20 syytä vastustaa suomalaista

adoptiota

Tässä on 20 syytä vastustaa suomalaista adoptiota, Sekä kotimaista että kansainvälistä. Laittakaa lisää syitä, niin saadaan näitä kerättyä tälläkin palstalla.

Tämä lista on tallessa ja sitä tullaan päivittämään. Viestin poistaminen ei siis tuhoa tätä listaa.

SYITÄ VASTUSTAA SUOMALAISTA ADOPTIOTA:

1. Biovanhemmat eivät ole aina luovuttaneet lastaan vapaaehtoisesti. Tästä on thaimaalainen esimerkki http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000011539009 Kotimainen esimerkki löytyy kirjasta Vastasyntyneen lapsen luovutus adoptioon : äitien kokemuksia saamastaan tuesta, joka on Jyväskylän AMK:n opinnäytetyö.

2. Adoptiohakijoiden psyykkistä terveyttä ja voimavaroja ei arvioida. Meillä olisi käytössä psykologiset arviointimeneltelmät ja ammattitaitoisia henkilöitä tämän tekemiseen, mutta adoptiohakijöiden kyvykkyyden arvioi vain yksi sosiaalityöntekijä ja kansainvälisen adoption yhteydessä vielä muodollisesti papereiden perusteella adoptiolautakunta.

3. Adoptiokuraattori on adoptioäiti. Hän ei siis ole puolueeton ammattilainen. Adoptiolapsilla ja -nuorilla sekä adoptoiduilla aikuisilla pitäisi olla kuulijana ihminen, joka ei ole adoptiovanhempi.

4. Suomessa pidetään ihan luonnollisena sitä, että adoptiovanhemmat vaihtavat lapsella jo olevan etunimen toiseksi.

5. Lapsen alkuperäistä kieltä ei kaikissa tapauksissa edes haluta ylläpitää. Jossain maaseudulla harvinaisen kielen ylläpitäminen voisi olla vaikeaa, mutta ei Helsingissä. Venäjää, espanjan ja thain kieltä voi ylläpitää suuressa osassa maata.

6. Jos adoptiolapsi haluaa aikuisena etsiä juuriaan, niin vanhemmat saattavat estää tässä tai ainakin paheksua sitä.

7. Adoptoidut jäävät aikuisina yleensä täysin yksin maksamaan juurimatkoja, mahdollisia biosukulaisten etsimisiä, kieliopintoja sekä mahdollisia dna-testejä.

8. Adoptiotahot Suomessa eivät ole ottaneet kantaa esimerkiksi Kiinan yhden lapsen politiikkaa vastaan. Hakemalla yli sata tyttöä vuodessa Kiinasta, he pikemmin antavat toiminnalle hiljaisen siunauksensa.

9. Adoption yhteydessä maksetaan lastenkodeille ns. hoitokuluja. Nämä kulut maksetaan yleensä käteisenä rahana lastenkodin työntekijälle. Adoptiotahot tuskin ovat selvillä siitä, mihin nämä rahat tosellisuudessa menevät.

10. Kotimaassa lapsen adoptioon antamista harkitseville äideille ei anneta kunnollista adoptioneuvontaa, eikä heitä tueta lapsen pitämisessä. Biologisten vanhempien adoptioneuvontaan ei ole edes kunnollisia ohjeita. Joissakin tapauksissa bioäiti on suostuteltu luopumaan lapsestaan vastoin tahtoaan. Biologisista vanhemmista laaditut asiakirjat adoptioarkistoissa ovat osoittuneet asenteellisiksi ja puutteellisiksi.

11. Adoptioneuvontaa antavilta sosiaalityöntekijöiltä ei vaadita erityistä koulutusta, ei psykologista osaamista eikä omaa soveltuvuutta alalle.

12. Adoptoiduille lapsille, nuorille ja aikuisille, adoptioperheille ja bioperheille ei ole Suomessa edes kohtuullisia jälkipalveluita.

13. Suomessa myönnetään adoptiolupia liian iäkkäille vanhemmille. Ikärajat ovat tulkinnanvaraisia. Vaikeita asioita elämässään kokeneet lapset tarvitsevat tukea myös murrosiässä ja aikuisina. Kuitenkin Suomessa noin 50-vuotiaat ovat voineet adoptoida pikkulapsia.

14. Periaatteessa adoptiohakijat eivät saisi tehdä lapsettomuushoitoja adoptio-odotuksen aikana, mutta tätä periaatetta rikotaan jatkuvasti ja räikeästi. Kaikki eivät myöskään halua käyttää ehkäisyä, mitä vaaditaan. Tämä tulee nähdä niin, että perhe todellisuudessa toivoo viimeiseen asti biologista lasta ja pitää adoptiolasta vain varavaihtoehtona. Adoption peruuntuminen raskauden takia, voi vaikeuttaa perheelle suunnitellun lapsen elämää huomattavasti.

15. Suomeen adoptoidaan muita maita vähemmän yli 2-vuotiaita ja sairaita lapsia. Kuitenkin juuri nämä lapset hyötyisivät länsimaisesta terveydenhuollosta.

16. On tiedossa tapauksia, joissa suomalaiset adoptiovanhemmat ovat laiminlyöneet yhteydenpidon ulkomaiseen tai kotimaiseen biovanhempaan, vaikka sitä on painotettu adoption yhteydessä.

17. Adoption yhteydessä annetaan lastenkodin työntekijöille ja virkamiehille tuliaisia ja lahjuksia. Heille annetaan joskus myös rahaa ns. pimeästi. (Lue tästä esim. Nurmela, Kari Sateenvarjorattaat.) Joskus lahjat voivat olla niin arvokkaita, että kohdemaan ihmiset hyötyvät niistä esim. myymällä ne. Tämä voi edistää ihmisten halukkuutta antaa lapsia kansainväliseen adoptioon ja adoptioon voi päätyä lapsia, joiden tausta syntymämaassa on epäselvä.

18. Monet adoptiovanhemmat ovat korkeissa tehtävissä suomalaisessa yhteiskunnassa. Heissä on kansanedustajia, ministereitä, toimittajia, johtajia ja päättäjiä. Näin he voivat auttaa pelkästään adoptiomyönteisten asioiden leviämistä ja estää adoptiokriittisen asian julkisuuteen pääsyä.

19. Vähätuloisuus voi olla este adoptiolle, vaikka perheellä olisi kuinka suuri sydän ja psyykkinen soveltuvuus adoptiolasten kasvattamiselle.

20. Adoptoitujen ongelmia vähätellään. Adoptiovanhemmat haluavat usein pitää ongelmat piilossa. Adoptoitujen ongelmien syyksi väitetään usein myös ennen adoptiota tapahtuneita asioita tai "huonoja geenejä"! Onneksi muutamia tarinoita on päässyt julkisuuteen. Tässä niistä yksi: http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2003/2003-02-04/ajankohtaista/kove

21. Adoptioperheet ry. mainostaa itseään suomalaiseksi adoptiojärjestöksi ja lasten etujen puolustajaksi. Todellisuudessa se puolustaa vain adoptiohakijoiden ja -vanhempien etuja silloin, kun ne ovat ristiriidassa lasten etujen kanssa.

25

3218

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • bio äiti

      kirjoituksessasi täsmää omalla kohdallani ainakin seuraavat asiat:

      kohta:1,3,4,6,10,11,12,16,18

      kyse siis kotimaisesta adoptiosta.

      Ihmettelen miksi näihin asioihin ei puututa vaikka epäkohtia on????
      Olen ymmärtänyt kuitenkin sen asian että biovanhemmat ovat asiassa lainsuojattomia, valitettavasti!

      • kysymys sinulle

        Oletko nähnyt lastasi tai toivotko joskus näkeväsi? Minkälaisia ajatuksia sinulla on hänestä ja adoptiosta?


      • bio äiti
        kysymys sinulle kirjoitti:

        Oletko nähnyt lastasi tai toivotko joskus näkeväsi? Minkälaisia ajatuksia sinulla on hänestä ja adoptiosta?

        jaa ett toivonko näkeväni ??? kyllä vaan, mutta vastassani on valitettavasti just näitä korkeassa asemassa olevia adovanhempia jotka ovat tähän asti eliminoineet yhteyden otot.

        Ja mitä ajatuksia minulla on adoptiosta??? en suosittele sitä kenellekkään.....


      • lisäkysymystä
        bio äiti kirjoitti:

        jaa ett toivonko näkeväni ??? kyllä vaan, mutta vastassani on valitettavasti just näitä korkeassa asemassa olevia adovanhempia jotka ovat tähän asti eliminoineet yhteyden otot.

        Ja mitä ajatuksia minulla on adoptiosta??? en suosittele sitä kenellekkään.....

        Kertoisitko jotain siitä, miksi et suosittele adoptiota kenellekkään? Ei ole pakko vastata. Mitä ajattelet siitä adoptoidusta lapsesta, mietitkö häntä koskaan?


      • bio äiti
        lisäkysymystä kirjoitti:

        Kertoisitko jotain siitä, miksi et suosittele adoptiota kenellekkään? Ei ole pakko vastata. Mitä ajattelet siitä adoptoidusta lapsesta, mietitkö häntä koskaan?

        En suosittele adoptioita sen takia koska on niin paljon muita vaihtoehtoja, kuten sijaisperhe tai vaikka avoin adoptio. Vahvassa adoptiossa lapsen siirryttyä perheeseen vaihdetaan hänelle nimi ja tavallaan biologiset vanhemmat lakkaavat olevasta vanhempia sille adoptioon annetulle lapselle ja vaikka puhutaan että sitten kun lapsi on täysi-ikäinen niin hän kyllä ottaa yhteyttä, totuus on kuitenkin se että siihen pitää varautua että yhteydenotto ei koskaan tule, ja mitä se odottaminen tekee biologiselle vanhemmalle???

        Se mitä ajattelen lapsestani, ei kyllä kuulu yleiselle keskustelupalstalle , mutta teen vastakysymyksen, pystyykö synnyttämäänsä lasta unohtamaan?? otan mielelläni kommentteja niiltä vanhemmilta jotka pystyvät sanomaan mulle että on helppo unohtaa, tuosta noin vain...Ei se niin mene, ajatuksissa se aina on, pahinta on joulut, syntymäpäivät....


      • adoptoitu
        bio äiti kirjoitti:

        En suosittele adoptioita sen takia koska on niin paljon muita vaihtoehtoja, kuten sijaisperhe tai vaikka avoin adoptio. Vahvassa adoptiossa lapsen siirryttyä perheeseen vaihdetaan hänelle nimi ja tavallaan biologiset vanhemmat lakkaavat olevasta vanhempia sille adoptioon annetulle lapselle ja vaikka puhutaan että sitten kun lapsi on täysi-ikäinen niin hän kyllä ottaa yhteyttä, totuus on kuitenkin se että siihen pitää varautua että yhteydenotto ei koskaan tule, ja mitä se odottaminen tekee biologiselle vanhemmalle???

