Tämän sinisen taivaan alla,
voiko kuolemaa ollakaan?
Kun sädehtii kaikkialla
puut, pellot, metsä ja maa.
Ja niin kuin musta vaate
olis reväisty sydämestäin.
Ja mä katson ,kuin lapsen silmin
tämän ensi lumen kun näen.
Kuinka voikaan ihmeellisesti
pimeys väistyä,
ja ahdistunut sydän
valolla täyttyä.
Kuulen - pensaassa laulaa lintu
iloita sävelmää.
Siinä väreilee kirkas riemu,
se rakastaa elämää.
Olen keskellä lumisen luonnon
hiljaisuus ympärilläin.
Mä tunnen- näin on hyvä-
ja hymyilen yksinäin.
voiko kuolemaa ollakaan?
Kun sädehtii kaikkialla
puut, pellot, metsä ja maa.
Ja niin kuin musta vaate
olis reväisty sydämestäin.
Ja mä katson ,kuin lapsen silmin
tämän ensi lumen kun näen.
Kuinka voikaan ihmeellisesti
pimeys väistyä,
ja ahdistunut sydän
valolla täyttyä.
Kuulen - pensaassa laulaa lintu
iloita sävelmää.
Siinä väreilee kirkas riemu,
se rakastaa elämää.
Olen keskellä lumisen luonnon
hiljaisuus ympärilläin.
Mä tunnen- näin on hyvä-
ja hymyilen yksinäin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sinulta jälleen. Iloa ja valoa tähän syksyn pimeyteen.
Runosi heijastelee tasapainoista mielenlaatua. Se on sikälikin erikoinen, että siinä on loppusoinnutusta eli riimitystä, mikä nykyisin on poikkeuksellista. Itse en ole kovinkaan kummoista arvoa antanut runoille, jotka näyttävät proosalta.
Jo englantilainen Milton sanoi noin 400 vuotta sitten, että hän kirjoitti proosaa vasemmalla kädellä, koska se oli niin helppoa.
Kaikki kunnon kriitikot tietysti sanovat, että muotoseikat eivät ole tärkeitä - sisältö ratkaisee. Miten vaan, runossasi on sisältöäkin.
Kiitän vastauksistanne.
Minulle "riimirunojen" kirjoitus on ominta. En tiedä miksi. Toki olen muunlaistakin yrittänyt,mutta koen sen vaikeaksi.
Tem. missä viipyvät viisaat ja herkät runosi????)))Älä unohda "runokynääsi".
Kyllä minä vieläkin kirjoitan, mutta elämässä on erilaisia vaiheita ja erilaisia kirjoittamisen aiheita. Muuten, moni muukin hyvä, tuttu kirjoittaja on ollut kateissa. Ilo kuitenkin, että sinä olet rikastuttamassa palstaa.
todellakin.. kaunis..herkkä ..jalo.. viell on suomell toivoa...kun runoilijan sieluss soi tuollainen kauneus..väre..palo..kiitos runostasi