meillä pitää tehdä aine ja en osaa päättää minkä otsikon otan tai siis kumman..
a.Hyvästi,_____(ihmisen tai eläimen nimi
b.Hän etsi elämäänsä jännitystä
tykkään enemmän tosta b. kohdasta.Mutta en keksi millaisen aineen kirjoittaisin siittä..Olen huono aineitten kirjoittamisessa..Voisiko joku auttaa
a.Hyvästi,_____(ihmisen tai eläimen nimi
b.Hän etsi elämäänsä jännitystä
tykkään enemmän tosta b. kohdasta.Mutta en keksi millaisen aineen kirjoittaisin siittä..Olen huono aineitten kirjoittamisessa..Voisiko joku auttaa
Vastaukset 11
Vanhimmat
tuosta kohdasta b? Mietipä sitä. Siis Hän etsi elämäänsä jännitystä. Millaista jännitystä sinä haluaisit etsiä elämääsi? Tahtoisitko lähteä kiertämään tai ruveta rocktähdeksi tai pankkirosvoksi tai kriisialueiden lääkäriksi? Tai vuorikiipeilijäksi, missiksi tai miksi hyvänsä,mikä poikkeaa tavallisesta seitsemästä neljään-elämästä. Mitä sitten tapahtuisi? Miten elämä sitten menisi, onnistuisitko? Tai ehkäpä epäonnistuisit ja pettyisit... Ja miten sitten kävisi? Miten selviäisit pettymyksestä jos ylipäätään siitä selviäisit...olisivatko hyvät tai pahat kokemukset opettaneet sinulle jotain uutta?
Voit käyttää mielikuvitustasi aivan miten tahdot...kuvittele asioita ja kirjoita kuvitelmasi paperille...jos tiedät jollekin sattuneen jotain jännää niin voit käyttää sitäkin ... sitä jännityksen etsimistä tapahtuu aivan arkielämässäkin, jokapäiväisiä ovat uutiset vaikkapa kotoa karkaamisista ja katoamisista...siitä syntyy tarina...Ole rohkea äläkä emmi yhtään...:)
Hän tiesi paljon Veikka Gustafsonista. Kerran hän oli saanut tavata tämän, kun Veikka oli tullut kouluun pitämään esitelmää elämästä ja sen haasteista.
Pikkukaupungin kirjastoon ei tullut Retki-lehteä. Isä ja äiti eivät hänen ajatuksistaan tai unelmistaan paljoa piitanneet. Heidän mielestään ne olivat vain lapsellisuuksia, jotka häviäisivät kun ihminen kasvaisi kohti aikuisuutta ja paremmaksi.
Isä pelkäsi, että tehdas, jossa hän oli ollut töissä yli kaksikymmentä vuotta suljettaisiin. Kuitenkin hän oli jo puhunut lapselleen sieltä työpaikkaa vaikka tämä oli vielä peruskoulussa.
Unelma uinui pinnan alla. Se ei voinut olla Himalajan matka, ei matka Lappiin tai edes lähemmäs. Se oli vain matka jonnekkin. Hän oli ostanut kirpputorilta makuupussin, jonka merkistä hän tiesi, että se oli ollut suhteellisen laadukas kymmenisen vuotta sitten. Hän oli hankkinut myös muutaman euron kattilan ja retkikeittimen, jossa poltettiin spriitabletteja ja pienen kevytpeitteen.
Niistä hän oli tehnyt tiukan nyytin, joka oli valmiina hänen vuoteensa alla.
Jossakin vaiheessa hänen mieleensä tuli suo, joka oli viiden kilometrin päässä. Se oli luonnonsuojelualueena.
Hän kävi katsomassa kirjastossa karttaa. Koulussa hän otti kartasta kopion suon kohdalta.
Kaikki oli valmiina, kohdekin. Lähdön aika tuli kuin itsestään eräänä lauantaina. Vanhemmat menivät tutun huvilalle ja olivat siellä yötä.
Heistä ei olisi lähdön esteeksi, ei huolehtivasta äidistä, ei ivallisesta isästä.
Hän jäi yksin hiljaiseen kotiin. Odotettuaan hetken hän otti nyytin sängyn alta ja lähti pyöräilemään metsäautotien suuntaan, josta jatkaisi polkua pitkin.
Suo oli suuri, aukea ojittamaton alue. Hän katseli pitkään sen reunalla. Oli aivan hiljaista. sitten kuului vasemmalta kauempaa kimeä kiljaisu. Hän katsoi sinne ja oli mielissään. Hiirihaukka liiteli suon yllä.
Vähän matkan päässä työntyi suohon kapea lyhyt niemeke. Siellä kasvoi käkkärämäntyjä ja siellä oli suuria kiviä, maaperä oli kuin kuivaa mäntykangasta.
Hän meni sinne ja teki pressusta telttakatoksen ja levitti makuualustan ja makuupussin sen sisälle.
Hän laittautui makuupussin päälle vatsalleen leuka käsien varassa. Suo edessä oli suuri ja avara.
Hän heräsi viluun.
Oli pimeää, mutta hän tiesi heti missä oli. Suota ei enää näkynyt. Hän ei nähnyt edes omaa kättään.