        Se mitä ajattelen lapsestani, ei kyllä kuulu yleiselle keskustelupalstalle , mutta teen vastakysymyksen, pystyykö synnyttämäänsä lasta unohtamaan?? otan mielelläni kommentteja niiltä vanhemmilta jotka pystyvät sanomaan mulle että on helppo unohtaa, tuosta noin vain...Ei se niin mene, ajatuksissa se aina on, pahinta on joulut, syntymäpäivät....

        Olen aatellu et ottaisin yhteyttä biologisiin sukulaisiin. Olis mahtavaa saada edes kuvat ja kuulla onko sisaruksii. Mun perhe on ulkomailla *NYYH* MItä luulet kantsisko mun yrittää. Miten ne vois suhtautua? Luuletko et ne haluis kuulla musta. Pelottaa jos ne on kuollu.....


      • bio äiti
        adoptoitu kirjoitti:

        Olen aatellu et ottaisin yhteyttä biologisiin sukulaisiin. Olis mahtavaa saada edes kuvat ja kuulla onko sisaruksii. Mun perhe on ulkomailla *NYYH* MItä luulet kantsisko mun yrittää. Miten ne vois suhtautua? Luuletko et ne haluis kuulla musta. Pelottaa jos ne on kuollu.....

        en voi toisten puolesta sanoa mitä ne meinais jos yhteyttä ottaisit mutta luulisin että ilahtuvat, tai aluksi hämmästyvät mutta aikaa myöten voi hyvinkin ajatuksesi olla positiivinen. Itse olen pyytänyt adoptioperheeltä lapsen valokuvaa mutta sitä he eivät halua minulle lähettää vaikka lapsi on kohta täysi-ikäinen.Kuten kerroin aiemmin, yhteydenpitoamme lapsen välillä ei adoperhe kannusta tai sitten ne odottaa sitä täysi-ikäisyyttä, valitettavasti tämä odotuttaminen ei ainakaan lisää haluja yhteydenottoon.


      • Oudolta tuntuu
        bio äiti kirjoitti:

        en voi toisten puolesta sanoa mitä ne meinais jos yhteyttä ottaisit mutta luulisin että ilahtuvat, tai aluksi hämmästyvät mutta aikaa myöten voi hyvinkin ajatuksesi olla positiivinen. Itse olen pyytänyt adoptioperheeltä lapsen valokuvaa mutta sitä he eivät halua minulle lähettää vaikka lapsi on kohta täysi-ikäinen.Kuten kerroin aiemmin, yhteydenpitoamme lapsen välillä ei adoperhe kannusta tai sitten ne odottaa sitä täysi-ikäisyyttä, valitettavasti tämä odotuttaminen ei ainakaan lisää haluja yhteydenottoon.

        että lapsen adoptiovanhemmat ovat noin haluttomia yhteistyöhön! Ellei sitten lapsi itse ole osoittanut, että ei halua olla biosuvun kanssa tekemisissä.

        Itse adoptioäitinä - kotimaasta adoptoidulle vielä pienelle lapselle - pyrin tukemaan lapsen suhteita biosukuun, mikäli hän sitä toivoo. Oli sitten alaikäinen tai täysi-ikäinen! Pela on velvollinen ottamaan selvää bioäidistä, jos lapsi sitä toivoo, vaikka olisi sitten minkä ikäinen tahansa.

        Toivottavasti myös sinun suhteesi lapseesi ja lapsen adoptiovanhempiin paranisi ja samalla oppisit näkemään, että adoptiovanhemmatkaan eivät kaikki ole samasta puusta veistettyjä....


      • myös adoptoitu
        Oudolta tuntuu kirjoitti:

        että lapsen adoptiovanhemmat ovat noin haluttomia yhteistyöhön! Ellei sitten lapsi itse ole osoittanut, että ei halua olla biosuvun kanssa tekemisissä.

        Itse adoptioäitinä - kotimaasta adoptoidulle vielä pienelle lapselle - pyrin tukemaan lapsen suhteita biosukuun, mikäli hän sitä toivoo. Oli sitten alaikäinen tai täysi-ikäinen! Pela on velvollinen ottamaan selvää bioäidistä, jos lapsi sitä toivoo, vaikka olisi sitten minkä ikäinen tahansa.

        Toivottavasti myös sinun suhteesi lapseesi ja lapsen adoptiovanhempiin paranisi ja samalla oppisit näkemään, että adoptiovanhemmatkaan eivät kaikki ole samasta puusta veistettyjä....

        Minusta tuntuisi oudolta, jos vanhempani pitäisivät yhteyttä biovanhempiini selkäni takana. Haluan itse ottaa heihin yhteyttä sitten kun olen itse mielestäni valmis siihen.

        Itse siis en mitenkään erityisesti edes halua ainakaan vielä pitää tiivistä yhteyttä biovanhempiini. Ehkä sitten joskus myöhemmin.


      • Adoperheen (bio)lapsi
        myös adoptoitu kirjoitti:

        Minusta tuntuisi oudolta, jos vanhempani pitäisivät yhteyttä biovanhempiini selkäni takana. Haluan itse ottaa heihin yhteyttä sitten kun olen itse mielestäni valmis siihen.

        Itse siis en mitenkään erityisesti edes halua ainakaan vielä pitää tiivistä yhteyttä biovanhempiini. Ehkä sitten joskus myöhemmin.

        Käsittääkseni keskustelussa oli kyse siitä, että adoptiovanhemmat ovat olleet haluttomia tekemään mitään yhteistyötä bioäidin suuntaan. Ilmeisesti siis on yritetty kunnan/pelan kautta yhteistyötä. Yhdessä viestissä bioäiti kirjoitti, että lapsi itse on halunnut kuvan antaa. En tiedä, mistä äiti sen voi arvata. Ehkä joku yhteistyö on kunnan/pelan kautta ollut, mutta se on kaatunut adoptiovanhempien vastustukseen. En tiedä.

        Meille on adoptoitu lapsi, joka tuli 1-vuotiaana sijaislapseksi. Adoption jälkeen vanhempani halusivat katkaista kaikki suhteet biovanhempiin ja sisaruksiin. Nyt he katuvat juttua. Meidän nuorin on tästä asiasta aika katkera ja vihainen. Viime kesänä hän karkasi kotoa ja oli yli kolme viikkoa kadoksissa! Hän löytyi lopulta biologisen mumminsa luota.


      • myös adoptoitu
        Adoperheen (bio)lapsi kirjoitti:

        Käsittääkseni keskustelussa oli kyse siitä, että adoptiovanhemmat ovat olleet haluttomia tekemään mitään yhteistyötä bioäidin suuntaan. Ilmeisesti siis on yritetty kunnan/pelan kautta yhteistyötä. Yhdessä viestissä bioäiti kirjoitti, että lapsi itse on halunnut kuvan antaa. En tiedä, mistä äiti sen voi arvata. Ehkä joku yhteistyö on kunnan/pelan kautta ollut, mutta se on kaatunut adoptiovanhempien vastustukseen. En tiedä.

        Meille on adoptoitu lapsi, joka tuli 1-vuotiaana sijaislapseksi. Adoption jälkeen vanhempani halusivat katkaista kaikki suhteet biovanhempiin ja sisaruksiin. Nyt he katuvat juttua. Meidän nuorin on tästä asiasta aika katkera ja vihainen. Viime kesänä hän karkasi kotoa ja oli yli kolme viikkoa kadoksissa! Hän löytyi lopulta biologisen mumminsa luota.

        Pointtini oli se, että jos biovanhemmat eivät ole missän yhteydessä adoptioon annettuun lapseensa, he eivät voi varmasti sanoa, että adovanhemmat ovat kieltäneet yhteydenpidon. Voihan olla, että lapsi itse on kieltänyt sen.


    • yksi&kaksi

      Kohta 1: väärinkäytöksiä tapahtuu, toisaalta osa lapsista annetaan ihan virallisesti adoptoitavaksi.
      Kohta 2: olisi hyvä jos tällaista palvelua olisi saatavilla.
      3: adoptoiduille lapsille ja nuorille pitäisi olla omat ammatti-ihmiset.
      4: olen hiukan eri mieltä. Lapsille jää useimmiten alkuperäinen, yleensä lastenkodin antama, nimi osaksi uutta nimeään. Isommilla lapsilla jää alkuperäinen nimi usein pääasialliseen käyttöön.
      5: miten esim. kaksivuotiaan thaimaalaislapsen alkuperäisen kielen pystyy säilyttämään pääkaupunkiseudulla ? Lasta ei voi laittaa työväenopiston kursseille, myöskää thaimaalaisia lapsikerhoja ei ole. Kielen säilyttämiseksi kieltä pitäisi kuulla ja käyttää lähes päivittäin.
      6. ehkä poikkeustapauksissa, yleensä nykyjään on päivänselvää että lapsen tulee saada tietää juuristaan.
      7. uskon että jos vanhemmilla on taloudelliset mahdollisuudet auttaa, he yleensä myös auttavat. varmasti poikkeuksia on.
      8. en osaa ottaa kantaa.
      9. ainakaan Thaimaassa ei makseta mitään hoitokuluja.
      10. en osaa ottaa kantaa.
      11. koulutusta olisi lisättävä.
      12. jälkipalveluita olisi ehdottomasti lisättävä.
      13. luovuttajamaat päättävät lopulliset ikärajat, ikäraja-asiaa ollaan adoptiolautakunnassa mietitty, mutta muuten samaa mieltä, lapsen ja vanhemman ikäerä pitää olla luonteva
      14. hoidot täytyy olla tehty ennen kuin kv-adoptioprosessin voi aloittaa, minusta oikein hyvä niin (kaikki adoptoijat muuten eivät ole olleet lapsettomuushoidoissa)
      15. monista adoptiomaista ei saa isompia lapsia
      16. jos näin on niin minusta on toimittu väärin
      17. lahja voi olla vaikka suklaarasia, sellainen lahja minkä viet ystäväperheeseen mennessäsi
      kylään, kohteliaisuudesta
      18. suurin osa adoptiovanhemmista on ihan tavallisia ihmisiä
      19. taloudelliset vaatimukset tulevat luovuttajamaista
      20. ongelmia ei vähätellä ja niiden ratkaisemiseksi toivotaan kovasti asiantuntevia ihmisiä, adoptiovanhemmat ovat keskimääräistä valmiimpia hakemaan lapsilleen apua; hylkääminen, joka on ollut adoptio syynä, kasvaminen lastenkodissa yms. aiheuttavat myös ongelmia (esim. kiintymyshäiriöitä), tästä saa hyvää tietoa esim. Kallandin kirjoista tai Sinkkosen kirjoista
      21. saisinko tästä esimerkin ? Adoptioperheet Ry:n sivulla on tietoa siitä miten voi toimia aktiivisesti adoptioperheiden ja lasten hyvinvoinnin edistämiseksi.

