Tiedän omasta kokemuksesta mihin ateismi lopulta johtaa. Olen itse käynyt lähes loppuun sen "tien".Ateismi johtaa täydelliseen tyhjyyteen, tunteiden kuolemaan, ja lopulta myös täydelliseen itsetuhoon. Ateistisen ajatteluni jäljiltä olin kuin elävä kuollut, zombie. Mikään ei koskettanut sisintäni, mikään asia ei herättänyt mitään tunteita. En tuntenut iloa, en onnea, en surua, en rohkeutta, en pelkoa, en tuntenut yhtään mitään. Kaikki oli täysin yhdentekevää. millään ei olllut mitään väliä, eikä mitään merkitystä. Olin käytänöllisesti katsoen kuollut. Ruumiini vain oli elossa. Harrastin säännöllisesti itseni viiltelyä, ja silpomista, että olsisin tuntenut edes jotain. Siihen pisteeseen oli ateismini minut vienyt.
Mutta, teidän myös että tuollaisesta tilanteesta on ulospääsy. Tiedän että itsetuho ei ole ainoa vaihtoehto, eikä todellakaan paras vaihtoehto. Ateismista on mahdollisuus päästä vapaaksi.
Mutta kuitenkin, minun on myönnettävä, olen joutunut kärsimään paljon ateistisen ajatteluni ja elämäntapani vuoksi. Olen kärsinyt täysin oamsta syystäni. Uskisten minussa herättämä viha, on pientä lastenleikkiä sen rinnalla mitä hirveyksiä olen ateismini takia itselleni tehnyt. Siksi haluankin varoittaa muita ateisteja, että heidän ei tarvitsisi kärsiä, niinkuin minä olen kärsinyt.
Pyydän: HYLKÄÄ ATEISMI, ÄLÄ TAPA ITSEÄSI!
Entisen ateistin
92
3205
Vastaukset
- Arvid
valheeseen. Uskovaisilla on taipumus mennä siitä missä aita on matalin.
- ...
Olet oikeassa. Parempi pyrkiä totuuteen. Juuri siksi valitsin uskon :)
- Arvid
... kirjoitti:
Olet oikeassa. Parempi pyrkiä totuuteen. Juuri siksi valitsin uskon :)
helpoin ratkaisu ei aina ole se oikea.
- pyyntö
Arvid kirjoitti:
helpoin ratkaisu ei aina ole se oikea.
ja uskon valitseminen ollutkaan helppo ratkaisu. Vaan itse asiassa hyvin vaikea.
- Arvid
pyyntö kirjoitti:
ja uskon valitseminen ollutkaan helppo ratkaisu. Vaan itse asiassa hyvin vaikea.
uskovaisille ominaista.
- ...
Arvid kirjoitti:
uskovaisille ominaista.
Olet saanut väärää tietoa. Itsensä löytäminen, terve omanarvontunto, positiivisuus, totuudellisuus, iloisuus ja rakkaudellisuus ovat uskovaisen tunnusmerkkejä.
Kun tietää ja ymmärtää oman arvonsa, voi arvostaa myös muita. Kun itse on ILOLLA täytetty kuin vettä tulviva juomalasi, voi ILAHDUTTAA myös muita.
Tiedän miksi vastustat uskovaisia. Olet vain kateellinen. Olet kateelllinen siitä että he ovat juuri sellaisia jollainen sinä haluaisit olla, mutta et mielestäsi pysty olemaan. Kadehdit heidän Iloaan ja Valoisuuttaan, Voimaansa ja Rohkeuttaan, Totuudellisuuttaan ja Rehellisyyttään, Eakkauttaan ja Lämpöään, Periksiantamatonta toivoaan, Kärsivällisyyttään ja Rauhallisuuttaan.
Olet vain katkera ja keteellinenn. Olet vain niin katkera. "Pyhität" elämäsi niiden asioiden vainoamiseen, joita ihailet, mutta joita et voi mielestäsi itse saavuttaa. Siksi puhut heistä pahaa. Siksi pilkkaat heitä. Siksi vainoat heitä. Myönnä pois.
Mutta tiedätkö, todellisuudessa uskovaiset eivät pysty olemaan yhtään sinua parempia. Vastaus on Jeesus, uskovien Hyvyys on Jeesuksen Hyvyyttä. Se mitä kadehdit, ei olekaan uskovista lähtöisin, vaan Jeesuksesta. uUkovaiset vain ovat Jeesuksen ""kanavia" eli Hänen välikappaleitaan, joiden kautta Hän toimii. Sinäkin voisit olla Jeesuksen välikappale, ajattele voisit olla SUUREN JA MAJESTETTTISEN JUMALAN VÄLIKAPPALE. Valtavaa!! :)
Mutta, se edellyttää sinulta yhtä asiaa. Syntisei tunnustamista, oman kyvyttömyytesi rehellistä myöntämistä, murtumista ja katumistaq, ja Täydellistä Jeesuksen vastaanottamista
henkilökohtaisena Vaoahtajanasi.
Se on sitä että luovut suuruudenhulluista kuvitelmistasi, ja suostut näkemään oman pienuutesi, ja tulet Kristuksessa Voikakkaaksi.
Tommi Helsten:in sanoin: Ihmisen osa on kasvaa pieneksi. - Arvid
... kirjoitti:
Olet saanut väärää tietoa. Itsensä löytäminen, terve omanarvontunto, positiivisuus, totuudellisuus, iloisuus ja rakkaudellisuus ovat uskovaisen tunnusmerkkejä.
Kun tietää ja ymmärtää oman arvonsa, voi arvostaa myös muita. Kun itse on ILOLLA täytetty kuin vettä tulviva juomalasi, voi ILAHDUTTAA myös muita.
Tiedän miksi vastustat uskovaisia. Olet vain kateellinen. Olet kateelllinen siitä että he ovat juuri sellaisia jollainen sinä haluaisit olla, mutta et mielestäsi pysty olemaan. Kadehdit heidän Iloaan ja Valoisuuttaan, Voimaansa ja Rohkeuttaan, Totuudellisuuttaan ja Rehellisyyttään, Eakkauttaan ja Lämpöään, Periksiantamatonta toivoaan, Kärsivällisyyttään ja Rauhallisuuttaan.
Olet vain katkera ja keteellinenn. Olet vain niin katkera. "Pyhität" elämäsi niiden asioiden vainoamiseen, joita ihailet, mutta joita et voi mielestäsi itse saavuttaa. Siksi puhut heistä pahaa. Siksi pilkkaat heitä. Siksi vainoat heitä. Myönnä pois.
Mutta tiedätkö, todellisuudessa uskovaiset eivät pysty olemaan yhtään sinua parempia. Vastaus on Jeesus, uskovien Hyvyys on Jeesuksen Hyvyyttä. Se mitä kadehdit, ei olekaan uskovista lähtöisin, vaan Jeesuksesta. uUkovaiset vain ovat Jeesuksen ""kanavia" eli Hänen välikappaleitaan, joiden kautta Hän toimii. Sinäkin voisit olla Jeesuksen välikappale, ajattele voisit olla SUUREN JA MAJESTETTTISEN JUMALAN VÄLIKAPPALE. Valtavaa!! :)
Mutta, se edellyttää sinulta yhtä asiaa. Syntisei tunnustamista, oman kyvyttömyytesi rehellistä myöntämistä, murtumista ja katumistaq, ja Täydellistä Jeesuksen vastaanottamista
henkilökohtaisena Vaoahtajanasi.
Se on sitä että luovut suuruudenhulluista kuvitelmistasi, ja suostut näkemään oman pienuutesi, ja tulet Kristuksessa Voikakkaaksi.
Tommi Helsten:in sanoin: Ihmisen osa on kasvaa pieneksi., mutta kateus ei kuulu niihin - iloitsen muiden onnistumisista. Jumala/Jeesus höpinöistä tulen surulliseksi.
- xzcrtsrew
Wow. Otoskoko n = 1, ja siitä varma yleistys miljooniin ja taas miljooniin.
Se oli katoava välähdys sarjassamme uskislogiikkaa sarjanumerolla 10 potenssiin (ainakin) 10.
En tarkoita nyt sukupuolista potenssia, mihin siihenkin uskikset ovat laittaneet steriileihin kumihanskoihin verhotut näppinsä.
Kumihanskoilla en nyt tarkoita kortsuja, enkä näpeillä ... no, jääköön tämä rautainen logiikkaketju kesken tällä palstalla. - M@k3
Ihan siltä että teksti on on otettu jostain uskontojen uhrien sivulta ja vain vaihdettu kyseisen uskonnon tilalle ateismi.
- herra
On ihmeellistä, kuinka vakavasti otit nihilistisen käsityksen. Nihilismi voi parhaimmillaan olla iloista tanssia kuolleiden arvojen päällä.
Minulle nihilismi on ironiaa, se ei ole ainoastaan merkityksettömyyden näkemistä. Se on kaiken vakavuuden kaikkoamista. Itse näen olemassaolon perimmältään merkityksettömänä, mutta toisaalta kovinkin huolettomana, ja tästä syystä myös varsin iloisena - jopa kauniina.
Mutta on totta, että nihilismi johtaa myös osittain masennukseen, murheeseen, melankoliaan. Toisaalta, murheen kykenee relativoimaan, ja niin ironista kuin se onkin, Platonin apteekki tuo samalla myrkyn ja lääkkeen (το φάρμακο). Kysynkin, olitkohan vain myrkyttänyt itsesi?
En puhunut nyt ateismista yleisenä käsityksenä, koska kaikki ateistit eivät hylkää merkitystä, ja on väärin sanoa, että moraaliin uskominen olemassaolevana ei ole yhtä kuin uskominen Jumalaan.- herra
"...ja niin ironista kuin se onkin, Platonin apteekki tuo samalla myrkyn ja lääkkeen (το φάρμακο)..."
Koska myrkky on SAMA kuin lääke. - pyyntö
arvet ihollani vahvistavat sen..
- herra
pyyntö kirjoitti:
arvet ihollani vahvistavat sen..
Huomaa ihminen hyvä, että nihilismin hyväksyminen ei hylkää merkitystä sinänsä, se hylkää merkityksen alkuperäisenä ja jonakin itsestään ja itsessään olevana. Nihilismi ei toisin sanoen kiellä, etteivätkö ihmiset toimisi merkitysperäisesti.
Enkä ymmärrä sitä paitsi, mikä yhteys on sinun arvillasi nihilismin ikävään totuuteen. Tuskinpa ymmärsit itsekään... Valitettavasti kyse ei taida olla siitä, että omaksuit nihilismin - ehkäpä kyse oli ennemminkin siitä, ettet sitä edes kyennyt omaksumaan. Termi "omaksua" tosin on hieman huono, ehkäpä vajoaminen syvään tietoisuuteen kuvannee sitä paremmin.
Ja hyvänen aika mies/nainen! Nihilisteillä on myös hedonistisia pyrkimyksiä, harrasta mieluummin seksiä kuin itsesi viiltelyä! - gazpacho
"Minulle nihilismi on ironiaa, se ei ole ainoastaan merkityksettömyyden näkemistä. Se on kaiken vakavuuden kaikkoamista. Itse näen olemassaolon perimmältään merkityksettömänä, mutta toisaalta kovinkin huolettomana, ja tästä syystä myös varsin iloisena - jopa kauniina."
Herra sanoi sen, mitä en itse osannut sanoiksi pukea. Kiitos herralle !!! - pyyntö
herra kirjoitti:
Huomaa ihminen hyvä, että nihilismin hyväksyminen ei hylkää merkitystä sinänsä, se hylkää merkityksen alkuperäisenä ja jonakin itsestään ja itsessään olevana. Nihilismi ei toisin sanoen kiellä, etteivätkö ihmiset toimisi merkitysperäisesti.
Enkä ymmärrä sitä paitsi, mikä yhteys on sinun arvillasi nihilismin ikävään totuuteen. Tuskinpa ymmärsit itsekään... Valitettavasti kyse ei taida olla siitä, että omaksuit nihilismin - ehkäpä kyse oli ennemminkin siitä, ettet sitä edes kyennyt omaksumaan. Termi "omaksua" tosin on hieman huono, ehkäpä vajoaminen syvään tietoisuuteen kuvannee sitä paremmin.
Ja hyvänen aika mies/nainen! Nihilisteillä on myös hedonistisia pyrkimyksiä, harrasta mieluummin seksiä kuin itsesi viiltelyä!että sinulla ei ole aavistsstakaan siitä mitä nihlismi tarkoittaa. Ota huomioon että minä olen käynyt ateistin "helvetissä". Kyllä, tiedän että nihlismi johtaa lopulta itsetuhoon. Tiedän sen omasta kokemuksestani. Siksi haluan varoittaa, että sinun ei tarvitsisi kokea sitä hirvittävyyttä mitä minä olen omasta syystäni, oman ateistisen ajatteluni ja arvojeni tähden joutunut kokemaan,
- herra
pyyntö kirjoitti:
että sinulla ei ole aavistsstakaan siitä mitä nihlismi tarkoittaa. Ota huomioon että minä olen käynyt ateistin "helvetissä". Kyllä, tiedän että nihlismi johtaa lopulta itsetuhoon. Tiedän sen omasta kokemuksestani. Siksi haluan varoittaa, että sinun ei tarvitsisi kokea sitä hirvittävyyttä mitä minä olen omasta syystäni, oman ateistisen ajatteluni ja arvojeni tähden joutunut kokemaan,
...että sinä olet todella onneton tapaus. Ja enkä tarkoita tätä millään hyvällä. Mutta mikä pahempaa, sinä olet tylsä henkilö.
- pyyntö
herra kirjoitti:
...että sinä olet todella onneton tapaus. Ja enkä tarkoita tätä millään hyvällä. Mutta mikä pahempaa, sinä olet tylsä henkilö.
katsos kun minä olen sinun peilisi. Näet minussa vain itsesi..
- herra
pyyntö kirjoitti:
katsos kun minä olen sinun peilisi. Näet minussa vain itsesi..
Hah.
Sanotaan nyt vain: enpä juurikaan näe. Odotan peilikuvani olevan yhtä älykäs kuin minä.
- Sinäkin olet osa evoluutiota!
"Harrastin säännöllisesti itseni viiltelyä, ja silpomista, että olsisin tuntenut edes jotain. Siihen pisteeseen oli ateismini minut vienyt."
Et sinä ateismin takia itseäsi silponut vaan koska olet itsetuhoinen persoona. Itsetuhoisuus ei parane taipumuksen kieltämisellä vaan ongelman saa hallintaan kehittämällä rakentavia ongelmanratkaisukeinoja, esimerkiksi keinoja päästä eroon stressistä, mikäli stressi aiheuttaa sinulle itsesi silpomista.
Arvelen, ettet ole noita keinoja kehittänyt vaan yrität kieltää ongelmasi syyttämällä siitä ateismia. Sinuna olisin varuillani, jossakin vaiheessa tekosyyt loppuvat kesken, mutta ongelman todellinen aiheuttaja on edelleen olemassa. Ratkaisematta jäänyt ongelma palaa takuuvarmasti jossakin vaiheessa takaisin elämääsi.- pyyntö
Olin itsetuhoinen persoona ateistisen ajatteluni takia. Ongelman todellinen aiheuttaja oli ateistinen ajatteluni ja arvomaailmani, nihilismi.
Hylättyäni ateismin en ole ollut enää yhtään hetkeä itsetuhoinen. En ole hetkeäkään katunut sitä että hylkäsin ateismin, ja tiedän että en tulekaan katumaan.
Nautin elämästä, Elämä maistuu MAHTAVAN HYVÄLTÄ :) - Sinäkin olet osa evoluutiota!
pyyntö kirjoitti:
Olin itsetuhoinen persoona ateistisen ajatteluni takia. Ongelman todellinen aiheuttaja oli ateistinen ajatteluni ja arvomaailmani, nihilismi.
Hylättyäni ateismin en ole ollut enää yhtään hetkeä itsetuhoinen. En ole hetkeäkään katunut sitä että hylkäsin ateismin, ja tiedän että en tulekaan katumaan.
Nautin elämästä, Elämä maistuu MAHTAVAN HYVÄLTÄ :)Et vain kyennyt tulemaan toimeen itsesi kanssa. Hyvinvoivia nihilistejä on vaikka kuinka. Miksi väität, että ateismi ja nihilismi olisivat sama asia? Eihän ateismi kieltäydy muusta kuin uskomasta perusteettomia väitteitä. Nyt kristinuskoisena olet nihilisti islamin väitteitä kohtaan. Tuottaako se sinulle pahaa oloa? Älä vaan käy lomamatkalla Saudi-Arabiassa.
Ei sinun elämäsi maistu hyvältä vaan valhe, jota itsellesi syötät. Jossakin vaiheessa huomaat, että kristinuskoksi nimeämäsi pakoreitti ongelmistasi on loppuun tallattu. Sitten ongelmasi palaavat, tällä kertaa kristinuskon sisällä. Siitä huumeesta vasta onkin vaikea luopua. - herra
Sinäkin olet osa evoluutiota! kirjoitti:
Et vain kyennyt tulemaan toimeen itsesi kanssa. Hyvinvoivia nihilistejä on vaikka kuinka. Miksi väität, että ateismi ja nihilismi olisivat sama asia? Eihän ateismi kieltäydy muusta kuin uskomasta perusteettomia väitteitä. Nyt kristinuskoisena olet nihilisti islamin väitteitä kohtaan. Tuottaako se sinulle pahaa oloa? Älä vaan käy lomamatkalla Saudi-Arabiassa.
Ei sinun elämäsi maistu hyvältä vaan valhe, jota itsellesi syötät. Jossakin vaiheessa huomaat, että kristinuskoksi nimeämäsi pakoreitti ongelmistasi on loppuun tallattu. Sitten ongelmasi palaavat, tällä kertaa kristinuskon sisällä. Siitä huumeesta vasta onkin vaikea luopua.Kuten itsekin huomautin "pyyntö"-nimimerkille, ateistinen näkemys ei todellakaan ole sama kuin nihilistinen.
Nihilisti johtaa mielestäni ennemminkin egoismiin, narsismiin ja hedonismiin, ennemminkin kuin itsensä viiltelyyn. Ja on sitten eri asia, ovatko nekään sen parempia vaihtoehtoja, mutta joka tapauksessa viiltely on mielestäni kovin outo ratkaisu nihilistille.
Toisin sanoen: "pyyntö". En usko, että olet ollut nihilisti. Ateisti olet voinut olla, mutta ateismi ei toisaalta hylkää merkitystä. Sinun tietämättömyytesi ei mielestäni käy hyvänä (tai tässä tapauksessa varoittavana) esimerkkinä. - pyyntö
Sinäkin olet osa evoluutiota! kirjoitti:
Et vain kyennyt tulemaan toimeen itsesi kanssa. Hyvinvoivia nihilistejä on vaikka kuinka. Miksi väität, että ateismi ja nihilismi olisivat sama asia? Eihän ateismi kieltäydy muusta kuin uskomasta perusteettomia väitteitä. Nyt kristinuskoisena olet nihilisti islamin väitteitä kohtaan. Tuottaako se sinulle pahaa oloa? Älä vaan käy lomamatkalla Saudi-Arabiassa.
Ei sinun elämäsi maistu hyvältä vaan valhe, jota itsellesi syötät. Jossakin vaiheessa huomaat, että kristinuskoksi nimeämäsi pakoreitti ongelmistasi on loppuun tallattu. Sitten ongelmasi palaavat, tällä kertaa kristinuskon sisällä. Siitä huumeesta vasta onkin vaikea luopua.mitä olen joutunut kokemaan. Et voi tehdä kokemuksiani tyhjäksi, vaikka inttäisit miten tahansa. Teidän omasta kokemuksestani sen. että ateistinen ajattelu ja nihilismi johtaa lopulta itsetuhoon.
En kuitenkaan ole koskaan väittänyt että ateistisen jattelumaaliman hylhääminen olisi ollut helppoa. Se kesti kauan aikaan. Mutta, ellen olisi sitä tehnyt, olisin tehnyt itsemurhan. olen aivan satavarma siitä..
Vasta sen jälkeen kun olin päässyt eroon ateistisesta ajattelustani, aloin pikkuhiljaa parantua ja toipua. Mutta arvet jäivät iholleni musituttamaan minua siitä miten lähellä olin tappaa itseni, ja pelkästään ateismini takia. Siksi, minulla on hätä puolestasi. Pyydän, älä tee itsemurhaa! - ...
Elämä tuntuu mahtavalta ;)
- herra
pyyntö kirjoitti:
mitä olen joutunut kokemaan. Et voi tehdä kokemuksiani tyhjäksi, vaikka inttäisit miten tahansa. Teidän omasta kokemuksestani sen. että ateistinen ajattelu ja nihilismi johtaa lopulta itsetuhoon.
En kuitenkaan ole koskaan väittänyt että ateistisen jattelumaaliman hylhääminen olisi ollut helppoa. Se kesti kauan aikaan. Mutta, ellen olisi sitä tehnyt, olisin tehnyt itsemurhan. olen aivan satavarma siitä..
Vasta sen jälkeen kun olin päässyt eroon ateistisesta ajattelustani, aloin pikkuhiljaa parantua ja toipua. Mutta arvet jäivät iholleni musituttamaan minua siitä miten lähellä olin tappaa itseni, ja pelkästään ateismini takia. Siksi, minulla on hätä puolestasi. Pyydän, älä tee itsemurhaa!Sinä olitkin sitten vain pelle. Älä viitsi. Kumpikohan meistä jankkaa?
"Minä melkein tapoin itseni"
"Nihilismi tappaa"
"Viiltelin itseäni".
...
Jos sinä olisit oikeassa, suurin osa mannermaisista nykyfilosofeista olisivat tappaneet itsensä, ja moni muu sitä ennen: Bataille, Barthes, Sartre, Foucault, Nancy, Baudrillard, Onfray, Vattimo, Agamben, Severino, Deleuze, Maffesoli, Blanchot jne.. Miksiköhän he eivät niin tehneet? Miksiköhän he eivät viillelleet itseään? - pyyntö
herra kirjoitti:
Sinä olitkin sitten vain pelle. Älä viitsi. Kumpikohan meistä jankkaa?
"Minä melkein tapoin itseni"
"Nihilismi tappaa"
"Viiltelin itseäni".
...
Jos sinä olisit oikeassa, suurin osa mannermaisista nykyfilosofeista olisivat tappaneet itsensä, ja moni muu sitä ennen: Bataille, Barthes, Sartre, Foucault, Nancy, Baudrillard, Onfray, Vattimo, Agamben, Severino, Deleuze, Maffesoli, Blanchot jne.. Miksiköhän he eivät niin tehneet? Miksiköhän he eivät viillelleet itseään?varsinkaan niin vakavalla asialla kuin itsemurhalla.
Miksikö nuö mainitsemasi henkilöt eivät tehneet itsemurhaa?
He eivät uskaltaneet tehdä sitä.
Mutta he kuolivat sisäisesti. Heistä tuli eläviä ruumiita, samoin kuin minustakin.
Ja se on oikeastaan vielä kauheampaa kuin kuolema.. - herra
pyyntö kirjoitti:
varsinkaan niin vakavalla asialla kuin itsemurhalla.
Miksikö nuö mainitsemasi henkilöt eivät tehneet itsemurhaa?
He eivät uskaltaneet tehdä sitä.
Mutta he kuolivat sisäisesti. Heistä tuli eläviä ruumiita, samoin kuin minustakin.
