Mikä tilanne?
Pullonkaulat?
Mitä tykkäät tehdä?
Mikä sujuu?
Pullonkaulat?
Mitä tykkäät tehdä?
Mikä sujuu?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olisikohan noin 20 sivua tekstiä takana. Kirjoittelen juuri täällä tutkimushenkilöistä, seuraavaksi tulisi tarttua vielä teoriaosaan ja sen jälkeen analysoinnin kimppuun. Tämän lisäksi edessä on vielä tutkimuksen toinen osuus ja sen analysointi, joten todellakin alussa ollaan!
Vaikeinta mulle on ollut tähän mennessä teoriaosan kirjoittaminen, joka on edelleen kesken..., kun taas menetelmästä kirjoittaminen sujui yllättävänkin vaivattomasti. Ehkäpä analyysi on jo helpompaa?? Toiveessa on ainakin hyvä elää.
Kiirettä kuitenkin pitää, kun käynnistyminen vei paljon aikaa ja ens keväänä tarttis saada paperit.
Mitenkäs muilla?
Gradu leviää joka suuntaan. Rajauksesta ei ole tietoakaan. 80 sivua joista osa pitäisi kirjoittaa uudelleen. Ei vain jaksaisi.
Graduohjaajat vaativat että paperi on ajan tasalla eli tänä vuonna tapahtuneita asioita huomioitaisiin!
Mulla noin 50 sivua kasassa. Välillä tuntuu, että jee, kyllä tämä nyt valmistuu, usein taas että ei tuu mitään. Olen ihan pihalla metodologian kanssa. Valitsin nyt fenomenografian lähestymistavaksi, mutta todellisuudessa en edes tiedä mitä se tarkoittaa.. :) Analyysiä pitäis alkaa väsään pikkuhiljaa. mites muilla?
http://www.uta.fi/laitokset/hoito/wwwoppimateriaali/luku5j.html
http://www.netn.fi/397/netn_397_varto.html
http://www.tuta.hut.fi/studies/Courses_and_schedules/Tps/TU-53.V/pdf/3-luento.pdf
ja paljon muuta löytyy (esim lähteitä) kun googletat
taas livahti viikko, niin ettei gradu juuri kasvanut. eikä siihen muuta vaadittu kuin töissä käynti ja viikonloppu reissu. pitäisi vaan puristaa joku tunti sinne tänne, mutta se tuntuu niiiiin epätoivoiselta. jotenkin tuntuu, että olisi aina kerralla pystyttävä ottamaan about 2-3 tuntia/päivä, niin homma mahdollisesti etenisi. tiivistäen siis: päin persettä menee!!
Analyysiä olen tekemässä, se on muuten ihan kivaa mutta leviää kuin pullataikina - työssäni taitaa olla liikaa käsitteitä... Parista luvusta pitäisi kirjoittaa uusi, tiivistetympi versio, tällä hetkellä etsin motivaatiota kirjoittamisen aloittamiseen.
Hei!
Mulla on nyt jotain 60-70 sivua tekstiä... Olen kirjoittanut menetelmät, tulokset ja hieman pohdintaa sekä osan kirjallisuusosiosta. Eli kauheasti ei enää puuttuisi. Kuitenkin tuo kirjallisuuskatsaus tuntuu kaikista kauheimmalta hommalta... ja tietysti myös pohdintaan on panostettava hyvin.
Välillä tuntuu, että graduni on ihan P***stä... Olisi pitänyt tutustua teoriaan paremmin ennen kuin lähdin tekemään itse tutkimusta.. Tuli vain niin kauhea kiire, että piti rueta toteuttamaan tutkimusta aika kylmiltään. Kiva sitten kun kaikissa metodi-kirjoissa korostetaan että ensin täytyy tutustua huolellisesti teoriaan ja määritellä käsitteet... No mulla menee vähän toisin päin. Onko muilla vastaavia tuntemuksia?
Graduni on melkein valmis. Muutama kappale ja pientä hiomista vielä, jonka jälkeen saa riittää graduilu vähäks aikaa.;)
Suurin järkytys (veret seisauttava sellainen) tuli eilen, ku huomasin koko työni asetusten muuttuneen yhtäkkiä pyllylleen ja muotoilut olivat jotain ihan muuta kuin piti. Siinä vaiheessa kädet kyllä alkoivat haromaan kurkun seutua ;)En tiiä, mitä oli tapahtunu/mitä olin tehny, mut eipä hätää, sillä tällä kertaa sain asian ratkaistua.
Kaikki muotoiluasetukset ovat olleet samalla tavalla koko ajan, mutta ilmeisesti olen painanut jotain muotoilun pikanäppäintä tms. joka
sotki koko homman.
Lenkkeily (reilu 1,5h) auttoi rauhoittumaan ja sain korjattua työni ennalleen.
Että tällaista täällä.
Tervehdys kaikille nihkeilijöille!
Minäkin liittyisin tähän seuraan mielelläni jos sopii? En tosin työstä gradua, vaan AMK -opinnäytetyötä. Hommansa tuntuu olevan siinäkin.
Itse olen tällä hetkellä siinä tilanteessa, että teoriaosuus alkaisi olla valmis. Muuten tuotokset ovat melko hajanaisina kappaleina pitkin "opinnäyte" -kansiota ja muistivihkoa.
Työn toiseen osioon kuuluvat haastattelut ovat vielä tekemättä, niiden aika alkaa olla nyt.
Paljon on siis vielä jäljellä, aikataulut painaa päälle. Ahdistus on välillä sietämätön, joka johtaa täydelliseen lukkotilaan. Tekis mieli mennä metsään riehumaan ja huutamaan(muttei uskalla, ettei valkotakkiset miehet viivästyttäs tätä prosessii enää entisestään).
Koittakaahan jaksella, ollaan välillä kuulolla.
Mikäli olen siis tervetullut vielä jatkamaan keskustelua. =)
Voimia lopputyön parissa kamppailuun!
Kaikenlainen sinnikkyys palkitaan kyllä!
Itselläni työn jumissa ollessa puhuminen ulkopuoliselle auttoi ja solmu avautui lyhyessä ajassa, vaikkei siltä ensin -- keskellä stressaavaa tilannetta -- tuntunut.