osaako joku sanoa onko jotain käytännön neuvoja vinkkejä mitkä olis hyvä muistaa kun lähtee tapaamaan poikaystävän perhettä turkkiin.?
vierailulle
turkkilaiseen perheesee
24
3660
Vastaukset
- sanoa
Se riippuu myös siitä millaiseen perheeseen olet menossa. Sanoisin, että jos otat rauhallisesti ja yrität olla ystävällinen ja jaksat hymyillä. Se todennäköisesti riittää. Tuliaisia suosittelen viemään perheenjäsenille. Anopille ehdottomasti jotain kivaa ja sisarille myös:) Lahjat ei tarvi olla mitään suuria ja kalliita. Tärkeää on se, että olet etukäteen ajatellut heitä. Ihmiset on todennäköisesti kovin uteliaita sinun suhteesi ja se saattaa tuntua kiusalliselta, mutta koita kestää. Poikaystäväsi ehkä parhaiten osaa sanoa mitkä olis sopivia lahjoja.
- Zeynep1
Kantsii jattaa Marimekko, Aarikka, Kalevalakorut ym 'finnish design' valiin. Turkkilaiset ei oikein ymmarra niitten paalle.
Koriste-esineet taas on suosittuja, esim Aallon maljakko ja jotkut pienet lasimaalaukset (ei mitaan liian varikasta tai isoa, vaan jotain 'hienomman' oloista). Sellaisia esineita joita voi laittaa polyttymaan olkkarin ruskeaan puiseen lasikaappiin ja joilla voi kehua naapureille.
Ei kannata myöskaan vieda alkoholia jos et tunne perhetta kauhean hyvin -- absolut tai finlandia voisi olla isannan mieleen mutta jos han ei ole yhtaan kiinnostunut juomaan on parempi jattaa varalta valiin.
Itse veisin ehka 4-6kpl Iittalan tsaikkoja, paketin pipareita ja Fazerin juhlasuklaarasian -- tai sitten Fazerin sinisen jossa on keksimuruja seassa.
Rehellisesti jos tahan viela lisaan: mikali anoppi on 'moderni' nainen han tykkaa viela enemman jostakin henkilokohtaisesta lahjasta mutta on parempi jattaa se sit myohempaan vaiheeseen kun tiedat paremmin millainen ihminen han on. - selam
Zeynep1 kirjoitti:
Kantsii jattaa Marimekko, Aarikka, Kalevalakorut ym 'finnish design' valiin. Turkkilaiset ei oikein ymmarra niitten paalle.
Koriste-esineet taas on suosittuja, esim Aallon maljakko ja jotkut pienet lasimaalaukset (ei mitaan liian varikasta tai isoa, vaan jotain 'hienomman' oloista). Sellaisia esineita joita voi laittaa polyttymaan olkkarin ruskeaan puiseen lasikaappiin ja joilla voi kehua naapureille.
Ei kannata myöskaan vieda alkoholia jos et tunne perhetta kauhean hyvin -- absolut tai finlandia voisi olla isannan mieleen mutta jos han ei ole yhtaan kiinnostunut juomaan on parempi jattaa varalta valiin.
Itse veisin ehka 4-6kpl Iittalan tsaikkoja, paketin pipareita ja Fazerin juhlasuklaarasian -- tai sitten Fazerin sinisen jossa on keksimuruja seassa.
Rehellisesti jos tahan viela lisaan: mikali anoppi on 'moderni' nainen han tykkaa viela enemman jostakin henkilokohtaisesta lahjasta mutta on parempi jattaa se sit myohempaan vaiheeseen kun tiedat paremmin millainen ihminen han on.Turkkilaisten mausta pääsee hyvin perille katselemalla turkkilaista taidetta. Koukerot ja kulta kiinnostavat, yksinkertaisuus ei. Puuesineet ovat liian halpoja lahjoiksi. Sen olen huomannut, että perinteiset suomalaiset käsityöt kuten pitsiliinat yms. herättävät ihastusta. Siitä vaan nyt nypläämään lahjaa anopille.
Suklaa toimii muuten todella hyvin, koska suomalainen suklaa on erinomaista.
Suomalaisissa tuotteissa on paljon sellaisia, mitä turkkilaiset arvostavat (esim. lastenvaatteet), mutta harvat niistä sopivat lahjaksi.
Taitaa olla melkein sama, mitä tuo, kunhan jotain tuo. Turkissa arvostavat lahjoja kovasti, liikaakin. On aika rasittavaa lähteä parin päivän työmatkalle, kun pitää tuoda hirveät määrät tuliaisia sukulaisille ja työkavereille. Viime aikoina olen jättänyt tuliaiset väliin (tai ostantu ne lentokentältä) ja potenut syyllisyyttä. Sama ilmiö kuin joulukorttien lähettämisessä.