Ja se on oikeastaan vielä kauheampaa kuin kuolema..Itsemurhahan on varsin hauskaa. En minä tosin itseäni viiltelisi niin kuin sinä sehän on tosi typerää ja pitkittäisi turhaan sitä tuskaa. Tekisin itsemurhan ennemminkin tyylillä. Kuten laittamalla pitkän köyden kaulani ympärille ja sitomalla sen puuhun samalla kun ajan palavassa autossa öljykuoppaan ja ammun samalla itseäni päähän. Lähettäisin sitä ennen mahdollisimman monelle media-yhtiölle lopullisen testamenttini, jossa vaadittaisiin norppien vapauttamista kaikista historiallisista, kulttuurisista, poliittisista ja taloudellisista sorron muodoista, joissa ne tälläkin hetkellä vellovat.
Tämän verran vakavuutta näen sinun peloissasi.
"Miksikö nuö mainitsemasi henkilöt eivät tehneet itsemurhaa?
He eivät uskaltaneet tehdä sitä."
Tiedätkö edes yhtäkään heistä?
Päin vastoin, ehkäpä he tiesivät, että heidän ei TARVITSE tehdä sitä. He kykenivät kontrolloimaan itseään kaikessa turhuudessa, eivätkä särkyneet kuin hennot lehdet olevan valtaisan painolastin alla, kuten sinä. Sinä palasit takaisin turvallisiin kuvitelmiin.
"Mutta he kuolivat sisäisesti. Heistä tuli eläviä ruumiita, samoin kuin minustakin."
Jos haluat nyt viitata vaikka Merleau-Pontyn ruumis-käsitykseen, Nancyn corpukseen tai vaikkapa Onfrayn hedonistiseen ruumilliseen nihilismiin, et voisi kovinkaan kauempana enää olla.
En vastaa sinulle enää muissa viestiketjussa, et ole sen arvoinen keskustelukumppani. - ....
herra kirjoitti:
Itsemurhahan on varsin hauskaa. En minä tosin itseäni viiltelisi niin kuin sinä sehän on tosi typerää ja pitkittäisi turhaan sitä tuskaa. Tekisin itsemurhan ennemminkin tyylillä. Kuten laittamalla pitkän köyden kaulani ympärille ja sitomalla sen puuhun samalla kun ajan palavassa autossa öljykuoppaan ja ammun samalla itseäni päähän. Lähettäisin sitä ennen mahdollisimman monelle media-yhtiölle lopullisen testamenttini, jossa vaadittaisiin norppien vapauttamista kaikista historiallisista, kulttuurisista, poliittisista ja taloudellisista sorron muodoista, joissa ne tälläkin hetkellä vellovat.
Tämän verran vakavuutta näen sinun peloissasi.
"Miksikö nuö mainitsemasi henkilöt eivät tehneet itsemurhaa?
He eivät uskaltaneet tehdä sitä."
Tiedätkö edes yhtäkään heistä?
Päin vastoin, ehkäpä he tiesivät, että heidän ei TARVITSE tehdä sitä. He kykenivät kontrolloimaan itseään kaikessa turhuudessa, eivätkä särkyneet kuin hennot lehdet olevan valtaisan painolastin alla, kuten sinä. Sinä palasit takaisin turvallisiin kuvitelmiin.
"Mutta he kuolivat sisäisesti. Heistä tuli eläviä ruumiita, samoin kuin minustakin."
Jos haluat nyt viitata vaikka Merleau-Pontyn ruumis-käsitykseen, Nancyn corpukseen tai vaikkapa Onfrayn hedonistiseen ruumilliseen nihilismiin, et voisi kovinkaan kauempana enää olla.
En vastaa sinulle enää muissa viestiketjussa, et ole sen arvoinen keskustelukumppani."En vastaa sinulle enää muissa viestiketjussa, et ole sen arvoinen keskustelukumppani."
Siksikö että et pärjää kekustelussa? Siksikö pelleilet?
"Itsemurhahan on varsin hauskaa."
No sinähän se varsinainen pelle oletkin.
Pistä vielä pellehattu ja ropellit päähän. Oletan nyös että kaikki viestisi ovat olleet yhtä pelleilyä, etkä ole tarkoittanut mitää sanomaasi vakavasti oettavaksi. Eikös niin vaan? - herra
.... kirjoitti:
"En vastaa sinulle enää muissa viestiketjussa, et ole sen arvoinen keskustelukumppani."
Siksikö että et pärjää kekustelussa? Siksikö pelleilet?
"Itsemurhahan on varsin hauskaa."
No sinähän se varsinainen pelle oletkin.
Pistä vielä pellehattu ja ropellit päähän. Oletan nyös että kaikki viestisi ovat olleet yhtä pelleilyä, etkä ole tarkoittanut mitää sanomaasi vakavasti oettavaksi. Eikös niin vaan?Vaan lähinnä siksi, kun ensinnäkin sinä jankkaat samoja asioita itsesi viiltelystä, kuinka ateismi ja nihilismi viettää itsetuhon partaalle, pelkäät kuinka tapan itseni ja muuta paskaa.
Toiseksi, et osoita mitään merkkejä siitä, että olet tajunnut YHTÄÄN MITÄÄN mitä sinulle olen selittänyt toisaalta ateismin ja nihilismin erosta, ja taas toisaalta nihilismin todella olevan KAIKEN merkityksen hylkäämistä ALKUPERÄISENÄ tai jonakin TRANSSENDENTAALINA.
Kolmanneksi, et vastaa kysymyksiini, vaan kiinnität huomion vain noihin vähemmän tärkeisiin kommentteihini.
Kuinka voin keskustella, jos meidän kahden välinen keskustelu on monologia?
Ja pelleilen siksi, että EN TODELLAKAAN NÄE ITSEMURHAA KOVINKAAN VAKAVANA ASIANA, vaan ennemminkin typeränä seikkana, johon olen aivan liian viisas ja nautintoja kaipaava sellaiseen ryhtyäkseni. En suosittele sitä kenellekään, mutta en katso itsemurhan olevan "normaalia" kuolemaa kummempi. Sellaista tapahtuu, ja en ajattele, että ihmisiä tulisi opettaa olla tappamatta itseään, vaan mielestäni ihmisten tulisi oppia itse ajattelemaan, että ei ole kovinkaan järkevää tappaa itseään.
Sinun arvomaailmasi vain ei kykene näkemään asioita kovinkaan relatiivisesti, en näe ylittämätöntä vaikeutta ymmärtää jotakin natsien, pedofiilien, murhaajien, insestiä harrastavien jne. motiiveista, joskaan en ole heidän kanssaan samaa mieltä. Ymmärtäminen ei ole toimimista. Siksi voin puhua itsemurhasta pelleillen!
Osoita nyt minulle edes hieman, että kykenet keskustelemaan ennemminkin kuin vaivaamaan minua rasittavalla itsesäälilläsi. - pyyntö
herra kirjoitti:
Vaan lähinnä siksi, kun ensinnäkin sinä jankkaat samoja asioita itsesi viiltelystä, kuinka ateismi ja nihilismi viettää itsetuhon partaalle, pelkäät kuinka tapan itseni ja muuta paskaa.
Toiseksi, et osoita mitään merkkejä siitä, että olet tajunnut YHTÄÄN MITÄÄN mitä sinulle olen selittänyt toisaalta ateismin ja nihilismin erosta, ja taas toisaalta nihilismin todella olevan KAIKEN merkityksen hylkäämistä ALKUPERÄISENÄ tai jonakin TRANSSENDENTAALINA.
Kolmanneksi, et vastaa kysymyksiini, vaan kiinnität huomion vain noihin vähemmän tärkeisiin kommentteihini.
Kuinka voin keskustella, jos meidän kahden välinen keskustelu on monologia?
Ja pelleilen siksi, että EN TODELLAKAAN NÄE ITSEMURHAA KOVINKAAN VAKAVANA ASIANA, vaan ennemminkin typeränä seikkana, johon olen aivan liian viisas ja nautintoja kaipaava sellaiseen ryhtyäkseni. En suosittele sitä kenellekään, mutta en katso itsemurhan olevan "normaalia" kuolemaa kummempi. Sellaista tapahtuu, ja en ajattele, että ihmisiä tulisi opettaa olla tappamatta itseään, vaan mielestäni ihmisten tulisi oppia itse ajattelemaan, että ei ole kovinkaan järkevää tappaa itseään.
Sinun arvomaailmasi vain ei kykene näkemään asioita kovinkaan relatiivisesti, en näe ylittämätöntä vaikeutta ymmärtää jotakin natsien, pedofiilien, murhaajien, insestiä harrastavien jne. motiiveista, joskaan en ole heidän kanssaan samaa mieltä. Ymmärtäminen ei ole toimimista. Siksi voin puhua itsemurhasta pelleillen!
Osoita nyt minulle edes hieman, että kykenet keskustelemaan ennemminkin kuin vaivaamaan minua rasittavalla itsesäälilläsi.itsesäälistä? En minä ainakaan.
En tunne mitään itsesääliä. En ole tuntenut pitkiin aikoihin. Kaikki itsetuhoisuuteni poistui hylättyäni ateismin. Sen jälkeen palautuivat myös elämänhaluni, ja itsetuntoni.
Elämä maistuu mahtavan hyvältä. Elän elämäni parasta aikaa :)
Mutta, et tunnu vieläkään tajuavan, olen käynyt siellä, mihin sinä olet vaata matkalla, joten tiedän mistä puhun kun varoitan sinua. Yleensä fiksut ihmiset ottavat varoituksen vakavasti. Miksi juokset suoraapäätä hengenvaaraan, vaikka sinua varoitetaan siitä? Olen jo käynyt "siellä", etkö ymmärrä?
Toisekseen, sinulle on kai pakkokin vähän toistaa asioita, kun et tunnu yhtään tietävän mitä ateismi todellisuudessa on. Toistelet vain omia joutavia höpinöitäsi, jotka kertovat vain hyväuskoisuudestasi, sinisilmäisyydestäsi ja tietämättömyydestäsi ateismin suhteen.
Olen samaa mieltä siinä asiassa että itsetuho on typerää. Mutta missään tapauksessa hauskaa se ei ole!! Tosiasiassa, siitä on hauskuus mahdollisimman kaukana.
btw. Mihin kysymyksiin en ole vastannut? - herra
pyyntö kirjoitti:
itsesäälistä? En minä ainakaan.
En tunne mitään itsesääliä. En ole tuntenut pitkiin aikoihin. Kaikki itsetuhoisuuteni poistui hylättyäni ateismin. Sen jälkeen palautuivat myös elämänhaluni, ja itsetuntoni.
Elämä maistuu mahtavan hyvältä. Elän elämäni parasta aikaa :)
Mutta, et tunnu vieläkään tajuavan, olen käynyt siellä, mihin sinä olet vaata matkalla, joten tiedän mistä puhun kun varoitan sinua. Yleensä fiksut ihmiset ottavat varoituksen vakavasti. Miksi juokset suoraapäätä hengenvaaraan, vaikka sinua varoitetaan siitä? Olen jo käynyt "siellä", etkö ymmärrä?
Toisekseen, sinulle on kai pakkokin vähän toistaa asioita, kun et tunnu yhtään tietävän mitä ateismi todellisuudessa on. Toistelet vain omia joutavia höpinöitäsi, jotka kertovat vain hyväuskoisuudestasi, sinisilmäisyydestäsi ja tietämättömyydestäsi ateismin suhteen.
Olen samaa mieltä siinä asiassa että itsetuho on typerää. Mutta missään tapauksessa hauskaa se ei ole!! Tosiasiassa, siitä on hauskuus mahdollisimman kaukana.
btw. Mihin kysymyksiin en ole vastannut?Sinun ihme psykologisointisi "minä olen siellä käynyt", "se on itsetuhoista, tiedän kyllä" jne. eivät ole kyllä nihilististä ateismia nähneetkään. Etkö sinä saatana ymmärrä edes sitä yksinkertaisinta asiaa, että KAIKKI EIVÄT EHKÄ OLE SAMANLAISIA KUIN SINÄ (todellakin onneksi!). Jopa idiootitkin tämän joskus tajuavat, itsestään yleistäminen on mitä rasittavin tapa keskustella yhtään mistään, ja osoittaa vaan sinun sairaalloista tyhmyyttäsi, jota juuri ja juuri voisi kutsua kirjoituskykyisen omaavaksi, ellet jopa itse sanele näitä jollekin, joka osaa edes hivenen kirjoittaa.
Sinä et edes tunne nihilistisen filosofian peruslähtökohtia, niin miten sinä luulet kykeneväsi edes keskustelemaan minun kanssani?
En uskonut, että olet noin älyllisesti lahjaton.
"Toisekseen, sinulle on kai pakkokin vähän toistaa asioita, kun et tunnu yhtään tietävän mitä ateismi todellisuudessa on. Toistelet vain omia joutavia höpinöitäsi, jotka kertovat vain hyväuskoisuudestasi, sinisilmäisyydestäsi ja tietämättömyydestäsi ateismin suhteen."
Ota sinä kuule sanakirja käteen, ja etsi sana transsendentaalinen, ja mietipä vuoden ajan, miksi se hylätään ateismissa.
"Mutta, et tunnu vieläkään tajuavan, olen käynyt siellä, mihin sinä olet vaata matkalla, joten tiedän mistä puhun kun varoitan sinua. Yleensä fiksut ihmiset ottavat varoituksen vakavasti. Miksi juokset suoraapäätä hengenvaaraan, vaikka sinua varoitetaan siitä? Olen jo käynyt "siellä", etkö ymmärrä?"
Sinä et ole käynyt kuule yhtään missään, korkeintaan ulkona joskus. Eikö sinulla helvetti ole pienintäkään hajua mistään yksinkertaisimmista asioista, kuten siitä, että vaikka sinä olisitkin "siellä" käynyt, ei ateismilla ole välttämättä samanlainen vaikutus kaikkiin.
TOISAALTA. En ihmettele, että olet viillellyt itseäsi. Tuollaisilla älynlahjoilla ei ole mitään toivoa ymmärtää nihilistisen ajattelutavan syviä mahdollisuuksia, ja se välttämättä pienelle mielelle ilmeneekin masennuksena, teiniangstina. Ja tämä angsti ei ole sama asia kuin vaikkapa nietzscheläinen nihilismi, tai sartrelainen eksistentialismi.
Lopeta jo ennen kuin oikeasti raivostun. Sinä et valitettavasti vain kykene keskustelemaan kanssani, sinulla ei ole mitään kykyjä siihen. Olet vain rasittava. - Sinäkin olet osa evoluutiota!
... kirjoitti:
Elämä tuntuu mahtavalta ;)
Sama kuin olisit kussut housuusi, hetken lämmittää mutta kohta paha olosi palaa.
- Sinäkin olet osa evoluutiota!
pyyntö kirjoitti:
mitä olen joutunut kokemaan. Et voi tehdä kokemuksiani tyhjäksi, vaikka inttäisit miten tahansa. Teidän omasta kokemuksestani sen. että ateistinen ajattelu ja nihilismi johtaa lopulta itsetuhoon.
En kuitenkaan ole koskaan väittänyt että ateistisen jattelumaaliman hylhääminen olisi ollut helppoa. Se kesti kauan aikaan. Mutta, ellen olisi sitä tehnyt, olisin tehnyt itsemurhan. olen aivan satavarma siitä..
Vasta sen jälkeen kun olin päässyt eroon ateistisesta ajattelustani, aloin pikkuhiljaa parantua ja toipua. Mutta arvet jäivät iholleni musituttamaan minua siitä miten lähellä olin tappaa itseni, ja pelkästään ateismini takia. Siksi, minulla on hätä puolestasi. Pyydän, älä tee itsemurhaa!Ei minun tarvitse tietää mitä olet kokenut, sillä tiedän jo nyt ettei itsetuhoisella käyttäytymiselläsi ole mitään tekemistä ateismin kanssa.
Sinun kannattaisi oikeasti alkaa etsimään ongelmiesi todellisia syitä sen sijaan että nyt keksit tekosyitä oman itsesi ulkopuolelta. Nythän syytät, että teit itsellesi pahaa, koska "ateismi yllytti" ja "nihilismi yllytti". Todellisuudessa sinä *itse* teit itsellesi pahaa. Pahantekijä olet sinä itse, ja sinun täytyy ottaa sekä vastuu omista teoistasi itse, että löytää itsestäsi todellinen syy pahalle olollesi. - pyyntö
herra kirjoitti:
Sinun ihme psykologisointisi "minä olen siellä käynyt", "se on itsetuhoista, tiedän kyllä" jne. eivät ole kyllä nihilististä ateismia nähneetkään. Etkö sinä saatana ymmärrä edes sitä yksinkertaisinta asiaa, että KAIKKI EIVÄT EHKÄ OLE SAMANLAISIA KUIN SINÄ (todellakin onneksi!). Jopa idiootitkin tämän joskus tajuavat, itsestään yleistäminen on mitä rasittavin tapa keskustella yhtään mistään, ja osoittaa vaan sinun sairaalloista tyhmyyttäsi, jota juuri ja juuri voisi kutsua kirjoituskykyisen omaavaksi, ellet jopa itse sanele näitä jollekin, joka osaa edes hivenen kirjoittaa.
Sinä et edes tunne nihilistisen filosofian peruslähtökohtia, niin miten sinä luulet kykeneväsi edes keskustelemaan minun kanssani?
En uskonut, että olet noin älyllisesti lahjaton.
"Toisekseen, sinulle on kai pakkokin vähän toistaa asioita, kun et tunnu yhtään tietävän mitä ateismi todellisuudessa on. Toistelet vain omia joutavia höpinöitäsi, jotka kertovat vain hyväuskoisuudestasi, sinisilmäisyydestäsi ja tietämättömyydestäsi ateismin suhteen."
Ota sinä kuule sanakirja käteen, ja etsi sana transsendentaalinen, ja mietipä vuoden ajan, miksi se hylätään ateismissa.
"Mutta, et tunnu vieläkään tajuavan, olen käynyt siellä, mihin sinä olet vaata matkalla, joten tiedän mistä puhun kun varoitan sinua. Yleensä fiksut ihmiset ottavat varoituksen vakavasti. Miksi juokset suoraapäätä hengenvaaraan, vaikka sinua varoitetaan siitä? Olen jo käynyt "siellä", etkö ymmärrä?"
Sinä et ole käynyt kuule yhtään missään, korkeintaan ulkona joskus. Eikö sinulla helvetti ole pienintäkään hajua mistään yksinkertaisimmista asioista, kuten siitä, että vaikka sinä olisitkin "siellä" käynyt, ei ateismilla ole välttämättä samanlainen vaikutus kaikkiin.
TOISAALTA. En ihmettele, että olet viillellyt itseäsi. Tuollaisilla älynlahjoilla ei ole mitään toivoa ymmärtää nihilistisen ajattelutavan syviä mahdollisuuksia, ja se välttämättä pienelle mielelle ilmeneekin masennuksena, teiniangstina. Ja tämä angsti ei ole sama asia kuin vaikkapa nietzscheläinen nihilismi, tai sartrelainen eksistentialismi.
Lopeta jo ennen kuin oikeasti raivostun. Sinä et valitettavasti vain kykene keskustelemaan kanssani, sinulla ei ole mitään kykyjä siihen. Olet vain rasittava.Kun lukee ateistien viestejä, (sinunkin viestiäsi) ei voi kuin ihmetellä mihin heidän älykkyytensä on kadonnut.
Syvällinen, filosofinen, ajatteleva, analyyttinen, älykäs, sivistynyt, kriittinen, ja asiallinen keskustelu tuntuu olevan ateisteilla täysin hakusessa.
Ateistien viestit(sinunkin) ovat kuin jonkun juuri uuden kirosanan keksineen rääväsuisen 10-12 vuotiaan kakaran kirjoituksia, täynnä asiattomuuksia, asiavirheitä, vääristelyä ja haistattelua ja olematonta argumentointia.
Jos jostain löytyy sivistynyt, omilla aivoillaan ajatteleva ja älykäs ateisti, piirrän heti rastin seinään.
Ja ikäsihän taisikin olla juuri tuo 10 v, vai mitä?
Ai raivostut vai? Senkun raivostut, raivostu ihan rauhassa vaan, ja vaikka kuinka monta kertaa, jos vain mielesi tekee. Hypi vaikka tasajalkaa, polje pikku jalkaasi, ja puristele pikkuruisia käsiäsi nyrkkiin. Raivostut vain siksi koska tiedät olevasi väärässä. Nimittäin jos tietäisit olevasi oikeassa, sinulla ei olisi mitään syytä hermostua.
Raivostut siis vain itsellesi, raivostut omaan tietämättömyyteesi ja tyhmyyteesi. Et kestä sitä että tiedän enemmän kuin sinä.
"KAIKKI EIVÄT EHKÄ OLE SAMANLAISIA KUIN SINÄ"
Olen ehdottomasti samaa mieltä! Mutta sinä et tunnu tajuavan että KAIKKI EIVÄT OLE SAMANLAISIA KUIN SINÄ!
Sinulla ei ole hölkäsen pöläystäkään siitä mitä ateismi tai nihilismi tosiasiassa tarkoittavat ja mihin ne johtavat. OTA HUOMIOON, ETTÄ MINÄ OLEN KÄYNYT SIELLÄ MIHIN SINÄ OLET VASTA MATKALLA!
Yleensä fiksut ihmiset ottavat varoituksen vakavasti. Miksi juokset suoraapäätä hengenvaaraan, vaikka sinua NIMENOMAAN varoitetaan siitä?????
Mutta, jos ehdoin tahdoin haluat tuhota elämäsi, niin mikä minä olen sinua estämäänkään. En siis voi sinua tekemästä itsemurhaa. Voin vain vedota sinuun. ÄLÄ TAPA ITSEÄSI, PYYDÄN!!! - herra
pyyntö kirjoitti:
Kun lukee ateistien viestejä, (sinunkin viestiäsi) ei voi kuin ihmetellä mihin heidän älykkyytensä on kadonnut.
Syvällinen, filosofinen, ajatteleva, analyyttinen, älykäs, sivistynyt, kriittinen, ja asiallinen keskustelu tuntuu olevan ateisteilla täysin hakusessa.
Ateistien viestit(sinunkin) ovat kuin jonkun juuri uuden kirosanan keksineen rääväsuisen 10-12 vuotiaan kakaran kirjoituksia, täynnä asiattomuuksia, asiavirheitä, vääristelyä ja haistattelua ja olematonta argumentointia.
Jos jostain löytyy sivistynyt, omilla aivoillaan ajatteleva ja älykäs ateisti, piirrän heti rastin seinään.
Ja ikäsihän taisikin olla juuri tuo 10 v, vai mitä?
Ai raivostut vai? Senkun raivostut, raivostu ihan rauhassa vaan, ja vaikka kuinka monta kertaa, jos vain mielesi tekee. Hypi vaikka tasajalkaa, polje pikku jalkaasi, ja puristele pikkuruisia käsiäsi nyrkkiin. Raivostut vain siksi koska tiedät olevasi väärässä. Nimittäin jos tietäisit olevasi oikeassa, sinulla ei olisi mitään syytä hermostua.
Raivostut siis vain itsellesi, raivostut omaan tietämättömyyteesi ja tyhmyyteesi. Et kestä sitä että tiedän enemmän kuin sinä.
"KAIKKI EIVÄT EHKÄ OLE SAMANLAISIA KUIN SINÄ"
Olen ehdottomasti samaa mieltä! Mutta sinä et tunnu tajuavan että KAIKKI EIVÄT OLE SAMANLAISIA KUIN SINÄ!
