kastraatio, rähinät

Kokemuksia kaipaisin.
Meillä on melkein 2-vuotias sekarotuinen uroskoira. Koira on peruskoulutettu ja terve, luonteeltaan ihmisiä kohtaan kiltti ja nopea oppimaan. Ongelmaksi on muodostunut järjetön rähinä toisia koiria kohtaan lenkillä. Olen kokeillut kaikkeni, mutta mikään ei tunnu tuottavan tulosta. Ainoastaan silloin, kun kiinnitän koiran huomion esimerkiksi leikillä ja käskytyksellä muualle, muut koirat saavat mennä. Kielto ei mene perille, jos rähinä ehtii alkaa, eikä yleensä edes silloin kun kiellän sitä "ajattelemasta" riekkumista. Muissa tilanteissa koira kyllä uskoo kieltoni. Voisin tietysti jatkaa tätä leikittämisjippoa täältä ikuisuuksiin, mutta asumme seudulla jossa se on käytännössä mahdotonta, kun aina ei ehdi tilanteisiin varautua.
Varasin ajan ongelmakoirankouluttajalta, jota olen ensi kuussa menossa tapaamaan. Hän ehdotti, että koulutuksen lisäksi koiran voisi kastroida. Itse en edes usko että pelkkä kastraatio tämän ongelman ratkaisisi. Emme keskustelleet puhelimessa asiasta sen enempää, ja olen aikeissa ottaa ell.lääkäriin yhteyttä ja kysyä mielipidettä. Haluaisin kuitenkin tietää muiden kokemuksia asiasta. Kuinka paljon kastraatio muuttaa koiran luonnetta? Onko sillä ollut vaikutusta mahdolliseen ongelmakäytökseen? Mitä haittavaikutuksia sillä on, voiko se jossain tapauksessa jopa pahentaa ongelmaa? Olen mielestäni jostain lukenut, että jos rähjät johtuu epävarmuudesta, niin kastraatio saattaisi pahentaa asiaa. Kenelläkään tietoa?
78008
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

itsekkin vein koirani kastraatioon sen takia,että se toisille koirille rähiseminen jäisi pois.Mutta toivottua tulosta ei ole tullut ainakaan vielä,leikkauksesta on nyt kaksi kuukautta aikaa.Oman koiran kohdalla olen päätynyt siihen tulokseen,että se räyhääminen on opittu tapa eikä ainakaan tässä tapauksessa leikkauksesta ollut apua.

Äänestä
  • Hormoonitason muuttuminen kastraation jälkeen voi kestää useamman kuudauden, jopa yli puolivuotta. Kastraatio ei ole pikamuutos hormoonihyrräykseen vaan tapahtuu pikkuhiljaa.

    Tuohon rähjäämiseen sanoisin sen verran, että joko sinulla on koirasi kanssa johtajuusongelma tai koirasi ei sinuun 100% luota. Johtaja, eli sinä, hoitaa aina vieraan koiran kohtaamisen, eikä koiran tarvitse siihen puuttua millään tavalla, ei rähjäämällä eikä sinua tia itseään puolustamalla.

    Joillekin koirille on auttanut se, että opetetaan koira menemään ohjaajan taakse, kun toinen koira tulee vastaan. Eli johtaja kulkee edellä ja "alainen" perässä. Apua saattaa löytyä myös rauhoittavista signaaleista (aiheesta löytyy myös kirja) ja johtajuusharjoituksista. Mikäli koirasi "pullistelee" miehisyyden tunnossaan, saattaa kastraatiosta löytyä apu. Mutta sekään ei tapahdu käden käänteessä.

    Äänestä

  • Sadi kirjoitti:

    Hormoonitason muuttuminen kastraation jälkeen voi kestää useamman kuudauden, jopa yli puolivuotta. Kastraatio ei ole pikamuutos hormoonihyrräykseen vaan tapahtuu pikkuhiljaa.

    Tuohon rähjäämiseen sanoisin sen verran, että joko sinulla on koirasi kanssa johtajuusongelma tai koirasi ei sinuun 100% luota. Johtaja, eli sinä, hoitaa aina vieraan koiran kohtaamisen, eikä koiran tarvitse siihen puuttua millään tavalla, ei rähjäämällä eikä sinua tia itseään puolustamalla.