- voin kertoa omista kokemuks...
Itse kävin vierailulla kuukausi aikaa poikaystäväni perheen luona Konyassa, joten jos en avuksi voi olla, niin voin ainakin kertoa, minkälainen kokemus se mulle oli. Ensinnäkin perheissä on eroja, joten on vaikea antaa neuvoja. Kysy rehellisesti poikaystävältä, pitääkö sinun tietää jotain. Vaikka minun tilanteessa poikaystävästä ei paljon ollut apua. Yritin kysyä ennen matkaa, että tuleeko minun tietää jotain, esim. miten käyttäydyn, tervehdin jne. Vastaukseksi sain, että katso mallia ja tervehdi samalla tavalla kuin minä, mikä ei paljon auttanut, kun väkeä oli niin paljon ympärillä heti meidän tultua, että en kerenny mallia katsomaan.
Turkissa on myös perheen välisiä eroja uskonnon suhteen, joten se varmaan myös vaikuttaa miten perhe suhtautuu. Itse en ole vielä tarpeeksi tutustunut Turkkiin ja turkkilaisiin perheisiin, että osaisin sanoa kuinka uskovainen esim. minun poikaystäväni perhe on turkkilaisessa "mittapuussa", mutta minun ateisti perheeseen verrattuna poikaystäväni perhe on todella uskovainen. Lähdin vierailulle muutenkin ehkä vähän liian nopeasti ja liian vähäisillä tiedoilla. Toisaalta olen sen luontoinen ihminen, että pärjään muutaman päivän missä vain.
Kun saavuimme keskellä yötä perille, ensimmäinen pieni järkytys oli, että perheen naispuoliset pukeutuu pitkiin hameisiin ja kaikki käyttivät huivia. En ollut nähnyt perheestä kuvia ja vaikka tiesin, että perhe asuu syrjäseudulla, missä uskonnon merkitys on suurempi kuin suurissa kaupungeissa, en ollut asiaan varautunut ja näin ollen jo perheen näkeminen oli hieman jännittävä kokemus.
Poikaystäväni perhe on myös jo itsessään suuri, joten siihen vielä lisättynä lauma sukulaisia, voin sanoa, että pääni oli pyörällä.
Tervehdyksistä selvisin kolmen päivän aikana kunnialla, mutta parempi, että ei kysytä perheeltä mitään, sillä tiedän myös aiheuttaneeeni hilpeyttä, kun tuli annettua poskisuudelmia naapurin poikia myöten;)...poikaystävä ei viitsinyt valaista minua ennen kuin kysyin, että keitä on soveliasta tervehtiä poskisuudelmin.
Ihmiset olivat ystävällisiä minulle koko ajan ehkä jotkut sukulaisista turhankin uteliaita, koska olin harvinainen/kaukainen vieras Suomesta.
Ennen matkaa suurin huolen aiheeni oli, että emme saa nukkua yhdessä, mutta perheen äiti on IHANA ja piti itsestään selvänä, että nukumme yhdessä. Poikaystäväni sai myös luvan keskeyttää ramadan ja syödä minun kanssa. Perhe siis otti minut hyvin vastaan ja ainoa ongelma oli kieli, sillä keskustelua käytiin vain poikaystäväni kautta.
Erään asian haluan vielä kertoa, että jos olet syrjäseudulle menossa, niin ei tule yllätyksenä. Olosuhteet on köyhät ja esim. olin hieman hämmästynyt, kun ensimmäisenä yönä vessahätä yllätti, niin minut ohjattiin pihalle talon nurkalle. Seuraavana päivänä pääsin jo vessaan, joka oli erinäinen rakennus, jossa reikään lattiassa tehtiin tarpeet.
Olot oli todella erilaiset kuin täällä kotona, mutta perhe auttoi hämmästynyttä vierasta parhaan mukaan. Nyt poikaystäväni siskot soittavat siloin tällöin yhden singnaalin, jos heillä on ikävä tai he ajattelevat minua(toivottavasti tuo turkin kielikin joku päivä avautuu, niin voidaan vaihtaa kuulumisia). Ihastuin perheeseen ja paikkaan, joten minua ei enää toiselle vierailulle tarvitse ylipuhua=). Toivottavasti sulla yhtä positiivinen vierailu!!!- selam
...olipa kokemus!
Poskisuudelmia tai edes kättelyä ei kannata yrittää, jos käteltävä on islamistinainen ja kättelijä on mies. Muutenkin jättäisin suutelemiset väliin ellei tilanne ole selvä. On tullut useammankin kerran mokattua. On vähän noloa ojennella kättä, kun toinen kieltäytyy kättelemästä.