Sinulla ei ole hölkäsen pöläystäkään siitä mitä ateismi tai nihilismi tosiasiassa tarkoittavat ja mihin ne johtavat. OTA HUOMIOON, ETTÄ MINÄ OLEN KÄYNYT SIELLÄ MIHIN SINÄ OLET VASTA MATKALLA!
Yleensä fiksut ihmiset ottavat varoituksen vakavasti. Miksi juokset suoraapäätä hengenvaaraan, vaikka sinua NIMENOMAAN varoitetaan siitä?????
Mutta, jos ehdoin tahdoin haluat tuhota elämäsi, niin mikä minä olen sinua estämäänkään. En siis voi sinua tekemästä itsemurhaa. Voin vain vedota sinuun. ÄLÄ TAPA ITSEÄSI, PYYDÄN!!!"Syvällinen, filosofinen, ajatteleva, analyyttinen, älykäs, sivistynyt, kriittinen, ja asiallinen keskustelu tuntuu olevan ateisteilla täysin hakusessa."
Se ei ollut hakusessa, kunnes sinä tulit kuvioihin. Syvällistä, filosofista, ajattelevaa, analyyttistä, sivistynyttä, kriittistä ja asiallista keskustelua on todella vaikea harrastaa sellaisen kanssa, joka ei sellaiseen kykene. Sinä olet tästä esimerkkinä.
Kun kerran sellaista haluat, otetaanpa uudelleen esille mainitsemani nihilistinen positio, joka tosin sinänsä on jo ambivalentti. Mitä sinä et ymmärtänyt, oli se, että nihilismi ei ole itsetuhon elämänkatsomus. Se hylkää usein itsetuhoisuuden jo sen itsensä immanentilla piirteellä, joka osoittaa itsetuhoisuuden liialliseksi negatiivisuuden korostukseksi. Nihilismiin ei voi toisin sanoa kuulua itsetuho, koska se katsoo tämän negatiivisen päämäärän olevan jo itsessään sellainen merkitys, jonka se itse asiassa pyrkii hylkäämään. Tästä voimmekin johtaa päätelmän, että nihilismiin voi kuulua myös positiivinen momentti, huolettomuuden momentti. Itsetuho hylkää sen vastapainottavan seikan, joka juontuu siitä kaiken merkityksettömyyden hylkäämisestä ja on siis juuri huolettomuutta.
Annan sinulle esimerkin, koska en jaksa odotella, josko sinä ymmärrät vaiko et.
Siis. Millään ei ole mitään merkitystä. Se tuo esille ainakin kaksi erilaista momenttia käsitteestä. 1. Millään ei ole mitään merkitystä - voin siis tappaa itseni. 2. Millään ei ole mitään merkitystä - voin elää siis huolettomasti, koska mikäpä asia minua painaisi, jos mikään ei omaa sellaista merkitystä, jolla lopulta olisi väliä.
Nyt.
Sinä korostit nihilismin ensimmäistä puolta. Minä korostin sen toista puolta vastavetona sinun yksipuoliselle näkemyksellesi. En väittänyt, että sinä olit väärässä. Nihilismi VOI johtaa itsetuhoon, mutta harva on todella tälle tielle päätynyt ymmärrettyään MOLEMMAT nihilistisen käsityksen momentit. Ymmärsitkö?
Toiseksi. Yllättäen ateistien sivistynyt, älykäs jne. keskustelu menee haistatteluksi, kun sinäkin hyvänä esimerkkinä et ottanut kantaa näihin näkemyksiini nihilismistä, vaan täysin toissijaisiin seikkoihin. Vai voitko väittää, etten ensimmäisissä viesteissäni osoittanut varsin järkeviä argumentteja nihilistisestä käsityksestä. Mikä minua rasitti, oli se, että sinä et joko tajunnut mitä selitin (mitä en välttämättä pidä pahana), tai mikä vielä pahempaa, et ymmärtänyt JA kiinnitit huomiota täysin paskanhailetta merkitseviin toissijaisiin seikkoihin. Olisit mieluummin kysynyt, mitä tarkoitin tällä ja tällä. Olisin varmasti vastannut asiallisesti. Mutta kun ei.
Ja minua ei kovin paljoa haittaa, miksikä luulet minun ikäni olevan. Jos haluat ajatella sen olevan 10 vuotta, ole hyvä vain. En keskustele iälläni, keskustelen asioilla.
"Raivostut siis vain itsellesi, raivostut omaan tietämättömyyteesi ja tyhmyyteesi. Et kestä sitä että tiedän enemmän kuin sinä."
Voit varmasti tietää enemmän kuin minä. Et vain osoittanut mitään viisautta käyttäessäsi tätä tietoutta. Teit jopa emämokan, et kyennyt löytämään edes niitä tärkeimpiä pointtejani, vaan keskityit TÄYSIN epäolennaisiin seikkoihin. Mutta ei jatketa tästä.
Jos haluat vastata, vastaa näkemykseeni nihilismistä huolettomuutena. Kaikessa epäolennaiseen keskittymisessä sinä olet ollut hyvä, todista minut nyt vääräksi. Osoita samalla tietoisuutesi, ja viisautesi. Nujerra minut. Kykenetkö? - pyyntö
Sinäkin olet osa evoluutiota! kirjoitti:
Ei minun tarvitse tietää mitä olet kokenut, sillä tiedän jo nyt ettei itsetuhoisella käyttäytymiselläsi ole mitään tekemistä ateismin kanssa.
Sinun kannattaisi oikeasti alkaa etsimään ongelmiesi todellisia syitä sen sijaan että nyt keksit tekosyitä oman itsesi ulkopuolelta. Nythän syytät, että teit itsellesi pahaa, koska "ateismi yllytti" ja "nihilismi yllytti". Todellisuudessa sinä *itse* teit itsellesi pahaa. Pahantekijä olet sinä itse, ja sinun täytyy ottaa sekä vastuu omista teoistasi itse, että löytää itsestäsi todellinen syy pahalle olollesi.olin pahantekijä itselleni, en ole sitä lieltänytkään, mutta syy MIKSI tein niin, oli juuri ateistinen ajatteluni.
- ...
Sinäkin olet osa evoluutiota! kirjoitti:
Sama kuin olisit kussut housuusi, hetken lämmittää mutta kohta paha olosi palaa.
"Sama kuin olisit kussut housuusi, hetken lämmittää mutta kohta paha olosi palaa."
En tiedä mitä tarkoitat, mutta elämänhaluani ja iloani on kestänyt jo kohta 20 vuotta, eikä loppua näy :) - pyyntö
herra kirjoitti:
"Syvällinen, filosofinen, ajatteleva, analyyttinen, älykäs, sivistynyt, kriittinen, ja asiallinen keskustelu tuntuu olevan ateisteilla täysin hakusessa."
Se ei ollut hakusessa, kunnes sinä tulit kuvioihin. Syvällistä, filosofista, ajattelevaa, analyyttistä, sivistynyttä, kriittistä ja asiallista keskustelua on todella vaikea harrastaa sellaisen kanssa, joka ei sellaiseen kykene. Sinä olet tästä esimerkkinä.
Kun kerran sellaista haluat, otetaanpa uudelleen esille mainitsemani nihilistinen positio, joka tosin sinänsä on jo ambivalentti. Mitä sinä et ymmärtänyt, oli se, että nihilismi ei ole itsetuhon elämänkatsomus. Se hylkää usein itsetuhoisuuden jo sen itsensä immanentilla piirteellä, joka osoittaa itsetuhoisuuden liialliseksi negatiivisuuden korostukseksi. Nihilismiin ei voi toisin sanoa kuulua itsetuho, koska se katsoo tämän negatiivisen päämäärän olevan jo itsessään sellainen merkitys, jonka se itse asiassa pyrkii hylkäämään. Tästä voimmekin johtaa päätelmän, että nihilismiin voi kuulua myös positiivinen momentti, huolettomuuden momentti. Itsetuho hylkää sen vastapainottavan seikan, joka juontuu siitä kaiken merkityksettömyyden hylkäämisestä ja on siis juuri huolettomuutta.
Annan sinulle esimerkin, koska en jaksa odotella, josko sinä ymmärrät vaiko et.
Siis. Millään ei ole mitään merkitystä. Se tuo esille ainakin kaksi erilaista momenttia käsitteestä. 1. Millään ei ole mitään merkitystä - voin siis tappaa itseni. 2. Millään ei ole mitään merkitystä - voin elää siis huolettomasti, koska mikäpä asia minua painaisi, jos mikään ei omaa sellaista merkitystä, jolla lopulta olisi väliä.
Nyt.
Sinä korostit nihilismin ensimmäistä puolta. Minä korostin sen toista puolta vastavetona sinun yksipuoliselle näkemyksellesi. En väittänyt, että sinä olit väärässä. Nihilismi VOI johtaa itsetuhoon, mutta harva on todella tälle tielle päätynyt ymmärrettyään MOLEMMAT nihilistisen käsityksen momentit. Ymmärsitkö?
Toiseksi. Yllättäen ateistien sivistynyt, älykäs jne. keskustelu menee haistatteluksi, kun sinäkin hyvänä esimerkkinä et ottanut kantaa näihin näkemyksiini nihilismistä, vaan täysin toissijaisiin seikkoihin. Vai voitko väittää, etten ensimmäisissä viesteissäni osoittanut varsin järkeviä argumentteja nihilistisestä käsityksestä. Mikä minua rasitti, oli se, että sinä et joko tajunnut mitä selitin (mitä en välttämättä pidä pahana), tai mikä vielä pahempaa, et ymmärtänyt JA kiinnitit huomiota täysin paskanhailetta merkitseviin toissijaisiin seikkoihin. Olisit mieluummin kysynyt, mitä tarkoitin tällä ja tällä. Olisin varmasti vastannut asiallisesti. Mutta kun ei.
Ja minua ei kovin paljoa haittaa, miksikä luulet minun ikäni olevan. Jos haluat ajatella sen olevan 10 vuotta, ole hyvä vain. En keskustele iälläni, keskustelen asioilla.
"Raivostut siis vain itsellesi, raivostut omaan tietämättömyyteesi ja tyhmyyteesi. Et kestä sitä että tiedän enemmän kuin sinä."
Voit varmasti tietää enemmän kuin minä. Et vain osoittanut mitään viisautta käyttäessäsi tätä tietoutta. Teit jopa emämokan, et kyennyt löytämään edes niitä tärkeimpiä pointtejani, vaan keskityit TÄYSIN epäolennaisiin seikkoihin. Mutta ei jatketa tästä.
Jos haluat vastata, vastaa näkemykseeni nihilismistä huolettomuutena. Kaikessa epäolennaiseen keskittymisessä sinä olet ollut hyvä, todista minut nyt vääräksi. Osoita samalla tietoisuutesi, ja viisautesi. Nujerra minut. Kykenetkö?"Syvällinen, filosofinen, ajatteleva, analyyttinen, älykäs, sivistynyt, kriittinen, ja asiallinen keskustelu tuntuu olevan ateisteilla täysin hakusessa."
Mitä? Miten minä muka olisin voinut viedä ateistien älykkyyden, ja minne muka olisin sen vienyt? Sitäpaitsi. Onko ateistien älykkyys noin vain ja tuosta vain vietävissä? Toisekseen, en ole nähnyt koskaan ateistin kirjoittamaa syvällistä, älykästä, ajattelevaa ja sivistynyttä kirjoitusta. Ellet sitten tarkoita että haistattelu ja kiroilu olisi jotenkin älykästä, syvällistä ja filosofista? Ehkä olet erehtynyt luulemaan "sivistyssanojen"(kirosanojen) käytön olevan sivistynyttä. Onko se älykkäin joka osaa kiroilla, käyttää alatyylistä kieltä ja haistatella pahimmin? Tai onko se älykkäin joka läyttäytyy kuin 10 vuotias pikkukakara? Siinä tapauksessa ateistit ovat kaikkein älykkäimpiä. Nimittäin uskikset eivät kiroilussa ja haistattelussa pärjää ateisteille alkuunkaan. Alatyylisen kielen käytössä ateistit ovat valovuoden edellä uskovaisia.
Olen halukas asialliseen ja älykkääseen ajatustenvaihtoon, minusta sen onnistuminen ei siis ole kiinni. Joten?
En väittänyt olevani sinua viisaampi, mutta ehkä enemmän kokenut. Ja missään tapauksessa EN HALUA että joutuisit kokemaan samaa kuin mitä itse olen kokenut. Juuri siksi varoitan sinua. Ymmärrätkö tämän?
Tuo mitä kirjoitat on vain viisastelua, kuitenkin käytäntö, todellinen elämä ja sen kokemus osoittaa aivan muuta. Siksipä en vastaakaan viisasteluusi(vaikka se sinua ehkä harmittaakin) Joten kirjoittamasi saattaa pitää paikkansa teoriassa, mutta EI käytännössä. Ja käytäntö kuitenkin ratkaisee. Itsemurhaa hautovaa ei hienoimmatkaan teoriat kovinkaan paljon auta.
"Millään ei ole mitään merkitystä. Se tuo esille ainakin kaksi erilaista momenttia käsitteestä. 1. Millään ei ole mitään merkitystä - voin siis tappaa itseni. 2. Millään ei ole mitään merkitystä - voin elää siis huolettomasti, koska mikäpä asia minua painaisi, jos mikään ei omaa sellaista merkitystä, jolla lopulta olisi väliä."
Aivan, ja juuri tuohan on itsemurhaa. Se on juuri sitä mistä kirjoitin. "Millään ei ole mitään väliä, mikään ei tunnu miltään, mikään ei "maistu" miltään, millään ei ole mitään merkitystä" Se on juuri sitä elävän ruumiin, zombien elämää joka johtaa lopulta itse,murhaan, tai ainakin itsetuhoiseen elämäntapaan(esim huumeidenkäyttö)
Olen kuitenkin kokenut enemmän ja kipeämmin ateistista elämää kuin sinä, olen käynyt läpi sellaisia helvettejä joihin en tahtoisi pahumminkaan vihamieheni(?jos minulla sellaista edes on) joutuvan. Sinulla on vielä romantisoiva, hyväuskoinen ja sinisilmäinen suhtautuminen ateismiin. Minä sen sijaan tiedän omasta kokemuksestani mihin ateismi johtaa. Et voi tehdä kokemuksiani "tyhjäksi" tai tapahtumattomiksi, vaikka inttäisit mitä tahansa. - Elli
herra kirjoitti:
"Syvällinen, filosofinen, ajatteleva, analyyttinen, älykäs, sivistynyt, kriittinen, ja asiallinen keskustelu tuntuu olevan ateisteilla täysin hakusessa."
Se ei ollut hakusessa, kunnes sinä tulit kuvioihin. Syvällistä, filosofista, ajattelevaa, analyyttistä, sivistynyttä, kriittistä ja asiallista keskustelua on todella vaikea harrastaa sellaisen kanssa, joka ei sellaiseen kykene. Sinä olet tästä esimerkkinä.
Kun kerran sellaista haluat, otetaanpa uudelleen esille mainitsemani nihilistinen positio, joka tosin sinänsä on jo ambivalentti. Mitä sinä et ymmärtänyt, oli se, että nihilismi ei ole itsetuhon elämänkatsomus. Se hylkää usein itsetuhoisuuden jo sen itsensä immanentilla piirteellä, joka osoittaa itsetuhoisuuden liialliseksi negatiivisuuden korostukseksi. Nihilismiin ei voi toisin sanoa kuulua itsetuho, koska se katsoo tämän negatiivisen päämäärän olevan jo itsessään sellainen merkitys, jonka se itse asiassa pyrkii hylkäämään. Tästä voimmekin johtaa päätelmän, että nihilismiin voi kuulua myös positiivinen momentti, huolettomuuden momentti. Itsetuho hylkää sen vastapainottavan seikan, joka juontuu siitä kaiken merkityksettömyyden hylkäämisestä ja on siis juuri huolettomuutta.
Annan sinulle esimerkin, koska en jaksa odotella, josko sinä ymmärrät vaiko et.
Siis. Millään ei ole mitään merkitystä. Se tuo esille ainakin kaksi erilaista momenttia käsitteestä. 1. Millään ei ole mitään merkitystä - voin siis tappaa itseni. 2. Millään ei ole mitään merkitystä - voin elää siis huolettomasti, koska mikäpä asia minua painaisi, jos mikään ei omaa sellaista merkitystä, jolla lopulta olisi väliä.
Nyt.
Sinä korostit nihilismin ensimmäistä puolta. Minä korostin sen toista puolta vastavetona sinun yksipuoliselle näkemyksellesi. En väittänyt, että sinä olit väärässä. Nihilismi VOI johtaa itsetuhoon, mutta harva on todella tälle tielle päätynyt ymmärrettyään MOLEMMAT nihilistisen käsityksen momentit. Ymmärsitkö?
Toiseksi. Yllättäen ateistien sivistynyt, älykäs jne. keskustelu menee haistatteluksi, kun sinäkin hyvänä esimerkkinä et ottanut kantaa näihin näkemyksiini nihilismistä, vaan täysin toissijaisiin seikkoihin. Vai voitko väittää, etten ensimmäisissä viesteissäni osoittanut varsin järkeviä argumentteja nihilistisestä käsityksestä. Mikä minua rasitti, oli se, että sinä et joko tajunnut mitä selitin (mitä en välttämättä pidä pahana), tai mikä vielä pahempaa, et ymmärtänyt JA kiinnitit huomiota täysin paskanhailetta merkitseviin toissijaisiin seikkoihin. Olisit mieluummin kysynyt, mitä tarkoitin tällä ja tällä. Olisin varmasti vastannut asiallisesti. Mutta kun ei.
Ja minua ei kovin paljoa haittaa, miksikä luulet minun ikäni olevan. Jos haluat ajatella sen olevan 10 vuotta, ole hyvä vain. En keskustele iälläni, keskustelen asioilla.
"Raivostut siis vain itsellesi, raivostut omaan tietämättömyyteesi ja tyhmyyteesi. Et kestä sitä että tiedän enemmän kuin sinä."
Voit varmasti tietää enemmän kuin minä. Et vain osoittanut mitään viisautta käyttäessäsi tätä tietoutta. Teit jopa emämokan, et kyennyt löytämään edes niitä tärkeimpiä pointtejani, vaan keskityit TÄYSIN epäolennaisiin seikkoihin. Mutta ei jatketa tästä.
Jos haluat vastata, vastaa näkemykseeni nihilismistä huolettomuutena. Kaikessa epäolennaiseen keskittymisessä sinä olet ollut hyvä, todista minut nyt vääräksi. Osoita samalla tietoisuutesi, ja viisautesi. Nujerra minut. Kykenetkö?jälleen kirjoittavan asiaa, vaikka tyylisi viittaakin humanistiseeen tai sen lähisukuiseen koulutukseen.
Tarkoitan tuota mainintaasi nihilismiin liittyvästä teoreettisesti perustellusta huolettomuuden momentista, joka (kokemukseni mukaan) voi aiheuttaa jopa tietynlaista riemukkuutta, tietenkin itsessään merkityksetöntä sekin. - herra
Elli kirjoitti:
jälleen kirjoittavan asiaa, vaikka tyylisi viittaakin humanistiseeen tai sen lähisukuiseen koulutukseen.
Tarkoitan tuota mainintaasi nihilismiin liittyvästä teoreettisesti perustellusta huolettomuuden momentista, joka (kokemukseni mukaan) voi aiheuttaa jopa tietynlaista riemukkuutta, tietenkin itsessään merkityksetöntä sekin.Olet oikeassa, olen kasvatettu todella vahvasti humanistisiin aatteisiin. Ehkäpä johtunee siitä ja jopa vaikuttanee siihen, että (mitä te ette tiedä, ettekä voisikaan) toimin käytännön elämässäni täysin samalla tavoin kuin liberaali kristitty (jopa varsin ideaali tällainen). Toisaalta, mitä enemmän olen lukenut ja huomannut tämän, sitä enemmän minua on ruvennut vaivaamaan oma humanistinen taustani, ja jopa ajatteluni. Ja taas toisaalta, suomalaisena tältä on useimmiten varsin vaikea välttyä.
Ja mitä "pyyntö" ei tiedä, on se, etten todella toimi nihilistin tavoin (kukapa toimii! - "pyyntö"? - ehkäpä ei..). Teoreettisessa mielessä todella katson nihilismin olevan, niin valitettavaa kuin se onkin, intuitiivisesti varsin järkevä (jolla tarkoitan "todenmukaista" tai "totuuden mukaista") kanta. Jos joku väittää minun olevan tekopyhä, osoittakaa minulle nihilisti, joka toimisi "nihilistisesti".
Tästä syystä nihilismi ilmenee minulle lähinnä juuri tänä huolettomuutena, koska en näe syytä uppoutua sen negatiiviseen puoleen - joskaan se ei ole aina mahdollista. Nihilismi ja ateismi todella TEKEVÄT turvattomaksi, mutta vaikka kuinka haluaisinkin Jumalan olevan olemassa tai Tarkoituksen johtavan meitä, en voi tässä suhteessa itseäni pettää (vaikka jopa voisin joskus halutakin). - herra
pyyntö kirjoitti:
"Syvällinen, filosofinen, ajatteleva, analyyttinen, älykäs, sivistynyt, kriittinen, ja asiallinen keskustelu tuntuu olevan ateisteilla täysin hakusessa."
Mitä? Miten minä muka olisin voinut viedä ateistien älykkyyden, ja minne muka olisin sen vienyt? Sitäpaitsi. Onko ateistien älykkyys noin vain ja tuosta vain vietävissä? Toisekseen, en ole nähnyt koskaan ateistin kirjoittamaa syvällistä, älykästä, ajattelevaa ja sivistynyttä kirjoitusta. Ellet sitten tarkoita että haistattelu ja kiroilu olisi jotenkin älykästä, syvällistä ja filosofista? Ehkä olet erehtynyt luulemaan "sivistyssanojen"(kirosanojen) käytön olevan sivistynyttä. Onko se älykkäin joka osaa kiroilla, käyttää alatyylistä kieltä ja haistatella pahimmin? Tai onko se älykkäin joka läyttäytyy kuin 10 vuotias pikkukakara? Siinä tapauksessa ateistit ovat kaikkein älykkäimpiä. Nimittäin uskikset eivät kiroilussa ja haistattelussa pärjää ateisteille alkuunkaan. Alatyylisen kielen käytössä ateistit ovat valovuoden edellä uskovaisia.
Olen halukas asialliseen ja älykkääseen ajatustenvaihtoon, minusta sen onnistuminen ei siis ole kiinni. Joten?
En väittänyt olevani sinua viisaampi, mutta ehkä enemmän kokenut. Ja missään tapauksessa EN HALUA että joutuisit kokemaan samaa kuin mitä itse olen kokenut. Juuri siksi varoitan sinua. Ymmärrätkö tämän?
Tuo mitä kirjoitat on vain viisastelua, kuitenkin käytäntö, todellinen elämä ja sen kokemus osoittaa aivan muuta. Siksipä en vastaakaan viisasteluusi(vaikka se sinua ehkä harmittaakin) Joten kirjoittamasi saattaa pitää paikkansa teoriassa, mutta EI käytännössä. Ja käytäntö kuitenkin ratkaisee. Itsemurhaa hautovaa ei hienoimmatkaan teoriat kovinkaan paljon auta.
"Millään ei ole mitään merkitystä. Se tuo esille ainakin kaksi erilaista momenttia käsitteestä. 1. Millään ei ole mitään merkitystä - voin siis tappaa itseni. 2. Millään ei ole mitään merkitystä - voin elää siis huolettomasti, koska mikäpä asia minua painaisi, jos mikään ei omaa sellaista merkitystä, jolla lopulta olisi väliä."