    Joillekin koirille on auttanut se, että opetetaan koira menemään ohjaajan taakse, kun toinen koira tulee vastaan. Eli johtaja kulkee edellä ja "alainen" perässä. Apua saattaa löytyä myös rauhoittavista signaaleista (aiheesta löytyy myös kirja) ja johtajuusharjoituksista. Mikäli koirasi "pullistelee" miehisyyden tunnossaan, saattaa kastraatiosta löytyä apu. Mutta sekään ei tapahdu käden käänteessä.

    ollaan kokeiltu vesisuihkua (eli ensin EI! jo siinä vaihees kun koira miettii/rupee kyttäämään vastaantulevaa,jos ei lopeta, uus ei ja suihkaus naamalle.) ja kolinapurkkia samalla tyylillä. toki ensin mentiin kaikki namut,lelut,kiellot ym. nyt harjotellaan kaverin koiran kans "siedätystä"... voithan kokeilla noita jos olis apua :) lisää neuvoja saat varmasti http://www.multisoft.fi/koiraneuvola

    Äänestä

  • Sadi kirjoitti:

    Hormoonitason muuttuminen kastraation jälkeen voi kestää useamman kuudauden, jopa yli puolivuotta. Kastraatio ei ole pikamuutos hormoonihyrräykseen vaan tapahtuu pikkuhiljaa.

    Tuohon rähjäämiseen sanoisin sen verran, että joko sinulla on koirasi kanssa johtajuusongelma tai koirasi ei sinuun 100% luota. Johtaja, eli sinä, hoitaa aina vieraan koiran kohtaamisen, eikä koiran tarvitse siihen puuttua millään tavalla, ei rähjäämällä eikä sinua tia itseään puolustamalla.

    Joillekin koirille on auttanut se, että opetetaan koira menemään ohjaajan taakse, kun toinen koira tulee vastaan. Eli johtaja kulkee edellä ja "alainen" perässä. Apua saattaa löytyä myös rauhoittavista signaaleista (aiheesta löytyy myös kirja) ja johtajuusharjoituksista. Mikäli koirasi "pullistelee" miehisyyden tunnossaan, saattaa kastraatiosta löytyä apu. Mutta sekään ei tapahdu käden käänteessä.

    olen itsekkin miettinyt tuosta rähinästä, siis että luottamuspula tai johtajuusongelma. Koira ei ole minulle ensimmäinen, eikä aiempien kanssa ole ollut tälläistä ongelmaa. Siksi olenkin ollut hölmistynyt, kun en satavarmasti osaa sanoa kummasta johtuu. Ja eri kouluttajat näkevät asian kukin omalta kannaltaan.
    Tokihan oman koiran tuntee itse parhaiten, mutta nyt tuntuu etten näe metsää puilta. Koira on ollut pienestä pitäen epävarman oloinen; nuorempana se saattoi pysähtyä "lasittuneena" ja huolestuneen näköisenä tuijottamaan vaikkapa roskapussia tien varressa, eikä liikkunut mihinkään. Sama tilanne nyt toisten koirien kanssa, räyhällä höystettynä. Kaikesta muusta ollaan päästy kärsivällisyydellä, mutta tämä... Voi olla, että olen itse siinä tilanteessa niin epävarma, että koira ottaa sen takia ohjat ja alkaa riekkumaan, kun minusta ei ole hoitamaan juttua.

    Äänestä

  • koikku kirjoitti:

    olen itsekkin miettinyt tuosta rähinästä, siis että luottamuspula tai johtajuusongelma. Koira ei ole minulle ensimmäinen, eikä aiempien kanssa ole ollut tälläistä ongelmaa. Siksi olenkin ollut hölmistynyt, kun en satavarmasti osaa sanoa kummasta johtuu. Ja eri kouluttajat näkevät asian kukin omalta kannaltaan.
    Tokihan oman koiran tuntee itse parhaiten, mutta nyt tuntuu etten näe metsää puilta. Koira on ollut pienestä pitäen epävarman oloinen; nuorempana se saattoi pysähtyä "lasittuneena" ja huolestuneen näköisenä tuijottamaan vaikkapa roskapussia tien varressa, eikä liikkunut mihinkään. Sama tilanne nyt toisten koirien kanssa, räyhällä höystettynä. Kaikesta muusta ollaan päästy kärsivällisyydellä, mutta tämä... Voi olla, että olen itse siinä tilanteessa niin epävarma, että koira ottaa sen takia ohjat ja alkaa riekkumaan, kun minusta ei ole hoitamaan juttua.

