Olen juuri aloittanut lavatanssiharrastuksen. Perusaskeleet menee jo aika mukavasti kurssilla.Mutta kun kuuntelen ittekseni tanssikappaleita ,niin en hemmetti erota vielä mikä on foksia ,tangoo,jne.
Miten opin tuntemaan...
Kertokaa vinkkejä!!
Vai pitääkö daamilta kysyä että mitäs tanssii tähän huitastaan!!!
PS Aika kiusallinen tilanne minulla,vai onko se normaalia aloittelevalle?
Miten opin tuntemaan...
Kertokaa vinkkejä!!
Vai pitääkö daamilta kysyä että mitäs tanssii tähän huitastaan!!!
PS Aika kiusallinen tilanne minulla,vai onko se normaalia aloittelevalle?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Yksinkertaisin tapa on oppia tunnistamaan kuuntelemalla musiikkia ajatuksella. Oppii pikkuhiljaa huomaamaan niitä eroja. Eikä minusta nyt niin vaarallista ole kysyä, että mitäs tanssilajia tämä on? Eihän mikään tule luonnostaan ja ilman pientä vaivannäköä. Aika nopeasti tulet huomaamaan, että ei se kovin vaikeaa olekkaan.
Suurin osa tanssimusiikista on tanssittavissa sosiaalifoksin askelin h,h,n,n, - joko hitaammpina tai nopeampina tai jotain siltä väliltä. Riittää kun tunnistaa musiikkilajit joihin sosiaalifoksi ei käy: Valssi, hidas valssi, jenkka, polkka, samba ja humppa. Sitten kun taitoa tulee lisää niin huomaa että näistäkin jenkka ja humppa kulkee myöskin sosiaalifoksin askelluksella.
Rock 'n' rollin tanssimista foksina pelätään aivan turhaan. Ne ovat usein jopa hitaahkoja fokseja vaikka soittovasta johtuen ne kuulostaa usein aika nopeilta. Kulkevathan monet rock 'n' rolliin sovitetut tanssit single time swingin askelluksella joka on sama kuin sosiaalifoksin askellus.
ja on se ihan normaalia aloittelevallekin eikä ole kiusallista, koska niillä jalkojen paikoilla ei ole tarkkaanottaen tanssiessa mitään väliä, sillä varsinkin viimeaikoina on alettu yhä enenevässä määrin keskustella musiikin tulkinnasta siten, että käydään raivoisia oppiriitoja siittä, pitääkö oikeaoppisesti tulkita jotakuta orkesterin instrumenteistä vaiko sävellyksen sanoitusta tulkitsevaa solistia. Riippumatta siitä, kunpaako kuppikuntaa kannattaa, on niinsanotuista perusaskelista pääasiallisesti vain ja ainoastansa haittaa varsinkin hetken mielijohteista eli improvisoiden synnytetyille tulkinnoille, joten ne on syytä suurimmaksi osaksi unohtaa, mikäli aikoo alkaa tulkitsemaan tanssimusiikkia.
Mitä taasen tulee siihen, mikä mikin tahtilaji on, itse luotan yleensä tanssiorkesterin asiantuntemuksiin: useimmissa niissä tansseissa, joissa itse olen ollut läsnä, on joku muusikoista ottanut tehtäväksensä kertoa, mitä tahtia seuraavaksi kaksi kipaletta peräkkäin soitetaan. Siltikin on myönnettävä, etten vielä tänäkään päivänä ole varma siitä, mitä se mystinen piitti tarkkaanottaen on, kun varsinkin naistenhakuvaloilla bändi soittaa sitä ja yllättävänkään moneen niistä soitoista eivät satu iskuillensa yhdetkään oppimistani perusaskelista, joten on alettava improvisoimaan eli tulkitsemaan (vrt paaaino meneeeee(?) tuolle jalalleeee(?) ja melkein heti perään tuolleeee(?) ja sitten alkaa(?)aaaalustammmjähämm) sitä mystistä piittiä, joka kieltämättä kuulostaa kuunneltuna hiton hyvältä ollen kuitenkin täysin tanssikelvotonta kamaa. Toinen käyttämistäni tahtilajien eroittelukeinoista perustuu vakoiluun: ihan vaikka syrjäsilmällä kahtelemalla (paitsi siinä mystisessä piitissä tämä menetelmä ei toimi), miten ja mistä muut lähtevät likkeelle, pystyy aika hyvin hahmottamaan, mitkä askeleet käy ja foxihan nyt käy melkein mihin vaan ja sitähän valtaosa tanssii paitsi valssissa.
