Tämä kirjoitus saattaa loukata joitakin lukijoita, mutta koska en ole ennen juurikaan puhunut asiasta muiden vammaisten kanssa, päätin lähettää tekstin tänne.
Viimeisten kuuden vuoden ajan olen ollut addiktoitunut Notre Damen kellonsoittajaan, sekä Victor Hugon alkuperäiseen romaaniin että varsinkin Disneyn piirroselokuvaan. Minulla on useita nettiystäviä, jotka ovat yhtä innostuneita aiheesta kuin minäkin, mutta he eivät ole vammaisia, eikä suurin osa heistä tiedä minun olevan. Niinpä haluaisinkin kysyä, mitä mieltä vammaiset ovat tästä kirjasta ja elokuvasta. Tunnen itse syvää myötätuntoa päähenkilöä, Quasimodoa, kohtaan, ja yhteiskunnan suhtautuminen häneen raivostuttaa ja järkyttää minua aina yhtä paljon. Syvimmin inhoan kuitenkin piirroselokuvan Frollo-hahmoa, koska hän on OPETTANUT Quasimodolle, että tämä on "ruma muotopuoli"!
Minulla on maskottina pieni Quasimodo-nukke, jota rakastan yli kaiken. On merkillistä, että huolimatta suuresta myötätunnostani kirjan ja elokuvan henkilöä kohtaan lepertelen usein tälle pikku maskotille ulkomuotoon liittyviä asioita, joita en ikimaailmassa sanoisi ihmiselle. Toivon todella, etten loukkaisi niitä lukijoita, joilla on skolioosi tai muu vastaava selkävika. Minun on näet tunnustettava, että olen Kellonsoittaja-innostukseni aikana usein toivonut tapaavani jonkun Quasimodon kaltaisen. Tiedän kyllä, ettei näin saisi kirjoittaa! Olen nähnytkin muutaman tällaisen ihmisen, mutten tietenkään ole sanallakaan viitannut heidän vammaansa.
Lopuksi: En todellakaan luule tuon kirjan tai elokuvan olevan totta, ja jos joskus tutustuisin tällaiseen ihmiseen, hän olisi minulle samanlainen kuin kuka tahansa muukin.
Viimeisten kuuden vuoden ajan olen ollut addiktoitunut Notre Damen kellonsoittajaan, sekä Victor Hugon alkuperäiseen romaaniin että varsinkin Disneyn piirroselokuvaan. Minulla on useita nettiystäviä, jotka ovat yhtä innostuneita aiheesta kuin minäkin, mutta he eivät ole vammaisia, eikä suurin osa heistä tiedä minun olevan. Niinpä haluaisinkin kysyä, mitä mieltä vammaiset ovat tästä kirjasta ja elokuvasta. Tunnen itse syvää myötätuntoa päähenkilöä, Quasimodoa, kohtaan, ja yhteiskunnan suhtautuminen häneen raivostuttaa ja järkyttää minua aina yhtä paljon. Syvimmin inhoan kuitenkin piirroselokuvan Frollo-hahmoa, koska hän on OPETTANUT Quasimodolle, että tämä on "ruma muotopuoli"!
Minulla on maskottina pieni Quasimodo-nukke, jota rakastan yli kaiken. On merkillistä, että huolimatta suuresta myötätunnostani kirjan ja elokuvan henkilöä kohtaan lepertelen usein tälle pikku maskotille ulkomuotoon liittyviä asioita, joita en ikimaailmassa sanoisi ihmiselle. Toivon todella, etten loukkaisi niitä lukijoita, joilla on skolioosi tai muu vastaava selkävika. Minun on näet tunnustettava, että olen Kellonsoittaja-innostukseni aikana usein toivonut tapaavani jonkun Quasimodon kaltaisen. Tiedän kyllä, ettei näin saisi kirjoittaa! Olen nähnytkin muutaman tällaisen ihmisen, mutten tietenkään ole sanallakaan viitannut heidän vammaansa.