Toinen hiukan alussa hankala tapa on miesten väliset poskisuudelmat. Ei oikein sovi nimittäin suomalaiselle miehelle.
Kuten kaikkialla, Turkissa pärjää hyvin iloisella ystävällisyydellä, vaikka tavat eivät olisikaan tuttuja.
Minusta suomalaisen mentaliteetin kannalta hankalinta on turkkilaisten tapa "ylihuolehtia" vieraasta maksoi mitä maksoi. Ainakin minulle tulee hankala olo, kun tietää mitä uhrauksia ravintolaillallinen hyvässä raflassa merkitsee isännälle tai kuinka isäntä käyttää vähiä lomapäiviään huolehtiakseen vieraasta. Ja mitään ei voi tehdä paitsi kiittää kauniisti. Onneksi nämä ovat kohdallani historiaa ja nykyään suhtautuminen luontevaa. - Daye
poikaystäväsi on?? Mieheni on myös kotoisin konyasta.Koska kävit siellä??
Harvoin kuulee kenenkään olevan konyasta, sen takia uteliaana kyselen ;)
Daye - kotoisin
Daye kirjoitti:
poikaystäväsi on?? Mieheni on myös kotoisin konyasta.Koska kävit siellä??
Harvoin kuulee kenenkään olevan konyasta, sen takia uteliaana kyselen ;)
DayeCihanbeylistä ja kävin vierailulla kuukausi aikaa välillä 28.-31.10. On mukava kuulla, että joku toinenkin suomalainen on sieltä päin miehen löytänyt=).Mistä päin Konyaa miehesi on?...ja missä päin maailmaa asutte nykyään? Kauanko olette olleet naimisissa? Oi, mulla olis paljon kysyttävää, mutta riittäköön nyt tältä erää ;)!
- winky
selam kirjoitti:
...olipa kokemus!
Poskisuudelmia tai edes kättelyä ei kannata yrittää, jos käteltävä on islamistinainen ja kättelijä on mies. Muutenkin jättäisin suutelemiset väliin ellei tilanne ole selvä. On tullut useammankin kerran mokattua. On vähän noloa ojennella kättä, kun toinen kieltäytyy kättelemästä.
Toinen hiukan alussa hankala tapa on miesten väliset poskisuudelmat. Ei oikein sovi nimittäin suomalaiselle miehelle.
Kuten kaikkialla, Turkissa pärjää hyvin iloisella ystävällisyydellä, vaikka tavat eivät olisikaan tuttuja.
Minusta suomalaisen mentaliteetin kannalta hankalinta on turkkilaisten tapa "ylihuolehtia" vieraasta maksoi mitä maksoi. Ainakin minulle tulee hankala olo, kun tietää mitä uhrauksia ravintolaillallinen hyvässä raflassa merkitsee isännälle tai kuinka isäntä käyttää vähiä lomapäiviään huolehtiakseen vieraasta. Ja mitään ei voi tehdä paitsi kiittää kauniisti. Onneksi nämä ovat kohdallani historiaa ja nykyään suhtautuminen luontevaa.Minullakin vierailu edessä.. Mua on mietityttänyt omien varojeni käyttö 2viikon vierailun aikana.Eli kysyisin turkkilaisesta vieraanvaraisuudesta..? Ja onko jotain muuta huomioitavaa esim.käyttäytymisen suhteen.. Kannattaako tarjota apuaan naisväelle yms..?
- Zeynep1
Auh! Kokemuksesi on todella mielenkiintoinen, kiva etta viitsit kirjoittaa.
Joka tapauksessa Istanbulin vinkkelista voin sanoa etta myos Turkin mittapuun mukaan poikaystavasi perhe on hyvin uskovaista porukkaa. Tosin ei aivan sielta fanaattisemmasta paasta koska antoivat teidan nukkua samassa huoneessa ja yleisesti ottaen hyvaksyivat sut.