Eli eiväthän ne askeleet tansissa toki sinänsäkään pääasia ole vaan se, että parin sisällä vallitsee sula yhteisymmärrys käytettävistä askelista, mikä yleensä ilmenee siten, että tää toinen kerkiää juuri ja juuri kaikkein nopeimmissa rautalankatansseissakin vetäisemään jalkansa justiinsa siittä kohtaa poies, mihinkä kohtaan se toinen aikoo tallata. Mikäli ilmenee, ettei jalkaansa millään kerkiä vetelemään niistä kohdista poies, on syytä yhteisesti pysähtyä miettimään, mitä siinä pitäisi tanssia, jolloin tulee kuin itsestänsä eli täysin luonnollisesti kysäistyä siltä daamilta sitä tahtilajia täysin ilman senkummenpia krumeluureja: sehän on tahtilajikin ainoastansa yksi täysin mahdollisista keskustelunaiheista muutoin niin vakavan tanssimistilanteen kevennykseksi.
Vaino Harhan ansiokas tiivistelmä asiasta osui koko lailla kohdalleen.
Kuitenkin niitä askeleita olis ehkä sittenkin alkuun syytä pyrkiä opettelemaan ja lähteä villimpiin tulkintoihin vasta, kun homma on hanskassa.
Sitä vietävätä elikkäs daamia avittaa suunnattomasti vetämään jalkojansa pois alta se, että viejä (hien. leader)ilmaisee vartalonsa liikkeillä, mitä aikoo seuraavaksi tehdä.
Soittajat ja laulajat kyllä useimmiten kertovat mitä plaatua seuraavaksi tulee. Terminologia ikävä kyllä musiikin ja tanssin osalta poikkeaa jonkin verran toisistaan. Niinpä soitettavaksi kuulutettava musiikinlaji ei välttämättä olekaan yhtä kuin tanssilaji. Useimmiten toki on.
Sitäpaitsi vaihtoaskeleella selviää melkein kaikesta (aluksi). Ja sehän menee joseenkin näin: Hidas, hidas, nop, nop. Noista jälkimmäinen nopea otetaankin vain sen edellisen askeleen ottaneen jalan viereen. Ja taas lähtee!
Niin ja, valssin tuntee siitä, että komppi kuulostaa tältä: Yy kaa koo, yy kaa koo.
Niin ne menevät valssin askeleetkin. (Ei päde hitaaseen valssiin, joka onkin jo ihan toinen juttu.)
Hyvät vinkit!
Toiseksi viimeinen kappale tekstissä ihmetyttää.
"Sitäpaitsi vaihtoaskeleella selviää melkein kaikesta (aluksi). Ja sehän menee joseenkin näin: Hidas, hidas, nop, nop. Noista jälkimmäinen nopea otetaankin vain sen edellisen askeleen ottaneen jalan viereen. Ja taas lähtee!"
Siis millä vaihtoaskeleella selviää? Tuntuu kylläkin foksin askeleilta noi hidas, hidas, nopea, nopea.
Sen lisäksi KUMMATKIN nopeat otetaan viereen ja vain hitailla edetään.
Kovin tulee nykivää liikkeestä, jos molemmat nopeat otetaan (aina) viereen.
Jos haluaa liikkua eteenpäin reippaasti (myös tosin ne voi ottaa niinkin päin, että mies etenee selin), pääsee vilkkaammin kulkemaan, kun jokainen askel menee ohi.
Sitä nyt vain on totuttu sanomaan vaihtoaskeleeksi tuota: Hidas, hidas, nop, viereen.
Oikeastihan vaihtoaskel olisi jotakin rumbakävelyn tapaista, jossa aloittava jalka aina vaihtuu. Sitä vain ei sellaiseksi sanota.
Sitäpaitsi silloin neljättä askelta ei oteta lainkaan, vaan vaihdetaan vain painoa. (alemana?)
Siitäpä vasta töksähtelevää tanssia tulee, jos tuolla koko ajan etenee.
Voihan tuon noinkin tehdä.. Itseasiassa tiedän ainakin pari tanssittajaa, jotka tanssivat em. tavalla (eli nopeat viereen). Vieläpä silleen jalkoja hassusti nostellen ja nopeiden kohdalla sivusuunnassa huojuen. Tuntuu kammottavalta, näyttää vielä pahemmalta. Olo on kuin kamelikurjella.
Ei pahalla, jokaisella on lupa tanssia juuri niin kuin haluaa ja osaa.. Daamien kohdalla on vain se ikävä juttu, että daamin on pakko tanssia niin kuin herra vie. Se ei aina ole helppoa, eikä aina myöskään nautittavaa.