Aivan, ja juuri tuohan on itsemurhaa. Se on juuri sitä mistä kirjoitin. "Millään ei ole mitään väliä, mikään ei tunnu miltään, mikään ei "maistu" miltään, millään ei ole mitään merkitystä" Se on juuri sitä elävän ruumiin, zombien elämää joka johtaa lopulta itse,murhaan, tai ainakin itsetuhoiseen elämäntapaan(esim huumeidenkäyttö)
Olen kuitenkin kokenut enemmän ja kipeämmin ateistista elämää kuin sinä, olen käynyt läpi sellaisia helvettejä joihin en tahtoisi pahumminkaan vihamieheni(?jos minulla sellaista edes on) joutuvan. Sinulla on vielä romantisoiva, hyväuskoinen ja sinisilmäinen suhtautuminen ateismiin. Minä sen sijaan tiedän omasta kokemuksestani mihin ateismi johtaa. Et voi tehdä kokemuksiani "tyhjäksi" tai tapahtumattomiksi, vaikka inttäisit mitä tahansa."Olen halukas asialliseen ja älykkääseen ajatustenvaihtoon, minusta sen onnistuminen ei siis ole kiinni. Joten?"
Toimi kuin olisit niin tekemässä.
"En väittänyt olevani sinua viisaampi, mutta ehkä enemmän kokenut. Ja missään tapauksessa EN HALUA että joutuisit kokemaan samaa kuin mitä itse olen kokenut. Juuri siksi varoitan sinua. Ymmärrätkö tämän?"
Ymmärrän. Mitä sinä et ymmärrä, on näet se, että ymmärsin sen jo ensimmäisessä viestissäsi. Ja vastaan nyt sinulle, kun et sitä lukenut rivieni välistä: sinun ei tarvitse pelätä puolestani. Tiedostan itseni liiankin hyvin, ja olen aivan liian tervejärkinen tehdäkseni itsemurhan tai mitään muutakaan pahaa itselleni.
Vastavetona sinulle: kristittynä olisin jopa voinut tehdä itsemurhan. Kristinusko ja vastuu painostivat minua, olen näet jostakin kumman syystä ollut luonteeltani todella vastuuntuntoinen ja "omatuntoni" on aina painostanut minua kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa olen ollut epäystävällinen toiselle jne jne. Masennuin kristittynä useammin, ja etenkin syistä, joita en itse tiennyt tai voinut ymmärtää. Nykyisin voin masentua, mutta voin sen ymmärtää. Voinkin sanoa, masennukselleni ei ole mitään aihetta. Miksi siis masentua?
"Tuo mitä kirjoitat on vain viisastelua, kuitenkin käytäntö, todellinen elämä ja sen kokemus osoittaa aivan muuta. Siksipä en vastaakaan viisasteluusi(vaikka se sinua ehkä harmittaakin) Joten kirjoittamasi saattaa pitää paikkansa teoriassa, mutta EI käytännössä. Ja käytäntö kuitenkin ratkaisee. Itsemurhaa hautovaa ei hienoimmatkaan teoriat kovinkaan paljon auta."
Kummallista, täällä kaikki pyrkimykset keskustella kunnolla ovat "viisasteluja"...
"Aivan, ja juuri tuohan on itsemurhaa. Se on juuri sitä mistä kirjoitin. "Millään ei ole mitään väliä, mikään ei tunnu miltään, mikään ei "maistu" miltään, millään ei ole mitään merkitystä" Se on juuri sitä elävän ruumiin, zombien elämää joka johtaa lopulta itse,murhaan, tai ainakin itsetuhoiseen elämäntapaan(esim huumeidenkäyttö)"
En aio nyt haukkua sinua, vaan kysyn tosissani, äläkä suutu, tarkoituksenani ei ole loukata. Ymmärsitkö todella mitä tarkoitin? Tiedätkö mitä hedonismi tarkoittaa? Tiedätkö, että nihilistit ovat yleensä olleet ennemminkin hedonisteja, kuin masentuneita itsensäviiltelijöitä.
HALUATKO TIETÄÄ MIKÄ KESKUSTELUAMME VAIVAA?
- Sinä puhut käytännöstä, minä puhun teoriasta.
"Olen kuitenkin kokenut enemmän ja kipeämmin ateistista elämää kuin sinä, olen käynyt läpi sellaisia helvettejä joihin en tahtoisi pahumminkaan vihamieheni(?jos minulla sellaista edes on) joutuvan. Sinulla on vielä romantisoiva, hyväuskoinen ja sinisilmäinen suhtautuminen ateismiin. Minä sen sijaan tiedän omasta kokemuksestani mihin ateismi johtaa. Et voi tehdä kokemuksiani "tyhjäksi" tai tapahtumattomiksi, vaikka inttäisit mitä tahansa."
En voi tehdä kokemuksiani kokemattomaksi, se on totta. MUTTA. Sinä ET voi määrätä minun kokemuksiani myöskään ennalta. Tätä olet koko ajan pyrkinyt tekemään. Myönnä nyt jo se.
Minä en ole myöskään koskaan pitänyt noista "minä olen kokenut sen"-argumenteista, koska ne olettavan sinun jo tietävän minua paremmin jotakin, mitä en välttämättä koskaan tule kokemaan. Sinä haihattelet. Koska ateisteilla EI TODELLAKAAN OLE yhtä ainoata tapaa suhtautua näkemykseensä, eikä myös nihilisteilläkään, miksi luulet, että kaikki päätyisivät viiltelemään itseään? Sinä et ole tätä kysymystä ymmärtänyt, valitettavasti, eikä tarkoituksenani ollut edelleenkään loukata.
Joten pyydän nyt. Älä jankkaa samoja asioita ("minä olen sen kokenut" jne.), vaan ota jo vihdoinkin osaa keskusteluun. - herra
herra kirjoitti:
"Olen halukas asialliseen ja älykkääseen ajatustenvaihtoon, minusta sen onnistuminen ei siis ole kiinni. Joten?"
Toimi kuin olisit niin tekemässä.
"En väittänyt olevani sinua viisaampi, mutta ehkä enemmän kokenut. Ja missään tapauksessa EN HALUA että joutuisit kokemaan samaa kuin mitä itse olen kokenut. Juuri siksi varoitan sinua. Ymmärrätkö tämän?"
Ymmärrän. Mitä sinä et ymmärrä, on näet se, että ymmärsin sen jo ensimmäisessä viestissäsi. Ja vastaan nyt sinulle, kun et sitä lukenut rivieni välistä: sinun ei tarvitse pelätä puolestani. Tiedostan itseni liiankin hyvin, ja olen aivan liian tervejärkinen tehdäkseni itsemurhan tai mitään muutakaan pahaa itselleni.
Vastavetona sinulle: kristittynä olisin jopa voinut tehdä itsemurhan. Kristinusko ja vastuu painostivat minua, olen näet jostakin kumman syystä ollut luonteeltani todella vastuuntuntoinen ja "omatuntoni" on aina painostanut minua kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa olen ollut epäystävällinen toiselle jne jne. Masennuin kristittynä useammin, ja etenkin syistä, joita en itse tiennyt tai voinut ymmärtää. Nykyisin voin masentua, mutta voin sen ymmärtää. Voinkin sanoa, masennukselleni ei ole mitään aihetta. Miksi siis masentua?
"Tuo mitä kirjoitat on vain viisastelua, kuitenkin käytäntö, todellinen elämä ja sen kokemus osoittaa aivan muuta. Siksipä en vastaakaan viisasteluusi(vaikka se sinua ehkä harmittaakin) Joten kirjoittamasi saattaa pitää paikkansa teoriassa, mutta EI käytännössä. Ja käytäntö kuitenkin ratkaisee. Itsemurhaa hautovaa ei hienoimmatkaan teoriat kovinkaan paljon auta."
Kummallista, täällä kaikki pyrkimykset keskustella kunnolla ovat "viisasteluja"...
"Aivan, ja juuri tuohan on itsemurhaa. Se on juuri sitä mistä kirjoitin. "Millään ei ole mitään väliä, mikään ei tunnu miltään, mikään ei "maistu" miltään, millään ei ole mitään merkitystä" Se on juuri sitä elävän ruumiin, zombien elämää joka johtaa lopulta itse,murhaan, tai ainakin itsetuhoiseen elämäntapaan(esim huumeidenkäyttö)"
En aio nyt haukkua sinua, vaan kysyn tosissani, äläkä suutu, tarkoituksenani ei ole loukata. Ymmärsitkö todella mitä tarkoitin? Tiedätkö mitä hedonismi tarkoittaa? Tiedätkö, että nihilistit ovat yleensä olleet ennemminkin hedonisteja, kuin masentuneita itsensäviiltelijöitä.
HALUATKO TIETÄÄ MIKÄ KESKUSTELUAMME VAIVAA?
- Sinä puhut käytännöstä, minä puhun teoriasta.
"Olen kuitenkin kokenut enemmän ja kipeämmin ateistista elämää kuin sinä, olen käynyt läpi sellaisia helvettejä joihin en tahtoisi pahumminkaan vihamieheni(?jos minulla sellaista edes on) joutuvan. Sinulla on vielä romantisoiva, hyväuskoinen ja sinisilmäinen suhtautuminen ateismiin. Minä sen sijaan tiedän omasta kokemuksestani mihin ateismi johtaa. Et voi tehdä kokemuksiani "tyhjäksi" tai tapahtumattomiksi, vaikka inttäisit mitä tahansa."
En voi tehdä kokemuksiani kokemattomaksi, se on totta. MUTTA. Sinä ET voi määrätä minun kokemuksiani myöskään ennalta. Tätä olet koko ajan pyrkinyt tekemään. Myönnä nyt jo se.
Minä en ole myöskään koskaan pitänyt noista "minä olen kokenut sen"-argumenteista, koska ne olettavan sinun jo tietävän minua paremmin jotakin, mitä en välttämättä koskaan tule kokemaan. Sinä haihattelet. Koska ateisteilla EI TODELLAKAAN OLE yhtä ainoata tapaa suhtautua näkemykseensä, eikä myös nihilisteilläkään, miksi luulet, että kaikki päätyisivät viiltelemään itseään? Sinä et ole tätä kysymystä ymmärtänyt, valitettavasti, eikä tarkoituksenani ollut edelleenkään loukata.
Joten pyydän nyt. Älä jankkaa samoja asioita ("minä olen sen kokenut" jne.), vaan ota jo vihdoinkin osaa keskusteluun."En voi tehdä kokemuksiani kokemattomaksi, se on totta. MUTTA. Sinä ET voi määrätä minun kokemuksiani myöskään ennalta. Tätä olet koko ajan pyrkinyt tekemään. Myönnä nyt jo se"
Jonka olisi kuulunut mennä, "En voi tehdä kokemuksiaSi kokemattomaksi, se..." - pyyntö
herra kirjoitti:
"Olen halukas asialliseen ja älykkääseen ajatustenvaihtoon, minusta sen onnistuminen ei siis ole kiinni. Joten?"
Toimi kuin olisit niin tekemässä.
"En väittänyt olevani sinua viisaampi, mutta ehkä enemmän kokenut. Ja missään tapauksessa EN HALUA että joutuisit kokemaan samaa kuin mitä itse olen kokenut. Juuri siksi varoitan sinua. Ymmärrätkö tämän?"
Ymmärrän. Mitä sinä et ymmärrä, on näet se, että ymmärsin sen jo ensimmäisessä viestissäsi. Ja vastaan nyt sinulle, kun et sitä lukenut rivieni välistä: sinun ei tarvitse pelätä puolestani. Tiedostan itseni liiankin hyvin, ja olen aivan liian tervejärkinen tehdäkseni itsemurhan tai mitään muutakaan pahaa itselleni.
Vastavetona sinulle: kristittynä olisin jopa voinut tehdä itsemurhan. Kristinusko ja vastuu painostivat minua, olen näet jostakin kumman syystä ollut luonteeltani todella vastuuntuntoinen ja "omatuntoni" on aina painostanut minua kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa olen ollut epäystävällinen toiselle jne jne. Masennuin kristittynä useammin, ja etenkin syistä, joita en itse tiennyt tai voinut ymmärtää. Nykyisin voin masentua, mutta voin sen ymmärtää. Voinkin sanoa, masennukselleni ei ole mitään aihetta. Miksi siis masentua?
"Tuo mitä kirjoitat on vain viisastelua, kuitenkin käytäntö, todellinen elämä ja sen kokemus osoittaa aivan muuta. Siksipä en vastaakaan viisasteluusi(vaikka se sinua ehkä harmittaakin) Joten kirjoittamasi saattaa pitää paikkansa teoriassa, mutta EI käytännössä. Ja käytäntö kuitenkin ratkaisee. Itsemurhaa hautovaa ei hienoimmatkaan teoriat kovinkaan paljon auta."
Kummallista, täällä kaikki pyrkimykset keskustella kunnolla ovat "viisasteluja"...
"Aivan, ja juuri tuohan on itsemurhaa. Se on juuri sitä mistä kirjoitin. "Millään ei ole mitään väliä, mikään ei tunnu miltään, mikään ei "maistu" miltään, millään ei ole mitään merkitystä" Se on juuri sitä elävän ruumiin, zombien elämää joka johtaa lopulta itse,murhaan, tai ainakin itsetuhoiseen elämäntapaan(esim huumeidenkäyttö)"
En aio nyt haukkua sinua, vaan kysyn tosissani, äläkä suutu, tarkoituksenani ei ole loukata. Ymmärsitkö todella mitä tarkoitin? Tiedätkö mitä hedonismi tarkoittaa? Tiedätkö, että nihilistit ovat yleensä olleet ennemminkin hedonisteja, kuin masentuneita itsensäviiltelijöitä.
HALUATKO TIETÄÄ MIKÄ KESKUSTELUAMME VAIVAA?
- Sinä puhut käytännöstä, minä puhun teoriasta.
"Olen kuitenkin kokenut enemmän ja kipeämmin ateistista elämää kuin sinä, olen käynyt läpi sellaisia helvettejä joihin en tahtoisi pahumminkaan vihamieheni(?jos minulla sellaista edes on) joutuvan. Sinulla on vielä romantisoiva, hyväuskoinen ja sinisilmäinen suhtautuminen ateismiin. Minä sen sijaan tiedän omasta kokemuksestani mihin ateismi johtaa. Et voi tehdä kokemuksiani "tyhjäksi" tai tapahtumattomiksi, vaikka inttäisit mitä tahansa."
En voi tehdä kokemuksiani kokemattomaksi, se on totta. MUTTA. Sinä ET voi määrätä minun kokemuksiani myöskään ennalta. Tätä olet koko ajan pyrkinyt tekemään. Myönnä nyt jo se.
Minä en ole myöskään koskaan pitänyt noista "minä olen kokenut sen"-argumenteista, koska ne olettavan sinun jo tietävän minua paremmin jotakin, mitä en välttämättä koskaan tule kokemaan. Sinä haihattelet. Koska ateisteilla EI TODELLAKAAN OLE yhtä ainoata tapaa suhtautua näkemykseensä, eikä myös nihilisteilläkään, miksi luulet, että kaikki päätyisivät viiltelemään itseään? Sinä et ole tätä kysymystä ymmärtänyt, valitettavasti, eikä tarkoituksenani ollut edelleenkään loukata.
Joten pyydän nyt. Älä jankkaa samoja asioita ("minä olen sen kokenut" jne.), vaan ota jo vihdoinkin osaa keskusteluun.sinä puhut teoriasta, minä puhun käytännöstä ja kokemuksesta.
Siksi emme pääse samalle "aaltopituudelle"
Kumpi sitten merkitsee enemmän, teoria, joka on vain pelkkä teoria, vai elämän todellisuus, käytäntö?
"Tiedostan itseni liiankin hyvin, ja olen aivan liian tervejärkinen tehdäkseni itsemurhan tai mitään muutakaan pahaa itselleni."
Minä olen myös niin tervejärkinen, etten koskaan enää rupea ateistiksi. Elämä on hyvä opettaja.
"kristittynä olisin jopa voinut tehdä itsemurhan. Kristinusko ja vastuu painostivat minua, olen näet jostakin kumman syystä ollut luonteeltani todella vastuuntuntoinen ja "omatuntoni" on aina painostanut minua kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa olen ollut epäystävällinen toiselle jne jne. Masennuin kristittynä useammin, ja etenkin syistä, joita en itse tiennyt tai voinut ymmärtää"
Tuota en voi ymmärtää. Kristinuskon ydinhän nimenomaan on vapauttaa syyllisyydestä, eli vapauttaa elämään. En ymmärrä miksi kristityn pitäisi ola, tai miten hän edes pystyisi olemaan masentunut. Eihän hänellä ole siihen mitään syytä.Sen sijaan hänellä on mitä suurimmassa määrin syytä kokea onnellisuutta. Evankeliumi ei ole suru- vaan ILOSANOMA. Oletan siis että et ole ymmärtänyt oikein kristinuskon ydintä, jos se on sinua masentanut. Todennäköisesti et ole koskaan olut uskossa, olet ollut vain oman syyllisyytesi orjuuttama. Kristinusko, -usko Jeesukseen pelasti minut itsetuholta, antoi elämääni ilon, elämänhalun ja tarkoituksen :)
"En voi tehdä kokemuksiani kokemattomaksi, se on totta. MUTTA. Sinä ET voi määrätä minun kokemuksiani myöskään ennalta. Tätä olet koko ajan pyrkinyt tekemään. Myönnä nyt jo se."
Voi hyvänen aika. En ole koskaan yrittänyt määrätä kokemuksiasi ennakkoon. Sinä teet sen itse. Valinnoillasi. Kysymys on ennenmuuta syyn ja seurauksen laista. Kun teet jotain, siitä seuraa aina jotain. Jos valitset ateismin, siitä seuraa itsetuho. Syyn ja seurauksen laki ei ole mielipide, vaan tosiasia. Myös elämänkokemukseni vahvistaa tämän.
"Tiedätkö mitä hedonismi tarkoittaa? Tiedätkö, että nihilistit ovat yleensä olleet ennemminkin hedonisteja, kuin masentuneita itsensäviiltelijöitä."
Tiedän. Olen kokenut sen. Ja se oli tyhjää, onttoa ja masentavaa. Mitä enemmän yritin etsiä itsekeskeistä nautintoa, mielihyvää ja onnea, sitä enemmän se pakeni minua. Hedonismi on tylsää. Tiedätkö että hedonistinen ihminen on jäänyt mielihyväriippuvuuteen, mielihyväriippuvuus/addiktio ja -hakuisuus on merkki infantiilisuudesta, eli henkisestä vauva-asteelle jäämisestä? Vauvathan ovat todellisia hedonisteja. Hedonismi on kyvyttömyyttä kohdata elämän todellisuutta, sen kipuja, luopumista, pettymyksiä ja kärsimyksiä. Se on toisinsanoen elämän ja kärsimyksen pakenemista. Kärsimys opettaa ja kasvattaa kuitenkin ehkä kaikkien eniten. Se ihminen joka pakenee kärsimystä, "kieltäytyy" kasvamasta. Elämä on otettava sellaisena kuin se on. Oli se sitten iloa, surua, murhetta, onnea, sairautta tai terveyttä. Elämästä ei voi valita vain karkit ja herkut päältä. Toisinsanoen, hedonismi ei kuulu kypsään aikuisuuteen. Sääliksi käy niitä lapsia joilla mahdollisesti on hedonistiset ja ateistiset vanhemmat.Sellaisten vanhempien pitäisi olla lailla kielletty hankkimasta lapsia. Vanhemmat jotka ovat kuin hedonistisuudessaan kuin isoja lapsia, eivät ole kypsiä lasten hoitamiseen ja kasvattamiseen. Vanhemmat jotka hedonistisessa itsekeskeisyydessään ajattelevat ja etsivät vain omaa itsekästä mielihyväänsä, jopa lasten kustannuksella, ja lapsista piittaamatta, eivät ole kypsiä saamaan lapsia.
Hedonismi on elämänvaihe joka kuuluu lapsuuteen(noin 0-3 vuotta), mutta joillekin se jää "päälle", eikä heistä tule koskaan henkisesti vastuullisia ja kypsiä aikuisia. - herra
pyyntö kirjoitti:
sinä puhut teoriasta, minä puhun käytännöstä ja kokemuksesta.
Siksi emme pääse samalle "aaltopituudelle"
Kumpi sitten merkitsee enemmän, teoria, joka on vain pelkkä teoria, vai elämän todellisuus, käytäntö?
"Tiedostan itseni liiankin hyvin, ja olen aivan liian tervejärkinen tehdäkseni itsemurhan tai mitään muutakaan pahaa itselleni."
Minä olen myös niin tervejärkinen, etten koskaan enää rupea ateistiksi. Elämä on hyvä opettaja.
"kristittynä olisin jopa voinut tehdä itsemurhan. Kristinusko ja vastuu painostivat minua, olen näet jostakin kumman syystä ollut luonteeltani todella vastuuntuntoinen ja "omatuntoni" on aina painostanut minua kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa olen ollut epäystävällinen toiselle jne jne. Masennuin kristittynä useammin, ja etenkin syistä, joita en itse tiennyt tai voinut ymmärtää"
Tuota en voi ymmärtää. Kristinuskon ydinhän nimenomaan on vapauttaa syyllisyydestä, eli vapauttaa elämään. En ymmärrä miksi kristityn pitäisi ola, tai miten hän edes pystyisi olemaan masentunut. Eihän hänellä ole siihen mitään syytä.Sen sijaan hänellä on mitä suurimmassa määrin syytä kokea onnellisuutta. Evankeliumi ei ole suru- vaan ILOSANOMA. Oletan siis että et ole ymmärtänyt oikein kristinuskon ydintä, jos se on sinua masentanut. Todennäköisesti et ole koskaan olut uskossa, olet ollut vain oman syyllisyytesi orjuuttama. Kristinusko, -usko Jeesukseen pelasti minut itsetuholta, antoi elämääni ilon, elämänhalun ja tarkoituksen :)
"En voi tehdä kokemuksiani kokemattomaksi, se on totta. MUTTA. Sinä ET voi määrätä minun kokemuksiani myöskään ennalta. Tätä olet koko ajan pyrkinyt tekemään. Myönnä nyt jo se."
Voi hyvänen aika. En ole koskaan yrittänyt määrätä kokemuksiasi ennakkoon. Sinä teet sen itse. Valinnoillasi. Kysymys on ennenmuuta syyn ja seurauksen laista. Kun teet jotain, siitä seuraa aina jotain. Jos valitset ateismin, siitä seuraa itsetuho. Syyn ja seurauksen laki ei ole mielipide, vaan tosiasia. Myös elämänkokemukseni vahvistaa tämän.
"Tiedätkö mitä hedonismi tarkoittaa? Tiedätkö, että nihilistit ovat yleensä olleet ennemminkin hedonisteja, kuin masentuneita itsensäviiltelijöitä."