Myos itse sain innokkaan vastaanoton, tosin hyvin eri tyyppisen. Tadit ja aiti kokkasivat pitkat patkat ja kyselivat ihan kaikesta yomyohaan. Seuraavana paivana mentiin biitsille jossa ihmeteltiin miksi meikalaisella ei ole samalaisia paljettibikineita kuin heilla. Sitten lahettiinkin vaateostoksille, manikyyriin ja hiustenleikkuuseen. Olin aika hakeltynyt kun tajusin etta anoppi ja kaksi tatia olivat viettaneet koko kesan kampaajalla kayden, riidellen politiikasta, polttaen tupakkaa ja pelaten korttia rannalla. He eivat vastanneet aikaisempia ennakko-odotuksiani paikallisista naisista lainkaan. - Zeynep1
winky kirjoitti:
Minullakin vierailu edessä.. Mua on mietityttänyt omien varojeni käyttö 2viikon vierailun aikana.Eli kysyisin turkkilaisesta vieraanvaraisuudesta..? Ja onko jotain muuta huomioitavaa esim.käyttäytymisen suhteen.. Kannattaako tarjota apuaan naisväelle yms..?
tottakai tarjoat apua. etka tarjoa vaan sanallisesti vaan menet sinne fyysisesti heita auttamaan koska alussa kummiskin vaittavat ettei tarvitse muka auttaa. sitten marisevat keskenaan jos et mene oikeasti apuasi tyrkyttamaan. rahaa et tarvitse mihinkaan, paitsi jos lahdet yksiksesi ostoksille (tuskinpa lahdet!).
- selam
winky kirjoitti:
Minullakin vierailu edessä.. Mua on mietityttänyt omien varojeni käyttö 2viikon vierailun aikana.Eli kysyisin turkkilaisesta vieraanvaraisuudesta..? Ja onko jotain muuta huomioitavaa esim.käyttäytymisen suhteen.. Kannattaako tarjota apuaan naisväelle yms..?
Taitaa kuulua osastoon, jonka mm. Zeynep ja muut Turkkia tuntevat naiset tuntevat minua paremmin. Miehenä olen yleensä enempi keskittynyt isännän kanssa höpöttämiseen. Veikkaisin että (jos olet nainen) apua kannattaa tarjota kaikessa, tosin eivät ne sinun todennäköisesti anna auttaa. Mutta ilahtuvat. Muutenkin kannattaa panostaa perheen naisväen kanssa jutteluun, koska siitä riippuu vastaanottosi. Mielummin henkilökohtaisesti (jos mahdollista) ilman tulkkia. Yleensä turkkilaisia kiinnostaa kovasti ulkomaan vieras ja mielellään kysyvät kaikenlaista. Eli jätä EU -politiikasta ja jalkapallosta puhuminen isännän kanssa vähemmälle ja jututa perheen naisväkeä. Sitä paitsi se on paljon mielenkiintoisempaa ja todellisempaa kuin poliittiset spekulaatiot ja yleinen lätinä. Naiset kuitenkin tietävät kaikki asiat ja päättävät perheessä melkein kaikesta.
Käyttäytymisen kanssa selviää parhaiten, kun katsoo mitä paikalliset tekevät. Ja ainahan sinä voit kysyä kaveriltasi mitä pitää tehdä. Syöt vaan kaikkea tarjottua reilusti ja kehut pöperöt maasta taivaaseen (jos on aihetta) ja menestys on taattu. Turkkilainen emäntä (yleensä emäntä, harvemmin isäntä) ilahtuu suunnattomasti kehuista. Eikä ole huono ajatus nopeasti vilkaista perustietoja Turkista esim. matkaoppaasta. Minusta turkkilaisten kanssa toimeentuleminen ei ole koskaan ollut vaikeaa, koska yleensä täällä ollaan aika välittömiä eikä hienostella liikaa. Ei tarvitse huolestua pikkuasioista. Tämä tosin on vain oma kokemukseni.
Olen itse vienyt mukanani oheistuliaisina kuvakirjoja Suomesta. Niistä on riittänyt juttua (tosin yhden kirjan kainostelematon saunakuva herätti vähän hämmästystä).
Et kuitenkaan voi laskea mitään vieraanvaraisuuden varaan, vaikka esim. itse en ensimmäisellä Turkin matkallani ehtinyt oppia edes liiran kurssia, kun isäntä tarjosi kaiken enkä osannut kieltäytyä. Eli varaudu samoin kuin varautuisit lomaan muuten. Saahan ne eurot kotiin takaisin, jos et niitä käytä. - oma mielipide ;)
Zeynep1 kirjoitti:
tottakai tarjoat apua. etka tarjoa vaan sanallisesti vaan menet sinne fyysisesti heita auttamaan koska alussa kummiskin vaittavat ettei tarvitse muka auttaa. sitten marisevat keskenaan jos et mene oikeasti apuasi tyrkyttamaan. rahaa et tarvitse mihinkaan, paitsi jos lahdet yksiksesi ostoksille (tuskinpa lahdet!).
