Tytön ristiäiset ovat tulevana viikonloppuna ja 2. ja 3. nimi edelleen pohdinnassa. Etunimi Aino on selvä asia. Toiseksi nimeksi vaimoni suosikki on Loviisa, mutta sopivasti lausumalla tuo omassa suussani kääntyy muotoon: Ai noLo viisa. Ei hyvä, vai miltä teistä tuo yhdistelmä "maistuu". Useita perisuomalaisia ja muutama saamenväännös on pohdinnassa.
Toinen minua pohdituttava asia on patronyymin käyttö tytön nimessä. Pojalle olisin heti laittamassa. Aikoinaan ennen naimisiinmenoa teimme vaimon kanssa sopimuksen, että hän voikoon antaa lapsillemme oman harvinaisen, joskin ihan suomalaisen, sukunimensä. Minä voin sitten antaa lapselle patronyymi-nimen, tyyliin Jarinpoika/-tytär. Silloin tuo tuntui ihan hyvältä, mutta nyt olen ruvennut miettimään, onko tuo tytölle rasite. Voihan sen jättää tietenkin poiskin joskus, jos nimi rupeaa oikein ahdistamaan. Ja jottei asia olisi liian yksinkertainen, vanhempani saivat paskahalvauksen kuullessaan, että isän sukunimestä ei tule lapsen sukunimeä. Tuo Jarintytär voisi ehkä vähän lieventää tunnelmaa.
Mitä mieltä olette, onko patronyymi tytölle rasite? Toisaalta tänä uusperheiden aikana tuntuisi kivalta korostaa, että tämä on minun tyttöni vaikka ei meillä yhteistä sukunimeä olekaan. Toisaalta en viitsisi lasta nimelläni ahdistaakaan. Entä tuo toinen nimi? Oma tämän päivän suosikkini on saamenväännös Maaret (asumme Lapissa) ja Lumi/Lumia (tyttö syntyi ensilumen huomaan). Tuuli/Tuulia olisivat myös kivoja, mutta kun tyttö on itse rauhallisuus, niin tuntuvat jotenkin tekaistuilta. Mummojen, isomummojen jne. toiset nimet ovat kaikki Maria, jolloin tytöstä tulisi Aino Maria (voisiko tavallisempaan enää olla, ei kiitos).
Epätoivoinen iskä.
Toinen minua pohdituttava asia on patronyymin käyttö tytön nimessä. Pojalle olisin heti laittamassa. Aikoinaan ennen naimisiinmenoa teimme vaimon kanssa sopimuksen, että hän voikoon antaa lapsillemme oman harvinaisen, joskin ihan suomalaisen, sukunimensä. Minä voin sitten antaa lapselle patronyymi-nimen, tyyliin Jarinpoika/-tytär. Silloin tuo tuntui ihan hyvältä, mutta nyt olen ruvennut miettimään, onko tuo tytölle rasite. Voihan sen jättää tietenkin poiskin joskus, jos nimi rupeaa oikein ahdistamaan. Ja jottei asia olisi liian yksinkertainen, vanhempani saivat paskahalvauksen kuullessaan, että isän sukunimestä ei tule lapsen sukunimeä. Tuo Jarintytär voisi ehkä vähän lieventää tunnelmaa.
Mitä mieltä olette, onko patronyymi tytölle rasite? Toisaalta tänä uusperheiden aikana tuntuisi kivalta korostaa, että tämä on minun tyttöni vaikka ei meillä yhteistä sukunimeä olekaan. Toisaalta en viitsisi lasta nimelläni ahdistaakaan. Entä tuo toinen nimi? Oma tämän päivän suosikkini on saamenväännös Maaret (asumme Lapissa) ja Lumi/Lumia (tyttö syntyi ensilumen huomaan). Tuuli/Tuulia olisivat myös kivoja, mutta kun tyttö on itse rauhallisuus, niin tuntuvat jotenkin tekaistuilta. Mummojen, isomummojen jne. toiset nimet ovat kaikki Maria, jolloin tytöstä tulisi Aino Maria (voisiko tavallisempaan enää olla, ei kiitos).