    Uusista keinoista on aina vain hetkellinen hyöty.
    "silmukalla" onnistuin ohituksissa pariin kertaan nyt ei auta enää :( ja kaikki muut järestään onkin sitten kokeiltu.
    Tänään sattui kyllä tilanne sitten toisin päin, koira pysyi melkein hiljaa mutta minä olin sitten sitäkin äänekkäämpi :)...joillakin ihmisillä on käsittämättömän suuri tarve tulla pätemään!
    Noh meillä tämä siedätys on nyt ainakin jonkin verran tulosta tuonut...ja vapaana ollessaan tulee ihan hienosti juttuun lähes kaikkien kanssa. Hihnassa minä mokailen käytökselläni kaiken :(...ja koira reppana saa syyt niskoilleen

    Äänestä

  • hurtta-83 kirjoitti:

    Uusista keinoista on aina vain hetkellinen hyöty.
    "silmukalla" onnistuin ohituksissa pariin kertaan nyt ei auta enää :( ja kaikki muut järestään onkin sitten kokeiltu.
    Tänään sattui kyllä tilanne sitten toisin päin, koira pysyi melkein hiljaa mutta minä olin sitten sitäkin äänekkäämpi :)...joillakin ihmisillä on käsittämättömän suuri tarve tulla pätemään!
    Noh meillä tämä siedätys on nyt ainakin jonkin verran tulosta tuonut...ja vapaana ollessaan tulee ihan hienosti juttuun lähes kaikkien kanssa. Hihnassa minä mokailen käytökselläni kaiken :(...ja koira reppana saa syyt niskoilleen

    Huomenia.
    Joo, itseäni minäkin tästä saan syyttää. Ja ennenkaikkea hävettää oma toiminta ja turhauttaakin, sillä vaikka kaikkensa yrittää, niin ei.
    Mutta esimerkiksi eilen illalla olin koiran kanssa keskellä tyhjää parkkipaikkaa muutoin vaan harjoittelemassa tottista ja leikkimässä. Kymmenkunta koiraa parveili ympärillä, kymmenien metrien päässä tosin, mutta saivat mennä kun oli kiinnostavampaa tekemistä. ;)
    Tarkoitetaanko siedätyksellä sitä, että ensin katsellaan toisia koiria turvallisen välimatkan päästä ja sitten edistyessä lyhennetään matkaa?

    Äänestä

  • koikku kirjoitti:

    Huomenia.
    Joo, itseäni minäkin tästä saan syyttää. Ja ennenkaikkea hävettää oma toiminta ja turhauttaakin, sillä vaikka kaikkensa yrittää, niin ei.
    Mutta esimerkiksi eilen illalla olin koiran kanssa keskellä tyhjää parkkipaikkaa muutoin vaan harjoittelemassa tottista ja leikkimässä. Kymmenkunta koiraa parveili ympärillä, kymmenien metrien päässä tosin, mutta saivat mennä kun oli kiinnostavampaa tekemistä. ;)
    Tarkoitetaanko siedätyksellä sitä, että ensin katsellaan toisia koiria turvallisen välimatkan päästä ja sitten edistyessä lyhennetään matkaa?

