Hoi umat ja kumppanit!

Meillä on 7 Griffonia joista kaksi urosta.
Emppu-Eemeli on 10,5 vuotias Belge herra, näyttelyissä sen verran, että on valio ja vuoden 1999 vuoden Belge.
Jussi on Petit Brabancon joka on ollut kahdessa näyttelyssä tuloksena sertti.

Sitten tyttöihin.
Tintti on nykyinen kantakoirani ja rodultaan Belge, on samalla eläkkeellä oleva Leidi ikää kolmen kuukauden päästä 7 vuotta.
Fanny on Tintin täyssisko joka muutti meille vuoden vanhana entisestä kodistaan, jossa sitä kohdeltiin todella huonosti.

Sissi unelmieni täyttymys. Tintin tytär, jonka isä oli melkein 16 vuotias, erittäin vanhaa linjaa oleva hieno herra, oma kasvattini.Sissi on 4-vuotias

Lilli-Putti myös Tintin tytär ja omaa saman herrasmiehen isänään kuin Sissikin. Näyttely ura alussa ja koossa kaksi serttiä, yksi cacibi ja varasertti ja varacacib. Lilli täyttää 3-vuotta
Sissi sekä Lilli ovat aarteitani.

Vielä ongelma koira Pipsa Pippuri myös Belge väriltään Black&Tan. Pipsan ikä 1,5 vuotta.

Koirat ovat meillä ihan perheenjäseniä ja jumalattoman tärkeitä.

Oma harrastukseni alkoi jo ensimmäisen Griffonin tullessa meille 1960-luvun puolivälissä. Olin silloin nuori ja asuin lapsuuskodissani.
Silloin ei tienneet vanhempani mitä tekivät kun pennun minulle ostivat. Se ostos määräsi elämäni suunnan peruuttamattomasti ja synnytti valtaisan rakkauden tähän rotuun. Muita rotuja ei ole koskaan minulla ollutkaan ja uskallan vannoa ei tulekkaan.

Yhtä on pidetty kerrallaan; vähän yli kolmevuotinen schäfer poika, mustaruskea. On käyty kerran näyttelyssä nuorena. Ja match schow:ssa.. (no se ei nyt ei ole "mitään"..)

Tämä on hmm, kolmas koira kohdallani. Ensimmäinen oli sekarotuinen narttu nuorena likkana, sitten miehellä oli 5.5 vuotias schäfer poika kun tutustuimme, kuoli 10/2002, ja nyt siis tämä.

Ei muita eläimiä. On ollut itselläni aikoinaan kissoja.

Mitä galluppia teet-?

sitten pitkä tarina,koitan lyhentää :)
Ensimmäinen ikiomani oli sininen tanskandoggi narttu,ihana sellainen yhdellä vialla...6kk se mulla oli kunnes palautui kasvattajalle,sillä tämä koira söi vain kasvattajan luona,se söi muuten vain henkensä pitimiksi,kasvattajalla ahmi niin että oksenteli.Pieni siitä jäi,kasvattajalle hyvä lemmikki :)
Sitten otin pitovaikeus tanskandogin joka kolmessa kuukaudessa sokeutui täysin ja jouduttiin lopettamaan.
Seuraavaksi astui kehiin pyreneittenmastiffi joka eli 5 vuotta mennen lämpöhalvaukseen,samaan aikaan mulla oli kyllä jo sen sisko ja toinenkin pystiffi narttu.Tuli sitten se sisäkoirakin,ranskanbulldoggi,joka sairasti jotain mikä ei selvinnyt,2v se oli kuollut yöllä nukkuessaan(ai epäonnea mulla vai?)siis silloin oli 2 narttua ja pentueesta jäi kolmaskin sitten.Sitten sain unelmien nöffin ja landseerin,niillä koirilla pärjäsi kehissä kuin unelma,luonteet mahtavat...mutta sitten tuli ero ex-miehestä ja mitä mitä,5 ulkona ollutta koiraa kerrostaloon,ei ikinä tulisi onnistumaan :(Nöffin vein mukanani,mutta annoin myöhemmin samaan paikkaan kuin missä veljensä asuu,se ei kertakaikkiaan tykännyt kerrostalosta.sitten oli uuden alun paikka,nöffin hain,hyvän sain...paitsi luonteeltaan,ei tullut(eikä vieläkään ole)lapsiperheen koiraa,se harmitti jo todella pahasti,niin paljon,että hetken meinasin että ei enää koiria mulle,kunnes vanha tuttu soitti ja kertoi juuri syntyneistä pyreneittenmastiffin pennuista ja koitin vielä kerran,onneksi otin,mahtava tyttö :)ja sitä sisäkoiraa sitten toiseksi,chowi vauvani saapuu varmistetuin tiedoin huomenna ;) ;) pelkään nykyisin pahinta,toivon parasta todella.Mutta näinkin voi käydä ja nyt kysynkin,jos joku tämän jaksoi lukea,onko kellään koskaan ollut "anorektikko"koiraa??en ole ikinä kuullut muista kuin dogistani.ja niin,luopuessani koiristani etsin niille tietysti uudet kodit,ei lopetettu :) rakkaimpani mainitsen viimeisenä,kerrankin nimellä,koirista parhain,pyreneittenmastiffi lapsukaiseni vaskipuron aallotar jouduttiin nukuttamaan alle 4 vuoden ikäisenä syynä ennenaikainen vanhentuminen,mahtava jättini ei jaksanut edes päätään kannatella enää,silloin oli aika lähteä...aina vaan asia saa kyyneleet silmiin,se oli ehkä vaikeinta mitä olen koskaan tehnyt :(