Tiedän. Olen kokenut sen. Ja se oli tyhjää, onttoa ja masentavaa. Mitä enemmän yritin etsiä itsekeskeistä nautintoa, mielihyvää ja onnea, sitä enemmän se pakeni minua. Hedonismi on tylsää. Tiedätkö että hedonistinen ihminen on jäänyt mielihyväriippuvuuteen, mielihyväriippuvuus/addiktio ja -hakuisuus on merkki infantiilisuudesta, eli henkisestä vauva-asteelle jäämisestä? Vauvathan ovat todellisia hedonisteja. Hedonismi on kyvyttömyyttä kohdata elämän todellisuutta, sen kipuja, luopumista, pettymyksiä ja kärsimyksiä. Se on toisinsanoen elämän ja kärsimyksen pakenemista. Kärsimys opettaa ja kasvattaa kuitenkin ehkä kaikkien eniten. Se ihminen joka pakenee kärsimystä, "kieltäytyy" kasvamasta. Elämä on otettava sellaisena kuin se on. Oli se sitten iloa, surua, murhetta, onnea, sairautta tai terveyttä. Elämästä ei voi valita vain karkit ja herkut päältä. Toisinsanoen, hedonismi ei kuulu kypsään aikuisuuteen. Sääliksi käy niitä lapsia joilla mahdollisesti on hedonistiset ja ateistiset vanhemmat.Sellaisten vanhempien pitäisi olla lailla kielletty hankkimasta lapsia. Vanhemmat jotka ovat kuin hedonistisuudessaan kuin isoja lapsia, eivät ole kypsiä lasten hoitamiseen ja kasvattamiseen. Vanhemmat jotka hedonistisessa itsekeskeisyydessään ajattelevat ja etsivät vain omaa itsekästä mielihyväänsä, jopa lasten kustannuksella, ja lapsista piittaamatta, eivät ole kypsiä saamaan lapsia.
Hedonismi on elämänvaihe joka kuuluu lapsuuteen(noin 0-3 vuotta), mutta joillekin se jää "päälle", eikä heistä tule koskaan henkisesti vastuullisia ja kypsiä aikuisia.Kiitän siksi, että nyt vihdoinkin pääsimme keskustelemaan.
"Kumpi sitten merkitsee enemmän, teoria, joka on vain pelkkä teoria, vai elämän todellisuus, käytäntö?"
Tarvitseeko kummankaan merkitä enempää? Teoriani määrää elämääni, mutta myös käytäntöni määrää teoriaani. Toisaalta, kykenen kumminkin pitämään kummatkin erossa toisistaan. Kyseessä on eräänlainen Aufhebung (hegeliläisittäin), säilyttäen kumottava, tai kumoten säilyttävä ajatus. Teoriani ja käytäntöni on eräänlainen kehä, joka liikkuu koko ajan, suunnan pidän tarkoituksella avoimena.
"Minä olen myös niin tervejärkinen, etten koskaan enää rupea ateistiksi. Elämä on hyvä opettaja."
Kristityt voivat olla tervejärkisiä. En minä sitä sano. Mutta en halua tähän aiheeseen kiinnittyä, koska tiedämme, että siitä tulee joka tapauksessa eipäs-juupas-väittely, mikä todellakin on rasittavaa. En itse ole tosiasiassa täysin ateisti, ennemminkin agnostikko, joka pitää ateismia vakuuttavampana intuitioni kannalta.
"Tuota en voi ymmärtää. Kristinuskon ydinhän nimenomaan on vapauttaa syyllisyydestä, eli vapauttaa elämään. En ymmärrä miksi kristityn pitäisi ola, tai miten hän edes pystyisi olemaan masentunut. Eihän hänellä ole siihen mitään syytä.Sen sijaan hänellä on mitä suurimmassa määrin syytä kokea onnellisuutta. Evankeliumi ei ole suru- vaan ILOSANOMA. Oletan siis että et ole ymmärtänyt oikein kristinuskon ydintä, jos se on sinua masentanut. Todennäköisesti et ole koskaan olut uskossa, olet ollut vain oman syyllisyytesi orjuuttama. Kristinusko, -usko Jeesukseen pelasti minut itsetuholta, antoi elämääni ilon, elämänhalun ja tarkoituksen :)"
Arvelinkin, että olet uskovainen. Mutta tämä aiheen huomaan menevän samoin eipäs-juupas-väittelyyn, ja se on kovin tylsää. Ja päin vastoin kuin luulit, minä todellakin uskoin Jumalaan. Minun tuskin tarvitsee korostaa niitä hetkiä, joita vietin yöllä sängyssä yksikseni - rukoillen. Voin kertoa miltä se tuntui. Se tuntui turvalliselta. Se tuntui mukavalta. Mutta se ei lopulta vakuuttanut minua. En oikeastaan koskaan ole päättänyt, että nyt en ole uskovainen, vaan se vain vähitellen muuntui sillä tavalla. Minulla ei sinänsä ole mitään kaunaa Jumalaa vastaan (enkä tällä tarkoita sitä, että uskoisin Jumalan olevan olemassa - tarkoitan lähinnä kuvainnollisesti), mutta olen hyvin vahvasti sillä arkijärjen kannalla, että maailmaa on vain se mikä on. Siitä, mikä meille ei välittömästi ilmene, emme mielestäni voi sanoa kovinkaan paljoa (kuinka tietää sellaisesta, mistä ei voi tietää).
Mielestäni rationaalisin (älä sekoita minua järjen tai tieteen palvojiin (positivistit jne.), kyseessä on ennemminkin arkijärjen mukainen intuitio - miksi kuvitella jotakin ylimaallista, kun kaikki ON VOINUT kehittyä ilman sitäkin, ja eikä ole kovinkaan suurta merkitystä sillä, ymmärtääkö IHMINEN tästä olevasta kovinkaan paljoa - koska eihän ihmisen käsityskyky ole rajaton. Tämä ei mielestäni ole kummallista, kummallista on ennemminkin se, että ihmisellä on suuri tarve saada SELITTÄÄ kaikki, ja jos ja kun ihminen ei siihen kykene, hän ottaa esiin Jumalan tai vastaavan, joka taas sitten kykenee. Minä vain korostan, MIKSI TULISI KENENKÄÄN KYETÄ SELITTÄMÄÄN OLEVAA ABSOLUUTTISESTI?) selitys maailmankaikkeudelle yksinkertaisesti on, että oleva vain on. Ihmisinä me haluamme nähdä siinä paljon enemmän merkitystä, kuin siinä tosiasiassa välttämättä edes on. Me ITSE luomme sen merkityksen, eikä siksi, että merkitys on tuolla jossain. Miksi kuvitella, että "merkitys" vain olisi "jossakin" (Jumalana tai objektiivisina arvoina - mm. John Mackie on esittänyt kolme kriittistä vasta-argumenttia metaeettisen objektivismin/universalismin kannattajille, joihin myös Jumalaan uskovat kuuluvat ja joiden vähäisin filosofi ei ole Immanuel Kant konstruktivistisella teoriallaan, ja joista ensimmäinen kuuluu seuraavasti: miksi olettaa sellaisia kummallisia (queer) olentoja, koska mikään ei anna merkkejä siitä, että tällaisia olisi todella olemassa? Kysymys ei ole niin triviaali, kuin miltä se voisi kuulostaa.)?
"Voi hyvänen aika. En ole koskaan yrittänyt määrätä kokemuksiasi ennakkoon. Sinä teet sen itse. Valinnoillasi. Kysymys on ennenmuuta syyn ja seurauksen laista. Kun teet jotain, siitä seuraa aina jotain. Jos valitset ateismin, siitä seuraa itsetuho. Syyn ja seurauksen laki ei ole mielipide, vaan tosiasia. Myös elämänkokemukseni vahvistaa tämän."
Ja minä olen juuri tässä "tosiasiassasi" eri mieltä. Syyn ja seurauksen laki ei ole tosiasia. Mm. David Hume on kiinnittänyt tähän huomiota, eikä Hume ollut ainoa. Paremminkin, hän oli vasta ensimmäisiä..
Ja vaikka syyn ja seurauksen laki pätisikin, miksi ihminen kuvittelee, että juuri HÄN kykenee tajuamaan sen todellisen syyn, joka johtaa seurauksiin? Kausaalisuus ei ole toisin sanoen välttämätön absoluutti, kaukana siitä.
"Hedonismi on kyvyttömyyttä kohdata elämän todellisuutta, sen kipuja, luopumista, pettymyksiä ja kärsimyksiä. Se on toisinsanoen elämän ja kärsimyksen pakenemista. Kärsimys opettaa ja kasvattaa kuitenkin ehkä kaikkien eniten. Se ihminen joka pakenee kärsimystä, "kieltäytyy" kasvamasta."
Et ottanut huomioon erästä seikkaa. Hedonisti ei välttämättä ole kiinnittynyt VÄLITTÖMIIN mielihaluihin. Lapsi päin vastoin on. Hedonismi täytyy myös tajuta teoreettisessa mielessä. Hedonisti voi palvoa mielihyvää 20 vuotta kärsittyään omista tietoisista ratkaisustaan. Tämä johtuu siitä, että hedonisti voi nähdä kärsimyksen olevan sen MYÖHEMMÄN MIELIHYVÄN arvoista! Kritiikkisi hedonismia kohtaan ei siis osunut sen ytimeen juuri lainkaan.
MUTTA.
Vielä kiitokset, nyt yritämme keskustella. - Sinäkin olet osa evoluutiota!
pyyntö kirjoitti:
olin pahantekijä itselleni, en ole sitä lieltänytkään, mutta syy MIKSI tein niin, oli juuri ateistinen ajatteluni.
Ei ollut vaan itsetuhoisuutesi: valitsit kerta toisensa jälkeen itsesi vahingoittamisen rakentavan käyttäytymismallin sijasta. Minkälaisen tuhoisan käyttäytymismallin ateismi erittäin yksinkertainen perustoteamus sisältää? Ei mitään.
Luulet ateismin edustavan vahingollisia arvoja, mutta todellisuudessa arvosi ovat sinun itsesi itsellesi kehittämiä, siis olet valinnut itsetuhon useista mahdollisista ongelmanratkaisumalleista. Siis syytät ateismia asioista, joista olet todellisuudessa itse vastuussa.
Väitän, ettet ennen uskoontuloasi nähnyt ateismissa mitään pahaa, vaan uskontosi asetti päähäsi nauretttavan ajatuksen, että kaikki ongelmasi ovat peräisin ateismista ja ongelmiesi ratkaisu on uskonto. Olet joutunut moraalittoman ja vastuuttoman lahkolaisen aivopesun uhriksi. - Sinäkin olet osa evoluutiota!
... kirjoitti:
"Sama kuin olisit kussut housuusi, hetken lämmittää mutta kohta paha olosi palaa."
En tiedä mitä tarkoitat, mutta elämänhaluani ja iloani on kestänyt jo kohta 20 vuotta, eikä loppua näy :)Minä olen kokenut elämänhalua ja iloa koko ikäni. Jos tarkoituksesi on kertoa, että kykenit kokemaan elämänhalua vasta tultuasi uskoon, niin toivon ettet koskaan menetä uskoasi. Jatka vain valehtelemista itsellesi, se on ainoa asia joka pitää nuppisi kohtuullisen kasassa! Tosin totuus lienee, että valehtelet itsellesi elämänhalusi olevan riippuvainen uskonnosta, joka pelko pitää sinut kiinni uskonnossasi.
- pyyntö
herra kirjoitti:
Kiitän siksi, että nyt vihdoinkin pääsimme keskustelemaan.
"Kumpi sitten merkitsee enemmän, teoria, joka on vain pelkkä teoria, vai elämän todellisuus, käytäntö?"
Tarvitseeko kummankaan merkitä enempää? Teoriani määrää elämääni, mutta myös käytäntöni määrää teoriaani. Toisaalta, kykenen kumminkin pitämään kummatkin erossa toisistaan. Kyseessä on eräänlainen Aufhebung (hegeliläisittäin), säilyttäen kumottava, tai kumoten säilyttävä ajatus. Teoriani ja käytäntöni on eräänlainen kehä, joka liikkuu koko ajan, suunnan pidän tarkoituksella avoimena.
"Minä olen myös niin tervejärkinen, etten koskaan enää rupea ateistiksi. Elämä on hyvä opettaja."
Kristityt voivat olla tervejärkisiä. En minä sitä sano. Mutta en halua tähän aiheeseen kiinnittyä, koska tiedämme, että siitä tulee joka tapauksessa eipäs-juupas-väittely, mikä todellakin on rasittavaa. En itse ole tosiasiassa täysin ateisti, ennemminkin agnostikko, joka pitää ateismia vakuuttavampana intuitioni kannalta.
"Tuota en voi ymmärtää. Kristinuskon ydinhän nimenomaan on vapauttaa syyllisyydestä, eli vapauttaa elämään. En ymmärrä miksi kristityn pitäisi ola, tai miten hän edes pystyisi olemaan masentunut. Eihän hänellä ole siihen mitään syytä.Sen sijaan hänellä on mitä suurimmassa määrin syytä kokea onnellisuutta. Evankeliumi ei ole suru- vaan ILOSANOMA. Oletan siis että et ole ymmärtänyt oikein kristinuskon ydintä, jos se on sinua masentanut. Todennäköisesti et ole koskaan olut uskossa, olet ollut vain oman syyllisyytesi orjuuttama. Kristinusko, -usko Jeesukseen pelasti minut itsetuholta, antoi elämääni ilon, elämänhalun ja tarkoituksen :)"
Arvelinkin, että olet uskovainen. Mutta tämä aiheen huomaan menevän samoin eipäs-juupas-väittelyyn, ja se on kovin tylsää. Ja päin vastoin kuin luulit, minä todellakin uskoin Jumalaan. Minun tuskin tarvitsee korostaa niitä hetkiä, joita vietin yöllä sängyssä yksikseni - rukoillen. Voin kertoa miltä se tuntui. Se tuntui turvalliselta. Se tuntui mukavalta. Mutta se ei lopulta vakuuttanut minua. En oikeastaan koskaan ole päättänyt, että nyt en ole uskovainen, vaan se vain vähitellen muuntui sillä tavalla. Minulla ei sinänsä ole mitään kaunaa Jumalaa vastaan (enkä tällä tarkoita sitä, että uskoisin Jumalan olevan olemassa - tarkoitan lähinnä kuvainnollisesti), mutta olen hyvin vahvasti sillä arkijärjen kannalla, että maailmaa on vain se mikä on. Siitä, mikä meille ei välittömästi ilmene, emme mielestäni voi sanoa kovinkaan paljoa (kuinka tietää sellaisesta, mistä ei voi tietää).
Mielestäni rationaalisin (älä sekoita minua järjen tai tieteen palvojiin (positivistit jne.), kyseessä on ennemminkin arkijärjen mukainen intuitio - miksi kuvitella jotakin ylimaallista, kun kaikki ON VOINUT kehittyä ilman sitäkin, ja eikä ole kovinkaan suurta merkitystä sillä, ymmärtääkö IHMINEN tästä olevasta kovinkaan paljoa - koska eihän ihmisen käsityskyky ole rajaton. Tämä ei mielestäni ole kummallista, kummallista on ennemminkin se, että ihmisellä on suuri tarve saada SELITTÄÄ kaikki, ja jos ja kun ihminen ei siihen kykene, hän ottaa esiin Jumalan tai vastaavan, joka taas sitten kykenee. Minä vain korostan, MIKSI TULISI KENENKÄÄN KYETÄ SELITTÄMÄÄN OLEVAA ABSOLUUTTISESTI?) selitys maailmankaikkeudelle yksinkertaisesti on, että oleva vain on. Ihmisinä me haluamme nähdä siinä paljon enemmän merkitystä, kuin siinä tosiasiassa välttämättä edes on. Me ITSE luomme sen merkityksen, eikä siksi, että merkitys on tuolla jossain. Miksi kuvitella, että "merkitys" vain olisi "jossakin" (Jumalana tai objektiivisina arvoina - mm. John Mackie on esittänyt kolme kriittistä vasta-argumenttia metaeettisen objektivismin/universalismin kannattajille, joihin myös Jumalaan uskovat kuuluvat ja joiden vähäisin filosofi ei ole Immanuel Kant konstruktivistisella teoriallaan, ja joista ensimmäinen kuuluu seuraavasti: miksi olettaa sellaisia kummallisia (queer) olentoja, koska mikään ei anna merkkejä siitä, että tällaisia olisi todella olemassa? Kysymys ei ole niin triviaali, kuin miltä se voisi kuulostaa.)?
"Voi hyvänen aika. En ole koskaan yrittänyt määrätä kokemuksiasi ennakkoon. Sinä teet sen itse. Valinnoillasi. Kysymys on ennenmuuta syyn ja seurauksen laista. Kun teet jotain, siitä seuraa aina jotain. Jos valitset ateismin, siitä seuraa itsetuho. Syyn ja seurauksen laki ei ole mielipide, vaan tosiasia. Myös elämänkokemukseni vahvistaa tämän."
Ja minä olen juuri tässä "tosiasiassasi" eri mieltä. Syyn ja seurauksen laki ei ole tosiasia. Mm. David Hume on kiinnittänyt tähän huomiota, eikä Hume ollut ainoa. Paremminkin, hän oli vasta ensimmäisiä..
Ja vaikka syyn ja seurauksen laki pätisikin, miksi ihminen kuvittelee, että juuri HÄN kykenee tajuamaan sen todellisen syyn, joka johtaa seurauksiin? Kausaalisuus ei ole toisin sanoen välttämätön absoluutti, kaukana siitä.
"Hedonismi on kyvyttömyyttä kohdata elämän todellisuutta, sen kipuja, luopumista, pettymyksiä ja kärsimyksiä. Se on toisinsanoen elämän ja kärsimyksen pakenemista. Kärsimys opettaa ja kasvattaa kuitenkin ehkä kaikkien eniten. Se ihminen joka pakenee kärsimystä, "kieltäytyy" kasvamasta."
Et ottanut huomioon erästä seikkaa. Hedonisti ei välttämättä ole kiinnittynyt VÄLITTÖMIIN mielihaluihin. Lapsi päin vastoin on. Hedonismi täytyy myös tajuta teoreettisessa mielessä. Hedonisti voi palvoa mielihyvää 20 vuotta kärsittyään omista tietoisista ratkaisustaan. Tämä johtuu siitä, että hedonisti voi nähdä kärsimyksen olevan sen MYÖHEMMÄN MIELIHYVÄN arvoista! Kritiikkisi hedonismia kohtaan ei siis osunut sen ytimeen juuri lainkaan.
MUTTA.
Vielä kiitokset, nyt yritämme keskustella."Kumpi sitten merkitsee enemmän, teoria, joka on vain pelkkä teoria, vai elämän todellisuus, käytäntö?"
>Tarvitseeko kummankaan merkitä enempää? Teoriani määrää elämääni, mutta myös käytäntöni määrää teoriaani. Toisaalta, kykenen kumminkin pitämään kummatkin erossa toisistaan. Kyseessä on eräänlainen Aufhebung (hegeliläisittäin), säilyttäen kumottava, tai kumoten säilyttävä ajatus. Teoriani ja käytäntöni on eräänlainen kehä, joka liikkuu koko ajan, suunnan pidän tarkoituksella avoimena.<
Ei se aivan noinkaan ole. Käytännössä, ja elämän todellisuudessa me kumminkin elämme, emmekä vain teoriassa. Vai elätkö sinä vain teoriassa? Oletko vain teoriassa olemassa, mutta et kuitenkaan käytännössä, elämän todellisuudessa?
Sellaisella teorialla joka ei toimi, tai toteudu käytännössä, ei ole oikeastaan mitään virkaa. Se on pelkkää satuilua.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Tarkoitat sitä että vaikka sinulla ei olisikaan syytä elää, ei sinulla myöskään ole syytä kuolla. Tarkoitat sitä että mikään ei merkitse sinulle mitään. No, käytkö töissä, tai opiskeletko? Miksi sitten niin teet, jos mikään ei merkitse mitään? Miksi näet vaivaa nousta joka aamu, jos millään ei ole mitään merkitystä? Miksi pitäisit terveydestäsi huolta, jos silläkään ei ole merkitystä? Miksi pitäisit hauskaa, jos sekään ei merkitse mitään? Ateismi on sitä että "jäädään tuleen makaamaan", kun millään ei ole merkitysta, eli totaalista laiskuutta ja vastuuttomuutta. Jos sairastut, miksi hakeutuisit lääkäriin, jos kerran millään ei ole merkitystä? Ateistista tyhjyyttä ja tylsyyttä. Muistan kyllä mitä se on..
Elämän täydellinen merkityksettömyys on siis itseasiassa täydellistä välinpitämättömyyttä omasta elämästä. Vaikka et tekisikiään itsemurhaa, olet tehnyt henkisen itsemurhan. Olet jo henkisesti luopunut elämästäsi. Olet vain elävä ruumis. Saatat tehdä alitajuista ja tiedostamatonta hidasta (passiivista) itsemurhaa esimerkiksi epäterveillä elämäntavoilla; runsas alkoholinkäyttö, huumeidenkäyttö, ylensyönti tms. koska terveys ja hyvinvointikaan ei merkitse mitään. Olet vain olemassa, mutta et ELÄ isolla EELLÄ.
Tiedätkö että elämän tarkoituksettomuuden ja merkityksettömyyden tunne on yleistä syvästi depressiivisillä ihmisillä? Toisaalta, tiedätkö että realistinen positiivisuus, merkityksellisyys ja tarkoituksellisuus kuuluvat hyvään mielenterveyteen?
"Tuota en voi ymmärtää. Kristinuskon ydinhän nimenomaan on vapauttaa syyllisyydestä, eli vapauttaa elämään. En ymmärrä miksi kristityn pitäisi ola, tai miten hän edes pystyisi olemaan masentunut. Eihän hänellä ole siihen mitään syytä.Sen sijaan hänellä on mitä suurimmassa määrin syytä kokea onnellisuutta. Evankeliumi ei ole suru- vaan ILOSANOMA. Oletan siis että et ole ymmärtänyt oikein kristinuskon ydintä, jos se on sinua masentanut. Todennäköisesti et ole koskaan olut uskossa, olet ollut vain oman syyllisyytesi orjuuttama. Kristinusko, -usko Jeesukseen pelasti minut itsetuholta, antoi elämääni ilon, elämänhalun ja tarkoituksen :)"
Arvelit osittain väärin, en ole uskovainen, olen uskossa. Samoin arvelen että sinä olit vain uskovainen, mutta et ollut uskossa. Kun kerran elämässään kokee rakkauden joka muuttaa kaiken niin perusteellisesti että mikään ei ole enää koskaan niinkuin ennen, sitä ei koskaan unohda. Kun on kerran saanut "maistaa" vertauskuvallista kieltä käyttääkseni: "Taivaallista hunaajaa", ILOA ja AUTUUTTA, ei mitkään maalliset tai uskonnolliset "makeutusaineet" maistu sen jälkeen yhtään miltään. Usko antaa elämään sekä suunnan(päämäärä), tarkoituksen(tehtävä), elämänhalun ja ilon(kiitollisuus). Mutta, hyvä jos et ole katkera :)
"Me ITSE luomme sen merkityksen, eikä siksi, että merkitys on tuolla jossain"
Emme voi LUODA merkitystä, ellei sitä jo ole olemassa. Emme voi LUODA mitään tyhjästä, eli sellaista, joka ei jo olisi olemassa. Emme ole synnyttäneet itseämme. Emme pysty kantamaan itseämme(voit toki yrittää). Jos olet kaulaasi myöten suossa, et pysty nostamaan itseäsi niskasta ylös. Emme pysty luomaan omaa arvoamme, voimme ainoastaan löytää sen. Ei avun tarvitseminen ja tarvitsevuus ole heikkoutta, päinvastoin. Sen sijaan vääränlainen vahvuus(kovuuteen ja itseriittoisuuteen sairastuminen) on heikkoutta. Yksin selviytyminen on vain selviytymisen keino. Sen sijaan kyky antaa ja saada, rakastaa ja olla rakastettu, on laadukkaan elämän ja hyvinvoinnin keino.
