Pitkän pitkä ketju koiran lääkitsemisestä, jotta pysyisi nahoissaan. Tuollainen koira on kasvattajan loistava taidonnäyte luonteensa vuoksi ja sitten on myyty tumpelolle ostajalle. Kokemus ja kunnon tilat puuttuvat niinkin isolta koiralta kuin Tanskandogin ostajalta. Senjälkeen ihmetellään kun menee pieleen. Kokemus kun puuttuu ja halvalla on saanut koiran hankittua, niin sitten pitää tropata eläin täyteen lääkkeitä joiden sivuvaikutuksista ole hajuakaan. Sen jälkeen riitelemään palstalle ja syyttämään niitä jotka lähes omalla tunnistettavalla nikillään esiintyvät ja uskaltavat olla vastaan ja ajatella eri tavalla.. Siinä sitä sitten soppa onkin valmis.
Ainoa oikea paikka kysyä asiaa ja neuvoja, olisi vanha kokenut TANSKANDOGIN KASVATTAJA, ja yhdistyksen kokeneet jalostustarkastajat. Voi luoja taivaassa näitä nykyajan ihmisiä. Ostetaan pimeitä koiria, ostetaan koiria myyjältä joka ei rekkaa koiriaan, eikä pysähdytä ajattelemaan miksi ei rekkaa. Hintahan se siinä yleensä ratkaisee. Sitten ihmetellään kun kaikki menee enemmän tai vähemmän pieleen. Ei myöskään mietitä sitä oman kokemuksen puutetta rotuun jonka aikoo hankkia. Sitten kuka mistäkin syystä haluaa ei pennun vaan aikuisen jolla on jo ehkä traumaattisia kokemuksia eikä minkäsortin koulutusta ei edes alkeellista koulutusta. Tanskandogin tulisi olla lempeä omiin ihmisiin syvästi kiintyvä ja vieraita kohden olla varauksellinen.
Ainoa oikea paikka kysyä asiaa ja neuvoja, olisi vanha kokenut TANSKANDOGIN KASVATTAJA, ja yhdistyksen kokeneet jalostustarkastajat. Voi luoja taivaassa näitä nykyajan ihmisiä. Ostetaan pimeitä koiria, ostetaan koiria myyjältä joka ei rekkaa koiriaan, eikä pysähdytä ajattelemaan miksi ei rekkaa. Hintahan se siinä yleensä ratkaisee. Sitten ihmetellään kun kaikki menee enemmän tai vähemmän pieleen. Ei myöskään mietitä sitä oman kokemuksen puutetta rotuun jonka aikoo hankkia. Sitten kuka mistäkin syystä haluaa ei pennun vaan aikuisen jolla on jo ehkä traumaattisia kokemuksia eikä minkäsortin koulutusta ei edes alkeellista koulutusta. Tanskandogin tulisi olla lempeä omiin ihmisiin syvästi kiintyvä ja vieraita kohden olla varauksellinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Nooh... kuka nauraa millekkin...Asiat ei ainakaan nauramalla ja ihmisiä arvoselemalla korjaannu.
Jos ihminen olisi lähtenyt heti oikeaan paikkaan neuvojaan kysymään tilanne olisi ollut varmasti aivan toinen. Ja olisi pitänyt miettiä tarkkaan ottaako sellaista koiraa jonka halvalla saa, ja siihen vielä miettiä mitäköhän sille hurtalle mahdollisesti on ennen tapahtunut. Herää myös kysymys siitä miksi koira vaihtoi kotia ja suurin kysymys mikse ei ole tehty oikein jo alunalkaen.
Tuohan on klassinen esimerkki vaikka juuri kirjasta otettuna, miten kannattaa toimia ja miten ei. Monen monta virhettä siitä halvasta koirasta ja vielä ei ole edes tietoja mitä se pommi siellä koiran sisällä vielä tekee. Lonkat kyynärät, sydän ja listaa voisi jatkaa ja jatkaa aina vain.
No juu arvaanhan mä, enkä ääneen ;)
Asiaa puhut,tuota ketjua en jaksanut lukea näin jälkikäteen kun tulin vasta koneelle.