Kerroin jo aikaisemmmin tuosta minun matkasta Konyaan, joten jatkan vielä. Olen eri mieltä...tai sanoisinko, että riippuu perheestä ja minun tapauksessa myös kommunikoinnin vaikeudesta. Olen luonteeltani hyvin omatoiminen ja avulias, ja tapoihini kuuluu tuppautua ehkä välillä liiaksikin vieraassa paikassa avuksi. Poikaystäväni kotona vieraillessa en kuitenkaan laittanut tikkua ristiin, mutta se johtui ehkä suurimmaksi osaksi siitä, että minut ohjattiin aina istumaan, kun yritin olla pysyssä=). Myös yhteisen kielen puuttuessa, olisi ollut tosi vaikea olla avuksi, kun he eivät ymmärtäneet minua ja mulla ei ollut hajuakaan mitä mulle vastattiin. Tietenkin vierailun pituudella on merkitystä...oma vierailu kesti vain muutaman päivän, mutta jos olisin useamman viikon, niin varmasti yrittäisin jollain tavalla olla avuksi!
- selam
Zeynep1 kirjoitti:
Auh! Kokemuksesi on todella mielenkiintoinen, kiva etta viitsit kirjoittaa.
Joka tapauksessa Istanbulin vinkkelista voin sanoa etta myos Turkin mittapuun mukaan poikaystavasi perhe on hyvin uskovaista porukkaa. Tosin ei aivan sielta fanaattisemmasta paasta koska antoivat teidan nukkua samassa huoneessa ja yleisesti ottaen hyvaksyivat sut.
Myos itse sain innokkaan vastaanoton, tosin hyvin eri tyyppisen. Tadit ja aiti kokkasivat pitkat patkat ja kyselivat ihan kaikesta yomyohaan. Seuraavana paivana mentiin biitsille jossa ihmeteltiin miksi meikalaisella ei ole samalaisia paljettibikineita kuin heilla. Sitten lahettiinkin vaateostoksille, manikyyriin ja hiustenleikkuuseen. Olin aika hakeltynyt kun tajusin etta anoppi ja kaksi tatia olivat viettaneet koko kesan kampaajalla kayden, riidellen politiikasta, polttaen tupakkaa ja pelaten korttia rannalla. He eivat vastanneet aikaisempia ennakko-odotuksiani paikallisista naisista lainkaan.Tämä taas kerran osoittaa, miten monipuolinen ja -mutkainen maa Turkki on. Olen ollut häissä, jossa morsiamen huntupää-äiti ei suostunut minua kättelemään (en tajunnut ajoissa olla yrittämättä). Tiedän tuttuja 25-vuotiaita naisia, joiden kotiintuloaika on klo 22. Ja taas samanlaista, mitä kuvasit. Luulisin että keskiarvo on jostain siitä väliltä.
Tietyissä mukamas liberaaleissa (kemalisti)piireissä arvot ja käyttätyminen on tiukkuudessan joskus aika koomista. Esim. lasi viiniä on PAKKO juoda osoittaakseen ettei ole uskonnollinen. Jos juo enemmän kuin kaksi, niin sitten onkin jo alkoholisti. Paastota ei saa, mutta poikalapsi pitää ympärileikata. Seurustella pitää, mutta avoliitossa ei saa elellä. - Daye
kotoisin kirjoitti:
Cihanbeylistä ja kävin vierailulla kuukausi aikaa välillä 28.-31.10. On mukava kuulla, että joku toinenkin suomalainen on sieltä päin miehen löytänyt=).Mistä päin Konyaa miehesi on?...ja missä päin maailmaa asutte nykyään? Kauanko olette olleet naimisissa? Oi, mulla olis paljon kysyttävää, mutta riittäköön nyt tältä erää ;)!
Isäntä on kotoisin sülüklüsta..Espoossa asutaan ja naimisissa ollaan oltu 1,6vuotta..
Jatkammeko keskustelua myöhemmin??
Daye - Öznur
winky kirjoitti:
Minullakin vierailu edessä.. Mua on mietityttänyt omien varojeni käyttö 2viikon vierailun aikana.Eli kysyisin turkkilaisesta vieraanvaraisuudesta..? Ja onko jotain muuta huomioitavaa esim.käyttäytymisen suhteen.. Kannattaako tarjota apuaan naisväelle yms..?
Täälläpä on käyty mielenkiintoista keskustelua :) Itse olen myös sitä mieltä, että riippuu hyvin pitkälti perheestä tuo avun tarve ja sen hyväksyminen. Yleisestihän turkkilaiset ovat lähes poikkeuksetta hyvin vieraanvaraisia. Toisaalta jos vieraanvaraisuus ei tule ihan lähipiiristä (vanhemmat, sisarukset), kannattaa pitää mielessä että monet odottavat myös vastapalveluksia vieraanvaraisuudestaan. Ei siis välttämättä kannata antaa isäntäväen liian montaa ravintola-ateriaa maksaa.