1 koira tällä hetkellä ja toinen tuleekin vasta ensi kesänä.
Saksanpaimenkoira 1v 7 kk uros ja sininen.
Ei ole vielä kilpailtu eikä edes kilpakoulutettu.Mutta siviili tottista joka päivä muodossa jos toisessa.Työkoiran kotona,turvana kotona olevalle lapselle.
Olen harrastanut koiria vuodesta 1982 ja kasvattanut 10 sakemanni pentuetta.
2 kissaa joille etsin uutta kotia.
Sinirapuja (poikasia annetaan ) ja muutama kala.
Olisi paljon mielenkiintoista koiriin liittyvää,mutta nyt ei ole aikaa kirjoittaa,toisella kertaa.

nukkua tursottaa punainen(varaserti) setteri narttu 4v. ja kylkimyyryä fieldsi narttu 1v. ja värinä liver, joka on vain nimellisesti minun,henkisesti pikku neidin.Neitin koira on ollut rop pentu ja nyt sai ekan sertin ja oli rop.Ja metsällä on oikean terhakka kaveri.
Jänismetsälle mennään ukin koiruuksilla.
Ensmäänen koira oli rötöksellä ja petoksella saatu norjanharmaa,semmonen 30 vuotta sitten.Ja luppakorvakani oli kerran oikein kirjallinen kani,mutta sille kävi nuorena huonosti,ja tappelupukari oli mokoma.Oli muuten Suomenajokoiralla hyvä ilme kun toin sen kotiin:-)
Koiratta on paha olla ja yhellä kittuutusta.

onpi kaksi seropia.

jiri: 1,3v rodut tuntemattomat, ainakin beuceronia, sakemannia, whippettiä ja lapinporokoiraa. Hassu otus, näyttää puhtaalta beuceronilta. Isä ja emä Virosta varju paikista. Ei harrasteta oikee mitää, ku ei pojan luonne kestä vielä keskittymistä. perusopetus kunnossa, pysyy vapaanaki vierellä, mutta tulevaisuudessa olisi tarkoitus harrastaa jotain mihin liittyy nenä. =)

Davy Crokcet: 1,8v, samojedi, labbis, collie, japanin pystykorva, tervu. Väri kulta/valkoinen, rauniokoira-koulutus aloitettu pari(?) kk takaperin. Ihana hauva, saa kyl enemmän huoniota multa ku jiri. Puolipitkä turkki, samojedin villa. Siis harjata saa ihan huolella. Peruskoulutus perille muutamas viikos, nyt osaa nelisen käsimerkkiä ja seuraa. Kun tuli ei osannut oikein mitään, tämä siis kun taavi oli 1,4v.

koiria olen harrastanu koko pienen ikäni, ja aion harrastaa loppuelämäni, ellei käy kuten kissojen kans, et allergia pukkas puol vuotta sitte..

Kaloja on myös sellaset 50kpl, ja villakoiria sängyn alla. ;D

Mulla ollut aina eläimiä, juniorina jyrsijöitä (hamstereita, gerbiileitä ja rottia, noita viimeisiä oli vielä pari vuotta sittenkin), jokunen kisu lapsuuden kodissa ja siellä aina koiria. Tällä hetkellä 1 koira (7 kk) ja kolmas oma. Kaikki olleet sakemanninarttuja. Nykyinen neiti on rekkaamaton, käyttölinjainen ei maataviistävä malli, ei mikään pehmo, mutta hirveän sosiaalinen ja nöyrä, erittäin helppo kaikin puolin. Perustokoa toistaiseksi ja ensi kesänä katsotaan, olisko neidistä suojeluhommiin kun niitä olis täällä meillä helppo harrastella. Jos ei, niin sitten kokeillaan hakua ja agilityä. Tottista aina jossain muodossa.

En ole koskaan kilpaillut enkä käyttänyt koiria näyttelyssä enkä koe siihen mitään tarvetta. Koirat on siinä mielessä kuitenkin kotikoiria, että vaikka tykkään kovasti harrastaa kaikenlaista, niin .. kai multa puuttuu se kilpailuvietti sitten :)

on täl hetkel vain yksi koiruli,punainen irlanninsetteri uros 5-vuotias Jiri nimeltään,leikattu uros.Tää koiruus on ollut mulla vast 3kk ja kaikki on mennyt tosi hienosti.
Setterit on mun ykkösrotu,mut haaveilen rotikan tai akitan pennusta,itselläni on aikoinani ollut akita ja ne on kyl mahtavia koiria.
Koirat on kuulunut mun elämääni aina,en osais kuvitella elämää ilman niitä,kun kesän alussa jouduin lopettamaan oman kasvattini,sekin setteri ikää 11v,koti oli hirveän tyhjä ja ikävä loputon ku kaveri on poissa.3kk koirattomuutta kesti,sit onneksi löyty tää koiruus,joka nyt nukkuu autuaasti sohvalla.Muita eläimiä ei ole ja mun koiruudet elämäni varrella ovat olleet lähinnä seurana.