Vai niin. Ja kenehköhän tanssikurseilta olet oppisi ammentanut? Ja kyllä foksi oikein tanssittuna on paljon näyttävämpää kuin vain pelkän tuntemuksen pohjalta tanssittuna. Jalkojen nostellijat ja huojujat kuuluvat varmaan siihen samaan maistaneiden keskitason massaan joita näkee lavat täynnä. Foksin kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
Hienoa että otit myös daamit mukaan. Ei totisesti käy naisia kateeksi (siis niitä naisia jotka osaa ihan oikeasti tanssia), kun tarvii tanssista tanssiin arvailla mitenkä ne askeleet taas tältäkin tanssin "harrastajalta" menee - käännöksistä puhumattakaan.
Alkeiskurssifoksia tosiaan opetetaan toisinaan tyylillä eteen---eteen---viereen-viereen (tai oikeastaan eteen---eteen---sivulle-yhteen), helppouden vuoksi, mutta kun rytmi alkaa olla hanskassa, tuosta nylpyttämisestä irtaannutaan ja siirrytään liikkuvaan versioon: eteen---eteen---eteen-yhteen. Jotkut aloittavat opetuksen suoraan tuosta liikkuvasta versiosta, ilman välivaiheita.
Eteen eteen sivulle viereen on hyvä hallita lavaolosuhteissa kun joutuu esimerkiksi vaikka väistelemään. Suurin osa tanssii etenevää askellusta ja neljäs viereen. Nykyisin on yleistynyt tapa jossa myös neljäs askel on etenevä kolmosen ohi. Ja käytetään myös vaihtelevia askelsarjoja esim. h,h,n,n,h, h,h,n,n,h, ... h,n,n,h,n,n,h,... h,n,n,n ,h,n,n,n " on odotus" Viimeinen sopii hyvin nopeaan foksiin jossa n askel toimii eräänlaisena ankkuriaskeleena.
Jep. Nimenomaan on yleistynyt tapoja, jotka myös näyttävät epäesteettiseltä. Kyse ei ole pelkästään askelista vaan myös käännöksistä , tanssiotteista/asennoista.
Olen pistänyt merkille että tanssipaikoilla hyvin harva osaa perustansseja edes kohtuullisella taidoilla.
Jos otetaan esimerkiksi ko. foksi jossa daamin kättä nostetaan kohti kattokruunua ja toinen käsi on lantiolla. Hitaan foksin asennosta ei ole harmainta aavistustakaan. Naamat vastakkain ja asento sama kuin nopeassa ilman nojaa. Foksin peruskäännöksiä ei tiedetä saati sitten hallita.
Valssin kohdalla sama juttu. Naamat vastakkain ja metrin mittainen askel eteenpäin samalla sitä kattokruunua tavoitellen. Käsi joko selässä tai lantiolla ja askelkuviona eteen, viereen, taakse, viereen.
Jokainen tietysti tanssii (tai yrittää) tyylillään mutta on parempi tanssia vain ne tanssit ja liikkeet jotka edes suunnilleen hallitsee (tai hakea oppia tanssikouluista) kuin näyttää muille täydellisen osaamattomuutensa.
No sitä minä juuri tarkoitinkin! Eli siis nämä tanssittajat ovat jumahtaneet siihen nylpytysvaiheeseen (oli muuten erinomaisen kuvaava sana!).
"Sen lisäksi KUMMATKIN nopeat otetaan viereen ja vain hitailla edetään."
Jos noin pitäisi tanssia koko piisi niin en tanssipaikoilla todellakaan viihtyisi. Saisivat miehet tanssia vaikkapa "härkäpareina". Mikään ei ole niin tympeää kuin olla miehen vietävänä jollakin h,h,n,n, peruaskeleella koko illan. Varsinkin esittämäsi askeltanssimuoto on se kaikkein tympein ja se on viläpä suoraan sanottuna oudon tuntuista. Oikeen foksin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Ja esittämälläsi askelluksella tönii muita tanssijoita ja on suureksi osaksi muiden tanssijoiden jarruna ja tönittävänä.
Itse en oppinut vaihtoaskelta ensimmäisellä tanssikursillani. Toisella kertaa kolahti. Aloitin tanssimisen tanssiravintoloissa. Alussa oli tuskaa, kun en tunnistanut muita tanssilajeja kuin valssin. Tositilanteessa tuntui kaikki oppi katovan. Se mikä auttoi kestämään oli ystävälliset ja rohkaisevat tanssidaamit. Koita aina hakea itseäsi pikkaisen parempia tanssijoita. Siinä oppii.