Naisväelle kannattaa aina tarjota apua keittiöhommissa yms. Perheestä vähän sitten riippuu, miten tuohon avun tarjoamiseen vastataan. Alussa varmasti eivät myönnä apua tarvitsevansa, eivätkä välttämättä pahastu vaikka ei sitä annakaan. Yhteisen kielen puuttuminen saattaa vaikeuttaa asioita myös paljon. Ilahtuvat kuitenkin varmasti alussa jo pelkästä avun tarjoamisesta, kertoohan se jo jotain ihmisestä. Vähitellen voit mennä keittiön puolelle, ja ainakin auttaa pienissä asioissa kuten pöydän kattamisessa/korjaamisessa tai salaatin pilkkomisessa. Jotkut saattavat pahastua, jos et uskalla mennä auttamaan, jotkut taas oikeasti tarkoittavat sitä kun sanovat ettei sinun tarvitse auttaa. Esim. mieheni perheessä sisko tekee lähes kaiken yksin, eikä halua ketään "sekoittamaan keittiötään", ei edes omaa äitiään tai miestäni. Autan usein pienissä jutuissa, ja tietysti teen perheelle pullaa jne. Mieheni perhe on uskovainen, mutta toisaalta melko moderni. Asuvat Keski-Turkissa vanhalla viehättävän autenttisella turistialueella.
Mitä tahansa teetkin, en usko että kovin moni siitä tulee pahastumaan. Kaikki kuitenkin tietävät, että et ole turkkilainen, jolloin turkkilaiset tavatkaan eivät voi olla sinulle tuttuja.
Rahaa et luultavasti tule paljoa tarvitsemaan, jos aiot asua koko ajan poikaystäväsi perheen kanssa. Toisaalta jos lähdet ostoksille poikaystäväsi tai hänen perheensä kanssa, kannattaa omat ostokset aina maksaa itse. Ravintolassa voit antaa isäntäväen maksaa oman harkintakykysi mukaan. Toisaalta usein turkkilaiselle vieraanvaraisuudelle on vaikeaa sanoa ei, mutta rajansa mielestäni kaikella :) Tsemppiä matkalle! - Masi
Öznur kirjoitti:
Täälläpä on käyty mielenkiintoista keskustelua :) Itse olen myös sitä mieltä, että riippuu hyvin pitkälti perheestä tuo avun tarve ja sen hyväksyminen. Yleisestihän turkkilaiset ovat lähes poikkeuksetta hyvin vieraanvaraisia. Toisaalta jos vieraanvaraisuus ei tule ihan lähipiiristä (vanhemmat, sisarukset), kannattaa pitää mielessä että monet odottavat myös vastapalveluksia vieraanvaraisuudestaan. Ei siis välttämättä kannata antaa isäntäväen liian montaa ravintola-ateriaa maksaa.
Naisväelle kannattaa aina tarjota apua keittiöhommissa yms. Perheestä vähän sitten riippuu, miten tuohon avun tarjoamiseen vastataan. Alussa varmasti eivät myönnä apua tarvitsevansa, eivätkä välttämättä pahastu vaikka ei sitä annakaan. Yhteisen kielen puuttuminen saattaa vaikeuttaa asioita myös paljon. Ilahtuvat kuitenkin varmasti alussa jo pelkästä avun tarjoamisesta, kertoohan se jo jotain ihmisestä. Vähitellen voit mennä keittiön puolelle, ja ainakin auttaa pienissä asioissa kuten pöydän kattamisessa/korjaamisessa tai salaatin pilkkomisessa. Jotkut saattavat pahastua, jos et uskalla mennä auttamaan, jotkut taas oikeasti tarkoittavat sitä kun sanovat ettei sinun tarvitse auttaa. Esim. mieheni perheessä sisko tekee lähes kaiken yksin, eikä halua ketään "sekoittamaan keittiötään", ei edes omaa äitiään tai miestäni. Autan usein pienissä jutuissa, ja tietysti teen perheelle pullaa jne. Mieheni perhe on uskovainen, mutta toisaalta melko moderni. Asuvat Keski-Turkissa vanhalla viehättävän autenttisella turistialueella.
Mitä tahansa teetkin, en usko että kovin moni siitä tulee pahastumaan. Kaikki kuitenkin tietävät, että et ole turkkilainen, jolloin turkkilaiset tavatkaan eivät voi olla sinulle tuttuja.