Epätoivoinen iskä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Älä laita omaa nimeäsi pienelle tytölle..
Mielestäni sopisi oikein kauniisti
Aino Lumia Jarintytär
tai
Aino Loviisa Jarintytär
Molemmat vaihtoehdot ovat kauniisti sointuvia ja tuskinpa tälläinen nimi olisi mitenkään rasite tyttärellesi.
Paljon onnea tyttären johdosta:)
on minusta ihastuttava! :) Jarintytär siihen perään käy aivan hienosti. En usko, että käy rasitteeksi - harvoimpa kaikkia ristimänimiä paperille rustataan ja vielä harvemmin käytetään.
Aino Maaret.. olisi kivankuuloinen sekin. Jos siitä tekisi yhdysnimen, olisi tytön nimi yksilöllisempi (Ainoja on nyt paljon). Aino-Maaret Jarintytär sopisi Lapin lapselle ihan mainiosti. Ei yhtään "rasittavan" kuuloinen. :)
Aino Lumi Loviisa kuullostaa hyvältä..
minusta voit aivan hyvin antaa oman nimesi tyttärellesi. ei se ole rasite, päinvastoin! uskon, että tyttö on isompana ylpeä nimestään.
aino jarintytär
aino loviisa jarintytär tai
aino maria jarintytär
ovat minun suosikkini.
Minun korvaani patronyymit kuulostavat valitettavasti aina hieman pahalle. Liikaa lisäpituutta ja korostaa keinotekoisesti suhdetta isään. Kyllä ne sukulaiset leppyy muutenkin.
Jos yhteys isännimeen halutaan luoda, syntyy se mielestäni luontevammin antamalla saman tyylinen nimi esim. Jari -> Janni, Jarna tms.
Muut pohtimanne nimet ovat kauniita, etenkin Aino ja Maaret. Ehdotan Aino Maaret Maria. Loviisa ja Maaret tuntuvat hieman eri tyylisiltä.
Siskoni toinen nimi on Maaret, mutta sitä käytetään kutsumanimenä. Erittäin rauhallinen...
Aino Maaret (Jarintytär)
Lumi Maaret (Jarintytär)
Aino Maria on mielestäni kaunis nimi, enkä kyllä voisi sitä kovin tavalliseksi sanoa. Loviisa nimestä tulee heti mielleyhtymä ydinvoimalaan (siis minulla)..
mutta tuo Jarintytär sopii/sointuu mielestäni tosi hyvin tuohon Aino nimeen.
Itse pidän nimistä Aino Katariina, Aino Maria, Aino Helmi, Aino Marjaana jne.
Onnea tyttären johdosta!!
isänsä sukunimen, ainakin, jos olette naimisissa. Sukunimihän se tavallisesti kertoo, kuka on lapsen isä. Patronyymejä ei nykyään sitävastoin juurikaan käytetä. Minusta ne ovat vähän kömpelöitä.
Vastustin aikoinaan lakia, joka mahdollistaa aviolapsen laittamisen äidin sukunimelle, jos puolisoilla on eri sukunimet. Minusta edelleenkin aviolapsilla pitää olla isän sukunimi. Tämä on vanha perinne, josta ei ole syytä luopua. Taistele oikeuksiesi puolesta!
Aino-Maaret olisi kiva nimi ja erittäin käyttökelpoinen :-) Ei menisi sekaisin luokan kolmen muun Ainon kanssa koulussa. Näihin Lumi ja Lumia nimiin en ole oikein tottunut vielä.
En laittaisi Aino Loviisaa, mitenkäs olisi Aino Inkeri tai Aino Josefiina? Aino Johannakin olisi erikoisempi kuin Aino Maria - tavallisempaa ei oikein voi keksiä.