Hae kaiken tasoisia naisia: "hyvien" kanssa oppii askeleita ym. juttuja, "huonompien" kanssa oppii relaamaan ja oman tasoisten kanssa molempia. :)
No tällaista se sitten on, kun opetetaan "oikeat" perusaskeleet, muttei opeteta kuuntelemaan musiikkia.
Kuuntele musiikkia ja lähde kävelemään sen rytmiin, musiikin viitoittamalla tyylillä. Siitä se pitäisi lähteä. Siitä ne on erilaiset tanssit alunalkaenkin lähteneet: on lähdetty ilmaisemaan niitä juuri kyseisestä musiikista kuuluvia elementtejä.
Mieluummin tanssin kaverin kanssa, joka liikkuu musiikin rytmiin ja eläytyy musiikkiin, autuaan tietämättömänä perusaskeleista, kuin sellaisen kanssa, joka tahkoaa puukorvana "oikeaa" perusaskelta...
Hän kertoi sen että sellasta se on. Eli mussikin mukaan ja kuuntelemalla. Perus askeleen ym askelkuvion "oikeellisuus" vie pitkäksi aikaa pois musiikin tulkinnasta mutta kun sen oppii joko niin päin että perusakeleiden opittua hyvin alkaa luottamaan niihin voi kiinnittää huomiota musiikinmukaiseen liikkumiseen ja askeleet kas kummaa sopii ja eikä tanssi kärsi vaikka ei "menisikään" . Kun on kyse tavanomaisista seuratanseista uusienkin ihmiseten kanssa.
Toisinkin päin eli musiikin mukaan liikkumaan vain ja askeleet "jalostuu" ja tanssi onkin jo tulkintaakin käyttäen edennyt yhtäaikaa.
Rohkeasti vain kokeilemaan sillä ylennsä haettavat naiset ovat hyvin ymmärtäväisiä ja tavotehhan on kuitenkin yhteinen. Lisäksi naissa on aivan loistavia tansiijoita joiden kanssa vieminenkin on kuin unelmaa.
Päivi puhuu asiaa.
Kuuntele musiikkia...ja antaa musiikin vain viedä.
Ei siinä sanoja enää paljon tarvita :)
tanssinharrastajat ovat kaikki vilpillisiä ja heikkolahjaisia ihmisiä.
lopeta tanssinharrastus, jos et halua leimautua.
Kova on viha jollain tanssia kohtaan... Mutta katsoa vaan pitää! http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=98&conference=611&posting=22000000012361274
Mä olin kerrankin eräässä tanssikapakassa siinä ihan kaikessa rauhassa nortilla, kun siihen tuli semmoinen herrasmies kanssa nortille ja me haasteltiin sen, minkä melulta pystyttiin niitä ja näitä ja varsinkin niitä. Sittenhän siinä kävi pikkuhiljaa niin kuin noissa tilanteissa tapan onkin käydä: alkavat ventovieraitten kesken jutut sekä näistä että säistä käydä vähiin, jolloin keskusteluun tulee ikäänkuin täysin automaattisesti tiettyä syvyyttä. No tämä herrasmieskin siinä sitten vakavoitui ja totesi synkästi klasiaan tuijotellen: "vaimo lähti savolaisen matkaan". Tämä oli niin yllättävä kommentti siinä tilanteessa, että vissistä sanavalmistelustani huolimatta mä meninkin täysin sanattomaksi, enkä keksinny mitään ratkiriemukastakaan sanottavaa siihen hätään. No me vedeltiin siinä norttejamme keskinäisen hijaisuuden vallassa, kunnes se herrasmies jatkoi: "tää kapakka on täynnä savolaisia..." No siihen mä keksin heti heittää parikin epäilyksen sanaa kehiin ja epäilin sille herrasmiehelle, ettei edes hän vaimostansa huolimatta vois päältäpäin katsoen mitenkään tietää, kuka on savolainen ja kuka ei ole ja että olisi sentään aika epätodennäköistä näinkin kaukana savon sydänmailta se, että juurikin tämä kapakka olisi täynnänsä savolaisia. Mutta se herrasmies ei luovuttannu, vaan totesi hän: "mä näin, kun niitä tuli tänne monta linja-autolastillista...niillä on jotkut juhlapäivät täällä..." Mietiskeltyäni asiaa tältä kannalta kiivaastikin kotvasen, tulin siihen tulokseen, että sen täytyi kuitenkin olla silkkaa sattumaa, että se vaimo sen savolaisen matkaan lähti, minkä mielipiteeni sille herrasmiehellekin varovaisesti kerroin, johon mielipiteeseen se herrasmies vähän ajan kuluttua totesi: "niin..." ja sitten me taas tanssittiin. Ei keskinämme vaan eri pareissa.