Auttakaa!!

Tasapainotellessa erilaisten ongelmien, kuten syömishäiriön kanssa on aina vaaka kallellaan jompaan kumpaan suuntaan. Ensimmäinen kysymys, joka herää on: jos olet luovuttamassa taistelun, miksi ylipäätään taistelet, koska se on todella kuluttavaa ja pettymyksiä tulee joka tapauksessa.

Ymmärrän omasta menneisyydestäni tuon taistelun. Se johti omalla kohdallani unettomuuteen, pahaan masennukseen ja mikään ei oikein tuntunut miltään. Ratkaisin asian - kuten ehkä hienoisesti ehdotat - häviämällä kuvioista. En suinkaan vaihtanut hiippakuntaa, vaan paikkakuntaa. Miten kauan ihminen kestää toista ihmistä, jolla on ongelmia ja, joka ei hoida niitä ongelmiaan? Toinen ihminen ei kestä sitä rajattomasti, eikä sinun vastuullasi ole toisen ihmisen valinnat. Poikaystäväsi täytyy ymmärtää itse tilansa ja valitettavasti tuollaisissa tapauksissa aika usein tilanne menee niin, etteivät he kuuntele järjen sanoja, joten siltä osin sinun täytyy tehdä oma valintasi, omaksi eduksesi ja lopettaa poikaystäväsi tilanteen miettiminen.

Syömishäiriöisten ongelma on usein se, että he ovat kilttejä, hyviä ihmisiä. He huolehtivat muista yli omien rajojensa, eivätkä pysty keskustelemaan tunteistaan muiden ihmisten kanssa avoimesti. Se on yksi haaste sinulle, puhu tunteistasi ihmisten kanssa. Sinun on aika lopettaa muista huolehtiminen ja antaa muiden huolehtia itsestään. Lisäksi sinun täytyy muistaa, että vain rehellinen, avoin puhe tunteista on loppupeleissä ymmärrettävää. Jos ei pysty puhumaan tunteistaan, peloistaan jne. niin aika huonosti se toinen ihminen sinua lopulta ymmärtää. Sama ongelma tietysti myös toisinpäin, et voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät puhu.

Mitä tulee siihen, että voiko toinen ihminen auttaa lopulta toista. Luulen avainkysymyksen olevan se, että uskaltaako autettava olla autettava, pystyykö hän nöyrtymään sillä tavalla, että auttaa itse itseään ja tekee elämässään toisenlaisia valintoja. Toinen ihminen ei pysty kuitenkaan olemaan kuin tukena ja kuuntelevina korvina.

Voikun täältä voisin antaa sinulle vähän voimia.
Yritä jaksaa lukea tämä. Ensin yksi kertomus:
kirkkoherran rouva vei piialle ämpärillisen perunoita kuorittavaksi, koska tuli yllätysvieraita. Piika kysyi, kuinka minä selviän, niin pastorska vastasi :peruna kerrallaan.
Ota sinäkin asiat peruna kerrallaan. Joskus on ämpäri tyhjä ja kun pohja kurkistaa, alat toipua.
Paha olosi kai suuresti johtuu tuosta exäsi retkahduksesta, olit odottanut ja toivonut.
Asia on kuitenkin niin, että alkoholiongelma on niin vaikea että siinä ei toiveet ja rakkaus auta.
Mitä jos siirtäisit sitä muuttoa, ei muutama kuukausi hirvittävän pitkä aika ole, saisit varmuuden onko exäsi tosissaan.
Nyt tarvitset niitä ystäviä, soita kuitenkin parille parhaalle ja pyydä vaikka tunniksi kahville.
Jos tuntuu, että lasta et jaksa hoitaa, mene kotiisi, mene yhdessä lapsen kanssa, ehkä sieltä löytyisi hoitoapuakin, niin että saisit levätä.
Jos jaksat olla kotona, mene kiltti ulos lapsen kanssa, puoli tuntiakin riittää.
Enempää en osaa auttaa, mutta kaiken epätoivon ja kaaoksenkin keskellä, muista: perunat loppuvat.

Tiedän vähän tunteistasi, sillä itsellänikin on ollut jonkin verran syömishäiriöitä nuorempana.

Ensinnäkin, kysymys on sairaudesta, josta HALUAT parantua, se täytyy päättää.

Otat suhteellisuudentajusi käyttöön. Haluat olla terve ja onnellinen, etkä sairaalloisen laiha ja onneton. Jumala on luonut meistä erilaisia ja omalla tavallamme ainutlaatuisia. Älä vertaa itseäsi laihempiin... ja nuorempiin. Me kaikki vanhenemme, älä perusta itseluottamustasi ulkonäköösi.

Syömälle terveellisesti ja liikkumalla sopivasti pidät mielen ja ruumiin virkeänä ja näytätkin hyvältä (huom! ei välttämättä laihalta). Nyt ensimmäisenä sinun täytyy saada itsesi vahvempaan kuntoon, eikä sinun kannata ajatella liikuntaa vielä.

Se mitä ex-poikaystäväsi tekee vaikuttaa luonnollisesti mielialaasi, mutta olisi parempi, jos pystyisit olla vakaa ja itsenäinen. Hän tekee omat valintansa ja jos ja kun ne eivät ole hyväksi sinulle kannattaa varmaan jatkaa elämäänsä "terveeseen" suuntaan, toista kun ei voi väkisin muuttaa.

Sinulle on nyt tärkeintä selvitä poikasi kanssa. Pyydä apua ulkopuolisilta. Sinä kerrot tarvitsevasi hoivaa, mutta tärkeintä on, että poikasi saa hoivaa, sillä hän on vasta lapsi ja olet hänestä vastuussa. Heitä nyt ylpeydellesi hyvästit ja pyydä apua ystäviltäsi, jos et yksin jaksa.

Sinulle voisi olla hyvä vain keskittyä hoitamaan arjen rutiineita hyvin;poikaasi ja syömään & nukkumaan kunnolla, että jaksat. Tehkää pojan kanssa jotain mukavaa. Sinähän haluat, että poikasi saa tuntea olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi arvokkaaksi. Hän ei ole kuitenkaan itse valinnut syntyä tähän maailmaan, joten sinulla on vastuu. Et voi heittää vastuutasi pois, jos lapsen isä niin tekeekin. Kuulostaa siltä, että hän ei ole oikein kypsä isäksi.

Itsemurha on aina itsekäs teko. Kun sellaista harkitset, niin mietipä poikaasi.

Luulen, että keskittymällä enemmän poikasi tarpeisiin tulet itsekin onnellisemmaksi.

Ota vaikka uudenlainen positiivinen asenne. Kun masentavat ajatukset pyrkivät pintaan, läimäytä niitä kuonoon positiivisilla :) Jos antaa masennukselle periksi kaikki näyttää harmaalta. Katsopas vähän tarkemmin niin erotat kaikki sateenkaaren sävyt.

Siunausta ja jaksamista, elämäsi rankkoina ja kasvukipujen hetkinä! Rukoilen tänään puolestasi... ja prinssisi puolesta, anna hänelle minultakin suukko.

Valitse antaa elämälle mahdollisuus, kaikessa kasvussaan ja uusien versojen kautta.