Olin hyvin lähellä
täyttä tunnustusta;
en myöntänyt.
Omaa vajavuuttani,
etten ole tarpeeksi
edes itselleni.
Että sinä olet
enemmän.
Enemmän rakkautta,
enemmän kaipausta,
kaikkea enemmän.
Olit elävä olento
ja minä katselen
taas elämää
sivusta.
täyttä tunnustusta;
en myöntänyt.
Omaa vajavuuttani,
etten ole tarpeeksi
edes itselleni.
Että sinä olet
enemmän.
Enemmän rakkautta,
enemmän kaipausta,
kaikkea enemmän.
Olit elävä olento
ja minä katselen
taas elämää
sivusta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
minullekin. En minäkään itselleni aina riitä, mutta rakastuin sinuun, koska tunsin sinun täydentävän omaa epätäydellisyyttäni. Se ei kuitenkaan riittänyt sinulle.
Itseään on rakastettava ja itsensä hyväksyttävä. Vasta sitten on kykenevä rakastamaan muita.
Kirjoitat viisaita, herkkiä ja kipeitä sanoja, Cee...
Lukiessani runosi, ajattelin, että se on niin henkilökohtainen ,että ulkopuolisena en uskalla sanoa siihen mitään. Sanon kuitenkin. Nukutun yön jälkeen olen rohkeampi).
Miten usein onkaan herkkä ja arka ihmissielu niin kriittinen (julma) itselleen , että sulkee elämästään juuri sen, mitä kaipaa, mitä toivoo ja mitä saisi .
Ja kuitenkin, jos hän uskaltaisi tulla "kotelostaan" ulos, vahvistaisi toisen antama rakkauden lämpö, valo ja ilma ne "hauraat siivet" vahvoiksi. Ja kuinka usein toisen antama rakkaus valottaakaan meissä piileviä vahvuuksia, joita emme ole edes tienneet itsellämme olevankaan.
On ilahduttavaa kun joku näkee vajavaisessa runossa muodon puutteiden läpi jotain ajatuksista ja vielä kommentoikin.