      Toivoisin sinulta(kin) aktiivisuutta etsiä parantavia ratkaisuja: esimerkiksi adoptoitujen nuorten omaa auttavaa puhelinta tai vastaavaa, jälkipalveluita, reusrsseja adoptioneuvontaan, psykologista ohjausta.....

      • Adoptiokriittiset

        Vastaamme sinulle vain niihin kysymyksiin, joista me olimme eri mieltä. Vastauksessa on ensin alkuperäinen teesi(t1), sitten sinun vastauksesi(s) ja viimeisenä meidän uusi vastaksemme(t2).

        4: (t1) Suomessa pidetään ihan luonnollisena sitä, että adoptiovanhemmat vaihtavat lapsella jo olevan etunimen toiseksi.
        (s) olen hiukan eri mieltä. Lapsille jää useimmiten alkuperäinen, yleensä lastenkodin antama, nimi osaksi uutta nimeään. Isommilla lapsilla jää alkuperäinen nimi usein pääasialliseen käyttöön.
        (t2) Silti nimen vaihtamista pidetään luonnollisena ja useat adoptiovanhemmat vaihtavat nimen. Tämä koskee sekä kotimaista että kansainvälistä adoptiota.

        5: (t1) Lapsen alkuperäistä kieltä ei kaikissa tapauksissa edes haluta ylläpitää. Jossain maaseudulla harvinaisen kielen ylläpitäminen voisi olla vaikeaa, mutta ei Helsingissä. Venäjää, espanjan ja thain kieltä voi ylläpitää suuressa osassa maata.
        (s) miten esim. kaksivuotiaan thaimaalaislapsen alkuperäisen kielen pystyy säilyttämään pääkaupunkiseudulla ? Lasta ei voi laittaa työväenopiston kursseille, myöskää thaimaalaisia lapsikerhoja ei ole. Kielen säilyttämiseksi kieltä pitäisi kuulla ja käyttää lähes päivittäin.
        (t2) THAIMAALAINEN PÄIVÄKERHO:
        Päiväkerho lapsille
        4.5. - 22.6.2005
        Joka keskiviikko 16:00 - 18:00
        Helsingin Kaupungin Kulttuuriasiainkeskus CAISA
        Mikonkatu 17 C / Olohuone
        00100 HELSINKI
        Päiväkerho on suunnattu thain- sekä suomenkielisille lapsille. Kerhossa opitaan leikin ohella thainkieltä, thaitanssia sekä maalausta, leikitään perinteisiä thaimaalaisia leikkejä sekä lauletaan thainkielisiä lauluja. Thaikulttuuri on voimakkaasti esillä joten kerho soveltuu mainiosti myös thaimaasta adoptoiduille lapsille.
        Kurssin hinta on 40 eur, FTA:n jäsenet 30 eur. (Ks. http://www.finthai.net/ )

        Lapsen syntymämaan kieltä voi tukea myös ystävystymällä Suomessa asuvien thaimaalaisten kanssa, jolloin lapset hyvällä tuurilla saavat thaimaalaisia ystäviä. Suomessa asuu myös thaimaalaisia ihmisiä, jotka ovat halukkaita hoitamaan lapsia pientä palkkaa vastaan. Tämmöisiä henkilöitä voi etsiä työvoimatoimiston, Kulttuurikeskus Caisan, Suomi-Thaimaa seuran ja netin kautta. Yksi hyvä nettipaikka on Suomessa opiskelevien thaimaalaisten keskustelupaikka http://www.setbb.com/phpbb/viewforum.php?f=2&sid=15430035dc56be9f9abc34fe9fb70992&mforum=thaifin

        6. (t1) Jos adoptiolapsi haluaa aikuisena etsiä juuriaan, niin vanhemmat saattavat estää tässä tai ainakin paheksua sitä.
        (s) ehkä poikkeustapauksissa, yleensä nykyjään on päivänselvää että lapsen tulee saada tietää juuristaan.
        (t2) Kun nämä asiat tulevat ajankohtaiseksi, monet ennen niin suvaitsevaiset adoptiovanhemmat muuttuvat mustasukkaisiksi ja katkeriksi. Monet myös valitsevat adoptiomaan (Kiina) sillä perusteella, että lapsella ei ole oikein mitään mahdollisuuksia löytää biologisia vanhempiaan.

        7. (t1) Adoptoidut jäävät aikuisina yleensä täysin yksin maksamaan juurimatkoja, mahdollisia biosukulaisten etsimisiä, kieliopintoja sekä mahdollisia dna-testejä.
        (s) uskon että jos vanhemmilla on taloudelliset mahdollisuudet auttaa, he yleensä myös auttavat. varmasti poikkeuksia on.
        (t2) Toivottavasti tulevaisuudessa asiat ovat toisin. Dna-testit ovat onneksi halventuneet huimasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Aikuistuneet lapset eivät ehkä kehtaa pyytää vanhemmiltaan taloudellista tukea juurien etsimiseen tai välit vanhempiin ovat voineet katketa jo ennen tätä. Olisi parempi, että biologisten vanhempien etsimistä varten adoptoidut voisivat saada taloudellista tukea jostain riippumattomasta paikasta. Joku adoptoitu saattaa joutua ja haluta etsiä juuriaan yli vuosikymmenen. Tämä voi olla hyvin kallista. Vaikka Yhdysvalloissa suhtaudutaan adoptioon paljon suvaitsevaisemmin, niin sielläkin adoptoidut joutuvat lähes aina itse kustantamaan etsinnän. Onneksi siellä on muutamia vapaaehtoistyönä etsimistä tekeviä toimistoja, jotka ovat olleet erittäin tuloksellisia biologisten sukulaisten löytämisessä. Ehkä me saamme näitä toimistoja pian Suomeenkin ja tarkoitamme nyt semmoisia toimistoja, jotka ovat riippumattomia adoptiojärjestöjen (PeLa, Interpedia, Adoptioperheet, Yhteiset lapsemme, Hesan kaupunki yms) toiminnasta.

        11. (t1) Adoptioneuvontaa antavilta sosiaalityöntekijöiltä ei vaadita erityistä koulutusta, ei psykologista osaamista eikä omaa soveltuvuutta alalle.
        (s) koulutusta olisi lisättävä.
        (t2) Myös sosiaalityöntekijöiden soveltuvuus alalle olisi tutkittava ja ennen kaikkea adoptiohakijoiden valinta ja neuvonta tulisi tehdä useamman kuin yhden ihmisen voimin.

        13. (t1) Suomessa myönnetään adoptiolupia liian iäkkäille vanhemmille. Ikärajat ovat tulkinnanvaraisia. Vaikeita asioita elämässään kokeneet lapset tarvitsevat tukea myös murrosiässä ja aikuisina. Kuitenkin Suomessa noin 50-vuotiaat ovat voineet adoptoida pikkulapsia.
        (s) luovuttajamaat päättävät lopulliset ikärajat, ikäraja-asiaa ollaan adoptiolautakunnassa mietitty, mutta muuten samaa mieltä, lapsen ja vanhemman ikäerä pitää olla luonteva
        (t2) Suomi voi säätää adoptiovanhemmille tiukemmat ikärajat kuin luovuttajamaat. Toisaalta mielestämme saattaa olla epäoikeudenmukaista, että kun adoptiohakijoiden välillä on suuri ikäero (esim. äiti 14v nuorempi) niin asiassa tuijotetaan vanhemman ikää. Asia tulisi miettiä tarkkaan ja säätää siitä tarkat ikärajat.

        14. (t1) Periaatteessa adoptiohakijat eivät saisi tehdä lapsettomuushoitoja adoptio-odotuksen aikana, mutta tätä periaatetta rikotaan jatkuvasti ja räikeästi. Kaikki eivät myöskään halua käyttää ehkäisyä, mitä vaaditaan. Tämä tulee nähdä niin, että perhe todellisuudessa toivoo viimeiseen asti biologista lasta ja pitää adoptiolasta vain varavaihtoehtona. Adoption peruuntuminen raskauden takia, voi vaikeuttaa perheelle suunnitellun lapsen elämää huomattavasti.
        (s) hoidot täytyy olla tehty ennen kuin kv-adoptioprosessin voi aloittaa, minusta oikein hyvä niin (kaikki adoptoijat muuten eivät ole olleet lapsettomuushoidoissa)
        (t2) Osa adoptiohakijoista tekee lapsettomuushoitoja sekä kotimaisen että kansainvälisen adoptioneuvonnan ja –odotuksen aikana kielloista huolimatta. Ehkäisyäkään ei aina käytetä, vaikka niin sosiaalityöntekijöille väitetään. Moni adoptioprosessi keskeytyy raskauden takia ja moni adoptiolapsi päätyy perheeseen, jossa on viimeiseen asti toivottu biologista lasta.

        15. (t1) Suomeen adoptoidaan muita maita vähemmän yli 2-vuotiaita ja sairaita lapsia. Kuitenkin juuri nämä lapset hyötyisivät länsimaisesta terveydenhuollosta.
        (s) monista adoptiomaista ei saa isompia lapsia
        (t2) Nimenomaan yli 2-vuotiaille ja erityistarpeisille lapsille on vaikea löytää vanhempia Suomesta. Ainoat kohteet, joista emme tiedä tulleen yhtään yli 2-vuotiasta, ovat Intian FFC (Interpedia) sekä Kolumbian yksityiset lastenkodit (Hesan kaupunkin sos.virasto). Tämäkin tieto saattaa olla väärä. Muistutuksen vuoksi kerromme, että Suomella on kaikkiaan 10 adoptiokohdemaata ja näissä maissa on useampia adoptiokontakteja. Näistä linkeistä voi lukea tarkemmin siitä, millaisille lapsille etsitään perheitä:
        http://www.hel2.fi/sosv/palvelut/perhe/adoptio/ulkomaat.htm
        http://www.interpedia.fi/suomi/adoptiomaat.html
        http://www.pelastakaalapset.fi/lastensuojelupalvelut/venaja.php
        http://www.pelastakaalapset.fi/lastensuojelupalvelut/kiina.php
        http://www.pelastakaalapset.fi/lastensuojelupalvelut/thaimaa.php
        http://www.pelastakaalapset.fi/lastensuojelupalvelut/filippiinit.php

        17. (t1) Adoption yhteydessä annetaan lastenkodin työntekijöille ja virkamiehille tuliaisia ja lahjuksia. Heille annetaan joskus myös rahaa ns. pimeästi. (Lue tästä esim. Nurmela, Kari Sateenvarjorattaat.) Joskus lahjat voivat olla niin arvokkaita, että kohdemaan ihmiset hyötyvät niistä esim. myymällä ne. Tämä voi edistää ihmisten halukkuutta antaa lapsia kansainväliseen adoptioon ja adoptioon voi päätyä lapsia, joiden tausta syntymämaassa on epäselvä.
        (s) lahja voi olla vaikka suklaarasia, sellainen lahja minkä viet ystäväperheeseen mennessäsi
        kylään, kohteliaisuudesta
        (t2) Niinhän se voi, mutta lapsen saamisen tunnemylläkässä monet adoptiohakijat tekevät ihan muuta ja vievät arvokkaita lahjoja sekä ovat valmiita antamaan rahaa. Tämä ei hillitse kohdemaiden korruptiota eikä auta turvattomien lasten asemaa.

