En ole (eläinlääkärin suosituksesta) aloittanut koiran epilepsia lääkitystä. Olenkohan oikeassa kuitenkaan. Viimeksi eilen tuli todella paha epilepsiakohtaus - kesti 4 minuuttia - ...
Surkeeta on pitää kultaa aloillaan ja yrittää helpottaa olotilaa. Koira on vielä nuori ja sen sydän (ehkä) kestää ne kauheat kouristukset. Onko kellään toisella epileptistä kultaa?
Surkeeta on pitää kultaa aloillaan ja yrittää helpottaa olotilaa. Koira on vielä nuori ja sen sydän (ehkä) kestää ne kauheat kouristukset. Onko kellään toisella epileptistä kultaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
tai siis oli sellainen koira jolla oli epilepsia, ei ole enää.
Kannattaiskohan kysäistä joltain toiseltakin eläinlääkäriltä? Emmä tiedä, mutta meillä oli mun lapsuudes/nuoruudes "kaatumatautinen" koira, sai tosin kohtauksia vaan liikaa innostuessaan tai hermostuessaan. Lääkettä annettiin vain silloin, ei jatkuvasti. Koira eli 16-vuotiaaksi, piti lopettaa kun halvaantui.
Ole ystävä koirallesi ja aloita ihmeessä lääkitys jos lääkäri on kehoittanut, mitä sinä hyödyt siitä jos et anna niitä, kun koirasi niitä näyttää tarvitsevan?Olen juuri hiljattain joutunut luopumaan rakkaasta ystävästä, kultaisesta noutajastani jolla oli epilepsia...
N.4 Vuotta hän söi epilepsia lääkkeitä. Menoa ei haitannut.Nyt viimeiset puoli vuotta kohtaukset olivat hankalia, eli meni kauan toipumiseen vaikkakin meillä oli kotona lääkkkeet joilla kohtaukset saa loppumaan nopeammin.
Olen kirjoitellut palstalla, kohdissa kultaiset noutajat, noutajakoirat ja belgianpaimenkoirat, koirastani, voit lukea sieltä jos halua.
Aloita ihmeessä lääkitys- saatte monta tervettä yhteistä vuotta:) Meillä on niin ikävä koiraamme nyt, jos en olisi lääkkeitä antanut niin tuskin olisin saanut pitää häntä näin kauaa(13 vuotta)
ilmeisesti sanoin väärin. Lääkäri nimen omaan on sitä mieltä että ei pitäisi aloittaa lääkitystä. Siitä kuulemma tulee vaurioita maksaan ja munuaisiin. Minä taas olen sitä mieltä - kun katsoo noita kohtauksia - että olisi parempi aloittaa lääkitys. Eli siksi kysyin että olisiko muilla kokemusta ko. sairaudesta. Meille (koiralle) on määrätty ns. koirien diapameja, mutta ne on suppoina ja aika vaikea saada annettua koiralle kohtauksen aikana niinkuin ohjeessa sanotaan.
ÄH, ITSE LUIN VÄÄRIN....ANTEEKS...
Niin, ne dipamit on hyvä apu todellakin kohtauksien ohi menemiseen.Mutta meillä tosiaan syötiin neljä vuotta lääkkeitä, eikä maksa/munuais arvot olleet menneet miksikään, kun viimeisin verikoe otettiin.
En tiedä mistä olet kotoisin mutta sipoossa on aivan mahtava eläinlääkäri, joka tietää paljon epileptikko koirista.He neuvoivat paljon alussa.
Soita ihmeessä jollekkin muulle lääkärille ja keskustele asiasta:)
Hei. Minun koirallani joka on 7-vuotias spn on ollut epilepsia nyt n.5kk. Se alkoi niillä ihan kunnon kohtauksilla joita oli pari kertaa päivässä eli saatiin siihen hyvin äkkiä ne lääkkeet.Hienosti meni ihan viimekuun loppuun saakka- en ainakaan nähnyt enkä havainnut viitteitä että olisi saanut kohtauksia. Aivan marraskuun alussa sai yöllä kohtauksen ja viikko sitten päivällä sekä heti illalla uuden. Käytiin tottakai heti lääkärissä ja otettiin verinäyte. Ennenkuin saatiin tuloksia niin päivä viimeisen kohtauksen jälkeen huomasin illalla että koiraa huippasi. Seuraavana päivänä tila paheni ja koira alkoi kaatuilla. Sillä oli nyt päällä jälkivaiheen oireet kaikillanmausteilla. Lääkityksen määrää nostettiin välittämästi. Nyt vielä edelleen koira kaatuilee ja hoippuu sekä ei pysty pidättämään virtsaa. Tuntuu kuin se ei aina tunnistaisi omia ihmisiä eikä tuttuja maisemia - se katselee niin kuin ei olisi ennen paikassa käynyt.Onko kokemusta kenelläkään vastaavasta ja onko koiranne toipunut. Tuntuu niin kauhealta katsoa kaveria. Lääkäri ei vielä heittänyt kirvestä kaivoon mutta jotenkin toivo alkaa hiipua..
