Moikka kaikki palstan lukijat! Olen itse enemmänkin ikäryhmään 50 -60 v kuuluva, mutta koin Elämäni Rakkauden joitain vuosia sitten nelikymppisen naisen kanssa. Siksi haluan kertoa tarinani Teille arvon nelikymppiset.
Olen pientilallisen ainut poika. Isäni tila on edelleen hallinnassani vaikka leipätyöni onkin toimia talkkari-jokamies-jantusena paikallisessa terveyskeskuksessa. Olen työntekijänä pidetty mies. Minua on jopa luonnehdittu huumorintajuiseksi ja myöskin ammattitaitoiseksi työntekijäksi. Meidän työmaalla ei tosin ole montaakaan vertailukohdetta, kun valta osa on naisia. Johtajanikin on nainen. Mutta en ole siitä mitenkään pahoillani.
Minulla on oma "toimisto", jonka sohvalla otan joka ruokatunti pikku torkut, puhelinetu on lisäksi ja kotona on velatomassa kaupunkiomakotilalossa emännöimässä ehtoinen emäntä (muuten yksi meidän kylän terkkareita) ja mopoikäinen nuorin poika. Minä olen mielestäni Onnellinen Mies.
Tosin minulle on kertynyt vaivoikseni kuluma toiseen polveen ja painoni ei tahdo millään pysyä kuosissa, jota vaimoni ja lääkärini pitäisivät ohjeen mukaisena. Tämän kerroin siksi, koska se on olennainen osa kertomustani. Minulla on siis paino-ongelma ja kuluma. Tämä on ollut minulle vaivan sijaan siunaus. Näillä diagnooseilla pääsin nimittäin työkykyä ylläpitävään kuntoutukseen erääseen etelä-Suomalaiseen terveyskylpylään.
Jo kuntoutuksen aluksi pidettävässa tiedotustilaisuudessa huomioni kiintyi erääseen hauskannäköiseen rouvasihmiseen, joka tuli paikalle 15 min myöhässä, matkalaukkuaan perässä vetäen, iloinen hymy kasvoillaan, posket hehkuen ja vuolaita anteeksipyyntöjä esittäen siitä, että oli myöhässä, kun oli vahingossa ajanut 150 km:n lenkin, kun ei ollut huomannut oikeaa tienhaaraa. Kaiken lisäksi hän ei näyttänyt kaipaavaan tippaakaan mitään kuntoutusta. No, totta puhuen hän oli Pullukka, mutta niin kauniit kasvot, elämänilo silmissä, huoliteltu ulkonäkö ja "isot"... noh, jääköön nyt sanomatta. Iällä hän ei ollut pilattu, sillä hän oli taatusti muita rouvia 10 v nuorempi, kuten lopulta ilmenikin.
Rouva Tähtisilmä osoittautui koko porukan ilopilleriksi ja yhteishengenluojaksi. Koska ryhmämme nimi oli (etukäteen ravitsemusterapeuttien keksimä)"Juures ja Vihannes" (tosi omaperäistä), niin eikös tämä rouva Tähtisilmä ollut kehittänyt kurssin loputtua drinksunkin, joka kantoi ryhmämme nimeä! Alusta alkaen hän ohjasi vapaa-ajan viettoa ensin iltarientojen suhteen: hän varasi ravintolasta riittävän määrän pöytiä koko porukalle, jolloin me väkisinkin tutustuimme toisiimme. Ja illat kuluivat tosiurheilun merkeissä, nimittäin tanssien. Musiikista huolehti levyautomaatti, jonka tarjontaa hän ainoana näki tavata ilman silmälaseja, jotka me kaikki muut olimme tietysti jättäneet huoneisiimme. Ja vaikka tanssimme itsemme hikeen ja varpaat kipeiksi, niin aamuisin rva Tähtisilmä kävi klo 6.00 koputtelemassa jokaisen hereille ja vaati aamu-uinnille, jonka jälkeen oli n. 15 min kestävä aamujumppa. Kuivankäpsäkät ohjaajamme (n. 30v) kehuivatkin, ettei ylipainoisten ryhmä ole ikinä ollut näin aktiivinen ja yhteishenkinen ryhmä. No tämä tapahtui ensimäisen kuntoutusjakson aikana. Kerron seuraavan jakon tapahtumat seuraavassa osassa.
Elämäni
50
5339
Vastaukset
- (.)Y(.)
Hyvä tarina jäi kesken.. :(
Milloin kirjoitat jatkoo?...- se on myös Tosi
Haluan ensin miettiä, miten kerron jatkosta, jotta kukaan asianomainen ei "tulisi ilmi", kuten asia sanotaan.
No, kerron tässä nyt, että vaihdoimme koko ryhmä puhelinnumeroita ja sähköpostiosoitteita keskenämme.
Ja kuten arvata saattaa, alkoi vilkas yhteydenpito ryhmäläisten kesken. Meillä oli puoli vuotta aikaa toteuttaa opimiamme terveellisiä elämäntapoja, kunnes taas syksytalvella tapaisimme uudelleen. Aluksi yhteydenpito oli Minun ja Rva Tähtisilmän kanssa hyvin asiallista ja pelkästään tavoitteista puhumista jne.
