Tuijotin ikkunaa, sormeilin sen viileän lasista pintaa.
Huone oli pimeä, kylmä ja hauraan tuntuinen, kuin lasi.
Mutta todellisuudessa huone jossa olin, ei todellakaan ollut hauras. Seinät olivat kovaa tiiltä, lattia puuta. Patteri lämmitti huonetta, mutta kaikki tuntui niin kylmältä. Kuin olisi kävelly Antarktiksella, kovassa lumi myrskyssä.
Mutta silti, kaikki tuntui niin hauraalta, elämäni, minä, heijastus lasin pinnassa.
Kalpea, voi, niin kalpea se heijastus oli...
Mustien silmänalusten reunustamat harmaat silmät tuijottivat lasin pinnasta. Haikeina.
Haikeus.
Se oli tunne jota tunsin. Olin tuntenut sitä jo niin kauan, tuntematta iloa, vihaa tai mitään muutakaan. Mitään tunnetta, joka olisi vetänyt minut takaisin todellisuuteen, pimeyden syövereistä.
Tunteet piinasivat mieltäni, muistot ilkkuivat kuvaani.
Sormet kuin pelkät valkeat luut, liukuivat hiljaa lasia pitkin. Alemmas, alemmas...
Kasvot koskettivat entistäkin kylmempää hauraan kovaa pintaa, liukui sitä pitkin kohti maata.
Lattia tuntui tahmealta käsien alla.
Iho kipinöi, silmissä sumeni, pään sisällä soi sata rumpua.
Nälkä kouristeli ihon alla. Sen murina sopi hyvin rummutukseen, joka korvissa soi.
Kuin miljoona hyttystä olisi liitänyt ihon alla, kallon sisällä, kaikkialla.
Jotain märkää ja punaista tipahti kädelle. Nostin tärisevää kättäni nähdäkseni mitä se oli, verta.
Silmissä sumeni, sumeni, sumeni vain enemmän, kunnes oli vain pimeys. Pelkkä pimeys.
Arvosteluja? :> (tämä oli vain 5 minuutin työ, ei siit mitään parhaimpia, kuten saatoitte huomata...)
Huone oli pimeä, kylmä ja hauraan tuntuinen, kuin lasi.
Mutta todellisuudessa huone jossa olin, ei todellakaan ollut hauras. Seinät olivat kovaa tiiltä, lattia puuta. Patteri lämmitti huonetta, mutta kaikki tuntui niin kylmältä. Kuin olisi kävelly Antarktiksella, kovassa lumi myrskyssä.
Mutta silti, kaikki tuntui niin hauraalta, elämäni, minä, heijastus lasin pinnassa.
Kalpea, voi, niin kalpea se heijastus oli...
Mustien silmänalusten reunustamat harmaat silmät tuijottivat lasin pinnasta. Haikeina.
Haikeus.
Se oli tunne jota tunsin. Olin tuntenut sitä jo niin kauan, tuntematta iloa, vihaa tai mitään muutakaan. Mitään tunnetta, joka olisi vetänyt minut takaisin todellisuuteen, pimeyden syövereistä.
Tunteet piinasivat mieltäni, muistot ilkkuivat kuvaani.
Sormet kuin pelkät valkeat luut, liukuivat hiljaa lasia pitkin. Alemmas, alemmas...
Kasvot koskettivat entistäkin kylmempää hauraan kovaa pintaa, liukui sitä pitkin kohti maata.
Lattia tuntui tahmealta käsien alla.
Iho kipinöi, silmissä sumeni, pään sisällä soi sata rumpua.
Nälkä kouristeli ihon alla. Sen murina sopi hyvin rummutukseen, joka korvissa soi.
Kuin miljoona hyttystä olisi liitänyt ihon alla, kallon sisällä, kaikkialla.
Jotain märkää ja punaista tipahti kädelle. Nostin tärisevää kättäni nähdäkseni mitä se oli, verta.
Silmissä sumeni, sumeni, sumeni vain enemmän, kunnes oli vain pimeys. Pelkkä pimeys.
Arvosteluja? :> (tämä oli vain 5 minuutin työ, ei siit mitään parhaimpia, kuten saatoitte huomata...)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yritä välttää pateettista liioittelua tyyliin "kaikki", "ei mitään", "miljoona".., ja "voi" on tosi vanhanaikaista ja kulunutta. Aihe ei välttämättä ole kliseinen mutta kerrontatapa kyllä, kuten itsekin totesit. Voisit myös kokeilla käyttää vähemmän pilkkuja ja siis enemmän erillisiä lauseita, tai ainakin vaihtelevampaa tyyliä. Kolme pistettä on muuten myös todella kliseistä. Tietysti on tavallaan höölmöä sanoa yksittäisiä asioita, mitä pitää välttää, mutta sillähän sitä vähitellen oppii kliseistä eroon, ja LUKEMALLA PALJON. Suosittelen.