Hei vaan, kokemusta kyllä löytyy juuri vastaavasta tilanteesta, jossa oli kylläkin ikävä loppu...:(
Meillä kultsulle kävi loppuvaiheessa juuri noin, lääkäri sanoi, että koirien kohtauksissa kuten ihmisillä saattaa käydä niin, että tulee ns.sokeita hetkiä.Siitä johtui se harhailu pitkin seiniä.
Mutta jos koirasi on vielä nuori, niin vie ihmeessä lääkäeiin uudelleeen ja ottakaa kallokuvat, ettei sielä vaiin olisi kohtauksen aiheuttajana jotain kasvainta.Meillä tod.näk. oli, se kai oli kasvanut salakalavasti ja loppu oli raju.Me vielä elokuussa käytiin kontrolli verikokeissa ym.tarkastuksissa ja kaikki oli hienosti, mutta päätä ei sen tarkemmin tutkittu.
Ja meillä oli samat pissa jutut, ei malttanut/pystynyt pidättämään yhtään.
voi, kun saisitte koiranne asiat kuntoon ja kaikki järjestyisi parhainpäin...
Meidän koiramme loppu oli niin ikävä, ettei kohtauksia saatu ohi, aina tuli uusi ja lääkkeet ei todella auttanut, lääkäri olisi voinut pistää lääkettä suoneen, mutta onko oikein koiraa kohtaan...kohtauksia, kun saattaa tulla yksin ollessa, mistä apua hän sitten olisi saanut.
Hyvät voinnit!
meillä oli tänään aika lääkäriin ja todettiin että aivoissa on tapahtunut jotain lopullista. Ehdotti lähtöä Helsinkiin neurologille tarkempia tutkimuksia varten. Totesi kuitenkin että rahaa palaa 1000e ja lopputulos on kuitenkin mitä suurimmalla tod.näköisyydellä sama. Vanha neiti lähti paremmille pupunjahti metsästysmaille tänään klo.13.25.
Voi ei, otan osaa suruun....Mitkään sanat ei riitä tilanteessa lohduttamaan.
Mutta näin on varmasti parempi koiruudellesi, kipuja kun ei voi tietää.Meidän kultsu ei ainakaan näyttänyt kärsivän kuitenkaan ja tod.näk. todella kasvain oli aivoissa.
Edellis iltana näin tosi kirkkaan tähden taivaalla, aattelin että sieltä se kultamme lähettää nyt terkkuja, on päässyt perille(viikko meni kai?)...En tiedä, tuo ajatus helpotti edes vähän minuu.
Nyt meillä on uurna hyllyssä ja kynttilää poltamme muistoksi.
Jaksamisia sinulle..
jonka sait kerronnallasi itkua nielemään....
-eihän tiiä vaikka sama menetys oottaa myös mua.
Kohta kolme vuotias komea sekarotuiseni lääkkeen (=BARBIVET) avulla sai olla 2päivää yli 5viikkoa ilman kohtausta ja nyt siiton kulunut pari viikkoa ettei jatkosta tiedä vielä.....
Ennen lääkkeitten saantia ehti saaha 7-8 kohtausta.Karmeaa seurata sitä jalkojen sätkintää ja hengityskin katkeaa ja vaahto pursuaa ja pissatki siinä lorahtaa ja vielä enempi ottaa syömmestä seurata jalolleen noustuo sen päätöntä pökköilyä!Sitte kahtoa "tollottaa" kuin anteeksi pyydellen...Ja saahan se.On kyllä semmonen seurakoira että...sairastuttuaan entistäkin rakkaampi on HÄN,mutta jonkinlainen ajatusvaraus on väliin että entä jos...
RAPSUTUKSIA kaikille!