Onko se tosiaan totta että kunta tarjoaa vain kolme hoitokertaa!Apua mistä sitä saa rahaa!
onko totta että kunta tarjoaa vaan kolme kertaa?
jonnaliiniliini
5818
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Me saatiin kolme inseminaatiota ja sitten kolme koeputkihedelmöitystä julkisella puolella. Tietysti ite piti maksaa poliklinikkakäyntimaksut ja lääkeet, mutta yhteiskunta vastasi suuremmista kuluista. Ja lääkekorvauskattohan (n.606€) tulee täyteen jo ensimmäisestä lääke-erästä, jonka ostaa koeputkihedelmöitystä varten. Sen jälkeen lääkkeet saa Kelan maksamana.
Meillä tammikuussa viimeinen hoitokerta ja sen jälkeen ne loppuvat. Sitten on käytetty kaikki yhteiskunnan tukemat mahdollisuudet. Voisimme tietysti jatkaa hoitoja yksityisellä, jos siihen olisi varaa ja halua.
Vaikka tuntuukin surulliselta, ettei hoidot välttämättä tehoa ja mekin saatamme jäädä kokonaan lapsettomiksi (siis biologisten lasten osalta), on mielestäni hyvä, että hoitokertoja rajoitetaan. Jos kukaan ei laittaisi niille mitään rajaa, voisi lapsettomuuden hoito viedä joillakin koko aikuiselämän ajan. Sitä ei ehkä osaisi lopettaa, vaikka hoidot eivät monenkaan kerran jälkeen tuottaisi tulosta. JOskus on vain pakko luovuttaa ja tyytyä siihen, että kaikkien ei ole tarkoitus saada biologisia lapsia. Ehkä elämän tarkoitus on jossain muualla. Loputon mahdollisuus hoitoihin voisi aiheuttaa jollekkin pakkomielteen, jonka ympärillä koko elämä pyörisi. Onhan lapsen saaminen kuitenkin monelle elämän tarkoitus. Niin myös minulle, ainakin tällä hetkellä.
Meidän tulevaisuuden suunnitelmissa on vahvasti sijaislapset. Ensin tietysti toivomme hyviä tuloksia tammikuun ICSI:stä ja jos niitä tulee, olla onnellinen. Mutta jos ei hyviä tuloksia tule,on meidän aika luovuttaa.
Olemme yrittäneet lasta 7-8 vuotta ja tutkimukset ja hoidot aloittaneet 4 vuotta sitten. Pitkä aika, jonka aikana olemme käyneet läpi monenlaisia tuntoja. Olen käynyt myös terapiassa keskustelemassa asiasta, mutta lopetin sen 7.kerran jälkeen, koska en kokenut saavani sieltä sitä, mitä lähdin hakemaan. Terapeuttini suositteli jatkamaan, mutta nyt on elämässä ollut niin paljon säpinää, etten ole terapiaa tarvinnut. Jos hoito ei tammikuussa onnistu, jatkan luultavasti terapiaa ja yritän ymmärtää ja hyväksyä sen, etten tule koskaan biologisia lapsia saamaan. Toivottavasti niin ei kuitenkaan käy.
Kirjoitit hienosti kunnallisen puolen tarjoamista hoidoista ja niiden rajoittamisesta. On totta, että jotkut käyttävät jopa kymmeniä vuosia hoitoihin, koska hoitojen lopettamispäätöksen tekeminen on vaikeaa. Sinä olet ajatellut myös tätä vaihtoehtoa ja olenkin varma, että jos tammikuinen hoito ei tuota toivottua tulosta, olet pohdinnoissasi jo pitkällä.
Meille tehtiin nuo 3 kunnallista koeputkihoitoa ja kun ne eivät onnistuneet teimme päätöksen hoitojen lopettamisesta. Epäonnistumiset olivat minulle kerta kerralta vaikeampia ja tuntui, että en selviä enää yhdestäkään pettymyksestä. Aikamme teimme surutyötä, surimme pois oman biolapsettomuutemme mutta emme luopuneet toivosta olla jonain päivänä vanhempia. Ja vanhempia meistä on tullut; kotona asuu 3 ihanaa sijaislasta, joille saamme olla isä ja äiti. Siitäkin huolimatta että lapsilla on syntymävanhemmat, joita tapaavat säännöllisesti. Me elämme heidän kanssaan arkea ja jaamme arjen ilot ja surut.
Kaikkea hyvää kaikille lapsettomuudesta kärsiville.
Kiitos vastauksista!
Voi että se tuntuu vaan hirveältä että mullakaan ei ole enää kuin yksi hoitokerta jäljellä,jonka kunta tarjoaa.
On se kyl totta,että nää hoidot rasittaa elämää fyysisesti ja varsinkin henkisesti tosi paljo.
Mielessä on koko ajan vaan ajatus tästä lapsettomuudesta.Tää on joka päivästä itkua.Ja onhan se totta että hulluksi täs tulee jos tää vielä vuosia jatkuisi.Meiän elämä pyörii vaan koko ajan tän asian ympärillä.
Mutta en tiiä pystynkö hyväksymään että en saa koskaan lasta.Se on mun ainoo unelma täs elämäs.Ja mä en sitä sais.Huh huh en pysty ajattelee.Voimia kaikille!
Halauksia ja jaksamista!Tätä tuskaa ei voi kukaan muu ymmärtää kun saman kokeneet.
Iselläni on vasta edessä kaikki hoidot ja koeputkihedelmöitys. Tänään saatin "tuomio" lääkäriltä että muuten ei onnistu...
Itse ajattelen samalla lailla kuin sinä, että ilmankaan lapsia ei voisi elää. Huomaan itsessäni jo tiettyjä "katkeroituneen vanhanpiian" merkkejä monen vuoden yrittämisen jälkeen. Olen niin vihainen ja surullinen mutta ihme ja kumma niin toiveikaskin samaan aikaan. Tämän sekamelskan keskellä sitten yritän koota ajatuksiani ja ajatella "järkevästi" vaikka sitä järkiraukkaa on turha edes etsiskellä tiettyinä päivinä kuten tänään ku koko kroppa on niin kipeä ku menkat alkaa kohta...
En tiedä itsekkään mitä teksin ilman biologisia lapsia.. Sekoan varmaan lopullisesti.... :(
itse sain yhden ivf-hoidon kunnalliselta puolelta. Hoito vaste oli niin huono ettei he enää suostuneet yrittämäänkään. Eli olen käynyt läpi sen etten ikinä saa omaa biologista lasta. Mutta ajatus siitä etten ikinä pääsisi äidiksi ei onnistunut minun kohdallani. Vaikka hoidot lopetettiin en ikinä hyväksynyt tilannetta. Tästä asiasta on nyt jo vuosi aikaa ja olen nyt raskaana luovutetuilla munasoluilla. Raskaus on edennyt jo 10 viikolle. Eli jos ei biologista lasta saa ei pidä vaipua synkkyyteen, on vielä muitakin vaihtoehtoja juuri tämä mikä minulle tehtiin, sijaisvanhemmuus tai adoptio. On totta että jos sellainen päätös tulee että joutuu lopettamaan hoidot ja luopua biologisen lapsen saannista niin se on vaikeaa ja vie oman ajan kun pääsee taas jaloilleen, mutta sitten kannattaa miettiä näitä vaihtoehtoja joita vielä on käytettävissä. Tsemppiä viimeiseen yritykseesi...peukut on täälläkin pystyssä et kuitenkin onnistuisit!!!!