Minä en haluaisi "roikottaa" mitään Pekantytär-liitettä koko elämääni. Paras olisi että lapselle isän sukunimi tai äidinkin kelpaa, mutta ei mitään xxxtytär-juttuja.
Kerro mihin päädyitte!
Mites olisi Aino Maleena? Olisi ainakin harvinainen nimi..
Kiitos kaikille kommenteista. Tyttö sai lauantaina nimekseen Aino Loviisa Janintytär (piti käyttää kysymyksessä Jarintytärtä, etteivät sukulaiset olisi heti tunnistaneet, jos olisivat tänne eksyneet).
Arvasin, että patronyymi jakaa mielipiteet. Jos minusta tulee joskus hulttio tai tytär muuten vain inhoaa isäänsä, jättäkööt viimeisen nimen pois. Onneksi sekin on Suomessa mahdollista. Eivät ainakaan sukulaiset lahjojaan takaisin ottaneet, kun nimen kuulivat :).
Loviisaan päädyimme, koska se on ollut suvussa käytössä, ja toivottavasti on myös jonkinlainen enne tytön luonteen suhteen (Loviisa, niskavuoren nuori emäntä) ;). Lumi ja Tuuli eivät tuntuneet tytön ulkonäköön tai luonteeseen (nyt) sopivilta. Maaret, vaikka kaunis saamelaissukuinen nimi onkin, tuntui valitettavasti Maarit-väännökseltä.
Nyt sitten vinkkejä siitä, miten poikia tehdään :). Pojalle on Kalevalainen nimipari Aino-nimelle jo tiedossa. Tytön kohdalla joutuisimme sitten Kyllikki/Ilmatar/Vellamo-linjalle. :)
Onnittelut teille ja ihanalle tyttärellenne. Kauniin nimen valitsitte, nyt vain isän pitää elää niin, että tytär voi olla ylpeä nimestään:-)
Minua jäi kyllä yhä harmittamaan, etteivät omat vanhempani keksineet samaa minun synnyttyäni.
Näin jälkikäteen tuntuu hieman tyhmältä kommentoida, mutta pakko kun on omakohtaista kokemusta...
Itselläni on toisena nimenä patronyymi ja erittäin huono suhde isääni, ja harkitsen vakavasti nimeni muuttamista. Ajattelin lyhentää nimen tyyliin "Eerikintytär" -> Eerika, eli en tiedä auttaako se loppujen lopuksi pääsemään nimen taakasta.
Eri asia olisi jos suhde isään olisi kunnossa, silloin olisin jopa ylpeä erikoisesta toisesta nimestäni! Joku antoi jo viisaan ohjeen: isän kannattaa nyt elää niin hyvin ettei tytön tarvitse hävetä! =)
Aino sai kauniin nimen, ja toivottavasti äitinsä harvinaisen sukunimen kuten olitte suunnitelleet. Virtasia ja Hämäläisiä on maassamme jo tarpeeksi! ;)
Aino Lumi Tuulia
Aino Lumi Maria
Aino Tuuli Maria
Aino Tuuli Alisa
Aino Maaret Ilona
Aino Taru Tuulia
Aino Taru Lumia
Tai pelkkä Aino Maaret olisi ihan hyvä, mutta ei Aino Tuulia eikä Aino Lumia, kuulostavat liian hassuilta noin.
Tai miten olisi hieman muunneltuna esim. näin Aino Marjaana, Aino Mirjaana, Aino Mirella, Aino Mariella, Aino Marissa tai Aino Miranda?
Minusta olisi hienoa, jos itselläni olisi kolmantena nimenä patronyymi varsinkin jos sukunimi olisi äidin. (Isän sukunimi patronyymi olisi mielestäni jo liikää toistoa. Mutta sehän nyt ei tähän liittynyt.)
Laittakaa vaan tyttärellenne nimi kuten olitte suunnitelleet. Kuulosti mielestäni hyvältä. Jos tyttö ei vanhempana pidä siitä, niin kolmantena nimenä se ei tule kovin usein ilmi ja voi vaikka jättää pois, jos kovin ahdistaa.