Kerroinko jo, että huonekaverinani oli eräs toivoton Naistenmiehenä itseään pitävä Johtaja Jotakin, jolla oli armoton uniapnea? Hän kuorsasi todella hirveästi. Ei puhettakaan, että olisi saanut unta, ellei onnistunut nukahtamaan ennen Johtaja Jotakuta. Tästä sainkin idean, että seuraavalla jaksolla minulla tulee olla Oma Huone, jota Johtaja Jotakin ei terrorisoisi kuorsauksellaan. Omakustannus Omasta Huoneesta ei ollut mitenkään ylitsepääsemätön minullekaan, joka olen kuitenkin melko pienituloinen.
Joka tapauksessa ennen toista kuntoutusjaksoa olin luonut melko tuttavalliset välit Rva Tähtisilmän kanssa. Meillä kummallakaan ei ollut varaa kasvattaa puhelinlaskuamme ylimääräisillä tekstareilla, joten avasimme kumpikin tahoillamme nettipohjaisen sähköpostiosoitteen, joka oli erittäin antoisaa. Vähän minua näin jälkeen päin nolottaa, kun siihen aikaan hiivin salaa perheen tietskahuoneeseen lukemaan saamiani sähköposteja ja vastailemaan niihin. No, aikansa kutakin.
Vapaa-aikanani rullaluistelin, sauvakävelin ja kuntoilin kuin Heikkopää odotellessani uutta kuntoutusjaksoa. Paino ei kuitenkaan paljoa pudonnut, koska olen myös intohimoinen kokki ja nautin todella ruuasta... - (.)Y(.)
se on myös Tosi kirjoitti:
Haluan ensin miettiä, miten kerron jatkosta, jotta kukaan asianomainen ei "tulisi ilmi", kuten asia sanotaan.
No, kerron tässä nyt, että vaihdoimme koko ryhmä puhelinnumeroita ja sähköpostiosoitteita keskenämme.
Ja kuten arvata saattaa, alkoi vilkas yhteydenpito ryhmäläisten kesken. Meillä oli puoli vuotta aikaa toteuttaa opimiamme terveellisiä elämäntapoja, kunnes taas syksytalvella tapaisimme uudelleen. Aluksi yhteydenpito oli Minun ja Rva Tähtisilmän kanssa hyvin asiallista ja pelkästään tavoitteista puhumista jne.
Kerroinko jo, että huonekaverinani oli eräs toivoton Naistenmiehenä itseään pitävä Johtaja Jotakin, jolla oli armoton uniapnea? Hän kuorsasi todella hirveästi. Ei puhettakaan, että olisi saanut unta, ellei onnistunut nukahtamaan ennen Johtaja Jotakuta. Tästä sainkin idean, että seuraavalla jaksolla minulla tulee olla Oma Huone, jota Johtaja Jotakin ei terrorisoisi kuorsauksellaan. Omakustannus Omasta Huoneesta ei ollut mitenkään ylitsepääsemätön minullekaan, joka olen kuitenkin melko pienituloinen.
Joka tapauksessa ennen toista kuntoutusjaksoa olin luonut melko tuttavalliset välit Rva Tähtisilmän kanssa. Meillä kummallakaan ei ollut varaa kasvattaa puhelinlaskuamme ylimääräisillä tekstareilla, joten avasimme kumpikin tahoillamme nettipohjaisen sähköpostiosoitteen, joka oli erittäin antoisaa. Vähän minua näin jälkeen päin nolottaa, kun siihen aikaan hiivin salaa perheen tietskahuoneeseen lukemaan saamiani sähköposteja ja vastailemaan niihin. No, aikansa kutakin.
Vapaa-aikanani rullaluistelin, sauvakävelin ja kuntoilin kuin Heikkopää odotellessani uutta kuntoutusjaksoa. Paino ei kuitenkaan paljoa pudonnut, koska olen myös intohimoinen kokki ja nautin todella ruuasta...Silleesti, et yksityisyys säilyy.. ;)
Et kertonut ja tuolla huoneella,
on varmaankin oma osansa tarinassasi.. ;)
Hitsi, joko mietit ja kerrot loput?.. :DD
- jou.m
Mahdollisimman pian pyydän minä:D menee muuten yöunet :))))
- oli alkamassa
Olin säätänyt kesälomastani viikon tätä varten ja olin myös varannut yksityisen huoneen itselleni, ettei minun enää olisi tarvinnut kärsiä kamalasti kuorsaavasta huonetoveristani, joka oli tämä Johtaja Jotakin.
Saavuimme tällä kertaa kaikki hyvissä ajoin ja avajaisistunto sujui lämpimissä tunnelmissa ja jälleennäkemisen aiheuttamissa hyvän mielen hetkissä. Itse olin kuin tulisilla hiilillä. Olin täysin retkussa Rva Tähtisilmään enkä ollut pysyä housuissani hänet nähtyäni.