Rahaa et luultavasti tule paljoa tarvitsemaan, jos aiot asua koko ajan poikaystäväsi perheen kanssa. Toisaalta jos lähdet ostoksille poikaystäväsi tai hänen perheensä kanssa, kannattaa omat ostokset aina maksaa itse. Ravintolassa voit antaa isäntäväen maksaa oman harkintakykysi mukaan. Toisaalta usein turkkilaiselle vieraanvaraisuudelle on vaikeaa sanoa ei, mutta rajansa mielestäni kaikella :) Tsemppiä matkalle!Vanha suomalainen sanontahan on, että kahta puolta kirvestä hiotaan. Siis, jotta kaikki sujuisi hyvin, on molempien tultava vastaan. Vaikka kukaan ei odottaisikaan mitään vieraanvaraisuutensa vastineeksi, odottaa ne kuitenkin. Siinä suhteessa me ihmiset ollaan varmaan melko samanlaisia joka paikassa.
Eihän sitä toki tarvi ravintola iltoja tarjoilla, mutta jotenkin on hyvä tulla vastaan. Suomalaisilta vaan valitettavasti puuttuu hoksottimet tämän asian suhteen. Kun nyt on kyse poikaystävnsä kotiin ensivierailulle menevästä tytöstä ja lähtien oletuksesta, ettei rahaa ole säkkikaupalla, yksi hyvä tapa hoitaa se oma osuutensa "kirveen hiomisesta" voisi olla se, että vie jonain päivänä baklavaa jälkkäriksi tai hakee pullakaupasta mussutettavaa teen kanssa. Taatusti ropisee plussapisteitä. - lisää :)!
Daye kirjoitti:
Isäntä on kotoisin sülüklüsta..Espoossa asutaan ja naimisissa ollaan oltu 1,6vuotta..
Jatkammeko keskustelua myöhemmin??
DayeOlisi ihan mukava kirjoitella enemmänkin ja jatkaa keskustelua, joten jos sulle vain sopii, niin voit kirjoittaa mulle osoitteeseen [email protected] =)!
- selam
Masi kirjoitti:
Vanha suomalainen sanontahan on, että kahta puolta kirvestä hiotaan. Siis, jotta kaikki sujuisi hyvin, on molempien tultava vastaan. Vaikka kukaan ei odottaisikaan mitään vieraanvaraisuutensa vastineeksi, odottaa ne kuitenkin. Siinä suhteessa me ihmiset ollaan varmaan melko samanlaisia joka paikassa.
Eihän sitä toki tarvi ravintola iltoja tarjoilla, mutta jotenkin on hyvä tulla vastaan. Suomalaisilta vaan valitettavasti puuttuu hoksottimet tämän asian suhteen. Kun nyt on kyse poikaystävnsä kotiin ensivierailulle menevästä tytöstä ja lähtien oletuksesta, ettei rahaa ole säkkikaupalla, yksi hyvä tapa hoitaa se oma osuutensa "kirveen hiomisesta" voisi olla se, että vie jonain päivänä baklavaa jälkkäriksi tai hakee pullakaupasta mussutettavaa teen kanssa. Taatusti ropisee plussapisteitä.Melkein enemmän sääntö kuin poikkeus on, että jotain pitää viedä vaikka tapaisi lähes joka päivä. Siis ei sääntö siinä mielessä, että kuuluisi "etikettiin" ja olisi pakko, mutta turkkilaiset nyt vaan ovat kovia tuomaan tuliaisia oli se sitten miten pientä tahansa, kuten vaikka kakku tai baklavaa tai hedelmiä. Jos esim. tekee himassa dolmia tms., niin niitä sitten viedään tutuille. Mukava tapa kaiken kaikkiaan eikä rasite. Ja tämä toimii molemmin päin: vieras tuo yleensä jotain ja toisaalta vieras aina pyydetään teelle tai syömään. Sama toimii muuten monilla työpaikoilla: asiakkaalle tai kollegalle saatetaan tarjota teetä tms. Suomalainen yleensä luulee ko. tarjoilun olevan myyntikikka, mutta kokemuksesta voin kertoa sen olevan lähes aina aitoa ystävällisyyttä (lukuunottamatta turistialuiden kaupat). Esim. tullissa, pankissa ja joissain virastoissa olen juonut teetä tms. virkailijan kanssa. Sama muuten sen suhteen, jos syö itse jotain seurassa, vaikka hyvin pientäkin: aina on tarjottava muille.
Kuten sanoit, tämä nyt vaan ei ole tapana Suomessa ja siksi helposti unohtuu.