"miksi olettaa sellaisia kummallisia (queer) olentoja, koska mikään ei anna merkkejä siitä, että tällaisia olisi todella olemassa?"
Miten niin ei ole olemassa? Etkö näe elämää ympärilläsi? Luonto puhuu voimakkaasti Jumalan, Luojan olemassaolosta.
"Ja minä olen juuri tässä "tosiasiassasi" eri mieltä. Syyn ja seurauksen laki ei ole tosiasia."
Uskot siis että kausaalisuus ei toimi? Uskot että voit elää, käyttäytyä ja toimia aivan miten tahansa, ilman että siitä on mitään seuraamuksia? Uskot siis että käyttäytymiselläsi ei ole mitään seurannaisvaikutuksia sinuun itseesi, omaan elämääsi, hyvinvointiisi ja terveyteesi ja sosiaaliseen ympäristöösi?
Väität että voit hypätä korkealta ilman lasuvarjoa, ilman että lopulta murskaannut? Väität että pystyt juoksemaan 120/kmh kiitävän auton alle, eikä sinun käy mitenkään? Väität että mitä tahansa teetkin, siitä ei joko seuraa mitää, tai pystyt vaikuttamaan siihen mitä siitä seuraa?
Et oikeasti voi olla noin naivi?
Anteeksi vain, mutta uskomuksesi on täysin puppua.Kausaalisuus, syy-seurauslaki on erittäin totta, ja se toimii, jatkuvasti meidänkin elämässämme. Syy-ja seurauslaki on eräs elämän suurista laeista. Kun ihminen tekee tai toimii jotenkin, siitä seuraa aina jotain, ennemin tai myöhemmin. Saurannaisvaikutuksia voi olla hyvin kauaskin asti, sosiaalisen verkostomme ulkopuolellekin, sekä myös tulevaisuuteen. Toimintaamme voi verrata siihen jos heität kiven tyyneen lammikkoon. siitä kohtaa missä kivi kohtasi vedepinnan, alkaa vedenpinnalla leviämään "säteittäisiä renkaita", seurannaisia.
"Hedonismi on kyvyttömyyttä kohdata elämän todellisuutta, sen kipuja, luopumista, pettymyksiä ja kärsimyksiä. Se on toisinsanoen elämän ja kärsimyksen pakenemista. Kärsimys opettaa ja kasvattaa kuitenkin ehkä kaikkien eniten. Se ihminen joka pakenee kärsimystä, "kieltäytyy" kasvamasta." - Asylum2
herra kirjoitti:
Olet oikeassa, olen kasvatettu todella vahvasti humanistisiin aatteisiin. Ehkäpä johtunee siitä ja jopa vaikuttanee siihen, että (mitä te ette tiedä, ettekä voisikaan) toimin käytännön elämässäni täysin samalla tavoin kuin liberaali kristitty (jopa varsin ideaali tällainen). Toisaalta, mitä enemmän olen lukenut ja huomannut tämän, sitä enemmän minua on ruvennut vaivaamaan oma humanistinen taustani, ja jopa ajatteluni. Ja taas toisaalta, suomalaisena tältä on useimmiten varsin vaikea välttyä.
Ja mitä "pyyntö" ei tiedä, on se, etten todella toimi nihilistin tavoin (kukapa toimii! - "pyyntö"? - ehkäpä ei..). Teoreettisessa mielessä todella katson nihilismin olevan, niin valitettavaa kuin se onkin, intuitiivisesti varsin järkevä (jolla tarkoitan "todenmukaista" tai "totuuden mukaista") kanta. Jos joku väittää minun olevan tekopyhä, osoittakaa minulle nihilisti, joka toimisi "nihilistisesti".
Tästä syystä nihilismi ilmenee minulle lähinnä juuri tänä huolettomuutena, koska en näe syytä uppoutua sen negatiiviseen puoleen - joskaan se ei ole aina mahdollista. Nihilismi ja ateismi todella TEKEVÄT turvattomaksi, mutta vaikka kuinka haluaisinkin Jumalan olevan olemassa tai Tarkoituksen johtavan meitä, en voi tässä suhteessa itseäni pettää (vaikka jopa voisin joskus halutakin).Mietin tässä, että jos nihilisti ei pidä mitään minkään arvoisena, voisiko se johtaa kivun ja kärsimyksen huomioimatta jättämiseen? Ilmeisesti "pyyntö" ajatteli asiaa vain tältä kantilta.
Kivun ja kärsimyksen tunteminenhan yleensä ajaa ihmisen yrittämään ja tekemään järjestelyjä. Sillä onko se itse koettu vai opittu, ei ole mitään väliä. Onko tämä se toinen puoli mitä tarkoitit?
Eli mielestäni negatiivisuuteen on pakko pureutua koska se vaikuttaa niin vahvasti elämään. Tästä taas alkaa kivun välttely, josta tulee tavallaan tarkoitus. Tämä jälkeen ei varmaankaan voi enää kutsua itseään nihilistiksi, paitsi ehkä teoreettisesti jos edelleen mieltää kivun välttelemisen vain pakollisesksi pahaksi, mutta epäilen näin olevan.
Itse olen uskonut, tavallaan. Lapsena uskoin, joka väistyi yläasteen jälkeen. Taidan olla taipuvainen uskonnollisuuteen, koska monesti toivoin jotain olevan ja hieman tutkiskelinkin eri vaihtoehtoja. Harmikseni huomasin, että mikään ei oikeastaan tyydyttänyt tätä uskomisen tarvetta. Kaikki odottivat jokseenkin järjettömiä premissejä, jotka aiheuttivat hirveästi lisäkysymyksiä ilman vastauksia.
Mitä tarkoitit sillä, että käyttäydyt kuin liberaali kristitty? - ...
herra kirjoitti:
Kiitän siksi, että nyt vihdoinkin pääsimme keskustelemaan.
"Kumpi sitten merkitsee enemmän, teoria, joka on vain pelkkä teoria, vai elämän todellisuus, käytäntö?"
Tarvitseeko kummankaan merkitä enempää? Teoriani määrää elämääni, mutta myös käytäntöni määrää teoriaani. Toisaalta, kykenen kumminkin pitämään kummatkin erossa toisistaan. Kyseessä on eräänlainen Aufhebung (hegeliläisittäin), säilyttäen kumottava, tai kumoten säilyttävä ajatus. Teoriani ja käytäntöni on eräänlainen kehä, joka liikkuu koko ajan, suunnan pidän tarkoituksella avoimena.
"Minä olen myös niin tervejärkinen, etten koskaan enää rupea ateistiksi. Elämä on hyvä opettaja."
Kristityt voivat olla tervejärkisiä. En minä sitä sano. Mutta en halua tähän aiheeseen kiinnittyä, koska tiedämme, että siitä tulee joka tapauksessa eipäs-juupas-väittely, mikä todellakin on rasittavaa. En itse ole tosiasiassa täysin ateisti, ennemminkin agnostikko, joka pitää ateismia vakuuttavampana intuitioni kannalta.
"Tuota en voi ymmärtää. Kristinuskon ydinhän nimenomaan on vapauttaa syyllisyydestä, eli vapauttaa elämään. En ymmärrä miksi kristityn pitäisi ola, tai miten hän edes pystyisi olemaan masentunut. Eihän hänellä ole siihen mitään syytä.Sen sijaan hänellä on mitä suurimmassa määrin syytä kokea onnellisuutta. Evankeliumi ei ole suru- vaan ILOSANOMA. Oletan siis että et ole ymmärtänyt oikein kristinuskon ydintä, jos se on sinua masentanut. Todennäköisesti et ole koskaan olut uskossa, olet ollut vain oman syyllisyytesi orjuuttama. Kristinusko, -usko Jeesukseen pelasti minut itsetuholta, antoi elämääni ilon, elämänhalun ja tarkoituksen :)"
Arvelinkin, että olet uskovainen. Mutta tämä aiheen huomaan menevän samoin eipäs-juupas-väittelyyn, ja se on kovin tylsää. Ja päin vastoin kuin luulit, minä todellakin uskoin Jumalaan. Minun tuskin tarvitsee korostaa niitä hetkiä, joita vietin yöllä sängyssä yksikseni - rukoillen. Voin kertoa miltä se tuntui. Se tuntui turvalliselta. Se tuntui mukavalta. Mutta se ei lopulta vakuuttanut minua. En oikeastaan koskaan ole päättänyt, että nyt en ole uskovainen, vaan se vain vähitellen muuntui sillä tavalla. Minulla ei sinänsä ole mitään kaunaa Jumalaa vastaan (enkä tällä tarkoita sitä, että uskoisin Jumalan olevan olemassa - tarkoitan lähinnä kuvainnollisesti), mutta olen hyvin vahvasti sillä arkijärjen kannalla, että maailmaa on vain se mikä on. Siitä, mikä meille ei välittömästi ilmene, emme mielestäni voi sanoa kovinkaan paljoa (kuinka tietää sellaisesta, mistä ei voi tietää).
Mielestäni rationaalisin (älä sekoita minua järjen tai tieteen palvojiin (positivistit jne.), kyseessä on ennemminkin arkijärjen mukainen intuitio - miksi kuvitella jotakin ylimaallista, kun kaikki ON VOINUT kehittyä ilman sitäkin, ja eikä ole kovinkaan suurta merkitystä sillä, ymmärtääkö IHMINEN tästä olevasta kovinkaan paljoa - koska eihän ihmisen käsityskyky ole rajaton. Tämä ei mielestäni ole kummallista, kummallista on ennemminkin se, että ihmisellä on suuri tarve saada SELITTÄÄ kaikki, ja jos ja kun ihminen ei siihen kykene, hän ottaa esiin Jumalan tai vastaavan, joka taas sitten kykenee. Minä vain korostan, MIKSI TULISI KENENKÄÄN KYETÄ SELITTÄMÄÄN OLEVAA ABSOLUUTTISESTI?) selitys maailmankaikkeudelle yksinkertaisesti on, että oleva vain on. Ihmisinä me haluamme nähdä siinä paljon enemmän merkitystä, kuin siinä tosiasiassa välttämättä edes on. Me ITSE luomme sen merkityksen, eikä siksi, että merkitys on tuolla jossain. Miksi kuvitella, että "merkitys" vain olisi "jossakin" (Jumalana tai objektiivisina arvoina - mm. John Mackie on esittänyt kolme kriittistä vasta-argumenttia metaeettisen objektivismin/universalismin kannattajille, joihin myös Jumalaan uskovat kuuluvat ja joiden vähäisin filosofi ei ole Immanuel Kant konstruktivistisella teoriallaan, ja joista ensimmäinen kuuluu seuraavasti: miksi olettaa sellaisia kummallisia (queer) olentoja, koska mikään ei anna merkkejä siitä, että tällaisia olisi todella olemassa? Kysymys ei ole niin triviaali, kuin miltä se voisi kuulostaa.)?
"Voi hyvänen aika. En ole koskaan yrittänyt määrätä kokemuksiasi ennakkoon. Sinä teet sen itse. Valinnoillasi. Kysymys on ennenmuuta syyn ja seurauksen laista. Kun teet jotain, siitä seuraa aina jotain. Jos valitset ateismin, siitä seuraa itsetuho. Syyn ja seurauksen laki ei ole mielipide, vaan tosiasia. Myös elämänkokemukseni vahvistaa tämän."
Ja minä olen juuri tässä "tosiasiassasi" eri mieltä. Syyn ja seurauksen laki ei ole tosiasia. Mm. David Hume on kiinnittänyt tähän huomiota, eikä Hume ollut ainoa. Paremminkin, hän oli vasta ensimmäisiä..
Ja vaikka syyn ja seurauksen laki pätisikin, miksi ihminen kuvittelee, että juuri HÄN kykenee tajuamaan sen todellisen syyn, joka johtaa seurauksiin? Kausaalisuus ei ole toisin sanoen välttämätön absoluutti, kaukana siitä.
"Hedonismi on kyvyttömyyttä kohdata elämän todellisuutta, sen kipuja, luopumista, pettymyksiä ja kärsimyksiä. Se on toisinsanoen elämän ja kärsimyksen pakenemista. Kärsimys opettaa ja kasvattaa kuitenkin ehkä kaikkien eniten. Se ihminen joka pakenee kärsimystä, "kieltäytyy" kasvamasta."
Et ottanut huomioon erästä seikkaa. Hedonisti ei välttämättä ole kiinnittynyt VÄLITTÖMIIN mielihaluihin. Lapsi päin vastoin on. Hedonismi täytyy myös tajuta teoreettisessa mielessä. Hedonisti voi palvoa mielihyvää 20 vuotta kärsittyään omista tietoisista ratkaisustaan. Tämä johtuu siitä, että hedonisti voi nähdä kärsimyksen olevan sen MYÖHEMMÄN MIELIHYVÄN arvoista! Kritiikkisi hedonismia kohtaan ei siis osunut sen ytimeen juuri lainkaan.
MUTTA.
Vielä kiitokset, nyt yritämme keskustella.Jos syöt ruokaa, mitä tapahtuu?
1) Tulet kylläiseksi.
2) Joudut auto-onnettomuuteen(joka kerta kun syöt)
3) Suomi voittaa jalkapallon maailmamestaruuden(joka kerta kun syöt)
4) Ei tapahdu mitään
Jos tupakoit, mitä siitä seuraa?
1) Keuhkosi saastuvat.
2) Voitat lotossa(joka kerta kun tupakoit)
3) Saat pysäköintisakon(joka kerta kun tupakoit)
4) Ei tapahdu mitään
Jos syöt liikaa, ja liikut liian vähän tai et lainkaan, mitä siitä seuraa?
1) Lihot, tai ainakin kuntosi huononee.
2) Saat sähköiskun
3) Aunnossasi oleva TV menee päälle, sammuu tai vaihtaa kanavaa
4) Ei tapahdu mitään
Jos heität tikan tikkataulua kohti, mitä tapahtuu?
1) Tikka osuu tikkatauluun, lähelle sitä tai maahan
2) Vaimosi tai tyttöystäväsi tulee raskaaksi(joka kun heität tikkaa)
3) Tulet kylläiseksi
4) Ei tapahdu mitään
Jos kohtelet ystäviäsi petollisesti tai julmasti
1) Ystäväsi loukkaantuvat
2) Ystäväsi ilahtuvat
3) Valmistut yloppilaaksi(joka kerta kun kohtelet ystäviäsi kaltoin)
4) Ei tapahdu mitään
Jos sinua kohdellaan kaltoin
1) Masennut tai loukkaannut
2) Ilahdut ja tulet onnelliseksi
3) Saat tililesi 10000 €uroa(joka kerta kun sinua kohdellaan kaltoin)
4) Ei tapahdu mitään
Syyn ja seurauksen laki on siis olemassa. Kun teet jotain, siitä on aina jotain seuraamuksia.
Syy- ja seurauksen-laki on ns luonnonlaki. Se ei siis ole mielipide, vaan tosiasia.
"Tämä johtuu siitä, että hedonisti voi nähdä kärsimyksen olevan sen MYÖHEMMÄN MIELIHYVÄN arvoista!"
Ei tuo ole hedonismia, vaan kärsivällisyyttä. Hedonismi on orientoitunut välittömän itsekkään mielihyvän tavoitteluun. Se on "Kaikki mulle heti"- asenne. Se on kypsymättömyyttä, vauvan asennetta. Vauvahan on vastuuton(ei ymmärrä vastuutaan), itsekäs, vaativa, narsistinen, hedonistinen, itsekeskeinen. Hedonismi ja narsismi on henkistä vauva-asteelle jäämistä.
- Eräs ateisti
En koe oloani surulliseksi, päinvastoin. Olen onnellinen, asiani ovat hyvin, pian on joulu ja tulevaisuus näyttää valoisalta. En ole tunnetyhjiö, päinvastoin, tunnen iloa ja surua kuin kuka tahansa muukin ihminen. Merkityksetöntä? Kyllä sillä on minulle merkitystä. :)
Miten jumalan puute maailmankuvassani voi johtaa itsetuhoon tai viiltelyyn? Tuskin ateismi sitä on sinulle aiheuttanut, vaan rehellisesti, minusta tuntuu, että olet muuten vain henkisesti sairas.
Eikä ateismista noin vain luovuta, höpsö. :>
Anteeksi, mutten hylkää ateismiani, mutten myöskään tapa itseäni.- xzcrtsrew
Täytyykin mennä konsultoimaan leipäveistä.
Onhan mulla parisen kiloa pudotettavana ... - pyyntö
"Eikä ateismista noin vain luovuta"
On vähän niinkuin pakko luopua silloin kun kysymyksessä on elämä ja kuolema. Ellen olisi luopunut ateismista, olisin lopulta tehnyt itsemurhan.
- siinä
lutumussuinen kirjoitus. Viiltelyaddiktio on korvattu toisella, yhtä tyhmällä. Huvinsa kullakin.
- juutas
Saahan sitä alkaa uskomaan vaikka Joulupukkiin tai Saunatonttuun jos siitä elämä tulee onnelliseksi. Joulupukkihan on iloinen asia, tuo lahjoja ja hyvää mieltä...
- ararat
Mene lääkäriin, mene suoraan lääkäriin kulkematta lähtöruudun kautta.
Luulen, että ihmiset ovat tunne-elämältään kuolleita muista syistä kuin siitä, minkä uskon itselleen valitsevat. Jos on saanut lapsuudessa tarpeeksi köniin, on ihan sama oletko kristitty, muslimi vai ateisti, niin olet henkisesti rikki.
Zombiuden syistä voi siksi olla kyllä montaa mieltä, mutta jos ensimmäisenä miettisit aiempaa elämääsi, elämäntyyliäsi ja kehen reagoit kuolettamalla tunteesi (sehän on defenssi, suojautumismekanismi).
Vai ateismi johti sinut viiltelemään? Hyvä, ettei popkorni. Onnea valitsemallasi tiellä ja toivottavasti viiltely, tunnekylmyys eivät ole löytäneet lähipiiristä ketään sijaiskärsijää. Niin kauan kuin on jutut pään sisässä hoitamatta alta, paha olo kiertää ihmiseltä toiselle tiedostamatta.- dunnoboy
pakko mainita että ateismi näyttää aiheuttavan tunteissa kylmyyttä, kun lukee vastauksia näihin viesteihin (ja muihin). aika usein ateistien neuvoista puuttuu se lämpö ja rohkaisu ja tilalla on halveksuntaa ja mollaamista.
- Sinäkin olet osa evoluutiota!
Aika usein uskovaisten kommenteissa ateisteja halveksutaan ja mollataan. Esimerkiksi tässä ateisteja mollataan kylmiksi ja tunteettomiksi.
Neuvoksi uskovaiset tarjoavat uskomista täsmälleen samalla tavalla kuin he uskovat. Mutta koska uskovaiset itsekin käyttäytyvät halveksivasti ja kylmästi ateisteja kohtaan, mikä muuttuisi? - Elli
niin uskikset lupailevat mielellään ateisteille helvetin lämpöä. Eivät he siihen mitään rohkaisua tunnu tarvitsevan.
- ...
Elli kirjoitti:
niin uskikset lupailevat mielellään ateisteille helvetin lämpöä. Eivät he siihen mitään rohkaisua tunnu tarvitsevan.
uskovaiset tarjoavat ateisteilla Taivaan Taivaallista Ihanuutta, mutta se ei vain tunnu kelpaavan. No, minkäs sille sitten voi, jos ateistit aivan ehdoin tahdoin HALUAVAT helvettiin..
- Elli
... kirjoitti:
uskovaiset tarjoavat ateisteilla Taivaan Taivaallista Ihanuutta, mutta se ei vain tunnu kelpaavan. No, minkäs sille sitten voi, jos ateistit aivan ehdoin tahdoin HALUAVAT helvettiin..
tarjoamaan edes itsellenne edes tähän elämään jotakin muutakin kuin huonosti uunissa olevia pullia alunperinkin heikkojen eväittenne seuraksi.
- dunnoboy
Sinäkin olet osa evoluutiota! kirjoitti:
Aika usein uskovaisten kommenteissa ateisteja halveksutaan ja mollataan. Esimerkiksi tässä ateisteja mollataan kylmiksi ja tunteettomiksi.
Neuvoksi uskovaiset tarjoavat uskomista täsmälleen samalla tavalla kuin he uskovat. Mutta koska uskovaiset itsekin käyttäytyvät halveksivasti ja kylmästi ateisteja kohtaan, mikä muuttuisi?ateistien neuvot ovat usein kylmiä.
ateistit käyttävät sanoja "ei järkevä, satuhahmo" jne. jotka ovat jopa loukkaavia.
uskis:
"minusta tuo teidän ajatusmaailma on hyvin kylmä"
atte:
"minä en tajua miksi sinä uskot satuhahmoihin, järkeä pitäisi käyttää"
uskova käyttää omastamielestään järkeä(kin) ja ei usko satuhahmoihin vaan ihan oikeaan persoonaan,
tässä tilanteessa keskustelijat ovat eri aallonpituudella.
joko ateistin pitäisi yrittää samaistua uskovan ajatuksiin; "miksi sinä uskot sellaiseen josta ei ole kovin paljon todisteita mutta jolla on tosin hyviä neuvoja elämän varrelle?"
tai sitten uskovan pitäisi "tunnustaa" uskovansa satuhahmoihin, mikä on sama kuin ateisti joutuisi tunnustamaan hetkellisesti jumalan olemassaolon. - Sinäkin olet osa evoluutiota!
dunnoboy kirjoitti:
ateistien neuvot ovat usein kylmiä.
ateistit käyttävät sanoja "ei järkevä, satuhahmo" jne. jotka ovat jopa loukkaavia.
uskis:
"minusta tuo teidän ajatusmaailma on hyvin kylmä"
atte:
"minä en tajua miksi sinä uskot satuhahmoihin, järkeä pitäisi käyttää"
uskova käyttää omastamielestään järkeä(kin) ja ei usko satuhahmoihin vaan ihan oikeaan persoonaan,
tässä tilanteessa keskustelijat ovat eri aallonpituudella.
joko ateistin pitäisi yrittää samaistua uskovan ajatuksiin; "miksi sinä uskot sellaiseen josta ei ole kovin paljon todisteita mutta jolla on tosin hyviä neuvoja elämän varrelle?"
tai sitten uskovan pitäisi "tunnustaa" uskovansa satuhahmoihin, mikä on sama kuin ateisti joutuisi tunnustamaan hetkellisesti jumalan olemassaolon.Uskovaisten neuvot ovat poikkeuksetta järjettömiä.
Uskovaiset käyttävät fraaseja "usko kun minäkin uskon", "ei minun tarvitse perustella mitään kunhan uskon", "olen oikeassa koska jumala on olemassa", "jos olet eri mieltä kanssani, olet käsittänyt kaiken väärin".
"uskova käyttää omastamielestään järkeä(kin) ja ei usko satuhahmoihin vaan ihan oikeaan persoonaan,
tässä tilanteessa keskustelijat ovat eri aallonpituudella."
Nimenomaan omastamielestään. Eikö ole aika lapsellistä kuvitella, että juuri omat perusteettomat kuvitelmat ovat ainoita oikeita?
"oko ateistin pitäisi yrittää samaistua uskovan ajatuksiin; "miksi sinä uskot sellaiseen josta ei ole kovin paljon todisteita mutta jolla on tosin hyviä neuvoja elämän varrelle?""