Kuntoutusohjelma jatkui ennakkosuunnitelman mukaan. Rva Tähtisilmä oli edelleen yhtä energinen ja haali aina vapaahetkinä koko porukan koolle. Ketään ei unohdettu ja kaikki olivat tervetulleita. Rva Tähtisilmä oli alkujakson aikana ytävystynyt Rva PullukkaViski-Siepon kanssa. He olivatkin olleet runsaasti yhteydessä toisiinsa ennen toista jaksoa ja jakoivat nyt huoneen keskenään. Ikimuistoinen oli se tervetulotilaisuus, jonka koko ryhmämme vietti heidän huoneessaan heti ekana iltana. Rva PullukkaViski-Sieppo kärsi kaikkien edellä mainitujen vaivojen lisäksi astmasta, joten hän oli siihen vedoten saanut itselleen parvekkeellisen huoneen, josta avautui kaunis näköala järvelle. Huone oli ensimmäisessä kerroksessa. Tunsin itseni todella pikkupojaksi, kun juhlien jälkeisenä päivänä odottelin parvekkeen alla pullokasseja, joita ryhmämme oli tyhjentänyt "tyttöjen" kämpässä järjesteyssä tervetulojuhlassa. Tytöt hivuttivat ne minulle vaivihkaa narun nokossa ja vein kassit sisältöineen autoni takakonttiin, ettei vaan ryhmämme halua toipua ylipainosta alettaisi kyseenalaistaa terapeuttien taholta.
Kerroinko jo, että Johtaja Jotakin oli alusta alkaen iskenyt silmänsa Rva Tähtisilmään? Hän oli vakuuttunut, että yhteiskunnallisen asemansa johdosta kyseinen rouva varmasti lankeaisi hänen viehätysvoimaansa. Joka iltaisten tanssien päätteeksi hän suorastaan juoksi Rva Tähtisilmän luokse luvaten ritarillisesti saattaa tämän huoneeseensa. Rva Tähtisilmä taas viis veisasi Johtajasta. Hän torjui saattoyritykset alusta alkaen jollakin naisellisella juonella loukkaamatta Johtajan itsetuntoa. Usein kävi niin, että Johtaja Jotakin saatteli Rva PullukkaViski-Sieppoa kostumatta siitä edes yhtään pusua. Harmi hänen kannaltaan. - (.)Y(.)
oli alkamassa kirjoitti:
Olin säätänyt kesälomastani viikon tätä varten ja olin myös varannut yksityisen huoneen itselleni, ettei minun enää olisi tarvinnut kärsiä kamalasti kuorsaavasta huonetoveristani, joka oli tämä Johtaja Jotakin.
Saavuimme tällä kertaa kaikki hyvissä ajoin ja avajaisistunto sujui lämpimissä tunnelmissa ja jälleennäkemisen aiheuttamissa hyvän mielen hetkissä. Itse olin kuin tulisilla hiilillä. Olin täysin retkussa Rva Tähtisilmään enkä ollut pysyä housuissani hänet nähtyäni.
Kuntoutusohjelma jatkui ennakkosuunnitelman mukaan. Rva Tähtisilmä oli edelleen yhtä energinen ja haali aina vapaahetkinä koko porukan koolle. Ketään ei unohdettu ja kaikki olivat tervetulleita. Rva Tähtisilmä oli alkujakson aikana ytävystynyt Rva PullukkaViski-Siepon kanssa. He olivatkin olleet runsaasti yhteydessä toisiinsa ennen toista jaksoa ja jakoivat nyt huoneen keskenään. Ikimuistoinen oli se tervetulotilaisuus, jonka koko ryhmämme vietti heidän huoneessaan heti ekana iltana. Rva PullukkaViski-Sieppo kärsi kaikkien edellä mainitujen vaivojen lisäksi astmasta, joten hän oli siihen vedoten saanut itselleen parvekkeellisen huoneen, josta avautui kaunis näköala järvelle. Huone oli ensimmäisessä kerroksessa. Tunsin itseni todella pikkupojaksi, kun juhlien jälkeisenä päivänä odottelin parvekkeen alla pullokasseja, joita ryhmämme oli tyhjentänyt "tyttöjen" kämpässä järjesteyssä tervetulojuhlassa. Tytöt hivuttivat ne minulle vaivihkaa narun nokossa ja vein kassit sisältöineen autoni takakonttiin, ettei vaan ryhmämme halua toipua ylipainosta alettaisi kyseenalaistaa terapeuttien taholta.
Kerroinko jo, että Johtaja Jotakin oli alusta alkaen iskenyt silmänsa Rva Tähtisilmään? Hän oli vakuuttunut, että yhteiskunnallisen asemansa johdosta kyseinen rouva varmasti lankeaisi hänen viehätysvoimaansa. Joka iltaisten tanssien päätteeksi hän suorastaan juoksi Rva Tähtisilmän luokse luvaten ritarillisesti saattaa tämän huoneeseensa. Rva Tähtisilmä taas viis veisasi Johtajasta. Hän torjui saattoyritykset alusta alkaen jollakin naisellisella juonella loukkaamatta Johtajan itsetuntoa. Usein kävi niin, että Johtaja Jotakin saatteli Rva PullukkaViski-Sieppoa kostumatta siitä edes yhtään pusua. Harmi hänen kannaltaan.pysyy silloin pöksyissäis,
niin mie oon nyt kärsimätön,
kun ootan jatkoo tarinaasi.. ;) - jou.m
oli alkamassa kirjoitti:
Olin säätänyt kesälomastani viikon tätä varten ja olin myös varannut yksityisen huoneen itselleni, ettei minun enää olisi tarvinnut kärsiä kamalasti kuorsaavasta huonetoveristani, joka oli tämä Johtaja Jotakin.
