti yksinäinen joulu on sinulle se mitä halusit. Hyvää joulua, pidä hauskaa.
Älä muistele meidän yhteistä joulua, sillä sinä olit se joka halusi jättää kaiken, tulisit vain surulliseksi, kun lapset haluavat upean joulun, sen perinteisen vaikka ilman sinua.
Meillä on runsas joulu, kyllä me pärjäämme. Pidä hauskaa!!!
Vaihdamme joululiinat pöydille ja paljon kynttilöitä. Seinille joulutonttuja juoksentelemaan.
Leivomme pipareita, ja koristelemme ne joululaulujen soidessa. Tuoksu mahtava.
Joulukinkun paistamista, ja joulukuusen kantamista sisälle, jonka lastemme kanssa hain torilta yhdessä. Kaikki on joulu-aattona valmista, kun mummit ja ukit saapuvat.
Joulusauna odottaa.
Syömme joulu-aterian joululaulujen jälleen soidessa, ja juomme joulukahvit kun joulupukki saapuu jakamaan lapsille lahjat.
Joulutunnelma on sanoin kuvaamaton, ihana. Valot on sammutettu ja kynttilät palavat, se joulun tunnelma. Perinteinen. Näin sen on aina mentävä.
Isä, jouluna sinä olet yksin, ja jäät paitsi kaikesta yhteisestä joulunvietosta, jonka sinun kanssasi silloin rakensimme perinteiseksi.
Toivottavasti yksinäinen joulu on sinulle se mitä halusit. Hyvää joulua, pidä hauskaa.
Älä muistele meidän yhteistä joulua, sillä sinä olit se joka halusi jättää kaiken, tulisit vain surulliseksi, kun lapset haluavat upean joulun, sen perinteisen vaikka ilman sinua.
Meillä on runsas joulu, kyllä me pärjäämme. Pidä hauskaa!!!
Vastaukset 23
Vanhimmat
taivasalla kuin tossunalla.
Ei voi muuta sanoa.
Voi kulta pieni. Miksi olisin yksin? Se on vain toiveajatteluasi, mutta suotakoon se sinulle.
Minä vietän oikein lämpimän joulun. En viitsi kuvata sitä sinulle, sillä se on meidän kahden joulu. Sinulla ei siinä joulussa ole mitään sijaa.
Lapsetkin haluaisivat viettää kanssamme lämmintä joulua, mutta sinä itsekkyyttäsi viet heiltä siihen mahdollisuuden. He ovat ahdistuneita ja näkevät teennäisyytesi lävitse. Mutta ei se mitään, olemme jo lasten kanssa sopineet tulevaisuuden jouluista.
Heh, aika hyvä vitsiksi! Saanen kuitenkin oikaista, että vaikka noin kuvittelet olevan, tiedän tarkalleen miten hänen joulu menee. Yksin yksiössä, ei vanhempia luonaan, koska he ovat meillä lasten kanssa, joten yksin on mies parka, mutta siitäs sai, kun niskottelee liikaa.
Ja yhteise ystävämme aina tietämättään kertoo kuulumiset,joten harmi, että itse pilaa kaiken, vaikka loistokkuus oli tarjolla, eikä sellaista enää mistään toista löydy!
siltä ainakin kuulostaa..varo vaan ettei tuo asenteesi joskus käänny sinua vastaan ja puraise persuksiin..lapset kyllä kasvavat aikuisiksi ja tajuavat missä mennään..tuolla asenteella et voita mitään.mut hauskaa joulua silti..
Sitähän elämä monella on, kostamista, pelkkää kostamista, mutta minun ei tarvitse, koska minull on kaikki, mitä tarvoitsen, ellei, se hankitaan. Lapsistani osa on jo aikuisia. Minä ja me selvitään paikasta kuin paikasta, mutta miten on ex miehen laita, tossukat ei kovin hyvin...!
voit pakata vaikka jouluruokaa ja lähetät lapset viemään niitä isälle joulupäivänä,saa hänkin sitten osansa joulusta = )
varmaankin ilahtuisi kovasti ja lapsetkin vois tykätä..
Jos iso mies ei itse saa ruokaansa jouluna, olkoon syömättä! Kyllä se niin päin on että isä on se elatusvelvollinen meitä kohtaan, emme me! Tuonkoon ukko meille kinkun ym. ja joulun jälkeen voi hakea luun sitten itselleen jos tahtoo!
mitäpä sitä muuta lapsi isällään tekisikään.. = )
kiva huomata et pystyt elämään ilman katkeruutta ja kostonhimoa,se onkin hyvä lapsille elää tasapainoista elämää.
Tuosta paistaa läpi katkeruus. Toivottavasti osaat selittää lapsillesi, miksi et halua isiä mukaan joulun viettoon. Ja miksi yleensäkin et halua olla lastesi isän kanssa väleissä, siitäkin huolimatta ettei yhteis elonne sujunut käsikirjoituksesi mukaisesti.
Niin että hauskaa joulua vaan.
Ja katsoisit peiliinkin.
joka on halunnut päästä eroon perheestään?