        18. (t1) Monet adoptiovanhemmat ovat korkeissa tehtävissä suomalaisessa yhteiskunnassa. Heissä on kansanedustajia, ministereitä, toimittajia, johtajia ja päättäjiä. Näin he voivat auttaa pelkästään adoptiomyönteisten asioiden leviämistä ja estää adoptiokriittisen asian julkisuuteen pääsyä.
        (s) suurin osa adoptiovanhemmista on ihan tavallisia ihmisiä
        (t2) Suurin osa adoptiovanhemmista onkin tavallisia ihmisiä, mutta heidän äänitorvinaan toimivat nämä adoptiovanhemmat, joilla on valtaa valtakunnassa. Menee aikaa ennen kuin me muut (adoptoidut ja biosukulaiset) ehdimme saamaan väitöskirjamme valmiiksi tai luomaan poliittisen uran. Sitä paitsi voi olla mahdollista, ettemme niilläkään keinoin saisi ääntämme kuulumaan tässä yhteiskunnassa, joka ihailee hyväntekeväisyyttä ja ”kansainvälistymistä”.

        19. (t1) Vähätuloisuus voi olla este adoptiolle, vaikka perheellä olisi kuinka suuri sydän ja psyykkinen soveltuvuus adoptiolasten kasvattamiselle.
        (s) taloudelliset vaatimukset tulevat luovuttajamaista
        (t2) Entäs jos Kelan adoptiotukea alettaisiin maksamaan tulotason mukaan, niin että köyhemmille perheille tai erityistarpeisia lapsia adoptoiville perheille maksettaisiin enemmän tukea ja rikkaille ei maksettaisi niin paljoa? Entäs jos alettaisiin tutkia enemmän näiden adoptiokykyisten (=riittävän hyvätuloisten) ihmisten psykologista kyvykkyyttä adoptiovanhemmuuteen? Kotimaisiakaan lapsia ei ole annettu liian köyhiksi katsottuihin perheisiin. Pelastakaa Lapset järjestö on saanut huomautuksen tapauksesta, jossa sen sosiaalityöntekijä esti liian köyhäksi katsomaltaan perheeltä mahdollisuuden hakea toista adoptiolasta kotimaasta.

        20. Olemme tästä jotenkin samaa mieltä, mutta emme yhdy siihen, että adoptiovanhemmat hakisivat lapsilleen muita vanhempia herkemmin apua.

        21. (t1) Adoptioperheet ry. mainostaa itseään suomalaiseksi adoptiojärjestöksi ja lasten etujen puolustajaksi. Todellisuudessa se puolustaa vain adoptiohakijoiden ja -vanhempien etuja silloin, kun ne ovat ristiriidassa lasten etujen kanssa.
        (s) saisinko tästä esimerkin ? Adoptioperheet Ry:n sivulla on tietoa siitä miten voi toimia aktiivisesti adoptioperheiden ja lasten hyvinvoinnin edistämiseksi.
        (t2) Verkkoklinikan keskustelupalstalla sivuttiin psyykkisen arvioinnin lisäämistä adoptiohakuprosessiin. Adoptioperheet ry:n toiminnanjohtaja kommentoi asiaa viestissään (viesti nro 32212) mm. näin: ” suhtaudun kyllä lähtökohtaisesti kriittisesti toimiin, joilla siirretään lisää maksettavaa adoptioperheille”. Tämän ymmärrämme niin, että vaikka lasten tulevaisuuden kannalta psykiatrin arviosta olisi hyötyä, niin Adoptioperheet –järjestö ei kannata sitä, koska se aiheuttaisi adoptiohakijoille lisää kustannuksia. Säästetään siis mieluummin rahassa yhden kerran, kun varmistetaan parhailla mahdollisilla keinoilla adoptiolasten tulevaisuutta? Toisekseen Adoptioperheet –järjestö ei on suhtautunut hyväksyvästi aika vanhojen adoptiohakijoiden adoptioprosesseihin. Tämä on heille luonnollista, sillä vanhatkin ihmiset ovat heille maksavia jäseniä!


      • yksi&kaksi
        Adoptiokriittiset kirjoitti:

        Vastaamme sinulle vain niihin kysymyksiin, joista me olimme eri mieltä. Vastauksessa on ensin alkuperäinen teesi(t1), sitten sinun vastauksesi(s) ja viimeisenä meidän uusi vastaksemme(t2).

        4: (t1) Suomessa pidetään ihan luonnollisena sitä, että adoptiovanhemmat vaihtavat lapsella jo olevan etunimen toiseksi.
        (s) olen hiukan eri mieltä. Lapsille jää useimmiten alkuperäinen, yleensä lastenkodin antama, nimi osaksi uutta nimeään. Isommilla lapsilla jää alkuperäinen nimi usein pääasialliseen käyttöön.
        (t2) Silti nimen vaihtamista pidetään luonnollisena ja useat adoptiovanhemmat vaihtavat nimen. Tämä koskee sekä kotimaista että kansainvälistä adoptiota.

        5: (t1) Lapsen alkuperäistä kieltä ei kaikissa tapauksissa edes haluta ylläpitää. Jossain maaseudulla harvinaisen kielen ylläpitäminen voisi olla vaikeaa, mutta ei Helsingissä. Venäjää, espanjan ja thain kieltä voi ylläpitää suuressa osassa maata.
        (s) miten esim. kaksivuotiaan thaimaalaislapsen alkuperäisen kielen pystyy säilyttämään pääkaupunkiseudulla ? Lasta ei voi laittaa työväenopiston kursseille, myöskää thaimaalaisia lapsikerhoja ei ole. Kielen säilyttämiseksi kieltä pitäisi kuulla ja käyttää lähes päivittäin.
        (t2) THAIMAALAINEN PÄIVÄKERHO:
        Päiväkerho lapsille
        4.5. - 22.6.2005
        Joka keskiviikko 16:00 - 18:00
        Helsingin Kaupungin Kulttuuriasiainkeskus CAISA
        Mikonkatu 17 C / Olohuone
        00100 HELSINKI
        Päiväkerho on suunnattu thain- sekä suomenkielisille lapsille. Kerhossa opitaan leikin ohella thainkieltä, thaitanssia sekä maalausta, leikitään perinteisiä thaimaalaisia leikkejä sekä lauletaan thainkielisiä lauluja. Thaikulttuuri on voimakkaasti esillä joten kerho soveltuu mainiosti myös thaimaasta adoptoiduille lapsille.
        Kurssin hinta on 40 eur, FTA:n jäsenet 30 eur. (Ks. http://www.finthai.net/ )

        Lapsen syntymämaan kieltä voi tukea myös ystävystymällä Suomessa asuvien thaimaalaisten kanssa, jolloin lapset hyvällä tuurilla saavat thaimaalaisia ystäviä. Suomessa asuu myös thaimaalaisia ihmisiä, jotka ovat halukkaita hoitamaan lapsia pientä palkkaa vastaan. Tämmöisiä henkilöitä voi etsiä työvoimatoimiston, Kulttuurikeskus Caisan, Suomi-Thaimaa seuran ja netin kautta. Yksi hyvä nettipaikka on Suomessa opiskelevien thaimaalaisten keskustelupaikka http://www.setbb.com/phpbb/viewforum.php?f=2&sid=15430035dc56be9f9abc34fe9fb70992&mforum=thaifin

        6. (t1) Jos adoptiolapsi haluaa aikuisena etsiä juuriaan, niin vanhemmat saattavat estää tässä tai ainakin paheksua sitä.
        (s) ehkä poikkeustapauksissa, yleensä nykyjään on päivänselvää että lapsen tulee saada tietää juuristaan.
        (t2) Kun nämä asiat tulevat ajankohtaiseksi, monet ennen niin suvaitsevaiset adoptiovanhemmat muuttuvat mustasukkaisiksi ja katkeriksi. Monet myös valitsevat adoptiomaan (Kiina) sillä perusteella, että lapsella ei ole oikein mitään mahdollisuuksia löytää biologisia vanhempiaan.

        7. (t1) Adoptoidut jäävät aikuisina yleensä täysin yksin maksamaan juurimatkoja, mahdollisia biosukulaisten etsimisiä, kieliopintoja sekä mahdollisia dna-testejä.
        (s) uskon että jos vanhemmilla on taloudelliset mahdollisuudet auttaa, he yleensä myös auttavat. varmasti poikkeuksia on.
        (t2) Toivottavasti tulevaisuudessa asiat ovat toisin. Dna-testit ovat onneksi halventuneet huimasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Aikuistuneet lapset eivät ehkä kehtaa pyytää vanhemmiltaan taloudellista tukea juurien etsimiseen tai välit vanhempiin ovat voineet katketa jo ennen tätä. Olisi parempi, että biologisten vanhempien etsimistä varten adoptoidut voisivat saada taloudellista tukea jostain riippumattomasta paikasta. Joku adoptoitu saattaa joutua ja haluta etsiä juuriaan yli vuosikymmenen. Tämä voi olla hyvin kallista. Vaikka Yhdysvalloissa suhtaudutaan adoptioon paljon suvaitsevaisemmin, niin sielläkin adoptoidut joutuvat lähes aina itse kustantamaan etsinnän. Onneksi siellä on muutamia vapaaehtoistyönä etsimistä tekeviä toimistoja, jotka ovat olleet erittäin tuloksellisia biologisten sukulaisten löytämisessä. Ehkä me saamme näitä toimistoja pian Suomeenkin ja tarkoitamme nyt semmoisia toimistoja, jotka ovat riippumattomia adoptiojärjestöjen (PeLa, Interpedia, Adoptioperheet, Yhteiset lapsemme, Hesan kaupunki yms) toiminnasta.

        11. (t1) Adoptioneuvontaa antavilta sosiaalityöntekijöiltä ei vaadita erityistä koulutusta, ei psykologista osaamista eikä omaa soveltuvuutta alalle.
        (s) koulutusta olisi lisättävä.
        (t2) Myös sosiaalityöntekijöiden soveltuvuus alalle olisi tutkittava ja ennen kaikkea adoptiohakijoiden valinta ja neuvonta tulisi tehdä useamman kuin yhden ihmisen voimin.