Toinen juttu on ravintolalaskun maksaminen: turkkilaiset yleensä eivät jaa laskua sen mukaan, mitä kukin on syönyt. Tätä jos ehdottaa, niin aika takuuvarmasti leimautuu pihiksi nipottajaksi. Yleensä ongelmana on se, että ravintolalaskusta kilpaillaan eli jokainen on tarjoamassa. - Turkkiin vaan
selam kirjoitti:
Melkein enemmän sääntö kuin poikkeus on, että jotain pitää viedä vaikka tapaisi lähes joka päivä. Siis ei sääntö siinä mielessä, että kuuluisi "etikettiin" ja olisi pakko, mutta turkkilaiset nyt vaan ovat kovia tuomaan tuliaisia oli se sitten miten pientä tahansa, kuten vaikka kakku tai baklavaa tai hedelmiä. Jos esim. tekee himassa dolmia tms., niin niitä sitten viedään tutuille. Mukava tapa kaiken kaikkiaan eikä rasite. Ja tämä toimii molemmin päin: vieras tuo yleensä jotain ja toisaalta vieras aina pyydetään teelle tai syömään. Sama toimii muuten monilla työpaikoilla: asiakkaalle tai kollegalle saatetaan tarjota teetä tms. Suomalainen yleensä luulee ko. tarjoilun olevan myyntikikka, mutta kokemuksesta voin kertoa sen olevan lähes aina aitoa ystävällisyyttä (lukuunottamatta turistialuiden kaupat). Esim. tullissa, pankissa ja joissain virastoissa olen juonut teetä tms. virkailijan kanssa. Sama muuten sen suhteen, jos syö itse jotain seurassa, vaikka hyvin pientäkin: aina on tarjottava muille.
Kuten sanoit, tämä nyt vaan ei ole tapana Suomessa ja siksi helposti unohtuu.
Toinen juttu on ravintolalaskun maksaminen: turkkilaiset yleensä eivät jaa laskua sen mukaan, mitä kukin on syönyt. Tätä jos ehdottaa, niin aika takuuvarmasti leimautuu pihiksi nipottajaksi. Yleensä ongelmana on se, että ravintolalaskusta kilpaillaan eli jokainen on tarjoamassa.Hitsi, kun huvittaisi päästä mukaan tuollaiseen kulttuuriin, ihan harmittaa, kun pitää vaan kärvistellä täällä Suomessa. Mistä löytäisin turkkilaisen sulhasen?
- sulhasta
Turkkiin vaan kirjoitti:
Hitsi, kun huvittaisi päästä mukaan tuollaiseen kulttuuriin, ihan harmittaa, kun pitää vaan kärvistellä täällä Suomessa. Mistä löytäisin turkkilaisen sulhasen?
et sinä mukaan päästäksesi sulhasta tarvi. Vaan jos hyvän löytäisit, vois se asiaa helpottaa=)
- Daye
lisää :)! kirjoitti:
Olisi ihan mukava kirjoitella enemmänkin ja jatkaa keskustelua, joten jos sulle vain sopii, niin voit kirjoittaa mulle osoitteeseen [email protected] =)!
on tulossa..
Daye - Tuuli
Daye kirjoitti:
poikaystäväsi on?? Mieheni on myös kotoisin konyasta.Koska kävit siellä??
Harvoin kuulee kenenkään olevan konyasta, sen takia uteliaana kyselen ;)
DayeSiitä Konyan kupeesta on myös minun mieheni kotoisin, jostain pikkukylästä.
- jo on
Leivo siellä suomalaisia korvapuusteja!!
- Lauralee
Tässä vähän omaa kokemuspohjaa: Poikaystäväni perhe asuu suurkaupungissa, suht hyvällä alueella (heidän mittapuussa)ja kodista löytyi länsimaalainen keittiö ja wc. Sukulaisten olot olivat aivan muuta.Suuri perhe ja suku, yksinkertaista elämää verrattuna suomalaisen perheen elämään.
Totuttele siihen ajatukseen jo nyt että sinua halutaan esitellä kaikille mahdollisille ja mahdottomille ja kierrättää kaikki sukulaiset läpeensä. Hymyä ja tilanteiden seuraamista kannattaa harjoittaa, vaikket kielestä mitään ymmärtäisikään. Poikaystäväni äiti oli aivan ihmeissään ja iloinen kun söin aina lautaseni tyhjäksi, vaikka ruokalajit olivat erikoisia. Kiitttäminen ja tyytyväisen näköisenä pysyminen (vaikka joskus saattaa "hermot mennä") antaa hyvän kuvan itsestäsi ja sinua tullaan arvostamaan. Lahjoja tosiaan arvostavat, vaikka olisivat kuinka pieniä.
Olisi vaikka mitä kerrottavaa, mutta tosiaan perheissä on suuria eroja riippuen asuinalueesta, uskonnollisuudesta, varakkuudesta yms. seikoista.
Onnea matkaan!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 885516
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h804732Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1113047Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv892958Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p232584Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.612039Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska251976- 321523
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1141439- 1851328