Siis ei lainkaan todisteita. Hyviä neuvoja? EIkö olisi järkevämpää harkita itse ne hyvät neuvot, sen sijaan että uskoo kaikkia käskyjä kyselemättä?
- gazpacho
Taidat sekoittaa ateismin ja masennuksen keskenään.
Vaikkei uskokaan jumalaan, niin se ei tarkoita sitä, etteikö ihmisellä olisi tunteita. Äläpä nyt omia sekoilujasi ja itsetuhoasi ateismin piikkiin laita. Onko se syy viillellä itseään jos ei usko jumalaan? Viekö se muka sinulta kaikki inhimilliset tunteet jos et usko jumalaan?
Itseasiassa taidat olla pelkkä uskisprovoilija.- herra
...että ensimmäisen viestin lähettäjä tuskin on ateisti koskaan edes ollutkaan. Ja jos on ollut, on hän ollut sarjassamme henkilöitä "en ole kovinkaan kiinnostunut, onko Jumala olemassa vai ei" - asenne, joka ei liity myös vakavaan agnostiseen näkemykseen kovinkaan tiukasti.
Valitan, yleensä en pyri kiinnittymään henkilöön liittyviin seikkoihin, mutta tässä tapauksessa kyseinen "entinen ateisti" vaikutti kovin epäilyttävästi "ei-niin-kovinkaan-ateisti-että-kiinnostaisi-tietää-olenko-ateisti-vai-en".
En ala nyt haukkumaan uskovaisia, koska sekin on kovin typerää (tai jos ei typerää niin ainakin tylsää), mutta kerronkin, että itselläni vaihdos uskovaisesta agnostikoksi oli varsin vaivaton ja niin ei-metafyysinen kokemus kuin voi vain olla. Kokeilkaapa uskovaiset sitä, se on mielenkiintoista. Huono puoli on, että jos sen kerran todella ymmärtää, teistä tuskin tulee enää uskovaisia, joskaan sitä vaihtoehtoa ei tarvitse sulkea pois. - pyyntö
niitä keskenään. Tarkoitan juuri sitä että
itsetuhoisuuteni johtui juuri ateismistani. Juuri ateistisuuteni tähden halusin tuhota itseni. - pyyntö
herra kirjoitti:
...että ensimmäisen viestin lähettäjä tuskin on ateisti koskaan edes ollutkaan. Ja jos on ollut, on hän ollut sarjassamme henkilöitä "en ole kovinkaan kiinnostunut, onko Jumala olemassa vai ei" - asenne, joka ei liity myös vakavaan agnostiseen näkemykseen kovinkaan tiukasti.
Valitan, yleensä en pyri kiinnittymään henkilöön liittyviin seikkoihin, mutta tässä tapauksessa kyseinen "entinen ateisti" vaikutti kovin epäilyttävästi "ei-niin-kovinkaan-ateisti-että-kiinnostaisi-tietää-olenko-ateisti-vai-en".
En ala nyt haukkumaan uskovaisia, koska sekin on kovin typerää (tai jos ei typerää niin ainakin tylsää), mutta kerronkin, että itselläni vaihdos uskovaisesta agnostikoksi oli varsin vaivaton ja niin ei-metafyysinen kokemus kuin voi vain olla. Kokeilkaapa uskovaiset sitä, se on mielenkiintoista. Huono puoli on, että jos sen kerran todella ymmärtää, teistä tuskin tulee enää uskovaisia, joskaan sitä vaihtoehtoa ei tarvitse sulkea pois.olet kulkemassa samaa tietäjota minä olen kulkenut, tietä jonka päässä odottaa itsetuho. Ateismi johtaa itsemurhaan! Pyydän, älä tapa itseäsi!!!!
- herra
pyyntö kirjoitti:
olet kulkemassa samaa tietäjota minä olen kulkenut, tietä jonka päässä odottaa itsetuho. Ateismi johtaa itsemurhaan! Pyydän, älä tapa itseäsi!!!!
Jos minä jostakin syystä itseni tappaisin, se olisi sinun masentavan huonon ajattelusi takia.
- herra
pyyntö kirjoitti:
niitä keskenään. Tarkoitan juuri sitä että
itsetuhoisuuteni johtui juuri ateismistani. Juuri ateistisuuteni tähden halusin tuhota itseni.Osoittaisitko edes jonkinlaista inhimillistä kykyä loogiseen ajatteluun, ja vihdoinkin tajuaisit, että ateismi ei perustu nihilismiin, eikä nihilismi perustu ateismiin. Nihilismi sen sijaan JOHTAA ateismiin (tai paremminkin agnostismiin), mutta ateismi EI JOHDA (välttämättä) nihilismiin.
Voi luoja... - Pyyntö
herra kirjoitti:
Jos minä jostakin syystä itseni tappaisin, se olisi sinun masentavan huonon ajattelusi takia.
minähän nimenomaan PYYDÄN ETTET TEKISI itsemurhaa!!!
- pyyntö
herra kirjoitti:
Osoittaisitko edes jonkinlaista inhimillistä kykyä loogiseen ajatteluun, ja vihdoinkin tajuaisit, että ateismi ei perustu nihilismiin, eikä nihilismi perustu ateismiin. Nihilismi sen sijaan JOHTAA ateismiin (tai paremminkin agnostismiin), mutta ateismi EI JOHDA (välttämättä) nihilismiin.
Voi luoja...että ateismi ja nihilismi olisi sama asia! Sanoin vain että yritin itsemurhaa koska olin ajatusmaailmaltani nihilistinen ateisti.
- joka yritti
pyyntö kirjoitti:
että ateismi ja nihilismi olisi sama asia! Sanoin vain että yritin itsemurhaa koska olin ajatusmaailmaltani nihilistinen ateisti.
itsemurhaa. logiikallasi siis uskovaisuus johtaa itsemurha-ajatuksiin.
- pyyntö
joka yritti kirjoitti:
itsemurhaa. logiikallasi siis uskovaisuus johtaa itsemurha-ajatuksiin.
olisi se että uskovainen yrittäisi itsemurhaa- Miksi ihmeessä hän sellaista tekisi? Eihän hänellä olisi mitään syytä, eikä edes halua tehdä mitään sellaista. Sitäpaitsi, Uskovaisen mielestä itsemurhakin on murha.
Ei, vaan ateismi johtaa itsemurhaan. Ennemmin tai myöhemmin. Tiedän sen koska olen itse kokenut sen.
Joten, en usko että olet edes tuntenut sellaista. En myöskään usko että hän olsi ollut uskovainen.
Hän oli ateisti, eikö niin? Tunnusta pois vain.
Logiikkani, ja ennekaikkea kokemukseni mukaan uskovaisuus johtaa itsetuhosta vapautumiseen, elämänilon ja elämänhalun, sekä terveen omanarvontunnon syntymiseen. Niinpä uskovaisen tunnusmerkki onkin säteilevä iloisuus ja hyväntahtoisuus, positiivisuus, ja terve omanarvontunto, joka antaa arvoa myös tosille ihmisille. Kun ymmärtää oman arvonsa, pystyy arvostamaan myös muita :) - Sinäkin olet osa evoluutiota!
pyyntö kirjoitti:
olisi se että uskovainen yrittäisi itsemurhaa- Miksi ihmeessä hän sellaista tekisi? Eihän hänellä olisi mitään syytä, eikä edes halua tehdä mitään sellaista. Sitäpaitsi, Uskovaisen mielestä itsemurhakin on murha.
Ei, vaan ateismi johtaa itsemurhaan. Ennemmin tai myöhemmin. Tiedän sen koska olen itse kokenut sen.
Joten, en usko että olet edes tuntenut sellaista. En myöskään usko että hän olsi ollut uskovainen.
Hän oli ateisti, eikö niin? Tunnusta pois vain.
Logiikkani, ja ennekaikkea kokemukseni mukaan uskovaisuus johtaa itsetuhosta vapautumiseen, elämänilon ja elämänhalun, sekä terveen omanarvontunnon syntymiseen. Niinpä uskovaisen tunnusmerkki onkin säteilevä iloisuus ja hyväntahtoisuus, positiivisuus, ja terve omanarvontunto, joka antaa arvoa myös tosille ihmisille. Kun ymmärtää oman arvonsa, pystyy arvostamaan myös muita :)Tiedän uskovaisen uskonnonopettajan, joka onnistui tekemään itsemurhan.
"Logiikkasi" mukaan uskonnossasi kaikki on hyvää ja uskonnottomuudessa kaikki on pahaa. Lapsikin käsittää etteivät asiat ole näin mustavalkoisia.
Todellakin, lakkaa keksimästä tekosyitä pahaan oloosi.
" Kun ymmärtää oman arvonsa, pystyy arvostamaan myös muita :)"
Silti kuvittelet että kaikilla ateisteilla on sama mielenterveysongelma kuin sinulla. Etpä taida antaa kanssaihmisillesi kovin suurta arvoa itsenäisesti ajattelevina yksilöinä. - ...
Sinäkin olet osa evoluutiota! kirjoitti:
Tiedän uskovaisen uskonnonopettajan, joka onnistui tekemään itsemurhan.
"Logiikkasi" mukaan uskonnossasi kaikki on hyvää ja uskonnottomuudessa kaikki on pahaa. Lapsikin käsittää etteivät asiat ole näin mustavalkoisia.
Todellakin, lakkaa keksimästä tekosyitä pahaan oloosi.
" Kun ymmärtää oman arvonsa, pystyy arvostamaan myös muita :)"
Silti kuvittelet että kaikilla ateisteilla on sama mielenterveysongelma kuin sinulla. Etpä taida antaa kanssaihmisillesi kovin suurta arvoa itsenäisesti ajattelevina yksilöinä.Uskonto antaa, sekä syyn olla tekemättä itsemurhaa, että käytännössä estää itsemurhan tekemisen.
Sen sijaan ateistia ei mikään estä tekemästä itsemurhaa, jos hän on niin haluaa.
Get it? - Sinäkin olet osa evoluutiota!
... kirjoitti:
Uskonto antaa, sekä syyn olla tekemättä itsemurhaa, että käytännössä estää itsemurhan tekemisen.
Sen sijaan ateistia ei mikään estä tekemästä itsemurhaa, jos hän on niin haluaa.
Get it?"Uskonto antaa, sekä syyn olla tekemättä itsemurhaa, että käytännössä estää itsemurhan tekemisen."
Sano tuo Daavidin Oksan lahkolaisille. Ai niin mutta et voi kun ne jo tappoivat itsensä koko porukka joku kymmenen vuotta sitten. Uskonto ei anna syytä yhtään mihinkään vaan etiikka, joka ei ole sidoksissa yliluonnolliseen uskoon. Vai tarkoitatko taas sitä naurettavaa väitettä, että uskonto muka antaisi jotakin ylimääräistä elämänhalua joka estää itsemurhan? Heikoilla jäillä liikutaan, kun elämänhalua rakennetaan järjettömillä valheilla.
"Sen sijaan ateistia ei mikään estä tekemästä itsemurhaa, jos hän on niin haluaa."
Ateismi ei ole uskonto eikä ideologia. Ateisti, joka on myös buddhalainen, voi rakentaa buddhalaisuudesta itselleen elämänfilosofian, johon sisältyy itsemurhakielteisyys. Tai ateisti voi hankkia perheen ja päättää, että perhe on niin tärkeä että itsemurhaa ei saa tehdä.
Tai kaikkein paras vaihtoehto: ateisti on tasapainoinen persoona, joka kykenee ratkaisemaan ahdistusta aiheuttavat elämäntilanteet rakentavasti, eikä näin luonnostaan koe minkäänlaista tarvetta itsemurhaan. Vastakohtana tähän, uskovainen ei ole kyennyt ratkaisemaan ongelmiaan, vaan on kehittänyt ihmeellisiä uskomuksia, joissa sitten roikutaan kiinni, yritetään tehdä tolkkua sekavasta uskomusmaailmasta ja samalla tolkutetaan itselle :"uskonto kieltää itsemurhan", ja "jos en usko, menetän syyn elää ja elämänhaluni".
- Arska
jauhantaa
- ...
aivan kauhuissaan olevan ateistin pelkoreaktio
Se on idiootin kohtalo. Tyhjä olit silloin, niin olet edelleenkin. Ontto puu on edelleenkin ontto, vaikka sen täyttäisi vedellä.
"Harrastin säännöllisesti itseni viiltelyä, ja silpomista, että olsisin tuntenut edes jotain."
Itsekkin tein näin. Sitten katsoin itseäni peilistä, nauroin ja lopetin pelleilyn.
"kuolema on elämässä tärkeintä, eikä sekään kovinkaan tärkeää"
"mitä hirveyksiä olen ateismini takia itselleni
tehnyt."
Niin kaunista. Tyhmyydestäsi pitääkin sinua sakottaa. Jos et silloin, kun ymmärrät, että sinulla ei ole sielua, tajua sitä itsellesi luoda, olet kyllä ansainnut jokaisen viillon.
Se, että olet tyhmä, ei vielä tarkoita, että muut olisivat.
Lisäksi, pyydän: HYLKÄÄ USKONTO, ÄLÄ TAPA MAAILMAA.- ...
Sinähän sen sanoit. Ateismi on idiotismia.
... kirjoitti:
Sinähän sen sanoit. Ateismi on idiotismia.
Kristityt eivät ole mitään muuta kuin valehtelijoita ja vääristelijöitä... tässä taas sitä todistit
- :.:.:...:.:.:.:.:...:.........
oggi kirjoitti:
Kristityt eivät ole mitään muuta kuin valehtelijoita ja vääristelijöitä... tässä taas sitä todistit
Osoita se, jos pystyt, mutta älä höpisenperättömiä!
:.:.:...:.:.:.:.:...:......... kirjoitti:
Osoita se, jos pystyt, mutta älä höpisenperättömiä!
Väitit minun väittäneen ateisteja idiooteiksi... sinänsä täysin perustelematon väite, eikä tälläistä koskaan tullut. Vääristelit pelkästään asiaa... missähän kohtaa minä muka tälläistä väitin?
- ...
oggi kirjoitti:
Väitit minun väittäneen ateisteja idiooteiksi... sinänsä täysin perustelematon väite, eikä tälläistä koskaan tullut. Vääristelit pelkästään asiaa... missähän kohtaa minä muka tälläistä väitin?
jokainen viestisi väittää ateismia idiotismiksi.
... kirjoitti:
jokainen viestisi väittää ateismia idiotismiksi.
Joka viestissäsi ilmoitat kristittyjä pelkiksi valehtelijoiksi.
Jos et osaa keskustella. Mene pois.
- jaina
Mene keneltä tahansa krisselisaarnaajalta kysymään tunteista niin, he vastaavat, ettei krisselismi ole tunne: tunteet tulevat ja menevät, mutta usko on kuulema sitä, että sisäistää Raamatusta väkivallan, ulkoistaa pahuuden tekosistaan ja tottelee Setiä. Sedät kertova, että krisselikipuilu, ns. sisäinen kamppailu kuuluu asiaan. Esim. laestadiolaisuus ei nyt juuri muuta olekaan.
Aivan sama tunnetko ja mitä tunnet: se ei ole krisselismissä oleellista, sillä Raamattu kertoo kunnon krisselille kuinka PITÄÄ tuntea ja jos tämä on ristiriidassa oman todellisuuden kanssa: ei voi mitään.
Olet kärsinyt siis krisselikulttuurin ilmiöistä sinäkin: tunteiden totaalista hylkäämisestä. Tästähän syystä olenkin aina toitottamassa, että myös krisselien pitää pystyä tarkastelemaan aatettaan sen mukaan millaista kulttuuria se tuottaa, on tuottanut jne.
*kärsii deja-vu-fiiliksistä*
Aloitapa rehellinen itsetutkiskelu vaikka seksistä: mikä tuntuu hyvältä, ihanalta ja sitä voit pitää eräänlaisena elämäsi referenssitasona. Sinä määrittelet sen ihan itse.
*kärsii terapeuttti-tätimäisyydestä ja menee irvistelemään peilikuvalleen*- ...
Mikä on krisseliuskonto?
"mutta usko on kuulema sitä, että sisäistää Raamatusta väkivallan"
Ei, vaan sitä, että sisäistää Raamatusta Rakkauden.
Mikä on Seti?
Ei ainakaan Raamatusta löydy.
Se on kyllä totta, että ihmisen tunteet menevät ja tulevat. Yhtenä hetkenä tuntuu siltä,ja toisena
tuolta. Joten tunteiden varaan ei kannata kauheasti mitään perustaa. Rakkaus on vapaan tahdon periaate rakastaa silloinkin kun ei siltä tunnu. Rakkaus toki herättää tunteita, mutta se ei perustu tunteisiin. Sellainen suhde joka perustuu tunteisiin, kestää vain sen ajan kun tunteita riittää, mutta kun tunteet loppuvat, myös suhde loppuu. Sen sijaan Rakkaus, joka perustuu Päätökseen, kestää ohimenevän tunteiden viilenemisenkin.
Tunteet ovat yksi tärkeä osa ihmisyyttä. Ilman tunteita oleva ihminen ei oikeastaan edes ole ihminen. Toisaalta, pelkästään tunteiden varassa oleva ihminen on hyvin impulsiivinen, ja voi toimia aivan järjettömästi. Ihminen joka toimii pelkästään tunteiden varassa, ilman järjen ohjausta, on henkisesti vauva-asteella. Järki tarvitaan ohjaamaan ja valvomaan tunteita. Tunteet eivät siis ole missään nimessä kiellettyjä, mutta joku järki ja tolkku pitää olla tunteissakin. Aikuisuuteen kuuluu järjen käyttö, ja vastuullisuus omasta käyttäytymisestä ja myös omista tunteista. Et voi alkaa rakastelemaan komean vastaantulijan kanssa keskellä katua, keskellä kirkasta päivää, vaikka se sinusta ehkä kivalta tuntuisikin. Sinun täytyy ottaa huomioon muutkin ihmiset. Ja käyttäytymissäännöt. - jaina
... kirjoitti:
Mikä on krisseliuskonto?
"mutta usko on kuulema sitä, että sisäistää Raamatusta väkivallan"
Ei, vaan sitä, että sisäistää Raamatusta Rakkauden.
Mikä on Seti?
Ei ainakaan Raamatusta löydy.
Se on kyllä totta, että ihmisen tunteet menevät ja tulevat. Yhtenä hetkenä tuntuu siltä,ja toisena
tuolta. Joten tunteiden varaan ei kannata kauheasti mitään perustaa. Rakkaus on vapaan tahdon periaate rakastaa silloinkin kun ei siltä tunnu. Rakkaus toki herättää tunteita, mutta se ei perustu tunteisiin. Sellainen suhde joka perustuu tunteisiin, kestää vain sen ajan kun tunteita riittää, mutta kun tunteet loppuvat, myös suhde loppuu. Sen sijaan Rakkaus, joka perustuu Päätökseen, kestää ohimenevän tunteiden viilenemisenkin.
Tunteet ovat yksi tärkeä osa ihmisyyttä. Ilman tunteita oleva ihminen ei oikeastaan edes ole ihminen. Toisaalta, pelkästään tunteiden varassa oleva ihminen on hyvin impulsiivinen, ja voi toimia aivan järjettömästi. Ihminen joka toimii pelkästään tunteiden varassa, ilman järjen ohjausta, on henkisesti vauva-asteella. Järki tarvitaan ohjaamaan ja valvomaan tunteita. Tunteet eivät siis ole missään nimessä kiellettyjä, mutta joku järki ja tolkku pitää olla tunteissakin. Aikuisuuteen kuuluu järjen käyttö, ja vastuullisuus omasta käyttäytymisestä ja myös omista tunteista. Et voi alkaa rakastelemaan komean vastaantulijan kanssa keskellä katua, keskellä kirkasta päivää, vaikka se sinusta ehkä kivalta tuntuisikin. Sinun täytyy ottaa huomioon muutkin ihmiset. Ja käyttäytymissäännöt.tuhlasin aikaani vastaamalla sinulle.
- Asylum2
Tunsit olevasi ateisti ja viiltelit itseäsi, eli ateismi aiheuttaa viiltelyä.
Uskovainen viiltelee itseään, joten uskonto aiheuttaa viiltelyä.
Ateisti kärsi paranoidisesta skitsofreniasta, eli ateismi aiheuttaa sitä.
Uskovainen kärsi paranoidisesta skitsofreniasta, eli uskonto aiheuttaa sitä.
Positiivinen nami-nami-ilopilleri ei viiltele itseään, eli lanteiden ketkuttaminen ehkäisee itsensä viiltelyä.
Hevari viiltelee itseään, eli tuplabasari aiheittaa itsensä viiltelyä.
Pitäisikö sinunkin hieman ottaa vastuuta siitä, mitä teit itsellesi? Jos ajatusmallisi ei ole toiminut ja ajoi sinut ikävään tilanteeseen, et syntipukkia löydä ateismista, joka siis ainoastaan ei oleta jumalia olevan olemassa.
Jos sinulla nyt menee paremmin, hyvä. Uskonnoillahan on tietynlaisiin ihmisiin positiivinen vaikutus. Eli haitallinen ajattelutapasi/mallisi väistyi syystä tai toisesta. - herra
"Ei se aivan noinkaan ole. Käytännössä, ja elämän todellisuudessa me kumminkin elämme, emmekä vain teoriassa. Vai elätkö sinä vain teoriassa? Oletko vain teoriassa olemassa, mutta et kuitenkaan käytännössä, elämän todellisuudessa?
Sellaisella teorialla joka ei toimi, tai toteudu käytännössä, ei ole oikeastaan mitään virkaa. Se on pelkkää satuilua."
Enhän minä sanonut eläväni teoriassa. Sanoin teorian ja käytännön muodostavan eräänlaisen kehän, jossa ajatukseni vaikuttavat toimintaani ja toimintani vaikuttaa ajatuksiini. Kumpikaan ei MÄÄRÄÄ toista, vaan ne vaikuttavat toisiinsa. Ja huomaa kyllä, että sinä et ole filosofiaa lukenut. Filosofia kysyy jo hyvin lähtökohtaisesti, tuleeko jollakin olla jotakin merkitystä? Enkä puhu nyt nihilismistä, vaan siitä, miksi ihminen ajattelee kaikkea siinä mielessä, että siitä tulisi olla HYÖTYÄ? Miksi toiminta ei voisi olla itsetarkoituksellista?
"Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Tarkoitat sitä että vaikka sinulla ei olisikaan syytä elää, ei sinulla myöskään ole syytä kuolla. Tarkoitat sitä että mikään ei merkitse sinulle mitään. No, käytkö töissä, tai opiskeletko? Miksi sitten niin teet, jos mikään ei merkitse mitään? Miksi näet vaivaa nousta joka aamu, jos millään ei ole mitään merkitystä? Miksi pitäisit terveydestäsi huolta, jos silläkään ei ole merkitystä? Miksi pitäisit hauskaa, jos sekään ei merkitse mitään? Ateismi on sitä että "jäädään tuleen makaamaan", kun millään ei ole merkitysta, eli totaalista laiskuutta ja vastuuttomuutta. Jos sairastut, miksi hakeutuisit lääkäriin, jos kerran millään ei ole merkitystä? Ateistista tyhjyyttä ja tylsyyttä. Muistan kyllä mitä se on.."