Hän kopeloi käsiinsä peltisen keittimen ja spriipalat. Taitettuaan keittimen kuntoon hän asetti polttoaineen pikalleen ja sytytti sen. Sininen liekki valaisi vain vähän.
Hän kaasi pieneen keittoastiaan vettä pullosta ja asetti astian kuumenemaan. Kun vesi kiehui, hän kaatoi sitä muovimukin täyteen ja liotti siellä teepussia. Hän lisäsi kuppiin vielä muutaman sokeripalan ja hämmensi sitä tikulla.
Hän joi teetä ja söi voileipää. Keitin sammui.
Pimeydestä näkyi vain kaukana kohoava metsän hahmo.
Ruokailun jälkeen hän ryömi makuupussiin nukkuakseen, mutta uni ei enää tullut. Hän katsoi kelloa. Ei ollut vielä yö vaan myöhäinen nukkumaanmenoaika ja yö oli vasta edessä.
Hän ei kuitenkaan saanut unta. Hän aukaisi makuupussin jalkopäästä vetoketjun ja otti makuualustan ja meni istumaan suuren kiven kupeeseen alustan päälle. Hän kulki varovasti ja tunnustellen tuskin jalkojansa nähden .
Siinä hän istui katsellen pimeyteen. Yö oli pitkä, mutta aika kului nopeasti. Aurinko nousi metsän takaa valaisten ensin itseään kalpealla valolla. Pian koko suo oli hämärän utuinen, viimein auringonpaisteessa kylpevä.
Hän nousi ja venytteli itseään nautinnollisesti ja hymyili.
Hän pakkasi tavarat hitaasti ja sitoi nyytin kiinni lähtien pois metsäautotietä kohti.
Kirjoittaa Mairelle valmiiksi aine. Todella törkeää. Ihmisen pitäisi itse oppia tekemään, apua voi toki tarjota, mutta X- Sherlokin ja tuon toisen kommentoijan tavoin (suuntaa antaen!) mutta ei missään nimessä sinun tavallasi!
"Mairesta" ei tule koskaan kirjoittajaa kiitos sinun kaltaisten nörttien ja hänen taipumuksen mennä sieltä, mistä aita on matalin. Outrageous.
Tosin minulla on vahva tunne, että opettajaa huomaa tän katalan petoksen, mikäli Maire päättää käyttää tekstiäsi. Sen verran hyvä se oli.
Pikku-Kallea harmitti kansakoulussa kun opettaja ei koskaan lukemut hänen ainettaan luokan edessä.
Kalle valmistautui huolellisesti. Kun sitten eräänä talvipäivänä annettiin talvinen aihe kirjoituksen pohjaksi, alkoi Kallen kynä kiitää paperilla.
Aineesta tuli loistava. Opettaja luki sen ja kehui Kallea ikihyviksi.
Itseasiassa aine oli pätkä kirjasta "Jäämeren sankari". Kalle oli opetellut talvipäivänkuvauksen ulkoa siitä.
Opettajan kehut kuitenkin tekivät hyvää ja innostivat, ja pian Kallen itse kirjoittamia aineita luettiin luokan edessä.
hauska veikko :P
Epäilisin, ettei Maire halua käyttää valmista tekstiä ja esitellä sitä omanaan, vaikka joku sellaista tarjoaakin. Omakohtaista aktiivisuutta nimimerkki osoitti jo hakemalla apua ja miettimällä omaa ainekirjoitustaan ja siinä esiintyviä ongelmia.
Huonoa makua osoittaa minustakin tarinan postaaminen vastaukseksi. Lähinnä tässä Mairen topicissa kuitenkin etsittiin ja haluttiin neuvoja ja apua. Jos sellaista ei ole tarjota, voi kyseisen topicin ohittaa.
Ei omatunto soimaa. Kenties tämäkin teko siirteli elämän kuulia toisiaan vasten niin, että kokonaisuus siirtyi hetkeksi oikeaan suuntaan. Jos suunta oli väärä, ei siitä suurta vahinkoa tullut, koska liike luultavasti oli vähäinen ja suureen lopputulokseen, jos sellaista tulee, tarvitaan paljon muitakin voimia.
Lue myös Kalle Päätalo - kohta.
sanojen pyörittäjä. Mutta sinun ilmaisukyvystäsihän tässä ei ollut kysymys, vaan Mairen ongelmasta. Kun opit ymmärtämään näiden asioiden eron, opit jotakin ,jolla saa tekstiin enemmän imua kuin etevimmälläkään lauseella. Meillä kyllä kusipäitä lahjakkuuksia riittää joka alalla, mutta edes nerous ei ole mikään lupalappu julmuudelle.
Puhua ja kirjoittaa aina voi vaikka mitä ja sanoja pyörittää suuntaan jos toiseen, mutta se ei muuta asiaa mihinkään. Ja selittely on vain korkeintaan tylsää.
Ehkä sanoissasi piili viisautta, jota en tunne.
Sanoja ja lauseita ei voi pyöritellä miten tahtoo, jos ei osaa.
Siinäpä taito, jota kannattaa käyttää!