suomen sodista

Puisevin ja eniten lukulihaksia vaativa on eittämättä Kalle Päätalon kuvaus sodasta omasta kokemuspohjastaan lähtien.Vuosien 1976-81 välillä ilmestyneet Iijoki-sarjan kirjat antavat sangen perusteellisen kuvauksen yhden yksittäisen pioneeri-keittiömiehen näkökulmasta sotaan rintamalla ja välillä kotosalla mutkin käyden.

Iijokisarjan ulkopuolella ilmestynyt Nälkämäki antaa harvemmin hehkutetun kuvakulman sota-ajan vankileiriin. Semmosten olemassaoloahan kaikki ei halua muistaa tai tietää.

Linnan Väpin varjoon on jäänyt Jussi Talvi/ Ystäviä ja vihollisia. Ongelmalliset suomalais-saksalaiset asevelisuhteet suhteet tulevat esiin tässä unhoitetussa laatukirjassa.

Kotirintaman näkökulmasta kertoo Paavo Rintala/Pojat. Oulua, koltiaisia, aseveljeyttä ja pettymystä.

Sotaan liittyvä sivujuonne: Niilo Lauttamus/Vieraan kypärän alla kertoo suomalaisista Saksan armeijan riveissä.

Varsinaisia sotakirjoja meiränkylän kirjastossa on noin kymmenen hyllymetriä ihan omana osastonaan. Kirjoittajia mm. Pietola, Lehväslaiho, Jorma Kurvinen, jne, kirjastotäti näyttää. Nämä keskittyvät monesti kuvailemaan jotain yksittäista taistelu- tai kaukopartio-operaatiota eivätkä niinkään annan yleiskuvaa sodasta. Määritteellisesti heiluvat jossakin romaanin ja dokumentin hämärässä välimaastossa.

Jos pidit Tuntemattomasta ja sen syntytaustat kiinnostaa niin suositan: Jaakko Syrjä/ Muistissa Väinö Linna.
Olennaista on muistissa, ei muistoissa. Jaakko, tuo Eppujen isä, seurasi läheltä ja päivittäin luomisen tuskaa.

Yks vielä: Sodan mielettömyys tulee varsin mainiosti esiin Veijo Meren Manillaköysi-kirjassa.

Sitten on tietenkin Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat, joka kertoo sen oikean Suomen sodan tapahtumista.

Ja jos haluaa esimakua helvetillisistä kärsimyksistä ja sodan älyttömyydestä, niin lukaisepa opus nimeltään Sotilaspoika, kirjoittanut Dalton Trumbo.