Mitä kaapissa eläminen mielestäsi vaatii? Olen ymmärtänyt, että se voi viedä ihmisestä ja elämästä mukanaan paljon. Tällaisia ovat esimerkiksi masentuminen (ja kaikki sen sivuilmiöt), joillain alkoholismin vaara, yksinäisyys, katkeroituminen, ahdistus yleisesti.
Ja miksi ihminen tekee näin? Säästääkseen läheisiään järkytyksiltä, lisätuskalta, paljastumiselta siinä mitä todellisuudessa on, mitä identiteetissään tuntee. Ovatko uhraukset kaiken sen arvoisia, jos ja kun lopputuloksena on lisätuskaa toisessa muodossa (alussa mainittuina)?
Ja miksi ihminen tekee näin? Säästääkseen läheisiään järkytyksiltä, lisätuskalta, paljastumiselta siinä mitä todellisuudessa on, mitä identiteetissään tuntee. Ovatko uhraukset kaiken sen arvoisia, jos ja kun lopputuloksena on lisätuskaa toisessa muodossa (alussa mainittuina)?
Vastaukset 13
Vanhimmat
ehkä niinkin mutta ennen kaikkea säästääkseen itseään tuskalta. Jos välit ovat todella niin huonot, että läheiset ihmiset kääntävät selkänsä uusi alku ei mistään ja yksin ei ole monellekaan houkutteleva vaihtoehto. Yksinäisyyttä.Sitä se on.
kaapissa olet yksin ja eipä tilanne muutu ollessa ulkona.
Elän kaapissa perheeltäni, ystävät ja ympärillä elävät ihmiset tietävät mikä olen. Tyttöystäväni sitä vastoin elää täysin kaapissa. Ongelma on siinä, että haluaisin tyttöystäväni kavereiden tietävän mikä meidän suhde on. Haluaisin itsekkin tulla lopullisesti kaapista ulos (sehän on vaan itestä kiinni).
Jos elää kaapissa miten voi suunnitella elämää todella eteenpäin? Miten voi suunnitella yhteistä perhettä jos ei uskalla kertoa edes muille ihmisille mitä on? Kaapissa oleminen syö jossain määrin parisuhdetta. Onneksi rakastan tyttöäni niin paljon, ettei asia ole toistaiseksi tullut väliimme. Mutta kyllähän se mietityttää..Elämä on lyhyt ja jokainen meistä rakentaa itse sellaisen elämän ja onnen kuin itse haluaa.
Miksi elää kaapissa? Ei kai ole munaa tulla ulos sieltä. Turvallinen elämä on aina "helpompi" vaihtoehto. Kuitenkin mitä voi saavuttaa jos ei uskalla elää? Ihmisen mieli ja aivot ovat arvoituksellinen asia...
kaapissa eläminen on vain omaa pelkuruuttaan.vaikka itsekin osittain siellä asustelen, on monta kertaa jo tehnyt mieli tulla ulos koko maailmalle, sanoa että olen mitä olen hyväksyy muut sitä tai eivät.
olen huomannut kavereille "ulostautuessa", että elämä on helpottunut huomattavasti kun ei koko aikaa tarvitse miettiä, mitä voi suustaan päästää.
suvulle aion kertoa sitten, jos/kun seurustelen vakituisesti ja se näyttää vakavalta. silloin viimeistään pitäisi saada itseään niskasta kiinni ja voida olla oma itsensä. silloin kun seurustelu muuttuu vakavasti, vaikka sukulaiset kääntäisivät selkänsä, on ainakin yksi ihminen tukena ja turvana.
onneksi äitini on hyvinkin ymmärtäväinen ja on antanut paljon vinkkejä, että tietää minun olevan lesbo. siitä äitille kiitos ja kumarrus, se tekee kertomisesta paljon helpompaa.