Lopuksi: En todellakaan luule tuon kirjan tai elokuvan olevan totta, ja jos joskus tutustuisin tällaiseen ihmiseen, hän olisi minulle samanlainen kuin kuka tahansa muukin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niinno kaikillahan meillä on omat addiktiomme... joku suklaaseen, joku leffaan, joku seksiin, joku musiikkiin... Musta vaan tuntuu, että sulla toi Quasimodon ihailu on jotain oman elämän heijastumia, pelkäät kuinka ihmiset suhtautuvat sinuun... kyllä nykypäivänä ainakin minusta ihmiset on fiksuja ja ennakkoluulot hälvenny jo aika tavalla, ja ennen kaikkea ihmisten asenonoituminen riippuu siitä miten sä ite asennoidut... Jos sä ite teet siitä numeron muutkin tekee takuulla ja taas päinvastoin
On totta, että samaistun Quasimodoon muutamissa asioissa, mutta syy siihen, että koetin kirjoittaa hienotunteisesti, on se, etten ole juurikaan puhunut tästä aiheesta vammaisten kanssa - enkä voi tietää, onko jollakulla tämän palstan lukijoista kyttyrä tai skolioosi.
Muuten Kellonsoittaja on minulle niin tärkeä, että olen kertonut siitä jokaiselle ystävälleni, mutta en edellytä heiltä kaikilta kiinnostusta aiheeseen.
HUOM. En ole ulkomuodoltani Quasimodon kaltainen. :)
Olen innokkaasti odottanut kannanottoja Notre Damen kellonsoittaja -aiheeseen, mutta koska olen saanut vain yhden vastauksen, minun on kysyttävä: Eikö kukaan tämän palstan lukijoista todellakaan ole lukenut Victor Hugon romaania tai nähnyt elokuvaversioita? Olisi todella kiinnostavaa kuulla mielipiteitänne.
Toi juttu ei kyllä oikein auennut...siis miks sä just siitä niin tykkäät...ja mikä sua siis pännii
Kyse on siis nimenomaan Disneyn piirroselokuvasta. Olen aina tuntenut äärettömän suurta myötätuntoa Quasimodoa kohtaan, koska hän on viettänyt koko ikänsä eristettynä muusta maailmasta ja koska hänet on kasvatettu suorastaan iljettävällä tavalla. Lisäksi Quasi on mielestäni todella hellyttävän näköinen.
Minua kiinnostaa, mitä mieltä toiset vammaiset ovat tuosta elokuvasta ja alkuperäisteoksesta, koska olen miettinyt, vaikuttaako lukijan/katsojan oma fyysinen "erilaisuus" hänen näkemyksiinsä.
Tunnen mä ainakin,ainakin vähän...Mutta kun se on mies ja vähän hullu niin en niinpaljoa. Tunnen myötätuntoa muissa tilanteissa enemmän kyllä
Quasimodo ei TODELLAKAAN ole hullu! On itsestään selvää, että hän puhuu kivipatsasystävilleen, koska hänellä ei ole ketään muuta, jolle puhua. Jos hän olisi hullu, hän ei voisi ystävystyä Esmeraldan kanssa eikä auttaa Phoebusia tämän haavoituttua. Sitä paitsi kaupunkilaiset hyväksyvät hänet joukkoonsa elokuvan lopussa!Alkuperäisteoksessa hän on tietysti ihmisarka, mutta eihän järkensä menettänyt voisi puhua yhtä kauniisti kuin hän!
Mä oon nähnyt vaan yhden version tästä elokuvasta enkä voi ottaa kantaa, mutta siinä se oli vähän ihmeellinen musta. Mä vaan ajattelin vastata kun kyselit myötätunnosta.
Mä oon pyörätuolissa lihassairauden takia ja oon kattonu sen vanhan Notre Damen kellonsoittaja leffan ja mussa se herätti ihan samanlaisia tunteita ku sussaki, mua käy just sääliks se Quasimodo myös. Oikein inhottava, ärsyttävä ja järkyttävä mutta silti tosi hyvä leffa se on.