Itse olisin surullinen nyt, jos olisin kuullut, että itselleni olisi suunniteltu tuollaista nimeä, mutta vanhemmat eivät olisi uskaltaneet. Olisipa muuten minulla komea nimi. Tulinpa kateelliksi:)
henk.koht pidä noista jarintytär -poika, mieti ny, aino jarintytär. Ne on niiiin vanhoja etten antais, tosin makunsa kullakin.
Ja toi loviisa.. sehän on paikkakunta. En antais myöskään nimeksi. Makuasia tuokin, on mulla kaveri, jonka nimi on inari.
miten olis aino lumina? jos mulle joskus tyttö siunaantuu, nimeks tulee aurora lumina.
Aino Sofia (Jarintytär)
Kovin innokkaasti näillä palstoilla ollaan tuota Lumi-nimeä pikkutytöille tyrkyttämässä. Miltähän mahtaa sitten isompana tuntua, kun on nimetty huumausaineen mukaan (kokaiini=lumi).
no voi luoja, eipä taida olla ihan kaikki kotona jos tulee LUMESTA, suomalaisten elämään tuhansia vuosia olennaisena osana kuuluvasta asiasta mieleen ensimmäiseks KOKAIINI. kertoo jotain kyseisestä henkilöstä. ja tuskin narkkareitten mielipiteillä lapsen nimestä on kovin paljon väliä. nisteillä on siitä puhe mistä puute, kröhöm, Mörkö. itse en oo koskaan kuullu kokaa sanottavan lumeks.
Siitä puhe mistä puute xD Täytyy kyllä myöntää, että olen samaa mieltä jo sinulle vastanneen kanssa. Menee vähän sanan väkisinmakaukseksi.
Olethan kuitenkin realisti; patronyymi sitoisi tyttäresi sinuun. Sitähän ei ikinä tiedä mitä elämässä tapahtuu ja minkälaiseksi ihmiseksi sitä muuttuu ja voihan olla, että aikuisiällä tyttäresi ei halua sinusta tietääkään. Kuinka hän inhoaisikaan omaa nimeään, identiteettiään!
Itse en ole vuosikausiin ollut minkäänlaisissa tekemisissä isääni, isännimeä minulla nyt ei onneksi ole, mutta jo hänen sukunimensä jota kannan saa minut voimaan pahoin. Vauhditan naimisiinmenoani jotta saisin uuden sukunimen. Hyi hyi epämääräisille isille.
En pidä patronyymeistä ylipäätään, en sen enempää pojilla kuin tytöilläkään. Ne ovat tarpeettomia tänä päivänä, ja jotenkin nolon kuuloisia. Päätätte tietenkin itse sen mukaan, miltä teistä tuntuu, mutta koettakaa silti objektiivisesti miettiä lapsenkin kannalta. Itse en yhtään tykkäisi olla mikään Matintytär, enkä kyllä ole tavannut ketään muutakaan, joka olisi ihastunut ajatukseen, että hänellä olisi patronyymi toisena tai kolmantena nimenä. Tunnen yhden, jolla sellainen on, ja hän inhoaa sitä (vaikka hänellä ei isänsä kanssa mitään ongelmia ole, siitä ei johdu).
Voin kertoa kokemuksesta, että toinen nimi saattaa olla todellinen häpeän paikka. Vaikka aikuisten maailmassa joku harvinainen ja erikoinen nimi tuntuisi kovin kauniilta, niin lapsi kokee asian toisin ja saattaa saada "pahatkin" traumat nimen johdosta. Elävästi muistan, kuinka koulussa joka lukuvuoden alussa oli nimenhuudot ja kuinka koko luokka sai ilkkua erikoista nimeä vielä pitkään ja vääntää siitä kaikenlaisia versioita. Eli jos yhtään ajattelette lapsenne tulevaisuutta ja parasta, niin unohdatte Janintyttäret ym.