Minun tietämäni läheiset (vanhahkot) ihmiset ovat sanoneet, että heidän terveytensä vähintäänkin pettäisi, jos ilmentäisin kiinnostusta samaan sukupuoleen. Tässä sitä nyt sitten ollaan, eksyksissä ja tietämättä mitä tehdä...
Ei pettänyt,mutta harmittaa ,pakko myöntää.Asia on henk'kohtainen
Hmmm, no kaapissa elely aiheuttaa mm. seuraavia lieveilmiötä
- Vanhemmat ja sukulaiset kyselevät poikaystävästä ja hymiset jotakin epäselvää "ei ole vielä löytynyt oikeaa"
- Kiinnität suhteettomasti huomiota siihen miten käyttäydyt esim. pukuhuoneessa tai yleisissä saunoissa
- Yleinen huolestuneisuus siitä, että "jää kiinni" katselemasta jotakin naista
- Äärimmäinen kauhu, kun toinen lesbo tunnistaa sinut kaupungilla. (ns. lesbokatse)
- Varot koskettelemasta ystäviäsi juurikaan, ettei sinua vain pidetä lesbona
- Et ikinä juo itseäsi humalaan, koska saattaisit innostua lähestymään jotakuta naista intiimisti
- Et voi puhua edes ystävillesi ihastuksestasi muuta kuin "ihan läppänä"
- Ihastelet poikia tarkoituksellisen usein ystäviesi kuullen, ettei totuus vain paljastu.
- Poistat aina selaimesi sivuhistorian surffailtuasi suomi24 lesbot sivulla :D
ETTÄ IHANAA ON....
En vain oikeasti voi tulla kaapista, koska mm. mummo saisi sydärin, puolet ystävistä hylkäisi, vanhemmat heittäisivät pihalle ja koko tuleva urani olisi luultavasti kuopattu (äärikonservatiivinen ala).
Mikä on tuo äärikonservatiivinen ala?
Muakin kiinnostaisi. En keksi ainuttakaan alaa, jolla ura tuhoutuisi lesbouden takia.
Minut vedettiin ulos kaapista vastoin tahtoani, minkä koin hieman nöyryyttäväksi. Tieto levisi lähes koko kaupunkiin tästä lähiöstä, missä asun. Tuntemattomat/puolitututkin ihmiset alkoivat suhtautua minuun eri tavalla ja aloin saada enemmän epätoivottua huomiota, esim. pitkiä katseita, naureskelua, selän takana supisemista ja jopa vähän perään huutelua. Pitkään kuulin "toi on se lesbo" joka kerta, kun kävin vaikkapa kaupassa. Minusta puhutaan vieläkin, mutta enää ei sentään huudella. Eniten häiritsee, että monilla on stereotyyppinen kuva lesboista ja asenne on lievästi homofobinen etenkin keski-ikäisten ja vanhusten keskuudessa.
Jos voisin päättää, en haluaisi ihmisten tietävän eli menisin sinne kaappiin takaisin...
Konservatiivia aloja (ts. suuri osa alan toimijoista) löytyy kyllä, esimerkiksi tuomioistuin/lakimiesala, kirkon työpaikat, monet kaupan alan suuryritykset....
Kaapissa oleminen on kamalan kuluttavaa ja ahdistavaa. Mutta näin jonkun aikaa ulkona olleena voin sanoa ettei se elämä täällä ovien ulkopuolellakaan ole niin auvoisaa. Suhteet perheeseeni säröilee rankasti edelleen ja se syö voimia.
Mikä idea siinä on miellyttää perhettä joka ei hyväksy itseään niin kuin on. Ei sellainen perhe rakasta. Minäkin pistin välit poikki omaani, koska äidilläni on liian vanhanaikainen näkemys elämästä ja hän tuputti sitä minulle(ei siis mennyt väli seks.suuntautumisen vuoksi). Ei minulla ketään ollut kun lähdin maailmalle, mutta uskoin että elämä tavalla tai toisella löytää omille urilleen.