Saavuimme tällä kertaa kaikki hyvissä ajoin ja avajaisistunto sujui lämpimissä tunnelmissa ja jälleennäkemisen aiheuttamissa hyvän mielen hetkissä. Itse olin kuin tulisilla hiilillä. Olin täysin retkussa Rva Tähtisilmään enkä ollut pysyä housuissani hänet nähtyäni.
Kuntoutusohjelma jatkui ennakkosuunnitelman mukaan. Rva Tähtisilmä oli edelleen yhtä energinen ja haali aina vapaahetkinä koko porukan koolle. Ketään ei unohdettu ja kaikki olivat tervetulleita. Rva Tähtisilmä oli alkujakson aikana ytävystynyt Rva PullukkaViski-Siepon kanssa. He olivatkin olleet runsaasti yhteydessä toisiinsa ennen toista jaksoa ja jakoivat nyt huoneen keskenään. Ikimuistoinen oli se tervetulotilaisuus, jonka koko ryhmämme vietti heidän huoneessaan heti ekana iltana. Rva PullukkaViski-Sieppo kärsi kaikkien edellä mainitujen vaivojen lisäksi astmasta, joten hän oli siihen vedoten saanut itselleen parvekkeellisen huoneen, josta avautui kaunis näköala järvelle. Huone oli ensimmäisessä kerroksessa. Tunsin itseni todella pikkupojaksi, kun juhlien jälkeisenä päivänä odottelin parvekkeen alla pullokasseja, joita ryhmämme oli tyhjentänyt "tyttöjen" kämpässä järjesteyssä tervetulojuhlassa. Tytöt hivuttivat ne minulle vaivihkaa narun nokossa ja vein kassit sisältöineen autoni takakonttiin, ettei vaan ryhmämme halua toipua ylipainosta alettaisi kyseenalaistaa terapeuttien taholta.
Kerroinko jo, että Johtaja Jotakin oli alusta alkaen iskenyt silmänsa Rva Tähtisilmään? Hän oli vakuuttunut, että yhteiskunnallisen asemansa johdosta kyseinen rouva varmasti lankeaisi hänen viehätysvoimaansa. Joka iltaisten tanssien päätteeksi hän suorastaan juoksi Rva Tähtisilmän luokse luvaten ritarillisesti saattaa tämän huoneeseensa. Rva Tähtisilmä taas viis veisasi Johtajasta. Hän torjui saattoyritykset alusta alkaen jollakin naisellisella juonella loukkaamatta Johtajan itsetuntoa. Usein kävi niin, että Johtaja Jotakin saatteli Rva PullukkaViski-Sieppoa kostumatta siitä edes yhtään pusua. Harmi hänen kannaltaan.Mielettömän hyvää tekstiä odottelen innolla mitä seuraavaksi tapahtuu, joten jatkoa pian pliis!!!!
- tästä eteenpäin
oli alkamassa kirjoitti:
Olin säätänyt kesälomastani viikon tätä varten ja olin myös varannut yksityisen huoneen itselleni, ettei minun enää olisi tarvinnut kärsiä kamalasti kuorsaavasta huonetoveristani, joka oli tämä Johtaja Jotakin.
Saavuimme tällä kertaa kaikki hyvissä ajoin ja avajaisistunto sujui lämpimissä tunnelmissa ja jälleennäkemisen aiheuttamissa hyvän mielen hetkissä. Itse olin kuin tulisilla hiilillä. Olin täysin retkussa Rva Tähtisilmään enkä ollut pysyä housuissani hänet nähtyäni.
Kuntoutusohjelma jatkui ennakkosuunnitelman mukaan. Rva Tähtisilmä oli edelleen yhtä energinen ja haali aina vapaahetkinä koko porukan koolle. Ketään ei unohdettu ja kaikki olivat tervetulleita. Rva Tähtisilmä oli alkujakson aikana ytävystynyt Rva PullukkaViski-Siepon kanssa. He olivatkin olleet runsaasti yhteydessä toisiinsa ennen toista jaksoa ja jakoivat nyt huoneen keskenään. Ikimuistoinen oli se tervetulotilaisuus, jonka koko ryhmämme vietti heidän huoneessaan heti ekana iltana. Rva PullukkaViski-Sieppo kärsi kaikkien edellä mainitujen vaivojen lisäksi astmasta, joten hän oli siihen vedoten saanut itselleen parvekkeellisen huoneen, josta avautui kaunis näköala järvelle. Huone oli ensimmäisessä kerroksessa. Tunsin itseni todella pikkupojaksi, kun juhlien jälkeisenä päivänä odottelin parvekkeen alla pullokasseja, joita ryhmämme oli tyhjentänyt "tyttöjen" kämpässä järjesteyssä tervetulojuhlassa. Tytöt hivuttivat ne minulle vaivihkaa narun nokossa ja vein kassit sisältöineen autoni takakonttiin, ettei vaan ryhmämme halua toipua ylipainosta alettaisi kyseenalaistaa terapeuttien taholta.
