Olen 22-vuotias nuori nainen, 4-vuotiaan pojan äiti. Olen juuri eronnut miehestäni ja voimani eivät riitä huolehtimaan lapsestani, juon paljon, ja lapseni on joutunut viettämään aika turvatonta elämää. Mitenhän tässä tilanteessa voisi toimia, vieraaseen paikkaan en lastani halua antaa, mutta en jaksa enää, olen ihan väsynyt ja rikki. Eli voivatko isovanhemmat ottaa lapsen huostaansa niin kauaksi kuin minä pääsen jaloilleni?
Voiko isovanhemmat toimia
sijaisperheenä?
206641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
avun antajina ja aikuisena lapselle tarpeen mukaan.
Mutta kun ajattelet nin miksi juot ja erosit ja mikä on vialla uskossa tulevaisuuteen.
Lapsi kärsii todellakin mutta kärsitte myös muut. Jos kuvaamasi tilanne on käsillä.
Apua ihan oikeast saat mutta aloite on tehtävä ja valintoja että voit nähdä mikä on oikein ja mikä väärin.
tarkistaa tieto isovanhempien "käymisesta" sijaishuoltajiksi.
Tsunamin jälkeisessä keskustelussa nousi ilmi sellainen seikka, etteivät kuntien sosiaalitoimessa työskenteleville ("normaalit ja tavalliset lasten huostaanottotilanteet")
lastensuojeluviranomaisille "kelpaa/eivät hyväksy" esim. tsunamiorpojen huoltajiksi lähisukulaisia.
Nimeä en muista -henkilö pääsi em. tiedollaan valtakunnan uutisiin.
Tälläiseen "lähisukulainen -ei sovi orvon huoltajaksi" tuli oikein valtakunnallinen kehoitus/määräys/ohje(?), että tästä sosiaaliviranomaisten "normaalista" käytännöstä on poikettava!
Eli ennenkuin toimit, tarkista tilanteesi.
Monesti sosiaalitoimessa on edelleen vallalla ajatus/mentaliteetti "huonouden (?)" ketju on katkaistava.
Eli he eivät hyväksy lähisukulaisia huostaanottotilanteessa lapsen uusiksi huoltajiksi.
Yleensä sukulaiset voivat toimia lapsen sijaisvanhempina. Näin tehdään erityisesti silloin, kun on kyse lyhytaikaisesta hoidosta tai jos esim. teini-ikäinen itse haluaa ehdottomasti mennä sukulaisen luokse.
Periaatteessahan isovanhemmat voivat hoitaa lastasi myös epävirallisesti eli niin, ettei asiasta kerrota sosiaalityöntekijöille. Silloin isovanhemmat eivät tosin saa mitään korvausta hoidosta. Sinun kannattaa kysyä tästä joka tapauksessa sosiaalityöntekijöiltä. Isovanhempien luona sinun olisi varmaan helpompi pitää lapseen yhteyttä ja lähteä kipuamaan jaloillesi.
Yritä hankkia myös itsellesi apua! Erosta voi selvitä ja yksinhuoltajia on Suomessa paljon.
Tässä on Yksin- ja Yhteishuoltajien liiton nettisivut: http://www.yyl.fi/
Siellä on mm. eroinfo, jossa sosiaalityöntekijä varmaan pystyy neuvomaan sinua monissa asioissa - myös tässä poikasi hoidossa.
sosiaaliviranomaisiin, kannattaa todellakin otaa selvää asioista "epävirallisesti".
En halua pelotella, mutta lastensuojelu asiakasrekisterin auettua, olet todellakin sosiaalitoimiston lastensuojelun asiakas, jonka jälkeen he voivat tulla vaikka tarkistamaan lapsesi tilanteen kotiinne (asiakaskäynti), jos niin haluavat, vaikka itse et haluasikaan.
Eli ota asioista selvää, ennenkuin toimit!
Ettet koe ikävää yllätystä ja olet sosiaaliviranomaisten mainostamassa "huostaanottoputkessa".
Ja se tie on kivinen ja pitkä.
Yksin- ja yhteishuoltajien liitosta nimenomaan voi pyytää tietoa epävirallisesti. Siellä puhelimeen vastaa sosiaalityöntekijä ja käsittääkseni hänelle voi soittaa myös nimettömänä. Hän tuskin on soittajan kotikunnan työntekijä joten hänellä ei ole mahdollisuutta pistää huostaanottolinkoa pyörimään. Kannattaa heti puhelun aluksi kysyä, että voiko esiintyä nimettömänä. Kännykästä voi laittaa numeron piiloon ja selitykseksi voi sanoa, että on pelästynyt viime aikojen tv-ohjelmista huostaanottoihin liittyvien epäselvyyksien takia.
tai pian huomaat,että lapsesi on huostaanotettuna,ja hyvin harvoin niitä pureteen,sama kuin saisi lottovoiton.
terveydenhuollosta.
Paikkakunnittain tilanne varmaan vaihtelee, mutta sitä on jo hoitotakuunkin pohjalta ihmisille tänäpäivänä annettava.
Yritä ajatella, että huomenna kaikki voi olla paremmin ja jätä alkoholi, se todellakaan sovi kaikille eikä tee ihmistä pitkällä aikavälillä yhtään onnellisemmaksi.
Hae elämääsi ja lapsesi elämään (jos vain jaksat) uusia asioita, jotka tekevät Teidät molemmat tyytyväisiksi, iloisiksi.
Ero tilanne on Sinulle ja lapsellesi kuoleman jälkeen "pahin asia" mitä ihmisen elämässä voi tapahtua.
Ja naurulla on tervehdyttävät siivet ja varsinkin lapsen naurulla!
ei ole kuntouttaa aikuista! ei lasta pidä pitää kotona sen takia, että aikuinen pääsisi jaloilleen. On järkevää hakea apua, kun itse ei jaksa se on lapsen edun mukaista! Usein isovanhemmat kelpuutetaan sijaisvanhemmiksi, tietenkin jos he ovat hyvä kuntoisia.
pahentaa masennustasi,ajattele lastasi.Se varmasti on tärkeintä,hae itsellesi apua mielen terv.toimistosta,ja tukea muualtakin,ei soskusta.
Ihmisen paras ystävä tänä päivänä.
Kuka on sanonut, että lapsi toimii terapeuttina tai kuntouttajana.
Vanhempien ero on aina vakava asia ja samoin kuin alkoholin runsas käyttö.
Mutta herätyskellojen pitäisi soida jokaisen meistä isän tai äidin päässä, että osaisimme riittävän ajoissa kysyä ja vaatia terveydenhuollon palveluja, kun niitä tähän maahan on hankittu ja perustettu meitä jokaista kansalaista varten.
Lasten sijoitus muualle kuin omaan perheeseen on aina iso ja vakava askel, jos saa lapsensa isovanhemmille tilapäishoitoon asia on hyvä, jos se vaan sosiaalitätien toimesta onnistuu.
Mutta apua perheen on osattava hakea, myös pienenkin perheen.
Lapsi ei ole kenenkään perheen terapeutti vaan perheen jäsen, mutta ilo lapsen elämässä lähtee meistä vanhemmista!
Ja kuinka pieni ja mitätön se valinta onkaan elämässämme, teenkö lapseni elämästä onnellista ja iloista vai surullista ja ikävää, eikä tälläisella ilolla ole mitään tekemistä rahan tai varallisuuden kanssa.
Elämä ei kenenkään meistä kohdalla kuitenkaan loppujen lopuksi ole pelkkää ruusuilla tanssimista, myös ikäviä asioita sattuu valitettavasti jokaisen meistä pienen ja ison elämässä.
millä ostaa ruokaa. Ei edes lapsikaan pelkällä vanhempien rakkaudella elä, vaikka niin sossut ja sijairit kuvittelee!
rahasta kiinni vaikka nykyinen maailma niin antaa meidän kuvitellakin.
Kyllä lapset omissa leikeissään ja puuhissaan tuovat iloa vanhemmilleen.
Raha on suhteelinen käsite, mutta iloa ja onnea se ei yksistään kenellekkään meistä tuo.
Kyllä onnellisuus ja iloisuus asuvat meissä jokaisessa, jos vain niin haluamme.
Ja jos jotain toiselle "annamme" (hymyn) niin moninkertaisena sen takaisn saamme.
Ja jos näemme ympärillämme pahaa oloa, älkäämme ainakaan omilla toimilla tai sanoillamme sitä enempää lisätkö.
Päinvastoin pieni apu voi toiselle esim. perheelliselle niin halutessamme, olla suuri apu heille.
Ravinnon puute tekee kyllä ihmisestä onnettoman ja masentuneen.
voidaan siellä jutella mielummin!
[email protected]
Isovanhemmat voivat saada sijais eili oheishuoltajuuden sekä sinä voit myös yksityisesti sopia lapsesi hoitamisesta...
lisää asiasta www.huostaanotto.fi
Hei, unohda sossu! Jos et halua, että lapsi varttuu aikuiseksi asti sitten muualla. Jos tarvitset väliaikaisesti esim. 6kk kuntoutumisaikaa itsellesi, pyydä suoraan isovanhemmilta, että asuttavat ja huoltavat pojan sen aikaa. Pistä vaikka suorasiirtona lapsilistäkin heille siltä ajalta. Sossulle isovanhempi ei kelpaa, koska mummon pitää olla mummo ja lapsi saa enemmän kun on sijaisäiti ja -isi ja silti biot ja vielä mummot ja muut... Koettu on!!!
päinvastaisen tapauksen; isovanhemmat ovat ryhtyneet sijaisvanhemmiksi, sossujen suostumuksella.
Nimim. kokemusta on.
virkatoimet menevät ympäri Suomea vaikka Suomen laki on kaikkialla Suomessa sama.
Koskee kaikkea sosiaaliviranomaisten toimintaa, eli lakia luetaan eri paikkakunnilla sen mukaan kuin on sosiaalitoimessa lain lukija ja tulkitsija = ko. paikkakunnan sosiaaliviranomainen.
Kysyisin kuitenkin, koska tämä onnellinen isovanhempien luokse sijoitus on tapahtunut? Vielä 90-luvulla isovanhemmat kelpasivat suht yleisesti sijareiksi, vasta 2000-luvulla keksittiin, että eihän mummo voi leikkiä äitiä...
On parempi että joku vieras leikkii äitiä ja mummo "saa" olla mummo (jonka yhteyden pito sitten rajoitetaan)
sijoitus isovanhemmille.