Olimme exän kanssa tänään viimeisen kerran (toivottavasti) kimppaistunnossa lastensuojelun tätien kanssa. Istunto oli todella raskas. Ensin tädit kertoivat haastattelemiensa tahojen mielipiteet lapsista ja minusta ja elämästämme, sen jälkeen he kertoivat kuulemiaan lasten ajatuksia isän luokse muuttamisesta ja lopuksi oman kantansa, joka oli yhteenvetona 100% minun hyväkseni. Jokainen teistä voi kuvitella miten mies käyttäytyy, kun hän menettää pelin. Raivoa! Suunnatonta raivoa, jota ei voinut purkaa millään tavalla. Ilma oli sakeana vihasta ja sanat olivat sen mukaiset. Minua - äitiä, hyysätään, minä vedän teatteria, viranomaiset eivät uskalla sanoa minusta ja lähihuoltajuudestani negatiivisia lausuntoja, koska saisivat vihani niskaansa ja olisin sen jälkeen hankala yhteistyökumppani, vedätän kaikkia viranomaisia.. jne jne. Karkeita sanoja, ilkkuvia sanoja, pahoja sanoja, jotka muistan loppuelämäni. Mutta pintaviiltoja ne enää olivat, kaiken tämän jälkeen.
Päällimmäisenä ajatuksena on kuitenkin helpotus! Voisiko tämä kuitenkin päättyä hyvin? Onnellisesti? Vuosi ja kymmenen kuukautta olen ollut mankelissa, jonne en toivo koskana kenenkään joutuvan. Huomasin kuinka hyvin exäni on minut aivopessyt ja pelotellut, koska ajoittain vieläkin kuvittelen olevani huonompi ihminen kuin hän.
Viikon päästä exä on luvannut allekirjoittaa tapaamissopimuksen ja kertoa viranomaisille vetääkö Käräjäoikeuden haasteensa takaisin. Minulle sillä ei ole enää merkitystä, tiedän jo että kiusaaminen ei tähän lopu, mutta erään näytöksen viimiset vuorosanat ovat kuitenkin tässä.
Minä hymyilen vaikka itkenkin. ja alan ripustamaan jouluverhoja :)
Päällimmäisenä ajatuksena on kuitenkin helpotus! Voisiko tämä kuitenkin päättyä hyvin? Onnellisesti? Vuosi ja kymmenen kuukautta olen ollut mankelissa, jonne en toivo koskana kenenkään joutuvan. Huomasin kuinka hyvin exäni on minut aivopessyt ja pelotellut, koska ajoittain vieläkin kuvittelen olevani huonompi ihminen kuin hän.
Viikon päästä exä on luvannut allekirjoittaa tapaamissopimuksen ja kertoa viranomaisille vetääkö Käräjäoikeuden haasteensa takaisin. Minulle sillä ei ole enää merkitystä, tiedän jo että kiusaaminen ei tähän lopu, mutta erään näytöksen viimiset vuorosanat ovat kuitenkin tässä.
Minä hymyilen vaikka itkenkin. ja alan ripustamaan jouluverhoja :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
pyyhi kyyneleet, hymyile lisää,
pyyhi kyyneleet ja hymyile vieläkin lisää.
Tsemppiä tulevaisuuden koitoksiin,
toivottavasti se eksäkin kumminkin rauhoittuu,
ainakin on näyttänyt luonteensa viranomaisille.
Pikkujoulu tunnelmaa sinne,
joulun odotusta!
Kiitos kanumamma!
Oikeastaan joulurauha alkoi tästä illasta.
Helpottavaa huomata, että kelkka pysyy suunnassaan, vaikka jalaksien alle heitelläänkin sepeliä.
Annoin periksi turhuudelle - ihan juhlankunniaksi, ja ostin lastenhuoneen ikkunoihin toivotut joulu(hirveätsirkuskrääsä)valot :)
Hienoa!
Hienoa, että olet jaksanut!
Hienoa, ettet antanut periksi!
Hienoa, että annoit lapsillesi mahdollisuuden isäänsä! Sille et voi mitään, ettei isä isyyttänsä oikein ymmäertänyt.
Hienoa, että olette lastenne kanssa selvinneet järjissänne tästä -turhasta- myllytyksestä.
Anna verhojen olla, istu lastesi kanssa vaikka jouluglögin äärelle ja nauttikaa yhdessäolostanne.
Sitten verhot, kun verhojen aika on.
Hyvää Joulunalusaikaa!
.. Kiitti Faija :)
Verhot silitettiin kimpassa ja ryppy sinne tai tänne ei paljon tahtia haitanne. Kauppareissulla mukaan tarttui tähtipullat ja glögiä sekä kauheen-halpoja-jouluvaloja joka ikkunaan.
Pitkästä pitkästä aikaa sydän laulaa. Olen vieläkin liikuttunut siitä, miten kauniita asioita lasten opettajat ja "muut" aikuiset, joiden kanssa he paljon aikaansa viettävät, olivat lapsista kertoneet. Osani sain minäkin. Kyllä äidin sydän kestää moitteetkin, mutta salvaa sellaista oli kuulla tämän kaiken jälkeen :)
Leppoisaa alusaikaa myös teille sinne....kaukomaille ;)
Miten itse olisit käyttäytynyt tilanteessa jossa olisit hävinnyt omat lapsesi puolisollesi 100-0?
Hän ei hävinnyt lapsiaan minulle, vaan hävisi turhan sodan, johon heikkona miehenä taustatukensa tuuppaamana lähti. En ole koskaan estänyt häntä olemasta isä lapsilleen, päinvastoin, olen loppuun saakka tukenut hänen vajavaista kykyään olla isä. Empatia on sana, jota hänenlaisensa eivät ymmärrä. Hänellä on vain oikeuksia. Peiliin katsominen ei hänen tapauksessaan myöskään auta, koska hän on rakastunut virheettömään kuvajaiseensa.