Ymmärsin ehkä senvuoksi tämän alkuperäisen viestinkin sitte väärin, sori. Täytyy aamulla yrittää jaksaa lukea se kokonaan.
ketjusta luin vain alkup.kysyjän kommentit koirasta.Hänellä on aikaisempaa kokemusta koirista ja mistään halpahinta koirasta en mainintaa nähnyt ym.YHTÄ suuresti ihmettelen,olen huomannut että aina silloin tällöin meillä kasvattajillakin on koira jonka kanssa ei sinuiksi meinaa päästä,joten kokemus ei kauheasti auta jos tapaus on vaikea,kyllä silloin saa joka kerta alusta aloittaa ja miettiä että mitenkäs tämän koiran kanssa?Että sopii nauraa,mutta myös toivoa ettei omalle kohdalle osu(ei ole sulle sikra)Tanskandogeissa tälläisiä aika pitkään tuhoja tekeviä löytyy,kaikissa väreissä ja kaikissa linjoissa.Olen kyllä huomannut että monet omistajat vaikenevat,mutta kasvattajat kehtaavat kertoa.Ja kun t-doggi käy tuhoamaan,jälki ei omistajaa naurata.Kyllä siinä menee niin iso kuin pieni omaisuus ja monesti koira jatkaa tätä n 2v ikään asti.En itsekkään koko ketjua lukenut ja ko aineesta en mitään tiedä,mutta en kyllä kehtaa nauraa,en edes hymyillä,sillä tiedän miten "kivaa"on kun kaikki paikat on sikin sokin.Ja ennenkuin joku siitäkin sanomista keksii,niin kerrotaan taas että landseer,t-doggi ja nöffi olivat meillä näitä tosi tuholaisia,ja varmasti samaan tyyliin opetettuja kuin pystiffini jotka ei enemmistö rotuna ole ikinä rikkoneet omaisuuttani,jos ei sitä yhtä talutushihnaa ja puuhaarukkaa lasketa,niissäkin tapauksissa oli 7 vuoden väli :)
Täällä TAAS eräs järkevä rekattu kirjoittaa ilman nikiään näköjään!!!!
niin monta kertaa olen ihmisille sanonut että harkitse nyt vielä.
Aina ei harkintakaan kanna toivottuun lopputulokseen.Ja toisinaan harkintakin pettää tai tulee harkinta/hankinta virheitä.(nimimerkillä kokemusta on vohveliraudasta,rauta on mutta vohveleita ei olla syöty)
asian ytimeen.Kyllä joskus pitkään harkittu hankinta voi mennä päälaelleen :)
mutta ei ole myöskään koskaan ollut sellaista koiraa jonka kanssa en olisi pärjännyt.
tarvitsekkaan olla koira jonka kanssa ei pärjää,mutta kyllä noita tuholaisia,kutsutaan sitä nyt sitten hienosti ero-ahdistukseksi,vaan löytyy ja aina lisääntyy.Minä kutsun sitä ylivilkkaudeksi,sillä omalla kohdalla se on koskenut koiria jotka todella on opetettu jäämään yksin(ja silloinkin vielä koirakaverin kanssa)kotiin.ja yleensä tuhojen teko onkin alkanut vasta tuossa puolen vuoden kintailla :)
ja jos se olisi pelkkää kasvatuksen epäonnistumista niin sitten haluaisin hyvän syyn siihen mikseivät mastiffini ole koskaan sitä harrastaneet,samankaltaisia ovat näiden rotujen luonteet muuten.
ensimmäinen joka varmasti olisi täys tuho, mikäli olisi mennyt meiltä pois. Pipsa-Pippuri on nimeltään. Ylivilkas touhuava minuun liimautuva pakkaus ilman tarroja.
Olemme usein mieheni kanssa miettineet mikä olisi ollut Pipsan kohtalo, mikäli olisin halunnut antaa sen meiltä pois. Ottajia ja kyselijöitä riitti. Se on hyvin erilainen muihin koiriimmekin verrattuna. Yhdenkään vieraan lähelle se ei mene ei. Ja jos menee minua hirvittää. Meillä emo pitää sen kuosissa aika hyvin joskaan en ole koskaan nähnyt sen edes ärjyvän tyttärelleen.
kokeneellakin ihmisellä voi olla jonkun koiran kanssa ihmeteltävää ja vaikka rotu on tuttu,niin taitaa pipsalla olla aika yksilöllinen luonne :)
luulet pipsa-pippurin tekevän tutustuessaa uuteen ihmiseen?Ei se ainakaan syödä jaksa kokonaan.
Jos meille kotiin tulee vieraita ja vaikka kuinka tuttuja, ei tämä Pipsa mene lähellekään, haukkuu takajalat hirmu kaukana, kun vieras lue uhri kääntää selkänsä, hiipii tämä kauhu haistamaan takaapäin. Pienen ajan kuluttua Pipsa voi tulla katsomaan mitä vieras uskaltaa syödä meillä ja ahneus voittaa pelon yleensä, jos siinä vaiheessa uhri antaa sille omastaan tai yrittää varoituksista huolimatta silittää tulee hammasta takuuvarmasti.
Toisinaan syöksyy suoraan kimppuun.
