Olen parikymppinen opiskelijatyttö ja minulle on tulossa nyt parin viikon päästä 12-viikkoinen tyttökissanpentu. Tammikuun alkupuolella otan 2 sisarusta, tyttöjä nekin, kaveriksi. Ensin oli takroitus ottaa vain nuo 2 jotka tulevat tammikuussa, mutta nyt olenkin hankkimassa kolmannenkin :D
Olenkohan tekemässä elämäni virhettä, kun otan kolme kissanpentua melkein yhdellä kertaa? Kissoista on kokemusta, että se ei huoleta. Enkä niinkään pelkää vaivaa ja vastuutakaan, kustannuksiinkin olen varautunut. Kuitenkin tuntuu hurjalta, että täällä on pian kolme kissanpentua melskaamassa :) Mitäs mieltä olette, olisiko vähän vähempi riittänyt ja rauhallisempi tahti niiden hankinnassa ollut paikallaan?
Olen vain sitä mieltä, että pennut sopeutuu toisiinsa paremmin, ja että kahdesta-kolmesta pennusta on toisilleen enemmän seuraa kuin yhdellä olisi. Kun kuitenkin olen päivän koulussa..
Entäs te, kunnon kissakatraan omistavat, mitenkä olette pärjäilleet ja missä tahdissa katras on kasvanut?
Olenkohan tekemässä elämäni virhettä, kun otan kolme kissanpentua melkein yhdellä kertaa? Kissoista on kokemusta, että se ei huoleta. Enkä niinkään pelkää vaivaa ja vastuutakaan, kustannuksiinkin olen varautunut. Kuitenkin tuntuu hurjalta, että täällä on pian kolme kissanpentua melskaamassa :) Mitäs mieltä olette, olisiko vähän vähempi riittänyt ja rauhallisempi tahti niiden hankinnassa ollut paikallaan?
Olen vain sitä mieltä, että pennut sopeutuu toisiinsa paremmin, ja että kahdesta-kolmesta pennusta on toisilleen enemmän seuraa kuin yhdellä olisi. Kun kuitenkin olen päivän koulussa..
Entäs te, kunnon kissakatraan omistavat, mitenkä olette pärjäilleet ja missä tahdissa katras on kasvanut?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siis nämä 2 sisarusta tulevat tietysti eri pentueesta kuin ensin saapuva.
Jos kerran kissan hoito ja ruokinta on hanskassa, niin ainoa ongelma joka voi tulla, on sairastapauksen sattuessa taloudellinen, tai sitten että kissat eivät hyväksy toisiaan. Luulen kyllä että pennulla uteliaisuus voittaa reviirimustasukkaisuuden.
Ehdottomasti kaksi on parempi kuin yksi, ja eiköhän se kolmas siinä sivussa mene. Meillä on kolme myös, viimeinen tuli aikuisena reilusti myöhemmin kuin kaksi ensimmäistä. Toinen ei tulokasta oikein hyväksy, mutta toiselle se oli kuin piristysruiske. Kemioissa on eroa. Pentujen kanssa lienee helpompaa?
Ongelmia aiheutuu kun pitäisi matkustaa, sekä ruokavaliosta. Varsinkin näiden kahden yhteensovittamisesta. Yksi on erikoisruokavaliolla, joten kaikki syövät sitten erikoisruokaa, jos olemme pois vaikka yön yli. Mutta näinhän se voisi olla kahdenkin kanssa.
Että se ensimmäinen pentu tuleekin huomenna jo. Pennun koti on aika kaukana (300km päässä) ja nyt järjestyi kyyti. Emo myöskin on hyljännyt pennut ja lähtenyt omalle reissulleen. Tänään sain tuosta pari tuntia sitten kuulla ja tulikin kiire hommata kissanruokaa ja -hiekkaa sekä astiat :D
Kyllä kolme kissaa menee samassa taloudessa ihan mukavasti, kunhan niille on tarpeeksi virikkeitä ja mahdollisuus vetäytyä halutessaan jonnekin omiin oloihinsa. Onnea vaan perheenlisäyksestä.
Olethan ottanut huomioon säännölliset lääkintäkulut: madotukset, rokotukset sekä ravintolisät. Niihin uppoaa vuodessa jo melkoinen summa. Sekä tietysti kissojen leikkauskustannukset.
Meillä on myös kolme kissaa. Kolli 3.6v, nartut 1.7v & 5kk. Kaikki ovat tulleet samalta emolta. Nykyään on ollut yhtä metaskaa koko päivän yötä päivää..nuorempi pitää vauhdissa vanhemmanki kisun. =) Kun nuorin kissa tuli,oli ongelmia nartuilla. Vanhempi narttu oli tietenkin huolissaan "omasta roolista" ja "emännän paikasta". Ottivat yhteen,tappelivat ja sähisivät. Aika kului ja niin oltiin kavereita.
Nykyään tappelevat leikki-mielellä.
Onhan erilaisia omgelmiakin ollut, matoja yhtäkkiä, korvapunkkia, vanhimmalla todettiin juuri virtsatulehdus,mikä näyttää onneksi paranevan antibioottikuurilla. Pahimmassa tapauksessa sen kusipussi jouduttaisiin leikkauksella tyhjentämään. Rankkaa niin meille kuin kissallekin. Toivoa näkyy silti!
Kyllä kissoista on hirveesti iloa. Etenki sillon ku oma mieli on maassa. Ja ne ihanat temput mitä ne keksii! =)
Jos vain suinkin kykenet omasta mielestäsi pitämään huolta kissoista ota ihmeessä. Ja kyllä ne pärjää vaik olet poissa päivisin.
Meillä mies on töissä 6.30-16.00. Itse päivisin koulussa joten aikataulu on muuttuva. Hyvin ovat pärjänneet kun ovat toistensa kavereita.
En omista kissaa, joten vastauksiini en takaa mitään varmuutta. Itseasiassa tuskinpa sillä on väliäkään, kun on jo noin monta ja hienoa vastausta saapunut. Tässä silti oma mielipiteeni. Voit ehdottomasti hankkia kissat, kun kerran olet kokenut. Kokemattoman ehkä kannattaisi kokeilla ensin yhdellä. Mutta yksi juttu, olethan kokenut myös siitä rodusta, jota olet hankkimassa/hankkinut?
Voi nimittäin olla, että ei rotuisilla kissoilla, on eri vaatimukset sun muut. Mutta kuten tuossa ylempänä sanoi, en ole mikään asiantuntija. :)
Onnea vain sinulle kissojenhoidossa!!
T:Itse kissan haluava.