Joku outo kirjoitus

Tuijotin ikkunaa, sormeilin sen viileän lasista pintaa.
Huone oli pimeä, kylmä ja hauraan tuntuinen, kuin lasi.
Mutta todellisuudessa huone jossa olin, ei todellakaan ollut hauras. Seinät olivat kovaa tiiltä, lattia puuta. Patteri lämmitti huonetta, mutta kaikki tuntui niin kylmältä. Kuin olisi kävelly Antarktiksella, kovassa lumi myrskyssä.
Mutta silti, kaikki tuntui niin hauraalta, elämäni, minä, heijastus lasin pinnassa.
Kalpea, voi, niin kalpea se heijastus oli...
Mustien silmänalusten reunustamat harmaat silmät tuijottivat lasin pinnasta. Haikeina.
Haikeus.
Se oli tunne jota tunsin. Olin tuntenut sitä jo niin kauan, tuntematta iloa, vihaa tai mitään muutakaan. Mitään tunnetta, joka olisi vetänyt minut takaisin todellisuuteen, pimeyden syövereistä.
Tunteet piinasivat mieltäni, muistot ilkkuivat kuvaani.
Sormet kuin pelkät valkeat luut, liukuivat hiljaa lasia pitkin. Alemmas, alemmas...
Kasvot koskettivat entistäkin kylmempää hauraan kovaa pintaa, liukui sitä pitkin kohti maata.
Lattia tuntui tahmealta käsien alla.
Iho kipinöi, silmissä sumeni, pään sisällä soi sata rumpua.
Nälkä kouristeli ihon alla. Sen murina sopi hyvin rummutukseen, joka korvissa soi.
Kuin miljoona hyttystä olisi liitänyt ihon alla, kallon sisällä, kaikkialla.
Jotain märkää ja punaista tipahti kädelle. Nostin tärisevää kättäni nähdäkseni mitä se oli, verta.
Silmissä sumeni, sumeni, sumeni vain enemmän, kunnes oli vain pimeys. Pelkkä pimeys.



Arvosteluja? :> (tämä oli vain 5 minuutin työ, ei siit mitään parhaimpia, kuten saatoitte huomata...)