Luostarikilvoituksen merkitys?

Kiitos infosta.

Jokaisessa luostarikulttuurissa on omat harjoitustehtävät, asteet ja suuntautumisensa, mutta toimiiko ne vielä tänään tässä informaation ja ärsykkeiden valtavassa tulvassa, on oma kysymyksensä.
Kyse on ehdottomasti kutsumuksen toteuttamisesta tai tarkoituksellisesta kurinalaisuuteen antautumisesta kuten muukalaislegioonalaisuudessa.

Uskonnollisilla kontemplaatioilla ja kristillisillä kurinalaisesti johdetuilla meditaatioharjoituksilla päästiin, ainakin luterilaisuudessa hyljättyihin, mystisiin tiloihin ja yhteyskokemuksiin. Jesuiitoilla ajatustoiminnan vahvistuksiin jne.
On ilmeistä että M Lutherin paholaisilmestys oli meditaatiotoiminnalla tavoitetun ns. oman raadollisen kynnyksenvartiansa kohtaamista.

Itse kokemuksellisesti tiedän ja siksi koen vakavana ja syvästi mielenkiintoisena kysymyksenä ihmisten sisäisen ja valtavan erilaisuuden, joka vastaavasti peilaa myös henkilökohtaisen totuudenkin merkillistä erilaisuutta. Siksi väitän että tokkopa on olemassa yhtä ymmärrettävää uskonnollista aatetta tai filosofista totuutta, vaan totuus on kuin ajovalot jotka ylettyvät sinne minne yltävät. Joten herra valaiskoon totuudentuntemistamme.
Juuri tämä valaistuneiden esimerkki ja ymmärtämisen tarve on todentunut nopeimmin juuri luostareissa, ja ehkä ”elämisen” kustannuksella.

Monissa kirjoituksessasi selkeästi väheksyt fyysisen elämän funktiota, mutta jos me toistuvasti joudumme tänne, niin kuin myös sanoit ja itsekin mahdollisena pidän, niin joku homma on tainnut jäädä meillä kesken.
Mielipiteistäsi on saanut myös kuvan että autuuden saavuttamiseksi olisi jokin nopeampikin vaihtoehto, ja siihenhän perustuu myös jokainen luostarikilvoitus, eli onko olemassa ”todellista ja nopeaa vaihtoehtoa” luostarin lisäksi.

Jokainenhan meistä janoaa elävänveden lähteelle, ja aito Kristinuskon karavaanitie on näistä vaihtoehdoista "nopein”, mutta missä on sen aito ja oikein hapatus ja keidas, tai vain pettävä tuhoava kangastus?

terveisin sama