Kerroinko jo, että Johtaja Jotakin oli alusta alkaen iskenyt silmänsa Rva Tähtisilmään? Hän oli vakuuttunut, että yhteiskunnallisen asemansa johdosta kyseinen rouva varmasti lankeaisi hänen viehätysvoimaansa. Joka iltaisten tanssien päätteeksi hän suorastaan juoksi Rva Tähtisilmän luokse luvaten ritarillisesti saattaa tämän huoneeseensa. Rva Tähtisilmä taas viis veisasi Johtajasta. Hän torjui saattoyritykset alusta alkaen jollakin naisellisella juonella loukkaamatta Johtajan itsetuntoa. Usein kävi niin, että Johtaja Jotakin saatteli Rva PullukkaViski-Sieppoa kostumatta siitä edes yhtään pusua. Harmi hänen kannaltaan....lukea vielä tämän yön aikana, miten juttusi kehittyy...
- tapahtunutta
oli alkamassa kirjoitti:
Olin säätänyt kesälomastani viikon tätä varten ja olin myös varannut yksityisen huoneen itselleni, ettei minun enää olisi tarvinnut kärsiä kamalasti kuorsaavasta huonetoveristani, joka oli tämä Johtaja Jotakin.
Saavuimme tällä kertaa kaikki hyvissä ajoin ja avajaisistunto sujui lämpimissä tunnelmissa ja jälleennäkemisen aiheuttamissa hyvän mielen hetkissä. Itse olin kuin tulisilla hiilillä. Olin täysin retkussa Rva Tähtisilmään enkä ollut pysyä housuissani hänet nähtyäni.
Kuntoutusohjelma jatkui ennakkosuunnitelman mukaan. Rva Tähtisilmä oli edelleen yhtä energinen ja haali aina vapaahetkinä koko porukan koolle. Ketään ei unohdettu ja kaikki olivat tervetulleita. Rva Tähtisilmä oli alkujakson aikana ytävystynyt Rva PullukkaViski-Siepon kanssa. He olivatkin olleet runsaasti yhteydessä toisiinsa ennen toista jaksoa ja jakoivat nyt huoneen keskenään. Ikimuistoinen oli se tervetulotilaisuus, jonka koko ryhmämme vietti heidän huoneessaan heti ekana iltana. Rva PullukkaViski-Sieppo kärsi kaikkien edellä mainitujen vaivojen lisäksi astmasta, joten hän oli siihen vedoten saanut itselleen parvekkeellisen huoneen, josta avautui kaunis näköala järvelle. Huone oli ensimmäisessä kerroksessa. Tunsin itseni todella pikkupojaksi, kun juhlien jälkeisenä päivänä odottelin parvekkeen alla pullokasseja, joita ryhmämme oli tyhjentänyt "tyttöjen" kämpässä järjesteyssä tervetulojuhlassa. Tytöt hivuttivat ne minulle vaivihkaa narun nokossa ja vein kassit sisältöineen autoni takakonttiin, ettei vaan ryhmämme halua toipua ylipainosta alettaisi kyseenalaistaa terapeuttien taholta.
Kerroinko jo, että Johtaja Jotakin oli alusta alkaen iskenyt silmänsa Rva Tähtisilmään? Hän oli vakuuttunut, että yhteiskunnallisen asemansa johdosta kyseinen rouva varmasti lankeaisi hänen viehätysvoimaansa. Joka iltaisten tanssien päätteeksi hän suorastaan juoksi Rva Tähtisilmän luokse luvaten ritarillisesti saattaa tämän huoneeseensa. Rva Tähtisilmä taas viis veisasi Johtajasta. Hän torjui saattoyritykset alusta alkaen jollakin naisellisella juonella loukkaamatta Johtajan itsetuntoa. Usein kävi niin, että Johtaja Jotakin saatteli Rva PullukkaViski-Sieppoa kostumatta siitä edes yhtään pusua. Harmi hänen kannaltaan.Kuntoutuslaitoksen, jossa olimme saamassa uusian elämohjeita, oli varmasti suunnitellut joku ilonpilaaja-moraalinvartija. Olin jo ensimäisen vierailun aikana haeskellut paikkaa, jossa voisi tehdä lähempää tuttavuutta toisen henkilön kanssa kenenkään häiritsemättä, mutta sellaista ei löytynyt koko talosta. Ellei nyt sitten lasketa "silityshuonetta" tai "hiljentymishuonetta". Tämä ongelma oli nyt omalta kohdaltani ratkaistu, sillä minulla oli se Oma Huone. Mutta,mutta...Milläköhön konstilla saisin houkuteltua Rouva Tähtisilmän katsomaan vaatimatonta boxiani? Mietin asiaa pääni puhki, enkä vain keksinyt mitään luontevaa tapaa viettää edes hetkistä kahden kesken hänen kanssaan. Tanssi-iltoina ryhmäläiset vahtivat mustasukkaisesti toinen toisiaan. "Kuormasta ei syödä" tuntui olevan yleinen mielipide.