        13. (t1) Suomessa myönnetään adoptiolupia liian iäkkäille vanhemmille. Ikärajat ovat tulkinnanvaraisia. Vaikeita asioita elämässään kokeneet lapset tarvitsevat tukea myös murrosiässä ja aikuisina. Kuitenkin Suomessa noin 50-vuotiaat ovat voineet adoptoida pikkulapsia.
        (s) luovuttajamaat päättävät lopulliset ikärajat, ikäraja-asiaa ollaan adoptiolautakunnassa mietitty, mutta muuten samaa mieltä, lapsen ja vanhemman ikäerä pitää olla luonteva
        (t2) Suomi voi säätää adoptiovanhemmille tiukemmat ikärajat kuin luovuttajamaat. Toisaalta mielestämme saattaa olla epäoikeudenmukaista, että kun adoptiohakijoiden välillä on suuri ikäero (esim. äiti 14v nuorempi) niin asiassa tuijotetaan vanhemman ikää. Asia tulisi miettiä tarkkaan ja säätää siitä tarkat ikärajat.

        14. (t1) Periaatteessa adoptiohakijat eivät saisi tehdä lapsettomuushoitoja adoptio-odotuksen aikana, mutta tätä periaatetta rikotaan jatkuvasti ja räikeästi. Kaikki eivät myöskään halua käyttää ehkäisyä, mitä vaaditaan. Tämä tulee nähdä niin, että perhe todellisuudessa toivoo viimeiseen asti biologista lasta ja pitää adoptiolasta vain varavaihtoehtona. Adoption peruuntuminen raskauden takia, voi vaikeuttaa perheelle suunnitellun lapsen elämää huomattavasti.
        (s) hoidot täytyy olla tehty ennen kuin kv-adoptioprosessin voi aloittaa, minusta oikein hyvä niin (kaikki adoptoijat muuten eivät ole olleet lapsettomuushoidoissa)
        (t2) Osa adoptiohakijoista tekee lapsettomuushoitoja sekä kotimaisen että kansainvälisen adoptioneuvonnan ja –odotuksen aikana kielloista huolimatta. Ehkäisyäkään ei aina käytetä, vaikka niin sosiaalityöntekijöille väitetään. Moni adoptioprosessi keskeytyy raskauden takia ja moni adoptiolapsi päätyy perheeseen, jossa on viimeiseen asti toivottu biologista lasta.

        15. (t1) Suomeen adoptoidaan muita maita vähemmän yli 2-vuotiaita ja sairaita lapsia. Kuitenkin juuri nämä lapset hyötyisivät länsimaisesta terveydenhuollosta.
        (s) monista adoptiomaista ei saa isompia lapsia
        (t2) Nimenomaan yli 2-vuotiaille ja erityistarpeisille lapsille on vaikea löytää vanhempia Suomesta. Ainoat kohteet, joista emme tiedä tulleen yhtään yli 2-vuotiasta, ovat Intian FFC (Interpedia) sekä Kolumbian yksityiset lastenkodit (Hesan kaupunkin sos.virasto). Tämäkin tieto saattaa olla väärä. Muistutuksen vuoksi kerromme, että Suomella on kaikkiaan 10 adoptiokohdemaata ja näissä maissa on useampia adoptiokontakteja. Näistä linkeistä voi lukea tarkemmin siitä, millaisille lapsille etsitään perheitä:
        http://www.hel2.fi/sosv/palvelut/perhe/adoptio/ulkomaat.htm
        http://www.interpedia.fi/suomi/adoptiomaat.html
        http://www.pelastakaalapset.fi/lastensuojelupalvelut/venaja.php
        http://www.pelastakaalapset.fi/lastensuojelupalvelut/kiina.php
        http://www.pelastakaalapset.fi/lastensuojelupalvelut/thaimaa.php
        http://www.pelastakaalapset.fi/lastensuojelupalvelut/filippiinit.php

        17. (t1) Adoption yhteydessä annetaan lastenkodin työntekijöille ja virkamiehille tuliaisia ja lahjuksia. Heille annetaan joskus myös rahaa ns. pimeästi. (Lue tästä esim. Nurmela, Kari Sateenvarjorattaat.) Joskus lahjat voivat olla niin arvokkaita, että kohdemaan ihmiset hyötyvät niistä esim. myymällä ne. Tämä voi edistää ihmisten halukkuutta antaa lapsia kansainväliseen adoptioon ja adoptioon voi päätyä lapsia, joiden tausta syntymämaassa on epäselvä.
        (s) lahja voi olla vaikka suklaarasia, sellainen lahja minkä viet ystäväperheeseen mennessäsi
        kylään, kohteliaisuudesta
        (t2) Niinhän se voi, mutta lapsen saamisen tunnemylläkässä monet adoptiohakijat tekevät ihan muuta ja vievät arvokkaita lahjoja sekä ovat valmiita antamaan rahaa. Tämä ei hillitse kohdemaiden korruptiota eikä auta turvattomien lasten asemaa.

        18. (t1) Monet adoptiovanhemmat ovat korkeissa tehtävissä suomalaisessa yhteiskunnassa. Heissä on kansanedustajia, ministereitä, toimittajia, johtajia ja päättäjiä. Näin he voivat auttaa pelkästään adoptiomyönteisten asioiden leviämistä ja estää adoptiokriittisen asian julkisuuteen pääsyä.
        (s) suurin osa adoptiovanhemmista on ihan tavallisia ihmisiä
        (t2) Suurin osa adoptiovanhemmista onkin tavallisia ihmisiä, mutta heidän äänitorvinaan toimivat nämä adoptiovanhemmat, joilla on valtaa valtakunnassa. Menee aikaa ennen kuin me muut (adoptoidut ja biosukulaiset) ehdimme saamaan väitöskirjamme valmiiksi tai luomaan poliittisen uran. Sitä paitsi voi olla mahdollista, ettemme niilläkään keinoin saisi ääntämme kuulumaan tässä yhteiskunnassa, joka ihailee hyväntekeväisyyttä ja ”kansainvälistymistä”.

        19. (t1) Vähätuloisuus voi olla este adoptiolle, vaikka perheellä olisi kuinka suuri sydän ja psyykkinen soveltuvuus adoptiolasten kasvattamiselle.
        (s) taloudelliset vaatimukset tulevat luovuttajamaista
        (t2) Entäs jos Kelan adoptiotukea alettaisiin maksamaan tulotason mukaan, niin että köyhemmille perheille tai erityistarpeisia lapsia adoptoiville perheille maksettaisiin enemmän tukea ja rikkaille ei maksettaisi niin paljoa? Entäs jos alettaisiin tutkia enemmän näiden adoptiokykyisten (=riittävän hyvätuloisten) ihmisten psykologista kyvykkyyttä adoptiovanhemmuuteen? Kotimaisiakaan lapsia ei ole annettu liian köyhiksi katsottuihin perheisiin. Pelastakaa Lapset järjestö on saanut huomautuksen tapauksesta, jossa sen sosiaalityöntekijä esti liian köyhäksi katsomaltaan perheeltä mahdollisuuden hakea toista adoptiolasta kotimaasta.

        20. Olemme tästä jotenkin samaa mieltä, mutta emme yhdy siihen, että adoptiovanhemmat hakisivat lapsilleen muita vanhempia herkemmin apua.

        21. (t1) Adoptioperheet ry. mainostaa itseään suomalaiseksi adoptiojärjestöksi ja lasten etujen puolustajaksi. Todellisuudessa se puolustaa vain adoptiohakijoiden ja -vanhempien etuja silloin, kun ne ovat ristiriidassa lasten etujen kanssa.
        (s) saisinko tästä esimerkin ? Adoptioperheet Ry:n sivulla on tietoa siitä miten voi toimia aktiivisesti adoptioperheiden ja lasten hyvinvoinnin edistämiseksi.
        (t2) Verkkoklinikan keskustelupalstalla sivuttiin psyykkisen arvioinnin lisäämistä adoptiohakuprosessiin. Adoptioperheet ry:n toiminnanjohtaja kommentoi asiaa viestissään (viesti nro 32212) mm. näin: ” suhtaudun kyllä lähtökohtaisesti kriittisesti toimiin, joilla siirretään lisää maksettavaa adoptioperheille”. Tämän ymmärrämme niin, että vaikka lasten tulevaisuuden kannalta psykiatrin arviosta olisi hyötyä, niin Adoptioperheet –järjestö ei kannata sitä, koska se aiheuttaisi adoptiohakijoille lisää kustannuksia. Säästetään siis mieluummin rahassa yhden kerran, kun varmistetaan parhailla mahdollisilla keinoilla adoptiolasten tulevaisuutta? Toisekseen Adoptioperheet –järjestö ei on suhtautunut hyväksyvästi aika vanhojen adoptiohakijoiden adoptioprosesseihin. Tämä on heille luonnollista, sillä vanhatkin ihmiset ovat heille maksavia jäseniä!

        Vastailen vielä muutamaan kohtaan, vastaukset ja kommentin lähtevät omista kokemuksistani viimeisen 8 vuoden aikana ja tutuista adoptioperheistä:

        5) Thaimaalainen päiväkerho yritti aloittaa toimintansa viime keväänä, kesälomien kynnyksellä. Tarpeeksi halukkaita toiminnan aloittamiseksi ei ilmaantunut sillä alkamisaika klo.16 on kertakaikkiaan työssäkäyville lapsiperheille liian aikainen/vaikea aika. Vaikka työpäivän saisikin päättymään kolmelta, pitää lapsi vielä hakea päivikodista ja syöttää ennen kuin mihinkään kerhoon voi lähteä - tämä on ihan lapsiperheiden faktaa. Monet pyysivät että aikaa voisi hiukan siirtää myöhäisemmäksi mutta se ei onnistunut.
        Kielen säilyttämiseksi ei onnistu thaimaalaisten ihmisten tapaaminen muutaman kerran viikossa, muutama tuttu perhe on sitä sekä kiinan että thaimaan kohdalla kokeillutkin.

        6. edelleen sitä mieltä että käsityksesi tästä ei vastaa nykyaikaa, jokainen nykyjään adoptoiva tietää kuinka elintärkeää lapselle on juurien etsiminen ja tunteminen.
        Tuo Kiina asia on mielstäni ihan puppua, Kiina valitaan siksi että sieltä odotusajat ovat hyvin arvioitavissa eikä jonoissa tarvitse olla vuositolkulla. Kiina hyväksyy myös perheet joissa on useampia lapsia (bio- tai adoptiolapsia) entuudestaan. Monilla mailla on tässä rajoituksia.
        Toisaalta Kiina taas asettaa alaikärajat hakijoille. Täytyy muistaa että esim. Aasian maissa vanhepien korkeampi ikä on suositus, kun taas Kolumbia suosii nuoria vanhempia. Useimmiten vanhemmat valitsevat maan se perusteella mihin kriteereihin sopivat.

        14. olen kyllä kuullut että näin jotkut tekee, mikä minusta on väärin. ihmisiä kun vaan ei voi laittaa lukkojen taakse joten valistusta on vain tältä osin lisättävä.

