Eli uusi talo olisi, rakastavat "tulevat-isovanhemmat" kummallakin puolella jne. Mutta ei enää vuoteen mitään yhteisymmärrystä miehen kanssa! Opintotuet vasta parantuneet, mikä puhuu suhteesta ko. miehen puolesta (paska homma, muttei todellakaan rahaa). Se on kuitenkin pelkkää hyötymistä toisesta! Kaikki järkevä puhuu puolesta rakastavan miehen ja perheen puolesta! Mutta kuitenkin ex-tyttöystävä on kuvioissa varsin usein ja hauskaa on, henkisellä tasolla ex-fyysisen rinnalla, ja paljon hauskempaa on kuin miehen kanssa. Kun ei tule henkisesti toimeen äijän kanssa? Pitäisikö siis jättää hieno elämä hienoine taloineen? Pitäisi kyllä jättää kaikki ja tunnustaa oma itsensä ilman omantunnontuskia... Omasta mielstä pitäisi siis jättää alkava perhe-elmä-illuusio tähän paikkaan turhaamatta kenenkään elämää... kun ei vain oikein uskalla?!? Jostakin pitäisi saada voimaa tunnustaa kaikki sanasta sanaan. Miten itse olette asiasta selvinneet?!? Vai pitäneekö tässä itse olla pioneeri... tuskin...
elämän
ihanuudet
2397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jonka kanssa ei enään tunnu onnelliselta ja että tie on kuljettu loppuun, eihän siinä jää vaihtoehtoja.
Ainahan sitä voi roikku, kuluttaa elämänsä siihen että tyytyy "onhan mulla asiat jotenkin hyvin edes".
Mistä siis voimat muutokseen. Kyllä ne on sieltä sun sisimmästä löydyttävä, se hetki kun sä katsot sun elämää ja toteat että pystyt parempaan.
Ei se helppoa ole, mutta ei siihen kuolekkaan.
Tietysti sen tutun ja turvallisen häkin ovi on uskallettava aukaista, mutta aika paljon asiat palkitsee sua uskalluksesta ottaa ensi askel.
Sun ei tarvi olla superihminen tekemään muutos elämässäsi, ainoastaan halukas se tekemään.
Ei muuta kuin mies öydän ääreen ja puhut että sun ei ole hyvä, sä haluat toisenlaisen elämän jne.
Ei se ole vaikeaa, se pitää vain aloittaa kun vielä jaksaa tehdä sen muutoksen.
mutta kannattaa nyt tosissaan miettiä mitä teet. Onko teillä tulossa vauva, vai muutenko vain mainitsit isovanhemmat? Minun mielestä on kyllä tosissaan turhauttavaa ja hölmöä olla suhteessa jos tuntuu ettei ole lainkaan onnellinen, tietenkään elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta jos tosiaan ei enää mitään yhteistä kumppanin kanssa ole, niin eihän sitä kannata väkiselläkään yrittää. Mutta jos on vauva tulossa,niin kannattaa todella miettiä sitä vaakakuppia epäitsekkäästi, lapsen kannalta kannattaa yrittää kaikinkeinon herättää suhde uudestaan henkiin. Mutta jos ymmärsin väärin kirjotuksestasi ja teille ei ole tulossa lasta, niin silloin kyllä saa olla täysin itsekäs.
Itse en voisi olla suhteessa rahallisen hyödyn takia. Toisaalta, rakkaus ei ole ainoastaan tunnetta vaan kaikkea sitä mitä myöskin arkielämässä on, toisesta huolen pitämistä yms.yms.... Tsemppiä, toivottavasti asiat ratkeaa kaikkien hyväksi.