Viikon keskivaiheilla kylpylävieraita saapui ilahduttamaan ja tanssittamaan ihan elävä orkesteri. Kerrankin ei tarvinnut huolehtia levyautomaatista, vaan voitiin tanssia rauhassa pelkäämättä, että valssin jälkeen tulee toisena kappaleena polkkaa, jota en kipeällä polvellani millään pysty tanssimaan.
Orkesteri alkoi soittamaan tulista suomalaista tangoa, jota olin odotellutkin. Pokkasin salamana Rouva Tähtisilmän parketille, jolle heti alkoikin muodostua tungosta. Se tanssi oli kyllä yksi elämäni parhaista. Tein parhaita taivutuksiani sekoamatta kertaakaan tahdissa. Rouva Tähtisilmä oli pulleudestaan huolimatta kuin höyhen käsivarsillani, hän tuntui aina aavistavan etukäteen minkälaista kuviota suunnittelin ja seurasi perässä kuin ihmisen mieli. Toisen tahdin loppupuolella minulta alkoi kunto hiipua. Vaikka jaksan kyllä kävellä ja rullaluistella pitkiäkin matkoja, oli tämä tanssiminen jotenkin erilaista. Harmikseni hikoilin paitani likomäräksi. Siitä sain kuiten syyn napata Rva Tähtisilmää kädestä kiinni ja hivuttauduin tungoksen turvin ulos ovesta pihalla olevaan puistikkoon. Rouva Tähtisilmä ei lainkaan tuntunut panevan pahakseen kaapaustani.
Kävelimme hieman kauemmas lasiovien edestä, joista saattoi koska tahansa tulla lisää vilvoittelijoita häiritsemään rauhaamme. Olin kuin hypnotisoitu. Katselin vain ihastuneena Rouva Tähtisilmän ilmeikkäitä kasvoja, hänen puhuessa ja säestäessä puhettaan iloisilla naurahduksilla ja kuvailevilla käsien liikkeillä. Äkkiä en vain voinut hillitä itseäni; suutelin Rouva Tähtisilmää keskeyttäen hävyttömästi hänen juttelunsa. Ensin Rouva vaikutti jotenkin hämmästyneeltä, mutta sitten hän suorastaan suli käsivarsilleni. Autuas onnentunne tulvi mieleeni. Syleily kävi kaiken aikaa kiihkeämmäksi, kunnes havahduin tulitikun raapaisuun, joka kuului aivan vierestä. Tietysti. Kurssimme kitkerimmän tuntuinen rouva, Rouva Laihakinttu-Pullomahahan se siinä seistätönötti pillikuntuillaan savuke suupielestä roikkuen. Irrottauduimme hieman noloina syleilystä, mutisimme jotakin ilman viilenemisestä ja liityimme muiden kurssilaisten iloiseen seuraan. - pilttuu
tapahtunutta kirjoitti:
Kuntoutuslaitoksen, jossa olimme saamassa uusian elämohjeita, oli varmasti suunnitellut joku ilonpilaaja-moraalinvartija. Olin jo ensimäisen vierailun aikana haeskellut paikkaa, jossa voisi tehdä lähempää tuttavuutta toisen henkilön kanssa kenenkään häiritsemättä, mutta sellaista ei löytynyt koko talosta. Ellei nyt sitten lasketa "silityshuonetta" tai "hiljentymishuonetta". Tämä ongelma oli nyt omalta kohdaltani ratkaistu, sillä minulla oli se Oma Huone. Mutta,mutta...Milläköhön konstilla saisin houkuteltua Rouva Tähtisilmän katsomaan vaatimatonta boxiani? Mietin asiaa pääni puhki, enkä vain keksinyt mitään luontevaa tapaa viettää edes hetkistä kahden kesken hänen kanssaan. Tanssi-iltoina ryhmäläiset vahtivat mustasukkaisesti toinen toisiaan. "Kuormasta ei syödä" tuntui olevan yleinen mielipide.
Viikon keskivaiheilla kylpylävieraita saapui ilahduttamaan ja tanssittamaan ihan elävä orkesteri. Kerrankin ei tarvinnut huolehtia levyautomaatista, vaan voitiin tanssia rauhassa pelkäämättä, että valssin jälkeen tulee toisena kappaleena polkkaa, jota en kipeällä polvellani millään pysty tanssimaan.