        17. Aasian maissa lahjojen anto ylipäätänsä katsotaan kuuluvat kohteliaaseen käytökseen.

        19 21. Monet monet adoptiovanhemmat rahoittavat adoptioprosessin pankkilainalla tai säästämällä vuoden pari (adoption kustannukset kun eivät tule yleensä yhdellä kerralla maksettavaksi).
        Irrallinen lause 'suhtaudun kyllä lähtökohtaisesti kriittisesti toimiin, joilla siirretään lisää maksettavaa adoptioperheille' - tämä liittynee siihen että adoptiokuluja nostamalla yhä harvemmalla tavallisella perheellä on mahdollisuus adoptoida. Itse toivon että että tällaista palvelua annettaisiin adoptioneuvonnassa, ilmaiseksi.

        SIIS.....minun tuttu- ja ystäväpiiriini kuuluu nähtävästi tavallista valistuneempia adoptiovanhempia tai kerrassaan poikkeavia kun en tunnista noista kommenteistasi heitä tai itseäni:
        kaikki ovat säästäneet lapsensa alkuperäisen nimen osana tämän uutta nimeä, jotkut jopa kutsumanimenä; kaikki pitävät yhteyttä lastenkoteihin lähettämällä kirjeitä ja valokuvia; apua tarvitsevat ovat osallistuneet leikkiterapioihin, käyneet perheneuvoloissa, neuvoitelleet asiantuntijoiden kanssa jne.;
        monet ovat käyneet jo usein lasten kanssa lastensa syntymämaassa ja lastenkodeissa vierailulla, koittaneet hankkia kaiken tiedon mutusen mitä lasten taustasta on saatavissa.

        Adoptiotuesta muuten: siitä käytiin kädenvääntöä vuositolkulla (mm. Ruotisissa sellainen on ollut jo kauan). Adoptiojärjestöt, Adoptioperheet Ry, yksityiset ihmiset pommittivat tuhatta tahoa (kansanedustajia, ministereitä, eri virastoja....) että se saataisiin. Iytsekin lähetin kymmeniä sähköposteja vuoden aikana.
        Sama juuttu oli vanhepainloman kanssa, vielä noin 8 vuotta sitten adoptioperheillä oli mahdollisuus pitää vanhempainlomaa 3 kk, ja kovan työn tuloksena (kaikki em. mainitut tahot tässäkin) vanhempainloma saatiin tuonne noin 7,5 kuukauteen.

        Tällä hetkellä tehdään kovasti työtä (johon sinäkin voisit osallistua) sen eteen että adoptiolapsi katsottaisiin 'syntyneeksi' silloin kun hän tulee uuteen perheeseensä eli että lapsella olisi mahdollisuus olla kodinhoidontuen piirissä kolme vuotta siitä lukien eikä syntymästään lukien. Lapsen etuhan olisi saada olla kotona mahdollisimman kauan.
        Myös vanhempainloman pidentämiseksi biovanhempien lomaa vastaavaksi on toivelistalla.

        Adoptiokuraattorinkin (vaikka adoptoidut hänen palveluita itse eivät nähtävästi haluakaan käyttää) saamiseksi oli kauhea urakka, ei tämäkään taivaalta tippunut, ja jälleen kerran mm. Adoptioperheet Ry, yksittäiset aktiiviset adoptiovanhemmat ja adoptiojärjestöt tekivät
        asian eteen kovasti työtä. Ja työ jatkuu.

        Jostainhan parannusten pitää alkaa.
        Ja mikään ei olisi hienompaa jos adoptoidut nuoret itse alkaisivat myös vaatia parempia jälkipalveluita ja enemmän tukea elämänsä asioissa !!!

        Lopetan omalta osaltani tämän kommentoinnin tähän, mielenkiintoista on ollut lukea fiksuja ja selkeästi rauhallisesti aseteltuja kommenttejasi, kiitos.


    • ¤¤¤¤¤¤

      ihmettelen adoption harkinta-aikaa joka on vaivaiset 8 vikkoa synnytyksestä. Kuka määrittelee ajan pituuden ja miksi käytäntö on näin, eikös kuitenkin jos ratkaisua ei tee 8 viikon harkinta ajan umpeuduttua niin lapsi sijoitetaan lastenkotiin jos suostumusta ei bio anna ja senjälkeenhän adoptio on taas hankalampi juttu...onko sulla tästä tietoa?

    • Kiitos

      Kiitos saamastamme tuesta!

      Tässä on 22. syy vastustaa suomalaista adoptiota:

      22. Adoptio on lastensuojelua. Yhteiskunnan tulisi valvoa lastensuojelun avulla perheisiin tai laitoksiin sijoitettujen lasten elämää. Myös alaikäisillä adoptoiduilla tulisi olla yhteyshenkilö, joka olisi puolueeton (ei esimerkiksi adoptiovanhempi) ja hän seuraisi adoptiolasten elämää koko alaikäisyyden ajan. Nykyään adoptiossa olevien lasten sopeutumista adoptioperheeseen seurataan vain muutamia kertoja ensimmäisen parin vuoden aikana. Tällöin perheen adoptioprosessissa mukana ollut sosiaalityöntekijä käy kirjaimellisesti perheen luona kahvilla ja kirjoittaa tästä raportin. Adoptoitujen lasten elämää olisi hyvä seurata koko alaikäisyyden ajan lapsen ehdoilla. Valvoja voisi pitää lapseen yhteyttä noin kerran vuodessa ja kysellä kuulumisia. Lapsi tietäisi keneen hän voi ottaa yhteyttä, jos ongelmia ilmenee.

    • tärkein

      kohta 19 -eikö ole selvää, että lapsen pitää päästä myös taloudellisesti hyviin olosuhteisiin? Hyvätuloiset voivat tarjota lapselle tarvittaessa nopeammin esim. lääkäri tai terapiapalveluja. Eikä tule niin helposti tilannetta, että yhteiskunta joutuu elättämään koko perheen.

      Onko sitten parempi, että lapset ovat erittäin huonoissa oloissa lastenkodeissa? Ihmettelen tällaista adoption vastaisuutta. Järkevämpää olisi pyrkiä parantamaan epäkohtia eikä olla koko adoptiota vastaan.

      • adoptiosatuja

        Minun mielestäni täällä on enemmän adoptiokriittisyyttä kuin adoption vastaisuutta. Varmasti on niitäkin, jotka vastustavat adoptiota täysin ja heillä on siihen varmasti todella hyviä syitä.

        Sinä kirjoitit taas tuolla tavalla stereotyyppisesti niin kuin ihmiset ajattelevat köyhempien maiden (orpo)lapsista. "huonoissa oloissa lastenkodissa" niinkuin kirjoitit.

        TÄssä on ote eräästä adoptiosatukirjasta (Voi vitsi kuinka niitä vihaan. ne on niiiiiiin asenteellisia)

        "Christel Rönnsin Pärlemo/Helmi on kuitenkin vielä hurmaavampi tuttavuus. Lapsettomien norsujen adoptiomatkaa pohjoiseen sirkukseen kuvataan dramaattisesti: orpo valkea norsuvauva kituu häkissä, kunnes vanhemmat pääsevät hänen luokseen."

        Anteeks toi onkin Kirjan arvostelusta Hesarista. Se lötyy kuiteski Adoptioperhe-yhdistyksen sivulta.

        SIIS "orpo norsuvauva KITUU HÄKISSÄ, kunnes LAPSETTOMAT norsuVANHEMMAT pääsevät hänen luokseen".

        Voi tsiisus ja pahasti.

        Tästä puuttuu enää "..ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti".


    • maahanmuuttajia

      HS-Gallup: Enemmistö ei halua lisää maahanmuuttajia
      Julkaistu 22:06

      Selkeä enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että maahanmuuttajien määrää ei pitäisi lisätä nykyisestä, ilmenee Helsingin Sanomien Suomen Gallupilta tilaamasta tutkimuksesta.

      Lähes kaikki suomalaiset ovat sitä mieltä, että maahanmuuttajien ei pitäisi asua erillään muista omilla alueillaan vaan yhdessä kantaväestön kanssa.

      60 prosenttia pitää maahanmuuttajien nykyistä määrää sopivana, ja 16 prosentin mielestä maahanmuuttajia on jo liikaa. Vain joka viides suomalainen ajattelee, että Suomeen tarvitaan lisää maahanmuuttajia.

      Vihreiden kannattajat poikkeavat selvästi muiden puolueiden kannattajista. Heistä puolet on sitä mieltä, että maahanmuuttajia tarvitaan lisää. Kaikkien muiden puolueiden kannattajien enemmistö pitää nykyistä määrää sopivana.

      Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla asuvien joukossa on keskimääräistä enemmän niitä, joiden mielestä maahanmuuttajien määrää pitäisi lisätä.

      Ylemmistä toimihenkilöistä 36 prosenttia ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneista 41 prosenttia on sitä mieltä, että Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttajia.

      Työväestössä puolestaan on keskimääräistä enemmän, 23 prosenttia, niitä, joiden mielestä maahanmuuttajia on jo liikaa.

      Nykyisin muiden kuin Pohjoismaiden, Sveitsin ja EU-maiden kansalaisilta vaaditaan yleensä työlupa, jota ei myönnetä, jos hakijan ammattialalle on saatavissa suomalaista työvoimaa.

      Vajaat puolet vastaajista oli sitä mieltä, että työlupaharkinnasta pitäisi luopua ja kaikki ulkomaalaiset pitäisi saattaa samalle viivalle suomalaisten työnhakijoiden kanssa.

      Ylempien toimihenkilöiden, opiskelijoiden ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden enemmistö helpottaisi työlupakäytäntöä.

      Erityisesti keskustan ja vasemmistoliiton kannattajat pitäisivät kiinni rajoituksista.

      Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää suomalaisten suhtautumista maahanmuuttajiin.

      Tuhannelta suomalaiselta kysyttiin neljä kysymystä. Puhelinhaastattelut tehtiin 21.–25.11.2005.

      Otos edustaa 15 vuotta täyttänyttä väestöä. Ahvenanmaa ei ollut mukana tutkimuksessa. Virhemarginaali on suurimmillaan kolme prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan.

      % % % % % %% % % %% % % %% % % % % % %% %

      HS -GALLUP
      Keskustan kannattajissa levottomuuksien pelkoa
      Julkaistu 22:08

      Enemmistö suomalaisista, 55 prosenttia, ei usko, että maahanmuuttajien määrän tuntuva kasvu Suomessa johtaisi samanlaisiin levottomuuksiin, joita nähtiin Ranskassa muutama viikko sitten.

      Toisaalta 43 prosenttia pitää levottomuuksia Suomessa täysin tai melko todennäköisinä, ilmenee Helsingin Sanomien Suomen Gallupilta tilaamasta tutkimuksesta. Keskustan kannattajista levottomuuksiin uskoo 52 prosenttia.

      Erityisesti vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat pitävät levottomuuksia jokseenkin mahdottomina. Epätodennäköisinä mellakoita pitävät hyvin koulutetut ja alle 25-vuotiaat.

