Moi
mitä mää oikeesti teen kun aina tää tyttö tulee mieleen ja muut asiat lapsuudesta. Jotenkin asiat alko mennä huonosti kun menin 1:lle siihen asti elin ihan kivaa aikaa oli jonkun verran kavereita vaikka välillä ne jätti ja sille mut kuitenkin nautin elämästä tosin olin vasta lapsi mut kuitenkin, no sit ku menin kouluun nii jotenkin must tuli vaan nii ujo ja yksinäinen ei ollu kavereita keille puhua en tiedä miks mut sellainen must tuli, ehkä se vaikutti kun kaverit joskus jätti mut pienempänä. No sit ekan luokan jälkeen vaihdoin koulua. No sit meni sellanen pari vuotta siin yksin ollessa en välitunneilla oikeen puhunut kelleen vaikka pyrin olemaan sillo kutenki mukana leikessä vaik muo haukuttiin ja muut no sit 4 ihastun yhteen tyttöön en mää tietysti kertonu sille mitä mä siit ajattelen aina oli vaan haavena se et me oltas yhdessäja muut vaan haukku muo mun elämä on ollut yhtä helvettiä siit asti kun menin kouluun välillä vaan nää juttut taas tulee mieleen ja meinaan masentua mitän mä pääsen tästä eroon. no oon nyt 16 ja suoritin koulun loppuun ja ei se tyttö sit koskaan must tykännyt oon aina vaan ollu nii ruma epäsuosittu, kiusattu ja kaikkee. En ees tiiä et mikä siin o et muo aina välitunneilla kiusattin ja haukuttin nyt tunen itseni niin hylätyksi ja rumaksi
mitä mää oikeesti teen kun aina tää tyttö tulee mieleen ja muut asiat lapsuudesta. Jotenkin asiat alko mennä huonosti kun menin 1:lle siihen asti elin ihan kivaa aikaa oli jonkun verran kavereita vaikka välillä ne jätti ja sille mut kuitenkin nautin elämästä tosin olin vasta lapsi mut kuitenkin, no sit ku menin kouluun nii jotenkin must tuli vaan nii ujo ja yksinäinen ei ollu kavereita keille puhua en tiedä miks mut sellainen must tuli, ehkä se vaikutti kun kaverit joskus jätti mut pienempänä. No sit ekan luokan jälkeen vaihdoin koulua. No sit meni sellanen pari vuotta siin yksin ollessa en välitunneilla oikeen puhunut kelleen vaikka pyrin olemaan sillo kutenki mukana leikessä vaik muo haukuttiin ja muut no sit 4 ihastun yhteen tyttöön en mää tietysti kertonu sille mitä mä siit ajattelen aina oli vaan haavena se et me oltas yhdessäja muut vaan haukku muo mun elämä on ollut yhtä helvettiä siit asti kun menin kouluun välillä vaan nää juttut taas tulee mieleen ja meinaan masentua mitän mä pääsen tästä eroon. no oon nyt 16 ja suoritin koulun loppuun ja ei se tyttö sit koskaan must tykännyt oon aina vaan ollu nii ruma epäsuosittu, kiusattu ja kaikkee. En ees tiiä et mikä siin o et muo aina välitunneilla kiusattin ja haukuttin nyt tunen itseni niin hylätyksi ja rumaksi
Vastaukset 3
Vanhimmat
kurjaa, että sulla on ollut tuollaista :( ei se itselläkään ole aina ollut ruusuilla tanssimista, vaikkei mua koskaan olekaan kiusattu. olen vain ollut ulkopuolella kaikista, ja se tuntui todella pahalta. mutta oon varma että sä löydät elämästäsi vielä jotain positiivista ja varmasti myös sellaisen tytön joka rakastaa sua. kukaan vanhoista ihastuksistani ei ole ollut kiinnostunut minusta, ja tuntuu ettei kukaan koskaan kiinnostukaan.. taas vain olen kiduttamassa itseäni, menin taas ihastumaan.. vaikka tiedän, ettei siitäkään varmasti mitään tule.. mutta voimia sulle, älä mieti liikaa vanhoja. kyllä se aurinko paistaa vielä meillekin.. vaikkei sitä heti uskoisi.
ei tartte olla kovinkaan iso asia ett menee juttelee siitä esim terkkarille ja jopa sen kautta ihan ammattilaisille.. ittellä on kans ollu ongelmia.. tosin paljon lievempiä.. menin juttelemaan niistä ensiksi terkkarille ja pyysin ett voisinko saaha ajan jollekki ammattilaiselle.. jutteleminen auttaa.. ja varsinki ihan ammattitaitosen henkilön kans..
Mulla oli ala-asteella hieman samantyyppinen ongelma. Luokan kovanaamat ei tykänny musta yhtään ja kiusasivat minkä kerkesivät. Tytöt ei tykänny yhtään jne. Nooh, Ylä-asteelle päästyäni tilanne alkoi hieman parantua. Sain ruohkeutta ja aloitekykyä. Tulin tyttöjenkin kanssa toimeen, enkä ollut enää se luokan "sylkykuppi". Lukioon mentäessä asiat eivät kuin parantuivat. Tarpeeksi rohkeana olen päässyt "hyvään hierarkiseen asemaan" jätkien keskuudessa, ja keräyytäni uskallusta sain myös ihanan tyttöystävän.
Tämä vain esimerkkinä siitä, kuinka nopeasti muutos voi tapahtua. Ei kannata toivoansa menettää, vaikka tällähetkellä meneekin huonosti. Kyllä sen pimeän ajan jälkeen aina tulee valoisaa :)
Aina on ylä- ja alamäkiä. Sille ei mahda mitään. Välillä käy kuilun pohjalla. Välillä vuoren huipulla. Sunullekkin tulee varmasti vielä se vaihe, kun pääset olemaan sen "kukkulan kuningas", kun tapaat jonkin mukavan tytön ;)