Orkesteri alkoi soittamaan tulista suomalaista tangoa, jota olin odotellutkin. Pokkasin salamana Rouva Tähtisilmän parketille, jolle heti alkoikin muodostua tungosta. Se tanssi oli kyllä yksi elämäni parhaista. Tein parhaita taivutuksiani sekoamatta kertaakaan tahdissa. Rouva Tähtisilmä oli pulleudestaan huolimatta kuin höyhen käsivarsillani, hän tuntui aina aavistavan etukäteen minkälaista kuviota suunnittelin ja seurasi perässä kuin ihmisen mieli. Toisen tahdin loppupuolella minulta alkoi kunto hiipua. Vaikka jaksan kyllä kävellä ja rullaluistella pitkiäkin matkoja, oli tämä tanssiminen jotenkin erilaista. Harmikseni hikoilin paitani likomäräksi. Siitä sain kuiten syyn napata Rva Tähtisilmää kädestä kiinni ja hivuttauduin tungoksen turvin ulos ovesta pihalla olevaan puistikkoon. Rouva Tähtisilmä ei lainkaan tuntunut panevan pahakseen kaapaustani.
Kävelimme hieman kauemmas lasiovien edestä, joista saattoi koska tahansa tulla lisää vilvoittelijoita häiritsemään rauhaamme. Olin kuin hypnotisoitu. Katselin vain ihastuneena Rouva Tähtisilmän ilmeikkäitä kasvoja, hänen puhuessa ja säestäessä puhettaan iloisilla naurahduksilla ja kuvailevilla käsien liikkeillä. Äkkiä en vain voinut hillitä itseäni; suutelin Rouva Tähtisilmää keskeyttäen hävyttömästi hänen juttelunsa. Ensin Rouva vaikutti jotenkin hämmästyneeltä, mutta sitten hän suorastaan suli käsivarsilleni. Autuas onnentunne tulvi mieleeni. Syleily kävi kaiken aikaa kiihkeämmäksi, kunnes havahduin tulitikun raapaisuun, joka kuului aivan vierestä. Tietysti. Kurssimme kitkerimmän tuntuinen rouva, Rouva Laihakinttu-Pullomahahan se siinä seistätönötti pillikuntuillaan savuke suupielestä roikkuen. Irrottauduimme hieman noloina syleilystä, mutisimme jotakin ilman viilenemisestä ja liityimme muiden kurssilaisten iloiseen seuraan.please..!
- PirreXX
tapahtunutta kirjoitti:
Kuntoutuslaitoksen, jossa olimme saamassa uusian elämohjeita, oli varmasti suunnitellut joku ilonpilaaja-moraalinvartija. Olin jo ensimäisen vierailun aikana haeskellut paikkaa, jossa voisi tehdä lähempää tuttavuutta toisen henkilön kanssa kenenkään häiritsemättä, mutta sellaista ei löytynyt koko talosta. Ellei nyt sitten lasketa "silityshuonetta" tai "hiljentymishuonetta". Tämä ongelma oli nyt omalta kohdaltani ratkaistu, sillä minulla oli se Oma Huone. Mutta,mutta...Milläköhön konstilla saisin houkuteltua Rouva Tähtisilmän katsomaan vaatimatonta boxiani? Mietin asiaa pääni puhki, enkä vain keksinyt mitään luontevaa tapaa viettää edes hetkistä kahden kesken hänen kanssaan. Tanssi-iltoina ryhmäläiset vahtivat mustasukkaisesti toinen toisiaan. "Kuormasta ei syödä" tuntui olevan yleinen mielipide.
Viikon keskivaiheilla kylpylävieraita saapui ilahduttamaan ja tanssittamaan ihan elävä orkesteri. Kerrankin ei tarvinnut huolehtia levyautomaatista, vaan voitiin tanssia rauhassa pelkäämättä, että valssin jälkeen tulee toisena kappaleena polkkaa, jota en kipeällä polvellani millään pysty tanssimaan.
Orkesteri alkoi soittamaan tulista suomalaista tangoa, jota olin odotellutkin. Pokkasin salamana Rouva Tähtisilmän parketille, jolle heti alkoikin muodostua tungosta. Se tanssi oli kyllä yksi elämäni parhaista. Tein parhaita taivutuksiani sekoamatta kertaakaan tahdissa. Rouva Tähtisilmä oli pulleudestaan huolimatta kuin höyhen käsivarsillani, hän tuntui aina aavistavan etukäteen minkälaista kuviota suunnittelin ja seurasi perässä kuin ihmisen mieli. Toisen tahdin loppupuolella minulta alkoi kunto hiipua. Vaikka jaksan kyllä kävellä ja rullaluistella pitkiäkin matkoja, oli tämä tanssiminen jotenkin erilaista. Harmikseni hikoilin paitani likomäräksi. Siitä sain kuiten syyn napata Rva Tähtisilmää kädestä kiinni ja hivuttauduin tungoksen turvin ulos ovesta pihalla olevaan puistikkoon. Rouva Tähtisilmä ei lainkaan tuntunut panevan pahakseen kaapaustani.