      Lähes kaikki vastaajat, 94 prosenttia, olivat sitä mieltä, että maahanmuuttajaryhmien tulisi asua yhdessä muiden suomalaisten kanssa eikä omilla alueillaan ja omissa oloissaan.

    • maurik

      veljen tytär ampui itsensä ja häneltä jäi 3 ja puoli vuotia tytär. Lapsen isä on huumekauppias ja käyttää
      nyt seksuaalisesti hyväkseen 14 vuotiasta edesmenneen pikkusiskoa huumeannosta vastaan. Haluaisin adoptoida tytön...niin haluasi myös huumediilerin isä joka ei usko pojastaan että on se mikä on. OLENKO TEKEMÄSSÄ VÄÄRIN JONKUN LUKIJAN MIELESTÄ.

    • mutta...

      tuntuu todella kummalliselta tuo koko polemiikki lapsen alkuperäisen nimen säilyttämiseksi. Miksi se tulisi edes säilyttää? Jos lapsi on saanut esimerkiksi kahden vuoden iässä tietyn nimen, ja tämä nimi siirretään toiseksi tai kolmanneksi nimeksi tai poistetaan kokonaan nimilistasta, niin ei tämä asia lasta häiritse. Enkä puhu nyt paljon vanhemmalla iällä adoptoiduista lapsista.

      Mutta kysehän on siitä, että lapsi tulee suomalaiseen perheeseen. Hän on heidän oma lapsensa. Vaikka kannatankin juurien muistamista ja säilyttämistä, niin adoptiolapsesta tulee Suomen kansalainen. Eikä nimenvaihdosta ketään pikkulasta haittaa - tuskin kielenmenetyskään. Myöhemmin hän voi, aikuisena, tehdä mitä haluaa. Vaikkapa opetella kieli uudelleen ja käyttää alkuperäistä nimeään.

      • kerrokerrokuvastin

        ""Eikä nimenvaihdosta ketään pikkulasta haittaa - tuskin kielenmenetyskään. Myöhemmin hän voi, aikuisena, tehdä mitä haluaa. Vaikkapa opetella kieli uudelleen ja käyttää alkuperäistä nimeään. ""

        oletko sinä itse adoptiolapsi??? jos et ole, niin mielipiteesi on aika järkky. mistä tiedät haittaako nimen ja kielen vaihto pikkulasta. aikuisena saa onneksi tehdä mitä vaan: vaikka muuttaa adoperheestä niin kauas kun pääsee. kuule jos lapsena on edes pidetty yllä lapsen alkuperäistä kieltä niin sitä on helpompi aloittaa opiskeleen. on kuule moni muu kieli kauniimpi kuin joku suomenkieli oulun murteena.


      • Oma kokemus
        kerrokerrokuvastin kirjoitti:

        ""Eikä nimenvaihdosta ketään pikkulasta haittaa - tuskin kielenmenetyskään. Myöhemmin hän voi, aikuisena, tehdä mitä haluaa. Vaikkapa opetella kieli uudelleen ja käyttää alkuperäistä nimeään. ""

        oletko sinä itse adoptiolapsi??? jos et ole, niin mielipiteesi on aika järkky. mistä tiedät haittaako nimen ja kielen vaihto pikkulasta. aikuisena saa onneksi tehdä mitä vaan: vaikka muuttaa adoperheestä niin kauas kun pääsee. kuule jos lapsena on edes pidetty yllä lapsen alkuperäistä kieltä niin sitä on helpompi aloittaa opiskeleen. on kuule moni muu kieli kauniimpi kuin joku suomenkieli oulun murteena.

        Jokainen voisi nyt puhua vain omasta itsestään eikä tehdä yleistyksiä suuntaan tai toiseen.

        Jos jollekulle nimen vaihtaminen on tuntunut väärältä teolta, ottakoon vanhan nimensä kun tulee täysi-ikäiseksi.

        Siihen saakka asiasta voi tehdä itselleen ongelman tai olla tekemättä, jokainen itse ja vain itse päättää miten elämänsä tapahtumiin suhtautuu - elämä nyt ei kuitenkaan ole nimestä kiinni. Paitsi jos itse jostain kummasta syystä päättää niin.


    • kupla puhkeaa...

      Täysin puoluelliset varjovastaukset eräältä tulevalta adoptioäidiltä

      1. Monet adoptiolapset ovat löytölapsia, jo aiemmin huostaan otettuja ja sijaisperheissä tai lastenkodeissa asuvia. Tämä ruotsalainen tapaus on ikävä poikkeus.

      2. Mikäs ettei. Heti kun biologista lasta yrittävät käyvät läpi saman testin…Adoptioneuvonnassa arvioivat nimenomaan tulevien vanhempien voimavaroja ja kykyä huolehtia lapsesta jolla on rankka tausta.

      3. Onko bioäiti sitten ”puolueeton”? Vai pitäisikö olla lapseton? Mies? Adoptiokuraattorin puhelimeen vastaa myös terveydenhoitaja, terveystieteiden maisteri Sanna Mäkipää. Mäkipää on perehtynyt adoptioasioihin sekä vapaaehtoistyön että oman adoptioaiheisen tutkimuksensa puitteissa. Hän on viiden lapsen äiti, joista kaksi nuorimmaista ovat adoptoituja.

      4. Makuasia mielestäni. tuskin mikään syy vastustaa adoptiota?

      5. Vanhempien oma kyky puhua ko. kieltä voi olla rajallinen. Suurin osa Suomeen adoptioitavista lapsista ovat alle 3 vuotiaita ja heillä on täysi homma opetella suomea/ruotsia ilman että tarttisi laittaa thaikielen kurssille…Jos myöhemmin lapsi itse haluaa on eri asia

      6. Jos…? saattavat…? Kuulostaa tekstin kirjoittajan omilta (turhilta?) peloilta…

      7. …bla bla bla…Kts kohtaa 6…

      8. Sinäänsä ihan ok pointti

      9. Oletko sinä sitten selvillä siitä mihin rahat menevät vai heitätätkö perättömiä juttuja ja kysymysmerkkejä ilmaan selvittämättä asioiden laitaa?

      10. Puhutko ykskaks kotimaisesta adoptiosta? Sekavaa tekstiä ilman päätä eikä häntää?

      11. Pitää olla sosiaalityöntekijä…eikä se ole erityinen koulutus? entäs muualla lastensuojelussa? Onko se vähäpätöisempää?

      12. Kehitteillä, ensimmäiset adoptiolapset alkavat vasta olemaan aikuisia joten kysyntä on aika uutta. Ainakin PeLalla on.

      13. Viime kädessä adoptiomaa päättää keille lapsen myöntävät. Suositeltu suurin ikäero vanhemman ja lapsen välillä on 40.

      14. Totta. Monella ikä painaa eikä haluaisi jättää mitään keinoa käyttämättä toivossa saada lapsi. Adoptioprosessi on hidas ja houkutus voi olla suuri käynnistää sitä varkain, ennen kuin kaikki on yritetty lapsettomuushoidoissa.

      15. Adoptio ei pidäkään olla ensisijaisesti hyväntekeväisyyttä vaan se että vanhemman halu tulla vanhemmaksi ja lapsen tarve saada perhe kohtaavat. Tämä on myös merkki siitä että perhe on arvoinut voimavaransa, kts kohta 2. Mitä vanhempi ja enemmän erityshoitoa vaativa lapsi, sen enemmän voimavaroja pitää olla vanhemmilla.

      16. Ikävä kuulla näistä ”tapauksista”. Kuitenkin lienee poikkeus joka vahvistaa säännön?

      17. On kohtelijasta tuoda lahjoja ja adoptiovanhemmat ovat hyvin kiitollisia. Kuitenkin vedät aika pitkällevieviä päätöksiä. Veikkaan että mahdolliset voitelurahat (ei ollenkaan kuitenkaan tapana kaikissa maissa) päätyvät virkailijoiden omiin taskuihin eikä suinkaan köyhille biovanhemmille…

      18. Ohhoh mitä peetä. On meitä tavallisia duunareita, jotka olemme säästäneet koko odotusajan jotta rahat riittäisivät kustannusten (ei siis voitelurahoja!!!)peittämiseen. Hyvä että nämä ”korkealla” olevat henkilöt levittävät positiivisia asenteita, on vain aivan liian paljon negatiivisia ja rasismiakin Suomessa.

      19. Joo, siksi Kelan adoptiotuki vähän tasoittaa tietä. Mutta jos oikein kovasti jotain haluaa siihen löytää keinot (kts kohta 18). Toiset säästävät, toiset ottavat lainaa. Pitää kuitenkin sen verran jäädä palkasta että jatkossa on varaa lasta elättää.

      20. Minusta niitä ei vähätellä mitenkään. Tosiasia on kuitenkin se, että adoptiovanhempi on paljon herkempi hakemaan apua lapselleen kuin biovanhempi. Näin ollen ”ongelmallisia” adoptiolapsia on suhteessa enemmän kuin biolapsia. Adoptiolapsi saattaa ehkä myös syyttää adoptiota ja vanhemmansa kaikki elämänsä vaikeuksista. Kuitenkin myös biovanhempiensa luona eläneet lapset kohtaavat joskus vaikeuksia, niin henkisiä kuin muunlaisia.

      Olisi mielenkiintoista tietää miksi suhtaudut noin negatiivisesti adoptioon?

      Useimmat pystyvät kuitenkin myöntämään että kansainvälinen adoptio (vaikkei helppoa olekaan!)monesti voi olla hyvä vaihtoehto lapselle. Monessa tapaukessa kun elävät satojen lapsen lastenkodeissa joissa hoitajilla ei ole aikaa niin paljon huomioida ja antaa rakkautta yksittäsille lapsille.

    • kupla puhkeaa...

      Alla nimimerkin adoptiota kirjoittama juttu 20 syytä vastustaa suomalaista doptiota ja joka kohdan alla omat kommentini niihin

      SYITÄ VASTUSTAA SUOMALAISTA ADOPTIOTA:

      1. Biovanhemmat eivät ole aina luovuttaneet lastaan vapaaehtoisesti. Tästä on thaimaalainen esimerkki http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&con ference=4500000000000394&posting=22000000011539009 Kotimainen esimerkki löytyy kirjasta Vastasyntyneen lapsen luovutus adoptioon : äitien kokemuksia saamastaan tuesta, joka on Jyväskylän AMK:n opinnäytetyö.

      1. Monet adoptiolapset ovat löytölapsia, jo aiemmin huostaan otettuja ja sijaisperheissä tai lastenkodeissa asuvia. Tämä ruotsalainen tapaus on ikävä poikkeus.

      2. Adoptiohakijoiden psyykkistä terveyttä ja voimavaroja ei arvioida. Meillä olisi käytössä psykologiset arviointimeneltelmät ja ammattitaitoisia henkilöitä tämän tekemiseen, mutta adoptiohakijöiden kyvykkyyden arvioi vain yksi sosiaalityöntekijä ja kansainvälisen adoption yhteydessä vielä muodollisesti papereiden perusteella adoptiolautakunta.