Ei eron jälkeen mitään yhteisiä teennäisiä perhejouluja vietetä.
yhtäpaljon lasten kuin minunkin. Kymmenen vuotta on isä ollut aattona kanssamme, koska lapset niin ovat halunneet. Alkuvuosina koko aaton, nykyisin vain aattoillan. Meille vanhemmille ja isäpuolelle se on sopinut. Tuskin viettäisimme enää yhteistä joulua, jos ei lapsia olisi ;o)
Tämä joulu saattaa ollakin sitten erilainen, kun isällä on uusi nainen. Ehkä haluavat viettää kahdenkeskisen joulun, en tiedä. Tuskin tämä nainen meille haluaa jouluna edes käymään, kun ei muutenkaan halua olla minun kanssani tekemissä.
..pitää asialliset ja luontevat puhesuhteet entisiin puolisoihin ja todella viettää jouluakin ym juhlia yhdessä.
Muistan vuosia sitten nähneeni tv.dokumentin, jossa yh-äiti meni uusiin naimisiin ja ex-mies oli uuden kumppaninsa kanssa häissä vieraana.
Heidi Hautala kertoi aikoinaan, että heillä on perinteinen tapa viettää joulua, jossa ovat molempien perheet ja exät puolisonsa kanssa.Silloin kun kyetään kohtaamaan ex-puoliso ja tämän uusi kumppani, niin uskon, että ero on loppunkäsitelty ja siitä on selvitty entistä eheämpänä. Ihmiset ihmisinä ovat kypsyneet ja jalostuneet, kun siihen kykenevät.
Olen itsekin eronnut vuosia sitten ja voin/kykenen kohtaamaan exän uuden kumppanin ym, mutta ex ei voi kohdata minun uutta kumppania, eikä halua valokuvasta edes katsoa. Sille en voi mitään. Itsekin olin häissä, jossa hääparin vanhemmat ovat eronneet ja molempien vanhemmat istuivat sulassa sovussa hääpöydässä.
Kun ei ole katkera, niin ei tuota mitään ongelmaa kohdata lapsen isää jouluna tai muulloinkaan. Asiat on käyty läpi ja todettu että parempi olla erillään ja vielä parempi kun ei katkeroidu ja syyttele toista.
Ehkä sinunkin on aika katsoa peiliin ja miettiä MIKSI hän halusi perheestään eroon?
Jos sinun asenteesi on tuollainen, niin ei se ainakaan ole lapsillesi hyväksi, eikä se sinun joulusi ole sittenkään niin mukava kuin annat ymmärtää.
Katkeroituneen äidin lapsilla saattaa ajan mittaan ilmetä ongelmia psyykkisellä puolella. Joten koeta saada henkinen puolesi tasapainoon ja löytää positiivisempi asenne elämääsi.
Vielä teennäisempää on leikkiä onnellista yksinhuoltajaa, kuin yrittää tulla toimeen exänsä kanssa jo pelkästään lasten vuoksi.
huono provo
Älä huoli, kyllä sinä vielä pääset yli katkeruudesta ja sekavista tunteista, kunhan muistat, ettei kannata pimittää tunteitaan. Hyvä alku tuokin. Hyvät joulunodotukset lapsille. Toivottavasti sinun ja isän välit paranevat ajan kanssa.
Kyllä minua harmittaa todella paljon, ettei lapseni saa viettää jouluaan isänsä kanssa. Antaisin kuun taivaalta jos näin olisi. Mutta ei näin ei ole, enkä voi asioita muuttaa. Olisin valmis olemaan hänen kanssaan tekemisissä lapsen vuoksi, eikä se aiheuttaisi minulle yhtään mitään, hän ei ole valmis.
En toivota lapseni isälle Hyvää Joulua. Ja kyllä, olen katkera hänelle monestakin asiasta. Enkä häpeä myöntää sitä. Katkeruuteni, vihani ja suruni murenee sillä hetkellä, kun exäni osoittaa kiinnostusta ja rakkautta lastamme kohtaan.
Pääasian on kuitenkin aina oltava lapsi, ei vanhempi.
Kunpa jokainen hyvä vanhempi saisi viettää joulunsa lastensa kanssa, riidoista ja katkeruuksista huolimatta.
En voisi itse kuvitellakaan estäväni lapsiani tapaamasta isää jouluna oman katkeruuteni ja vihan takia. Ryve sinä vain itsesäälissä ja surkeassa jätetyn roolissa, mutta miksi ihmeessä pistät lapsesi kärsimään? Olet TODELLA TODELLA kypsymätön ja itsekäs. Meidän kunnan sosiaalityöntekijät onneksi puuttuvat kaltaistesi noita-akkojen touhuihin.
Ja mitä ihmettä hait täältä kirjoituksellasi? Et kai vain tosissasi oleta saavasi myötätuntoa?
Katkeruuden syyksi on hyvä kaikien aina pistää kaikki epäkohdat, jotka ovat omasta mielestä väärin. Onhan niin että vieras ihminen ei tiedä mitä toiseten perheessä tapahtuu ja miksi.