En olisi koskaan hävinnyt 100-0, koska lapset ovat aina olleet etusijalla elämässäni.
Lämmin rutistus minulta!
Tänä vuonna taisit saada joululahjaksi oikean jättipotin :O)
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsille!
Kiitos yhä5 :)
Yöni oli vilkas. Railakkaista unista huolimatta olo on levännyt ja rento. Univelkakierre olikin jo aika saada poikki. Oravanpyörän vauhti oli huikea. Ensin valvottuja öitä, väsyneitä päiviä, keskittymiskyky ja tarkkuus työasioissa olematonta sen seurauksena epäonnistumisia, joka johtaa taas itsetunnon laskuun ja alakuloon. Välinpitämättömyyttä arkiasioihin. Unohduksia, haluttomuutta, itkuisuutta ja hälläväliä-fiiliksiä. Kumma etten ole nukahtanut autonrattiin. Ja herkuttelua, itsensä hellimistä. Pitääpä etsiä vanhat WW:n ohjeet näkösälle ja laittaa mummo uuteen kuosiin ;D
Kiitos vielä kerran kaikille, palstakertominen on hyvä tapa purkaa paineita, kun ei aina halua rasittaa läheisiään.
halaukset täältäkin = )
toivottavasti se siitä nyt tasottuu,siis mies..eikä ala kiusaamaan enää millään tavoin,vaan ymmärtää et voi hyvä isä olla etäisänäkin.hauskaa joulun odotusta,täytyykin lähteä verhojen silitykseen minunkin..
Niin minäkin haluan uskoa, että tähän loppuisi, mutta jos vanhat merkit paikkaansa pitävät ....
hän ei lopeta ennen kuin tuntee itsensä "voittajaksi".
Olenkin miettinyt, miten välittäisin voitto-ajatuksen hänelle. Pitääkö minun ostaa aidonnäköinen pyssy ja pistää piippu hänen kylkeensä ja suhista teatraalisesti: "Palaa luokseni, Gunnar!" Vai "täydellinen luhistuminen, itku ja voivottelu portinpielessä jonain perjantaina ja sen päälle.. OTA!! OTA heidät!" ? Leikkiä , mutta tiedän että hän ei lapsia todellisuudessa edes halua. Tai ehkä haluaa, mutta ymmärrys ei riitä niin pitkälle, että tajuaisi ettei hän pärjää yksinään lasten kanssa, koska hänen oma elämänsäkin vaatii jonkun, joka raamittaa ja aikatauluttaa sen.
Jos miehellä ei ole haluja olla etäisä (hyvä tai huono) onkohan niitä haluja olla isänä lainkaan?
Kummallinen ajatusmaailma, että olen isä vasta silloin, jos lapset asuvat ja ovat samannimisiä kanssani. Miesparka!
Joulu muuttui todellisemmaksi, kun lapset avasivat ensimmäisen luukkunsa kalenterista :)
että mitä se lasten kanssa eläminen on, kun et ole tekemässä kaikkia askareita. Voipi loppua piankin into "isänä" olemisena, ja tietty yrittää syyllistää siitäkin sinua. Toivottavasti niin ei käy, koska lapset tarvitsevat isääkin(tosin kaikki eivät ole isä-nimikettä ansainneet).Ihanaa joulunodotusta sinulle ja lapsillesi!
Varmaan aika kurja juttu isälle. Hänelle varmaan vaikeaa sopeuta siihen että hän on menettänyt lapsensa ja sen takia sitten haluaa kokeilla kaikkai oljenkorsia. Toivottavasti isä toipuu ja pääsee elämässään eteenpäin. Eihän lapset tai vanhemmuus ole kaikkea tässä elämässä.
Aika kurja juttu isälle??? Entä lapsille? Tämä isä ei ole koskaan välittänyt lapsistaan. Koko prosessin takana on ja oli uusi nainen. Uuden naisystävän katkeruus omasta erostaan ja siitä että lapset halusivat jäädä isälleen ;)
Exällä ja minulla oli vielä kaksi vuotta sitten paras mahdollinen suhde, sellallainen kun eronneilla nyt vain voi olla. Asiat sujuivat ja vaikutti siltä, että hänkin huomasi että lasten kanssa on ihan mukavaa olla. Nyt mies on kireä kuin viulunkieli ja esittää jotain muuta kuin on. Lapsetkin huomaavat sen ja äänestävät jaloillaan. Mies ei uskalla sanoa uudelle maiselleen mitään vastaan ja UN pitää talossa ikävää ilmapiiriä yllä. Voi kissanviikset!
Sanotko sinä että menettänyt?? Erostamme on pian 7 vuotta, eikä häntä sinä aikana juurikaan ole kiinnostanut lasten elämä missään muodossa. Minusta lapset ovat menettäneet isänsä jo 15 vuotta sitten. Aina voi keksiä kaikenlaisia verukkeita, miksi ei tapaa ja tee lapsensa kanssa asioita, mutta ne ovat vain verukkeita.
Mutta hyvää joulunalusaikaa sinullekin, Jaana_, jos ruokit katkeruuttasi, se kasvaa. Käy juttelemassa vaikka papin kanssa, jos saisit sinäkin sydämeesi rauhan. Hyvä isä voi olla etäisänäkin, se on vain miehestä kiinni.
Koita jaksaa!
(kirjoitit huonon provon, et loukkaa viestilläsi vaan teet itsestäsi hölmön)