Nokialaisen haluttavuus

Ihmettelin tätä asiaa jo viime vuonna, mutta törmäsin samaan seikkaan tämän vuoden joululahjalistoja perkatessa. Meillä on perheessä useampi teini-ikäinen ja kaikilla näkyi olevan toivelistassa uusi kännykkä. Kyselin toiveita merkistä, mallista ja ehdottelin paria Nokialaista. Kauhee mikä mollaaminen siitä alkoi. Kukaan teini ei kuulemma enää halua Nokialaista eikä sellaista kehtaa koulussa näyttää kellekkään. Mieluummin vaikka S..in tai S..n köpösin malli, mutta ei Nokialaista. Kaikki Nokialaiset näyttävät kuulemma museokapineilta ja ovat aivan älyttömän hankalia käyttää. Puhumattakaan kaikista vioista ja bugeista, mitä puhelimissa on jo uutena.

Muotoilu ja ulkonäkö on ilmeisesti se pahin seikka. Nykynuorison mukaan puhelimen pitää olla ehdottomasti läppämallia ja mikään Nokian läppämalli ei ilmeisesti vetoa ulkonäöllään.

Käyttämisen hankaluuteen olen törmännyt jo itsekin. Oma kännykkä on Nokian 6810 ja vaimolla joku Sony-E:n malli. Ihmettelin jokin aika sitten, että miten ihmeessä vaimo kirjoittelee tekstiviestejä puolikymmentä kappaletta samassa ajassa, kuin itsellä onnistuu edes yhden kirjoitus. Seurasin sitten vierestä ja totesin, että tekstiviestittelyssä aika on on ajanut pahasti Nokialaisen ohi. En minä onnistu ainakaan käyttämään omia sanastoja ja näppäintekniikkaa likimainkaan yhtä jouhevasti omasta puhelimestani...

Voi voi. Eihän koulunuorison mielipide varmaan rahallisesti merkitse Nokialle paljoa. Mutta siitä se alkaa. Kohta nuoret ovat nuoria aikuisia ja museokapineen maineen saanutta Nokialaista ei varmaan tulla huolimaan omaksi tai työpuhelimeksi.

Nimimerkillä Suomalaisen työn huolestunut puolestapuhuja.