Onkohan mussa jotain vikaa?

Oon tässä miettinyt, että onkohan mussa oikeesti jotain vikaa.

Mielestäni silmäni ovat upeat, samoin suuni. Iho menettelee, vaikka siitä voi epäpuhtauksia löytää suurennuslasia käyttämättäkin. Tiedän, etten osaa hymyillä kuin mallit tai missit, en edes niinkuin muut luokkakuvassa. Tiedän että, jos hymyilen niin että hampaat näkyy, se näyttää typerältä. Silti teen niin enkä jaksa välittää paskan vertaa.

Pidän myös omasta kropastani; rinnoistani vaikka ne vähän roikkuvatkin, mahastani vaikka minulla on hieman läskiä luiden päällä ja jopa muutama hyvin epäseksikäs napakarva, reisistäni, vaikka ne ovatkin keskivertoa paksummat...

Liikun kohtuudella, välillä enemmän välillä vähemmän. Treenaan itselleni lihaksia, mutta en siksi että ne näyttäisivät hyvältä, vaan siksi että niistä on hyötyä ju-jutsu treeneissä (taistelulaji). Olenkin aika lihaksikas, en suinkaan hoikka, mutta en jaksa miettiä hoikkuutta ihanteena kuten tämä maailma. Olen parempi taistelemaan tällaisena maailmaa vastaan.

Sääreni ovat käyrät ja nilkkani paksut. Toisaalta kun laitan korkokengat ja polvipituisen hameen, kukaan ulkopuolinen ei huomaa säärien käyryyttä (ei näy jos ei voi verrata reisiin) ja nilkat ohentuvat. Pidän myös reisistäni, jopa takapuolestani, vaikka ne ovatkin aika kaukana mistään unelma kropasta. Siedän jopa jenkka kahvojani.

Saatan seistä kymmeniä minuutteja peilin edessä katselemassa itseäni, sillä omasta mielestäni OLEN KAUNIS!! Olen kaunis kaikista vioistani huolimatta, ja kun tiedän itse olevani kaunis, olen myös itsevarma.

Voisin tähän sanoa yleispätevästi: Kunpa kaikki löytäisivät tuon kauneuden, jonka minä olen löytänyt, tuon kauneuden johon itse uskoo. Silloin kaikki olisivat itsevarmempia, eivätkä surisi pieniä asioita. Toisaalta, en pitäisi sitäkään täydellisen hyvänä asiana, sillä jos kaikki tajuaisivat olevansa kauniita, tulisi paljon kovempi kilpailu kundeista, ja sitähän minä en halua. ;) (olen itsekäs, tiedän kyllä)