Ulkona lauma luo rohkeutta ja tuntuu käsittämättömältä kun muut koirani ovat valmiit pussaamaan lähes hengiltä meitä katselevan ihmisen, niin näitä ei vahingossakaan ihailijan katse hipaise vaan aina kiinnostus kajahtaneeseen Pipsaan on tosiasia.
Sitten on vielä niitä jotka suoraan tulevat kohti ja vähät välittävät varoituksista, silloin iskee Pipsa-Pippuri kuin Kobra ellen ehdi väliin.
se voi pienenkin koiran purema olla vaikkei niin vakavaa ehkä olekkaan.
TIEDÄTKÖ VARMASTI MISTÄ PUHUT???? Mikä sä olet tuomitsemaan kun et todellakaan tiedä niitä taustoja!? Kokemus ja kunnon tila puuttuvat vai?? Niinkö?? Omakoti talo ja ISO piha missä saa vapaasti juoksennella ja iso talo.Tilanpuutettako?? Ja ei se koira mitään kartanoa tarvitse vaikka iso onkin,tälläkin hetkellä tyttö tyytyväisenä makoilee omalla sohvallaan. Pikkusen näyttää niinku olevan tollasta PÄTEMISEN tarvetta sen sijaan kun voisi asiallisia neuvoja antaa,koiran takia tässä liikkeellä ollaan!
itse en sua osaa tässä neuvoa,mutta kaikkia ei kannata vakavasti lukea :)
Ja naurajalle todella sanon,että toivottavasti ei satu omalle kohdalle vaikka siinä kyllä hymy hyytyisikin.
jossa vähän tuhottavaa omaisuutta. Jos on niin tee siitä koiran huone se ikioma pesä sille, kun jää yksin. Suutuit eilen perusteellisesti ja et enää vastannut kun yritin tosissani kysellä.
Yksi mahdollisuus olisi saada mikäli koira hyväksyy, jonkun nuoren käymään ja päästämään koira tarpeilleen ja leikkimään sen kanssa. Eikä henkilön tarvitse olla edes nuori.
Keinoja on monenlaisia, siitä ei kuitenkaan kukaan mene takuuseen toimivatko. Mutta mikään ei estä yrittämästä.
että itse tein aikanaan vanhanajan aika tilavasta eteisestä koirille tilan jossa ei tuhottavaa ollut.sitten aina jonkun ajan välein jätin "asunnon"puolelle testiksi että koska tihutyöt loppuu ja loppui ne aikanaan :)
ja oma peti ja jne. puruluihin ei koske yksin ollessaan.
Kannattaisko yrittää niitä ihan oikeita ja muhkeita/suuria naudan sääriluita antaa aina kun jää yksin, ja kun tulet kotiin niin otat pois.
pienellä varauksella olen samaa mieltä,t-dogeilla nimittäin yleensä on aika herkkä masu ja kaikkihan tietää mitä siitä seuraa...litroittain yäk :)
heh..minä en tuota tiennyt, vaikka ystävälläni noita dogeja on ollut, ei koskaan ole tullut puheeksi.
Ei sitten naudan sääriluita.
minkäänlaisiin luihin yksin ollessaan.
joskus mullakin oli koira joka ei eläissään syönyt mitään luuta eikä leikkinyt millään lelulla ikinä :)
tykkää kyllä luista,muttei tasan koske yhteenkään eikä minkään sortin luuhun yksin ollessaan.
on pienikin kiusa :)
Mitä jos sitte ottaisit ne luut pois muulloin,
ja antaisit vaan sillon kun on yxin ??
sitäkin,ei tehoa.
sinne kotiisi jotain vierasta ihmistä. Siinä olisi yksi kokeilemisen arvoinen juttu. En tiedä olisiko meillä tullut enemmän noita eroahdistus koiria tai ylivilkkaita ja sopeutumattomia ns. yksinoloon jos monen koiran huushollissa niin voi sanoa.
Ellei silloin vielä työvuosina olisi ollut eri vuorot isännän kanssa. Eli isäntä teki aina sama vuoroa ja itse yritin saada mahdollisimman paljon ilta ja yö vuoroja, jolloin koirien yksinolo oli minimaalisen pieni. Loppujen lopuksi sitten äitini asui meillä ja helpoitti ihmeesti lasten ja koirien hoitoa.
tarkoitat nimettömällä ei rekattuja, niin eiköhän rekattujenkin joukossa ole niitä jotka eivät osaa koiraa käsitellä..
En nyt tarkoita sitä, että tuo dogin omistaja ei osaa koiraansa käsitellä, kun en jaksa koko ketjua lukea, mutta pointtini on vain se, että ei saa yleistää..