Askel eteenpäin, kaksi askelta taaksepäin.. Ei millään pahalla, mutta et sinä nyt kyllä todellakaan tajua sitä nihilististä käsitystä, mitä minä haen takaa. Minä olen sen nyt jo aika moneen otteeseen sinulle yrittänyt selvittää, mutta valitettavasti sinun käsityskykysi ei sitä nyt ole todellakaan sisäistänyt. Sinun ajatuksesi on niin sekavaa, että sen jäsentämisessä menee jo aivan liian kauan aikaa. Minä en oikeasti jaksa enää sinulle selittää tätä.
"Elämän täydellinen merkityksettömyys on siis itseasiassa täydellistä välinpitämättömyyttä omasta elämästä. Vaikka et tekisikiään itsemurhaa, olet tehnyt henkisen itsemurhan. Olet jo henkisesti luopunut elämästäsi. Olet vain elävä ruumis. Saatat tehdä alitajuista ja tiedostamatonta hidasta (passiivista) itsemurhaa esimerkiksi epäterveillä elämäntavoilla; runsas alkoholinkäyttö, huumeidenkäyttö, ylensyönti tms. koska terveys ja hyvinvointikaan ei merkitse mitään. Olet vain olemassa, mutta et ELÄ isolla EELLÄ."
Mitä ihmettä? Mitä on eläminen isolla EEllä? Eikö oleminen ole jo elämistä, eläminen olemista? Me olemme pakotettuja olemiseen, ja samalla pakotettuja elämään. Ja mielekkyys ei välttämättä löydy siitä, että elämä sinänsä mielekästä olisi, vaan siitä, että ihminen on hyvä pettämään itseään.
"Tiedätkö että elämän tarkoituksettomuuden ja merkityksettömyyden tunne on yleistä syvästi depressiivisillä ihmisillä? Toisaalta, tiedätkö että realistinen positiivisuus, merkityksellisyys ja tarkoituksellisuus kuuluvat hyvään mielenterveyteen?"
Sinä et kykene nyt erottamaan mainitsemaani teoriaa ja käytäntöä. Argumentointisi on toivotonta tässä suhteessa. Minä en puhu nyt mielenterveydestä enkä mistään suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kollektiivisesta depressiosta, vaan nihilismistä teoreettisena elämänkatsomuksena. Sinulla on todella suuria vaikeuksia käsittää tätä erotteluani.
" "Me ITSE luomme sen merkityksen, eikä siksi, että merkitys on tuolla jossain"
Emme voi LUODA merkitystä, ellei sitä jo ole olemassa. Emme voi LUODA mitään tyhjästä, eli sellaista, joka ei jo olisi olemassa. Emme ole synnyttäneet itseämme. Emme pysty kantamaan itseämme(voit toki yrittää). Jos olet kaulaasi myöten suossa, et pysty nostamaan itseäsi niskasta ylös. Emme pysty luomaan omaa arvoamme, voimme ainoastaan löytää sen. Ei avun tarvitseminen ja tarvitsevuus ole heikkoutta, päinvastoin. Sen sijaan vääränlainen vahvuus(kovuuteen ja itseriittoisuuteen sairastuminen) on heikkoutta. Yksin selviytyminen on vain selviytymisen keino. Sen sijaan kyky antaa ja saada, rakastaa ja olla rakastettu, on laadukkaan elämän ja hyvinvoinnin keino."
Olemmehan me luoneet yhteiskunnan, eikä sitä ole ollut olemassa ennen meitä. Olemmehan me luoneet filosofian, eikä sitä ole ollut olemassa ennen kuin ihminen sen kehitti. Vai oliko ajatuksissasi jokin platonistinen ajatus ideoiden maailmasta, joka edeltää kaikkia meidän ideoitamme?
" "miksi olettaa sellaisia kummallisia (queer) olentoja, koska mikään ei anna merkkejä siitä, että tällaisia olisi todella olemassa?"
Miten niin ei ole olemassa? Etkö näe elämää ympärilläsi? Luonto puhuu voimakkaasti Jumalan, Luojan olemassaolosta."
Älä jaksa, muka luonto olisi todiste Jumalasta... Minä voin ihan yhtä hyvin sanoa, että luonto on todiste minun uskostani kolmipäiseen joulupukkiin, joka ilmentää itseään luonnon kautta. Sinun argumenttisi jatkuu seuraavasti: "Kyllä se on todiste Jumalasta, SINÄ ET SITÄ VAIN YMMÄRRÄ". SINÄ taas et ymmärrä sitä, että se on todiste kolmipäisestä joulupukista. Ja minä olen oikeassa, vedä siitä... Voi morjes noita sinun argumentteja...
" "Ja minä olen juuri tässä "tosiasiassasi" eri mieltä. Syyn ja seurauksen laki ei ole tosiasia."
Uskot siis että kausaalisuus ei toimi? Uskot että voit elää, käyttäytyä ja toimia aivan miten tahansa, ilman että siitä on mitään seuraamuksia? Uskot siis että käyttäytymiselläsi ei ole mitään seurannaisvaikutuksia sinuun itseesi, omaan elämääsi, hyvinvointiisi ja terveyteesi ja sosiaaliseen ympäristöösi?
Väität että voit hypätä korkealta ilman lasuvarjoa, ilman että lopulta murskaannut? Väität että pystyt juoksemaan 120/kmh kiitävän auton alle, eikä sinun käy mitenkään? Väität että mitä tahansa teetkin, siitä ei joko seuraa mitää, tai pystyt vaikuttamaan siihen mitä siitä seuraa?
Et oikeasti voi olla noin naivi?"
Kirjoitapa edes naiivi oikein. Etkö ole tutustunut edes Humen perustaviin ajatuksiin? Entäpä Nietzschen kausaalisuuden kritiikkiin?
"Anteeksi vain, mutta uskomuksesi on täysin puppua.Kausaalisuus, syy-seurauslaki on erittäin totta, ja se toimii, jatkuvasti meidänkin elämässämme. Syy-ja seurauslaki on eräs elämän suurista laeista. Kun ihminen tekee tai toimii jotenkin, siitä seuraa aina jotain, ennemin tai myöhemmin. Saurannaisvaikutuksia voi olla hyvin kauaskin asti, sosiaalisen verkostomme ulkopuolellekin, sekä myös tulevaisuuteen. Toimintaamme voi verrata siihen jos heität kiven tyyneen lammikkoon. siitä kohtaa missä kivi kohtasi vedepinnan, alkaa vedenpinnalla leviämään "säteittäisiä renkaita", seurannaisia."
Naiivi empiristi olisi kanssasi samaa mieltä, niin kuin kuka tahansa idiootti kadunmies, ja niitä on paljon.
"Hedonismi kylläkin on erittäin voimakkaasti välittömään tarpeiden tyydyttymiseen orientoitunut. Tarkistappa hedonismin käsitteesi."
Miksi kärsimys ei voisi olla mielihyvän tuottamista? Masokismi? Enkä edes ehtinyt vielä erotella laadullisia ja määrällisiä määreitä hedonistisessa näkemyksessä.. Mutta eipä sillä kieltämättä ole väliä, et sinä niitä kumminkaan ymmärtäisi. Eikä kyse olisi edes mistään merkillisestä valaistumisesta, päin vastoin kuin sinun käsityksesi on. Ehkäpä oli parempi, että sinä tulit uskoon, minäkin olisin tappanut itseni tuollaisilla älynlahjoilla jo kauan, kauan sitten.
"Moikka."
Joo morjesta vaan, olithan taas semmoinen keskustelukumppani notta herramunjee. Jos on toivoton niin ON toivoton...- ...
Jos syöt ruokaa, mitä tapahtuu?
1) Tulet kylläiseksi.
2) Joudut auto-onnettomuuteen(joka kerta kun syöt)3) Suomi voittaa jalkapallon maailmamestaruuden(joka kerta kun syöt)
4) Ei tapahdu mitään
Jos tupakoit, mitä siitä seuraa?
1) Keuhkosi saastuvat.
2) Voitat lotossa(joka kerta kun tupakoit)
3) Saat pysäköintisakon(joka kerta kun tupakoit)
4) Ei tapahdu mitään
Jos juot alkoholia, mitä tapahtuu sen jälkeen?
1) Olet humalassa
2) Valmistut ammattiin
3) Voitat päävoiton lotossa
4) Ei tapahdu mitään
Jos syöt liikaa, ja liikut liian vähän tai et lainkaan, mitä siitä seuraa?
1) Lihot, tai ainakin kuntosi huononee.
2) Saat sähköiskun
3) Aunnossasi oleva TV menee päälle, sammuu tai vaihtaa kanavaa
4) Ei tapahdu mitään
Jos heität tikan tikkataulua kohti, mitä tapahtuu?
1) Tikka osuu tikkatauluun, lähelle sitä tai maahan 2) Vaimosi tai tyttöystäväsi tulee raskaaksi(joka kun heität tikkaa)
3) Tulet kylläiseksi
4) Ei tapahdu mitään
Jos kohtelet ystäviäsi petollisesti tai julmasti
1) Ystäväsi loukkaantuvat
2) Ystäväsi ilahtuvat
3) Valmistut yloppilaaksi(joka kerta kun kohtelet ystäviäsi kaltoin)
4) Ei tapahdu mitään
Jos sinua kohdellaan kaltoin
1) Masennut tai loukkaannut
2) Ilahdut ja tulet onnelliseksi
3) Saat tililesi 10000 €uroa(joka kerta kun sinua kohdellaan kaltoin)
4) Ei tapahdu mitään
Jos olet töissä, mitä saat yleisimmin joka kuun 15 tai 30 päivä?
1) Palkkaa
2) Sähköiskun
3) Syövän
4) Et saa mitään/Ei tapahdu mitään
Jos hyppäät KORKEALTA ilman laskuvarjoa, mitä tapahtuu?
1) Putoat maahan ja murskaannut kuoliaaksi
2) Tulet kylläiseksi
3) Jäät leijumaan ilmaan
4) Ei tapahdu mitään
Jos vastasit kaikkiin kohtiin "Ei tapahdu mitään" uskot että millään tekemisilläsi ei ole mihinkään mitään vaikutusta. Miksi sitten ylipäätään tekisit yhtään mitään, jos mitkään tekemisesi eivät vaikuta yhtään mihinkään? Et siis voi tehdä mitään itsesi hyväksi, tai sosiaalisen ympäristösi hyväksi?
Merkityksistä
Onko sinulla?
1) Vanhemmat
2) Kihlattu/avo tai aviokumppani
3) Lapsia
4) Ystäviä
Oletko jo kertonut heille että heidän olemassaolollaan ei ole sinulle mitään merkitystä, ja että he eivät merkitse sinulle yhtään mitään?
Syyn ja seurauksen laki on olemassa. Kun teet jotain, siitä on aina jotain seuraamuksia. Syy- ja seurauksen-laki on ns luonnonlaki. Se ei siis ole mielipide, vaan tosiasia. Samoin kaikella mitä teet, on merkitystä. Sinäkään et ole merkityksetön.
"Tämä johtuu siitä, että hedonisti voi nähdä kärsimyksen olevan sen MYÖHEMMÄN MIELIHYVÄN arvoista!"
Ei tuo ole hedonismia, vaan kärsivällisyyttä. Hedonismi on orientoitunut välittömän itsekkään mielihyvän tavoitteluun. Se on "Kaikki mulle heti"- asenne. Se on kypsymättömyyttä, vauvan asennetta. Vauvahan on vastuuton(ei ymmärrä vastuutaan), itsekäs, vaativa, narsistinen, hedonistinen, itsekeskeinen. Hedonismi ja narsismi on henkistä vauva-asteelle jäämistä - herra
... kirjoitti:
Jos syöt ruokaa, mitä tapahtuu?
1) Tulet kylläiseksi.
2) Joudut auto-onnettomuuteen(joka kerta kun syöt)3) Suomi voittaa jalkapallon maailmamestaruuden(joka kerta kun syöt)
4) Ei tapahdu mitään
Jos tupakoit, mitä siitä seuraa?
1) Keuhkosi saastuvat.
2) Voitat lotossa(joka kerta kun tupakoit)
3) Saat pysäköintisakon(joka kerta kun tupakoit)
4) Ei tapahdu mitään
Jos juot alkoholia, mitä tapahtuu sen jälkeen?
1) Olet humalassa
2) Valmistut ammattiin
3) Voitat päävoiton lotossa
4) Ei tapahdu mitään
Jos syöt liikaa, ja liikut liian vähän tai et lainkaan, mitä siitä seuraa?
1) Lihot, tai ainakin kuntosi huononee.
2) Saat sähköiskun
3) Aunnossasi oleva TV menee päälle, sammuu tai vaihtaa kanavaa
4) Ei tapahdu mitään
Jos heität tikan tikkataulua kohti, mitä tapahtuu?
1) Tikka osuu tikkatauluun, lähelle sitä tai maahan 2) Vaimosi tai tyttöystäväsi tulee raskaaksi(joka kun heität tikkaa)
3) Tulet kylläiseksi
4) Ei tapahdu mitään
Jos kohtelet ystäviäsi petollisesti tai julmasti
1) Ystäväsi loukkaantuvat
2) Ystäväsi ilahtuvat
3) Valmistut yloppilaaksi(joka kerta kun kohtelet ystäviäsi kaltoin)
4) Ei tapahdu mitään
Jos sinua kohdellaan kaltoin
1) Masennut tai loukkaannut
2) Ilahdut ja tulet onnelliseksi
3) Saat tililesi 10000 €uroa(joka kerta kun sinua kohdellaan kaltoin)
4) Ei tapahdu mitään
Jos olet töissä, mitä saat yleisimmin joka kuun 15 tai 30 päivä?
1) Palkkaa
2) Sähköiskun
3) Syövän
4) Et saa mitään/Ei tapahdu mitään
Jos hyppäät KORKEALTA ilman laskuvarjoa, mitä tapahtuu?
1) Putoat maahan ja murskaannut kuoliaaksi
2) Tulet kylläiseksi
3) Jäät leijumaan ilmaan
4) Ei tapahdu mitään
Jos vastasit kaikkiin kohtiin "Ei tapahdu mitään" uskot että millään tekemisilläsi ei ole mihinkään mitään vaikutusta. Miksi sitten ylipäätään tekisit yhtään mitään, jos mitkään tekemisesi eivät vaikuta yhtään mihinkään? Et siis voi tehdä mitään itsesi hyväksi, tai sosiaalisen ympäristösi hyväksi?
Merkityksistä
Onko sinulla?
1) Vanhemmat
2) Kihlattu/avo tai aviokumppani
3) Lapsia
4) Ystäviä
Oletko jo kertonut heille että heidän olemassaolollaan ei ole sinulle mitään merkitystä, ja että he eivät merkitse sinulle yhtään mitään?
Syyn ja seurauksen laki on olemassa. Kun teet jotain, siitä on aina jotain seuraamuksia. Syy- ja seurauksen-laki on ns luonnonlaki. Se ei siis ole mielipide, vaan tosiasia. Samoin kaikella mitä teet, on merkitystä. Sinäkään et ole merkityksetön.
"Tämä johtuu siitä, että hedonisti voi nähdä kärsimyksen olevan sen MYÖHEMMÄN MIELIHYVÄN arvoista!"
Ei tuo ole hedonismia, vaan kärsivällisyyttä. Hedonismi on orientoitunut välittömän itsekkään mielihyvän tavoitteluun. Se on "Kaikki mulle heti"- asenne. Se on kypsymättömyyttä, vauvan asennetta. Vauvahan on vastuuton(ei ymmärrä vastuutaan), itsekäs, vaativa, narsistinen, hedonistinen, itsekeskeinen. Hedonismi ja narsismi on henkistä vauva-asteelle jäämistäHauskaa hauskaa, oikein kristitty ja vielä uskossa oleva puolustaa kausaalisuutta. No sepä siitä ei sen parempaa teoriaa tee. Kausaalisuuden kritiikkini on sitä paitsi ennemminkin ihmistieteiden näkökulmasta katsottua, mutta toisaalta kritisoi myös naiivia empirismiä, mitä sinä puolustat. Esitän hyvin lyhyesti kolme klassista ja samalla erilaista kritiikkiä kausaalisuudelle. Ensimmäisen esitti David Hume, toisen Immanuel Kant ja kolmannen Friedrich Nietzsche. Toivottavasti sinulla on edes jotakin taustatietoa näistä henkilöistä - jota varsin vahvasti epäilen, mutta jota kylläkin sinulla toivoisin olevan.
Aloitetaanpa helpoimmalla, eli Humen giljotiinilla.
Se, että aurinko nousi tänään, ei ole syy siihen, että aurinko nousee huomenna. Se, että aurinko nousi tänään, ei johda siihen välttämättömään lopputulokseen, että aurinko nousee myös huomenna. Näin on toki järkevää ajatella vastedeskin, mutta koko ihmiskäsityksemme on itse asiassa tällaisen kausaalisuuden teorian varassa. Oletamme asioilta jo ennalta kausaalisia suhteita, mutta tieteessä yhä useammin olemme huomanneet syyn olleen eri, kuin mitä olimme aluksi ajatelleet. Syyt ovat muuttuneet kautta historian, ne eivät ole olleet absoluutteja. Sinä puhuit hyvin yksinkertaisista asioista, kuten lentokoneesta tippumisesta jne., mutta minun ajatuksenani onkin kritisoida kausaalisuuden laventamista tällaisista yksinkertaisista seikoista koskemaan koko maailmankaikkeutta. Jatkan tätä ajatustani myöhemmin.
Immanuel Kant. Kant katsoi maailman perustaltaan jakautuvan kahteen maailmaan, vapauden valtakuntaan (jossa ihmiset toimivat) ja luonnon valtakuntaan (tämä jälkimmäinen ei ole Kantin käyttämä termi koska en muista sitä tarkalleen, mutta ajatusta se ei kumminkaan vääristä). Kantin mielestä luonnon valtakunta toimii kausaalisuuden lakien mukaan, mutta vapauden valtakunnassa ihmisellä on tavallaan kyky pysäyttää kausaalisuus, kyky valita toisin. Kyky muuttaa syyn ja seurauksen suhdetta. Tästä juontuu perimmältään käsitys vapauden valtakunnasta. Ihminen on ajallisen ja avaruudellisen käsityskykynsä takia kykenevä vaikuttamaan kausaalisuuteen, mutta toisaalta juuri temporaalisen ja spatiaalisen kykynsä takia toisaalta sidottu niihin ulottuvuuksiin (aikaan ja paikkaan). Ihminen kykenee käsittämään vaan ajallisia ja avaruudellisia olioita, eikä olioita sinänsä. Koska kausaalisuus ei ole suoranainen osa ihmisten toimintaa, on mielestäni vaikea nähdä myöskään kausaalisuuden pätevän aina ja kaikkialla. Tästä on juuri hyvänä esimerkkinä ihmisten toiminta.
Friedrich Nietzsche. Nietzschen kritiikki on minusta vakuuttavin ja etenee tarkemmin sinun käsitystäsi vastaan. Syy ja seuraus ovat itse asiassa ihmiskonstruktioita, jotka ihminen muovaa vasta toimintansa jälkikäteen, EIKÄ ennen toimintaansa. Sillä eihän kukaan ihminen kykene väittämään esimerkiksi ihmisten toiminnassa, että tehtyäni tuon teon (syyn), seuraus olisi välttämättä se odottamani seuraus. Syy ei ole suorassa suhteessa siihen meidän odottamaamme seuraukseen, ja itse asiassa osoittaakin sen, että joka kerta tuemme kausaalisuutta AINA JÄLKIKÄTEEN teoriana, joka ei voi siis olla väärässä. Kyseessä on eräänlaisen jälkiviisauden muoto, jossa ihminen pyrkii näkemään enemmän syiden ja seurauksien suhteita, kuin niitä välttämättä edes oli. Kyseessä oli erilaisten mahdollisuuksien tulemisten joukko, joka olisi voinut pursuta mihin suuntaan tahansa, mutta koska tapahtumat tapahtuvat AINA JOLLAKIN TAVALLA, ihminen pyrkii näkemään sen suhteen ainoana mahdollisena. JA VASTA JÄLKIKÄTEEN. Syy ja seuraus on ihmisen tarvetta järjestää maailmansa jollakin ontologisella tasolla järjelliseksi, vaikka sitä järjellisyyttä emme kykene koskaan osoittamaan todeksi. Muuta kuin etsimällä sieltä säännönmukaisuutta enemmän kuin sitä välttämättä oli... Kyseessä on ihmisen tarve järjestää elämänsä säännönmukaiseksi, ennakoitavaksi, turvalliseksi.
"Oletko jo kertonut heille että heidän (läheisteni) olemassaolollaan ei ole sinulle mitään merkitystä, ja että he eivät merkitse sinulle yhtään mitään?"
Sinun merkitys-käsityksesi on sekava. Minä puhun ontologisesta merkityksestä, sinä sekoitat sitä käytännöstä teoriaan, teoriasta ontologiaan ja metafysiikkaan, tätä itse kuitenkaan tajuamattasi. Olet todella rasittavan yksinkertainen ihminen. Enhän minä hylännyt merkitystä sinänsä, vaan merkitystä jonakin alkuperäisenä itsessään olevana. Merkityksen voi luoda vaikka sitä ei olisikaan (ontologisessa mielessä).
"Tämä johtuu siitä, että hedonisti voi nähdä kärsimyksen olevan sen MYÖHEMMÄN MIELIHYVÄN arvoista!"
"Ei tuo ole hedonismia, vaan kärsivällisyyttä. Hedonismi on orientoitunut välittömän itsekkään mielihyvän tavoitteluun. Se on "Kaikki mulle heti"- asenne. Se on kypsymättömyyttä, vauvan asennetta. Vauvahan on vastuuton(ei ymmärrä vastuutaan), itsekäs, vaativa, narsistinen, hedonistinen, itsekeskeinen. Hedonismi ja narsismi on henkistä vauva-asteelle jäämistä"
Ja miksi hedonismi ei voisi olla kärsivällisyyttä. Sinulla on ennemminkin käsitys hedonismista jonakin antiikin klassisena hedonismina, itse puhun sen eri muodoista, joista on muun muassa puhut 1959 syntynyt filosofi nimeltä Michel Onfray. Hän on nietzscheläinen nihilisti ja hedonisti, jonka ajatus hedonismista on hyvin erilainen kuin sinun ensikäden vaikutelmasi siitä.
Voisin vastata sinulle, että tekopyhä altruistinen (kristillinen) käsitys on minusta paljon sairaalloisempi kuin oikeassa suhteessa egoistinen ja hedonistinen käsitys.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän
Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi811960En löydä sinua
En löydä sinua täältä, etkä sinä varmaankaan minua. Ennen kirjoitin selkeillä tunnisteilla, nyt jätän ne pois. Varmaan k201674- 321507
Hajoaako persut kuten 2017?
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011217813.html Tämä on totisinta totta. Persut on murroksessa. Osa jättää puolueen2061396Kamala uutinen: Henkilö kuoli Tokmannin pihaan Kankaanpäässä- Jäi trukin alle
IL 9.5.2025 Ihminen kuoli Kankaanpään Tokmannin edustalla perjantaina aamupäivästä. Poliisin mukaan henkilö oli jäänyt331267- 871029
- 26943
- 22828
Aivottomat
Illalla yritin nukkua vuokratalossa. Klo 22.30 - 24.00 välillä 5 autoa ajoi rapun eteen, nuoria kuskaten. Eikö tule mie23817Oho! Jari Isometsä lataa suorat sanat Farmi Suomesta - Kovaa kritiikkiä: "Ei oikein enää nappaa..."
Jari Isometsä antaa kovaa kritiikkiä Farmi Suomi -realityn nykymenosta. Oletko samaa mieltä hiihtäjälegendan kanssa? L19812