      2.Heti kun biologista lasta yrittävät käyvät läpi saman testin…Adoptioneuvonnassa arvioivat nimenomaan tulevien vanhempien voimavaroja ja kykyä huolehtia lapsesta jolla on rankka tausta.

      3. Adoptiokuraattori on adoptioäiti. Hän ei siis ole puolueeton ammattilainen. Adoptiolapsilla ja -nuorilla sekä adoptoiduilla aikuisilla pitäisi olla kuulijana ihminen, joka ei ole adoptiovanhempi.

      3. Onko bioäiti sitten ”puolueeton”? Vai pitäisikö olla lapseton? Mies? Adoptiokuraattorin puhelimeen vastaa myös terveydenhoitaja, terveystieteiden maisteri Sanna Mäkipää. Mäkipää on perehtynyt adoptioasioihin sekä vapaaehtoistyön että oman adoptioaiheisen tutkimuksensa puitteissa. Hän on viiden lapsen äiti, joista kaksi nuorimmaista ovat adoptoituja.

      4. Suomessa pidetään ihan luonnollisena sitä, että adoptiovanhemmat vaihtavat lapsella jo olevan etunimen toiseksi.

      4. Makuasia mielestäni. tuskin mikään syy vastustaa adoptiota?

      5. Lapsen alkuperäistä kieltä ei kaikissa tapauksissa edes haluta ylläpitää. Jossain maaseudulla harvinaisen kielen ylläpitäminen voisi olla vaikeaa, mutta ei Helsingissä. Venäjää, espanjan ja thain kieltä voi ylläpitää suuressa osassa maata.

      5. Vanhempien oma kyky puhua ko. kieltä voi olla rajallinen. Suurin osa Suomeen adoptioitavista lapsista ovat alle 3 vuotiaita ja heillä on täysi homma opetella suomea/ruotsia ilman että tarttisi laittaa thaikielen kurssille…Jos myöhemmin lapsi itse haluaa on eri asia

      6. Jos adoptiolapsi haluaa aikuisena etsiä juuriaan, niin vanhemmat saattavat estää tässä tai ainakin paheksua sitä.

      6. Jos…? saattavat…? Kuulostaa tekstin kirjoittajan omilta (turhilta?) peloilta…

      7. Adoptoidut jäävät aikuisina yleensä täysin yksin maksamaan juurimatkoja, mahdollisia biosukulaisten etsimisiä, kieliopintoja sekä mahdollisia dna-testejä.

      7. …bla bla bla…Kts kohtaa 6…

      8. Adoptiotahot Suomessa eivät ole ottaneet kantaa esimerkiksi Kiinan yhden lapsen politiikkaa vastaan. Hakemalla yli sata tyttöä vuodessa Kiinasta, he pikemmin antavat toiminnalle hiljaisen siunauksensa.

      8. Sinäänsä ihan ok pointti

      9. Adoption yhteydessä maksetaan lastenkodeille ns. hoitokuluja. Nämä kulut maksetaan yleensä käteisenä rahana lastenkodin työntekijälle. Adoptiotahot tuskin ovat selvillä siitä, mihin nämä rahat tosellisuudessa menevät.

      9. Oletko sinä sitten selvillä siitä mihin rahat menevät vai heitätätkö perättömiä juttuja ja kysymysmerkkejä ilmaan selvittämättä asioiden laitaa?

      10. Kotimaassa lapsen adoptioon antamista harkitseville äideille ei anneta kunnollista adoptioneuvontaa, eikä heitä tueta lapsen pitämisessä. Biologisten vanhempien adoptioneuvontaan ei ole edes kunnollisia ohjeita. Joissakin tapauksissa bioäiti on suostuteltu luopumaan lapsestaan vastoin tahtoaan. Biologisista vanhemmista laaditut asiakirjat adoptioarkistoissa ovat osoittuneet asenteellisiksi ja puutteellisiksi.

      10.Puhutko ykskaks kotimaisesta adoptiosta? Sekavaa tekstiä ilman päätä eikä häntää?

      11. Adoptioneuvontaa antavilta sosiaalityöntekijöiltä ei vaadita erityistä koulutusta, ei psykologista osaamista eikä omaa soveltuvuutta alalle.

      11.Pitää olla sosiaalityöntekijä…eikä se ole erityinen koulutus? entäs muualla lastensuojelussa? Onko se vähäpätöisempää?

      12. Adoptoiduille lapsille, nuorille ja aikuisille, adoptioperheille ja bioperheille ei ole Suomessa edes kohtuullisia jälkipalveluita.

      12. Kehitteillä, ensimmäiset adoptiolapset alkavat vasta olemaan aikuisia joten kysyntä on aika uutta. Ainakin PeLalla on.

      13. Suomessa myönnetään adoptiolupia liian iäkkäille vanhemmille. Ikärajat ovat tulkinnanvaraisia. Vaikeita asioita elämässään kokeneet lapset tarvitsevat tukea myös murrosiässä ja aikuisina. Kuitenkin Suomessa noin 50-vuotiaat ovat voineet adoptoida pikkulapsia.

      13.Viime kädessä adoptiomaa päättää keille lapsen myöntävät. Suositeltu suurin ikäero vanhemman ja lapsen välillä on 40.

      14. Periaatteessa adoptiohakijat eivät saisi tehdä lapsettomuushoitoja adoptio-odotuksen aikana, mutta tätä periaatetta rikotaan jatkuvasti ja räikeästi. Kaikki eivät myöskään halua käyttää ehkäisyä, mitä vaaditaan. Tämä tulee nähdä niin, että perhe todellisuudessa toivoo viimeiseen asti biologista lasta ja pitää adoptiolasta vain varavaihtoehtona. Adoption peruuntuminen raskauden takia, voi vaikeuttaa perheelle suunnitellun lapsen elämää huomattavasti.

      14.Totta. Monella ikä painaa eikä haluaisi jättää mitään keinoa käyttämättä toivossa saada lapsi. Adoptioprosessi on hidas ja houkutus voi olla suuri käynnistää sitä varkain, ennen kuin kaikki on yritetty lapsettomuushoidoissa.

      15. Suomeen adoptoidaan muita maita vähemmän yli 2-vuotiaita ja sairaita lapsia. Kuitenkin juuri nämä lapset hyötyisivät länsimaisesta terveydenhuollosta.

      15. Adoptio ei pidäkään olla ensisijaisesti hyväntekeväisyyttä vaan se että vanhemman halu tulla vanhemmaksi ja lapsen tarve saada perhe kohtaavat. Tämä on myös merkki siitä että perhe on arvoinut voimavaransa, kts kohta 2. Mitä vanhempi ja enemmän erityshoitoa vaativa lapsi, sen enemmän voimavaroja pitää olla vanhemmilla.

      16. On tiedossa tapauksia, joissa suomalaiset adoptiovanhemmat ovat laiminlyöneet yhteydenpidon ulkomaiseen tai kotimaiseen biovanhempaan, vaikka sitä on painotettu adoption yhteydessä.

      16. Ikävä kuulla näistä ”tapauksista”. Kuitenkin lienee poikkeus joka vahvistaa säännön?

      17. Adoption yhteydessä annetaan lastenkodin työntekijöille ja virkamiehille tuliaisia ja lahjuksia. Heille annetaan joskus myös rahaa ns. pimeästi. (Lue tästä esim. Nurmela, Kari Sateenvarjorattaat.) Joskus lahjat voivat olla niin arvokkaita, että kohdemaan ihmiset hyötyvät niistä esim. myymällä ne. Tämä voi edistää ihmisten halukkuutta antaa lapsia kansainväliseen adoptioon ja adoptioon voi päätyä lapsia, joiden tausta syntymämaassa on epäselvä.

      17. On kohtelijasta tuoda lahjoja ja adoptiovanhemmat ovat hyvin kiitollisia. Kuitenkin vedät aika pitkällevieviä päätöksiä. Veikkaan että mahdolliset voitelurahat (ei ollenkaan kuitenkaan tapana kaikissa maissa) päätyvät virkailijoiden omiin taskuihin eikä suinkaan köyhille biovanhemmille…

      18. Monet adoptiovanhemmat ovat korkeissa tehtävissä suomalaisessa yhteiskunnassa. Heissä on kansanedustajia, ministereitä, toimittajia, johtajia ja päättäjiä. Näin he voivat auttaa pelkästään adoptiomyönteisten asioiden leviämistä ja estää adoptiokriittisen asian julkisuuteen pääsyä.

      18. Ohhoh mitä peetä. On meitä tavallisia duunareita, jotka olemme säästäneet koko odotusajan jotta rahat riittäisivät kustannusten (ei siis voitelurahoja!!!)peittämiseen. Hyvä että nämä ”korkealla” olevat henkilöt levittävät positiivisia asenteita, on vain aivan liian paljon negatiivisia ja rasismiakin Suomessa.

      19. Vähätuloisuus voi olla este adoptiolle, vaikka perheellä olisi kuinka suuri sydän ja psyykkinen soveltuvuus adoptiolasten kasvattamiselle.

      19.Joo, siksi Kelan adoptiotuki vähän tasoittaa tietä. Mutta jos oikein kovasti jotain haluaa siihen löytää keinot (kts kohta 18). Toiset säästävät, toiset ottavat lainaa. Pitää kuitenkin sen verran jäädä palkasta että jatkossa on varaa lasta elättää.

      20. Adoptoitujen ongelmia vähätellään. Adoptiovanhemmat haluavat usein pitää ongelmat piilossa. Adoptoitujen ongelmien syyksi väitetään usein myös ennen adoptiota tapahtuneita asioita tai "huonoja geenejä"! Onneksi muutamia tarinoita on päässyt julkisuuteen. Tässä niistä yksi: http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2003/2003-02-04/ajan kohtaista/kove

      20. Minusta niitä ei vähätellä mitenkään. Tosiasia on kuitenkin se, että adoptiovanhempi on paljon herkempi hakemaan apua lapselleen kuin biovanhempi. Näin ollen ”ongelmallisia” adoptiolapsia on suhteessa enemmän kuin biolapsia. Adoptiolapsi saattaa ehkä myös syyttää adoptiota ja vanhemmansa kaikki elämänsä vaikeuksista. Kuitenkin myös biovanhempiensa luona eläneet lapset kohtaavat joskus vaikeuksia, niin henkisiä kuin muunlaisia.

      21. Adoptioperheet ry. mainostaa itseään suomalaiseksi adoptiojärjestöksi ja lasten etujen puolustajaksi. Todellisuudessa se puolustaa vain adoptiohakijoiden ja -vanhempien etuja silloin, kun ne ovat ristiriidassa lasten etujen kanssa.

      21. Ja tämä lausunto perustuu mihin?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30820
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4186
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2725
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1892
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      590
      1657
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1593
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1565
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1500
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1245
    Aihe