    juuri...
    Tai meillä ohitukset onnistuukin jo ihan ongelmitta jos vastaan tuleva koirakko on tarpeeksi kaukana(monien metrien päässä), mutta tällaiset ohitukset jotka tapahtuvat ohuilla jalkakäytävillä niin et koirien väliin tai minun ja vastaan tulijan väliin ei jää kuin metri tai puoli.
    Meillä siedätystä tehtin niin et menin koirapuistoon(isoon sellaiseen) ja kävelin koiran ollessa kiinni siellä laitoja pitkin annoin koiran haistella ja kuunnella koirien haukkumista, katteltiin sieltä vähän kauempaa(samalla annoin nameja ja leikitin kepillä ja juttelin mukavia, että koira rauhottui täysin) sitten annoin ihmisten tuoda koirian (vain narttuja) nuuhkimaan meitä ja annoin omani mennä nuuhkimaan jos halusi jos ei niin sitten mentiin taas kauemmaksi...ei mennyt kovinkaan montaa koiraa ohitsemme kun omani ei enää haukkunut kun koirat kävelivät ohi, vaan tutkaili niitä mielenkiinnolla ja nuuhki ilmaa koirien kulkiessa läheltämme...vanhat ja varmat uroksetkin rohkaisivat koiraani leikkiin ja loppujen lopuksi pystyin aivan hyvin olemaan koirapuistossa ja koirani siellä oppi uudelleen "puhumaan koiraa" ja tällä tavalla sain koiralta pois sen tajuttoman pelko shokki tilan toisen koiran tullessa vastaan.

    Sitten lenkillä kiertelen ja kaartelen vastaan tulevas koirat, juoksen nopesti ohi, laitan koiran selkäni taa turvaan jne. ja nyt siis koirat saavat kauempaa mennä ohi aivan rauhassa ja ongelmitta, mutta tullessaan liian lähelle on tilanne valmis.

    Meillä kyllä onnistuu lenkkeily urosten ja narttujen kans ihan ongelmitta, kun kävellään .
    Ja sama juttu et jos vapaanakin pitää ja kokoajan liikkeessä ollaan niin ei mitään ongelmia. Ja voi käskee koirat olemaan paikalla vierekkäin jne.

    Minulle on kerrottu että koirani luulee kaikkia muita koiria ulkoavaruudesta tulleiksi monstereiksi eikä ymmärrä heitä ja heidän kieltää/eleitään ja minä vahvistan koirani luuloja käytöskelläni (kiristyvä hihna, hengityksen pidättäminen, sätkyvä käveleminen, jne.).Ja on kerrottu ettei koirani ole saanut pentuaikana tarpeeksi koira kokemuksia, positiivisia semmoisia... ja nyt niitä sitten hankitaan..tai ollaan hankittu jo pidemmän aikaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


koikku kirjoitti:

Kokemuksia kaipaisin.
Meillä on melkein 2-vuotias sekarotuinen uroskoira. Koira on peruskoulutettu ja terve, luonteeltaan ihmisiä kohtaan kiltti ja nopea oppimaan. Ongelmaksi on muodostunut järjetön rähinä toisia koiria kohtaan lenkillä. Olen kokeillut kaikkeni, mutta mikään ei tunnu tuottavan tulosta. Ainoastaan silloin, kun kiinnitän koiran huomion esimerkiksi leikillä ja käskytyksellä muualle, muut koirat saavat mennä. Kielto ei mene perille, jos rähinä ehtii alkaa, eikä yleensä edes silloin kun kiellän sitä "ajattelemasta" riekkumista. Muissa tilanteissa koira kyllä uskoo kieltoni. Voisin tietysti jatkaa tätä leikittämisjippoa täältä ikuisuuksiin, mutta asumme seudulla jossa se on käytännössä mahdotonta, kun aina ei ehdi tilanteisiin varautua.
Varasin ajan ongelmakoirankouluttajalta, jota olen ensi kuussa menossa tapaamaan. Hän ehdotti, että koulutuksen lisäksi koiran voisi kastroida. Itse en edes usko että pelkkä kastraatio tämän ongelman ratkaisisi. Emme keskustelleet puhelimessa asiasta sen enempää, ja olen aikeissa ottaa ell.lääkäriin yhteyttä ja kysyä mielipidettä. Haluaisin kuitenkin tietää muiden kokemuksia asiasta. Kuinka paljon kastraatio muuttaa koiran luonnetta? Onko sillä ollut vaikutusta mahdolliseen ongelmakäytökseen? Mitä haittavaikutuksia sillä on, voiko se jossain tapauksessa jopa pahentaa ongelmaa? Olen mielestäni jostain lukenut, että jos rähjät johtuu epävarmuudesta, niin kastraatio saattaisi pahentaa asiaa. Kenelläkään tietoa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu