Lähden luontokierrokselleni...saat tulla mukaan jos haluat!
Kierros alkaa isolta kiveltä. Siinä on mukava istahtaa hetki ja tarkkailla ympäristöä.
Katsella näkyykö työteliäitä ystäviäni,,,joskus vihollisiani.
Istun paikallani, kunnes nämä "ystävät" alkavat tunkeutua vaatteisiini.
Jatkan matkaa,.. ei!.. ei ole polkua muodostunut.Koska käyn lenkilläni vain joskus. Jalkojeni alla on kallio ja sammalmatto,sekä kitukasvuinen katajikko.
Etenen kohti tien reunaa. Siinä on sillan tekele, joka on lahonnut aikaa sitten.Se muistuttaa ajasta jolloin kuljimme samaa reittiä lapseni kanssa.
Katselen luonnon asetelmia, on puolukan varsia, heinikkoa, sammalta, jäkälää...
Kaikki värit oikeilla paikoillaan, mittasuhteet kohdallaan...
"Mäntyherraa" tekisi mieleni halata,mutta teen sen vain ajatuksissani.
Reittini on vasta alussa,,,
Kierros alkaa isolta kiveltä. Siinä on mukava istahtaa hetki ja tarkkailla ympäristöä.
Katsella näkyykö työteliäitä ystäviäni,,,joskus vihollisiani.
Istun paikallani, kunnes nämä "ystävät" alkavat tunkeutua vaatteisiini.
Jatkan matkaa,.. ei!.. ei ole polkua muodostunut.Koska käyn lenkilläni vain joskus. Jalkojeni alla on kallio ja sammalmatto,sekä kitukasvuinen katajikko.
Etenen kohti tien reunaa. Siinä on sillan tekele, joka on lahonnut aikaa sitten.Se muistuttaa ajasta jolloin kuljimme samaa reittiä lapseni kanssa.
Katselen luonnon asetelmia, on puolukan varsia, heinikkoa, sammalta, jäkälää...
Kaikki värit oikeilla paikoillaan, mittasuhteet kohdallaan...
"Mäntyherraa" tekisi mieleni halata,mutta teen sen vain ajatuksissani.
Reittini on vasta alussa,,,
Vastaukset 31
Vanhimmat
Nelli Novelli siellä luontokierroksellasi?
vaikka polkua ei ole
Olen seurannut kevyttä ripeää kulkuasi,
rikkonaisen sillan takana ojan reunalla.
Huomaan että siulla on vähän levoton jopa tuskainen olo.
Kätesi käyvät entistä levotomammaksi,raaviskelet jo salaa tamuksiasi.
Pyydät jo minun apuani.
Nopeasi riisun sinut,
ja yhdessä noukimme muurahaiset pois sinun pöksyistäsi.
kiitos seurastasi
jatkan matkaani
voi olla, että Sinä eksyt
sillä polkua ei ole
Kiusallisia nuo keltaiset muurahaiset,
kuiskailee mänty herra ja huiskuttaa vanhoja pihkaisia oksiansa.
Metsän reunan takana mäen töyräällä,
päivystää hurrikaani Rosamunda,etsien puuskalleen puhallus kohdetta.
Huomio kiinnittyy tuolla reunustalla huojuvaan ja vaappuvaan vanhaan mäntyyn.
Rosamunda piristyy,tekee muutaman koe pyörähdyksen ja kaataa pari vanhaa koivu pökkelöä sekä repii irti rastaan pesän kuusesta.
Sen suoritettuaan kaartaa naavaisia kuusia pöllytten ja lahonneita silta lankkuja ilmaan heittäen,
tutustumaan syytä Mänty herran levottomuuteen.
Rosamunda puhurin pulssi kiihtyy.
Mänty herra Nelli Novellin kimpussa!Vai oliskohan se toisin päin.Miettii Rosamunda.
Varmuuden vuoksi päättää ottaa vauhtia lähestyvän ukkospilven reunasta ja voimalla puhaltaa Nelli Novellin, Mänty herran ulottumattomiin.
ja haasteellinen matkaseura !
täytyi istua kivelle miettimään monta kertaa
Onneksi metsikööä jäi vielä jäljelle,
sillä sen humina rauhoittaa.... Nellin kiihtyneen mielen
Herra Mäntykin humisee... kai?
yleensä selvisit moisesta puhurista?
Onneksi meitä jäi tänne vielä muutama jäljelle "suojaamaan" talven tuiskuilta.
Tosin vankkaa lumipeitettä oksani "halajaa", jotta
ei joulukuuseksi luulla.
ei katkea
sehän on KATAJA!
vaan "timanttituija", sekin suojaisessa paikassa.
Rosamunda oli huonosti nukutun yön jälkeen aika väsynyt.
Olihan viimme aikoina pitänyt myrskyjä eripuolilla maata.
Eikä näin ollen jaksanut aihettaa suurempaa harmia Novellille kuin Männyllekkään.
Kyllähän se vähän häntä harmitti,ja kuin kostoksi sai aikaan pienen pyörteen mäen takana,
kaatoi mäkisen koiran kupin ja sotki kuivumassa olevat pyykit.
Nelli novelia alkoi kuitenkin vähän harmittamaan,
Rosamundan puutuminen kivalta tuntuneeseen suhteeseen herra Mäntyyn.
Päättikin soittaa kännykällään ilmatieteen laitokselle.
Haukkuen heti ensimmäisen puhelimeen vastanneen meteorologin.
Naisten vihaajaksi ja savon viäntäjäksi.
Kaikeksi lopuksi haistatti vielä vanahalla muikkukukolla.
Saatuaan vähän itsensä rauhoittumaan,puhdisteli pihkaisia vaatteitaan,oikaisi pipoaan ja halasi Herra männyn.Katseli hetken taivaan rantaan,aprikoi ja haisteli vähän tulevaisuuden tuulia ja jatkoi matkaa.
mutta silti etenee.......kohti tuntemattomia
oikopolkuja. Vähän pelottaa kyllä, jos vaikka
tulisi joku outo metsän eläin vastaan.
Parasta olisi pysyä kyllä rantaviivan tuntumassa, ettei eksy kovin paljon. Nyt on niin pimeäkin jo.
Muuten, se mäntyherra on minun, siihen ei saa kajota.
ei voi omistaa
halata kyllä
siltä voi kysyä,
mutta täytyy itse
löytää vastaus
en ole omistaa mä ketään
luultavasti ei hekään
Mäntyherraa halata haluan
yksin täällä luita kaluan
Vastannut ei ole kaiku mulle
liekö edes sulle
odotetulla tavalla
useinkaan
vaan viestini jatkaa matkaa
ohi
jonnekin
jos jostain palaa
niin on muuttanut
muotoaan
kuulla jatkoa tuohon luontoretkeesi?
Miten se päättyi?
ja vaatii aikaa sekä
tutkimusmatkaa
itseeni
sekä
matkaan osallistujien
vaikutuksesta
matkan suuntaan
jatkanko, palaanko vai seisahdanko...
Jokaiselle tekee hyvää joskus pysähtyä, sen olen oppinut tänä syksynä.
Nyt näyttää siltä, että on vaikea valita reittiä, kun ei näy opasteita missään ja on niin pimeää ja hiljaista täällä "petäjien" keskellä.
täällä ei näe keskustelukumppania vaan kirjoitusten ulkoinen asu korvaa sen
täällä virtuaali "petäjikössä" täytyy kehon kieli löytää uudella tavalla
voiko siis kirjoittamalla ilmentää itseään ?
ja mitalin toinen puoli:
"petäjien" taakse voi myös kätkeytyä...
täällä "petäjien" keskellä mökkini seisoo ja niitten takana on hyvä olla piilossa aina välillä.
Olet oikeassa, keho kipeytyy välillä "prosessissa"
ja se sen kieli täytyy löytyä uudella tavalla, kuten sanoit.
Kyllä kirjoittamalla voi ilmentää itseään.
Minä saan tuskani pois kirjoittamalla ja lukemalla
mitä toisella on sanottavana.
hellittää kun sen voi tuoda esiin
ja antaa sen näkyä...palaa
tuhkasta nousee uutta
olla, että tuhkasta nousee uutta mutta liekkiä
sisälläni ei saa sammumaan. Pelastaako minua enää
mikään?
tunteesi,
se on vaikeaa
voin ainoastaan,
kulkea
pienen hetken kanssasi
jakaa tunteen ja
tuskan
ja toivoa, että
pelastaudut
voi pelastautua, siihen tarvitaan apuvoimia.
Voimat ovat hiipuneet olemattomiin.
Vain läheisen ihmisen rauhoittavat sanat voivat
tehdä sen, että voin jatkaa kohti tuntematonta.
tulen siis tielle
siinä on erilaisten kulkuneuvojen jättämiä jälkiä
auton, mopon, pyörien ja traktorin
Niin! siitä saa kulkea ..
tällä tiellä on LUPA tulla tallatuksi
Sen antoivat maanmittaus insinöörit
toisella puolella kasvaa kiihkeä männikkö
se ei ole minun
se vain muistuttaa siinä, että olisin VOINUT sen omistaa jos minulla olisi ollut LUPA kuten tiellä
Onnekseni sitä ei herunut
Metsä on kuitenkin siinä vieressäni ja turvaakin se antaa
Jatkan matkaani... vierelläni kulkee muurahaisten jono. Ne ovat kulkeneet samaa reittiä paljon kauemmin kuin minä.
Hyppään tieltä toiselle puolelle metsikköä.Siinä kasvaa rehevää kuusta ja mustikan varpuja.On siinä puolukkaa ja kanervaakin.
Jatkuu...
On uudenvuoden aatto jota pursuavalla innolla olemme odottaneet sietämättömän kauan.
Kaiken järjen mukaan pitäisi olla hieman surullinen...........................
tiemme eivät nyt kohdanneet...
miten on Sinun tiesi ja kulkuluvat?
njyt ei oikein ummarra?
My way is the only way!
tie naisen oman elämän hallintaa:
oletko itsenäinen?
hallitsetko OMAN elämäsi?
voitko määrätä sen kuka jättää "tiellesi" jäljet?
matkaani
metsä näyttää nyt sakeammalta, mutta sammalikossa näen painuneet jäljet.Ne kertovat menneestä: tästä kerättiin polttopuuta,"tulen ruokaa ja ne paloivat aikansa.
Onneksi jäljet eivät jatku pitkälle, säilyy metsän koskemattomuuden tuntu.
Jatkan siis...kohti tuttua tuntematonta.Tiedän missä olen, mutta haluan tuntea olevani eksyksissä. Tuossa on tuttu kuusi ja täälläkin muurahaiset pesivät. Tulen pienelle kallion nyppylälle, näköalapaikalleni.
Tästä voin tähystää eteen ja taakse. Näen kumpaankin suuntaan. Palaanko vai jatkanko?
Paluu tuntuu vähän tylsältä, olenhan nähnyt sen mitä jäi...kokenut, tuntenut. Ne ovat siis jo koettuina haalistuneet.Ei, en palaa, ehkä voin kokea vielä jotain uutta.
Lähden eteenpäin, vaikka se vaatii uusia voimavaroja,,,uskallusta,
seikkailunhalua.
Viidakkomainen tunnelma aiheuttaa pelkoakin, voin joutua vaaroihinkin.
Lähden kuitenkin pitkillä loikilla eteenpäin, seuraavalle etapilleni...
Olisi nuin yksinäistä ja hiljaista,miltä tuo metsä näyttää.
ympärilläni,
mutta joltain osin tunnen olevani yksin,
se on aivan totta