En ole katkera että pääsin eroon huonosta mihestä/isästä. Mutta olen viistoista vuotta ollut katkera että jätti myös lapset. Minun elämäni on hyvin, ja voin aina löytää uuden mkiehen itselleni, jos niin haluan. Mutta lapset eivät koskaan saa uutta isää. Sen kun menettää, toista ei enää tule.
Lapseni ovat lähes varhais-aikuisia, joten paljon mulla ei ole sanomista siitä, saavatko he tavata isää vai eivät, se on lähinnä heidän haluistaan kiinni.
Mutta hyvää joulua isälle kuitenkin kaikkien puolesta myös tänä jouluna, sillä taitaa olla kolme vuotta sitten viimeksi kun näimme sinut vilaukselta ja juoksit kiiruusti pakoon!
"Toivottavasti yksinäinen joulu on se,mitä halusit"...
Vaikka tuskaa ja katkeruutta, sisäistä kipua on varmaan moni eron kokenut, ei oikein moinen toive taida olla kuitenkaan tavallinen joulun toivotus.
Kuka pohjimmiltaan viimekädessä yksin haluaisi olla? Tai toivoisi toisen olevan?
"Enhän ole yksin, onhan mulla lapset!"
Mutta vaikka heille luo hyvän joulun heidän ekoina vuosinaan, mitäs sitten kun he maailmalle lähtevät ja alkavat viettämään omaa jouluaan perheineen/kavereineen?
Onko heidän isänsä silloin heidän katkera muisto jos ja kun omia lapsiaan heidän omien lastensa isän kanssa katsoo? Mistä tämä katkera muisto juontuu?
Ja miten itse äidille käy?
Elää lastensa ekat joulut "iloiten", hyvää joulua toivotellen - "hyvää joulua" sillekin hulttio äijälle, joka perheensä jätti. Isälle, joka ei ollutkaan niin maar täydellinen, kuin äiti MIELIKUVISSAAN, täydellisenä vaimona ja äitinä, odotti.
Jollei pääse erosta yli, osaa lopulta arvioida eroa kriittisellä, kaiken kattavalla ajattelutavalla, punnita asioita sekä omasta että vastapuolen näkökulmasta, ei hän koskaan voi viettää todella lämpöistä, rauhallista ja iloista joulua.
Sama pätee tietty toisinkin päin. Eihän taida mahdoton sellainenkaan tilanne olla?
"Toivottavasti yksinäinen joulu on se,mitä halusit"...
Vaikka tuskaa ja katkeruutta, sisäistä kipua on varmaan moni eron kokenut, ei oikein moinen toive taida olla kuitenkaan tavallinen joulun toivotus.
Kuka pohjimmiltaan viimekädessä yksin haluaisi olla? Tai toivoisi toisen olevan?
"Enhän ole yksin, onhan mulla lapset!"
Mutta vaikka heille luo hyvän joulun heidän ekoina vuosinaan, mitäs sitten kun he maailmalle lähtevät ja alkavat viettämään omaa jouluaan perheineen/kavereineen?
Onko heidän isänsä silloin heidän katkera muisto jos ja kun omia lapsiaan heidän omien lastensa isän kanssa katsoo? Mistä tämä katkera muisto juontuu?
Ja miten itse äidille käy?
Elää lastensa ekat joulut "iloiten", hyvää joulua toivotellen - "hyvää joulua" sillekin hulttio äijälle, joka perheensä jätti. Isälle, joka ei ollutkaan niin maar täydellinen, kuin äiti MIELIKUVISSAAN, täydellisenä vaimona ja äitinä, odotti.
Jollei pääse erosta yli, osaa lopulta arvioida eroa kriittisellä, kaiken kattavalla ajattelutavalla, punnita asioita sekä omasta että vastapuolen näkökulmasta, ei hän koskaan voi viettää todella lämpöistä, rauhallista ja iloista joulua.
Sama pätee tietty toisinkin päin. Eihän taida mahdoton sellainenkaan tilanne olla?
tänä päivänä järjestää joulua noin monimutkaisesti.
Eikö tuollaisessa vaivannäössä mene vain aika, rahat, hermot ja iske väsymys, tulee huudettua lapsille turhasta ja vaadittua läheisiltä ja itseltä liikaa.
Tunnelman voi saada vähemmälläkin, ajattelemalla vaikka, ettei pröystäile jouluna muun maailman nähdessä nälkää ja yksinäisten kyhjöttäessä yksinään Jouluna jossain loukossaan.
Tuota yksinäisyyttä olen miettinyt paljon viime päivinä, koska tuore tuttavuuteni (etäisä joka ei tapaa lapsiaan jouluna) on yksin jouluna ja haluaisin kutsua hänet luoksemme joulunviettoon. Minulla ei ole kiirettä esitellä miestä lapsilleni, mutta joulu tekee asiasta mutkikkaan. Tiedän, että lapset eivät pahastuisi, he ovat joviaaleja pieniä ihmisiä, mutta miten esitän asian miehelle ja sitten vielä: tiedän saavani äitini ja lasten isän tuohtumuksen niskoilleni. Tuohtumus on aika lievä ilmaisu tulevasta. Ja jos kuitenkin yhteinen "perhejoulu" aiheuttaakin pahaa mieltä ja ikävää ystävässäni?