Kävelimme hieman kauemmas lasiovien edestä, joista saattoi koska tahansa tulla lisää vilvoittelijoita häiritsemään rauhaamme. Olin kuin hypnotisoitu. Katselin vain ihastuneena Rouva Tähtisilmän ilmeikkäitä kasvoja, hänen puhuessa ja säestäessä puhettaan iloisilla naurahduksilla ja kuvailevilla käsien liikkeillä. Äkkiä en vain voinut hillitä itseäni; suutelin Rouva Tähtisilmää keskeyttäen hävyttömästi hänen juttelunsa. Ensin Rouva vaikutti jotenkin hämmästyneeltä, mutta sitten hän suorastaan suli käsivarsilleni. Autuas onnentunne tulvi mieleeni. Syleily kävi kaiken aikaa kiihkeämmäksi, kunnes havahduin tulitikun raapaisuun, joka kuului aivan vierestä. Tietysti. Kurssimme kitkerimmän tuntuinen rouva, Rouva Laihakinttu-Pullomahahan se siinä seistätönötti pillikuntuillaan savuke suupielestä roikkuen. Irrottauduimme hieman noloina syleilystä, mutisimme jotakin ilman viilenemisestä ja liityimme muiden kurssilaisten iloiseen seuraan.hyvin kirjoitat... tähän eläytyy mukaan...lisää... :)
- jatkui
pilttuu kirjoitti:
please..!
Seuraavana aamuna herättyäni, muistin kiihkeän kohtaamisemme kylpylän puistikossa. Vedin peittoa korville ja yritin silmät kiinni muistella autuasta hetkeämme, kun tuttu koputus kuuluui ovelta. Rouvat Tähtisilmä ja PullukkaViski-Sieppo siellä huutelivat mukaan aamu-uinnille. Uni karisi silmistä ja huokaisten kömmin vuoteesta, nappasin illalla valmiiksi pakkaamani uintivehkeet mukaani ja valmistauduin taatusti unet karistavaan aamu-uintiin sekä sitä seuraavaan -jumppaan.
Erityisen mieleenpainuvia näillä aamu-uinnella oli kylpylän ulkoallas, josta nousi sakeaa höyryä kuulakkaaseen syysilmaan. Ulkoaltaassa käyminen oli joka-aamuinen rituaali. Tällä kerralla sain onnekseni uida sinne rinta-rinnan Rouva Tähtisilmän kanssa. Mitään emme puhelleet. Uimme vain usvan keskellä verkkaista vauhtia. Pysähdyimme altaan kauimmaisessa päässä ja istuimme rinnatusten veden alla olevalle istuimelle. Mieleni teki hurjasti ottaa Rouva Tähtisilmä syliini, mutta juuri kun olin rohkaisut mieleni (uskoin usvan kätkevän meidät uteliaiden katseilta), keskeltä allasta nousi valtava vesipatsas taivasta kohden ryöpyttäen vesiroiskeita kasvoillemme. Vesipatsaan olivat käynnistäneet Veljekset, kuntoutuskaverimme, jotka olivat niin toistensa näköisiä, tapaisia ja kokoisia, että olisi luullut heidän olevan todellakin veljeksiä. Pian allas täyttyikin iloisesta metelistä ja naurusta. Veljesten vanavedessä roiskuttelivat paikalle Rouva PullukkaViski-Sieppo, Rouva Laihakinttu-Pullomaha ja vieläpä joukon jatkeena Rouva Iso-Arkajalkakin. Nämä aikuiset ihmiset riehuivat aamulla klo 6.00 altaassa kuin pikkulapset. Ainut mahdollisuus oli liittyä joukon jatkeeksi itsekin, koska romantiikka oli jälleen västynyt toiminnan tieltä. Ja vielä väitetään, että ylipainoiset ihmiset olisivat jotenkin tarmottomia! Tällä porukalla ainakin elämänriemua löytyi. Vesi vaan loiskui altaan reunan yli nurmikolle, kun tämä "valasparvi", ryhmä "Juures ja Vihannes" kuntoutui koko rahan edestä. - sen verran,
jatkui kirjoitti:
Seuraavana aamuna herättyäni, muistin kiihkeän kohtaamisemme kylpylän puistikossa. Vedin peittoa korville ja yritin silmät kiinni muistella autuasta hetkeämme, kun tuttu koputus kuuluui ovelta. Rouvat Tähtisilmä ja PullukkaViski-Sieppo siellä huutelivat mukaan aamu-uinnille. Uni karisi silmistä ja huokaisten kömmin vuoteesta, nappasin illalla valmiiksi pakkaamani uintivehkeet mukaani ja valmistauduin taatusti unet karistavaan aamu-uintiin sekä sitä seuraavaan -jumppaan.
Erityisen mieleenpainuvia näillä aamu-uinnella oli kylpylän ulkoallas, josta nousi sakeaa höyryä kuulakkaaseen syysilmaan. Ulkoaltaassa käyminen oli joka-aamuinen rituaali. Tällä kerralla sain onnekseni uida sinne rinta-rinnan Rouva Tähtisilmän kanssa. Mitään emme puhelleet. Uimme vain usvan keskellä verkkaista vauhtia. Pysähdyimme altaan kauimmaisessa päässä ja istuimme rinnatusten veden alla olevalle istuimelle. Mieleni teki hurjasti ottaa Rouva Tähtisilmä syliini, mutta juuri kun olin rohkaisut mieleni (uskoin usvan kätkevän meidät uteliaiden katseilta), keskeltä allasta nousi valtava vesipatsas taivasta kohden ryöpyttäen vesiroiskeita kasvoillemme. Vesipatsaan olivat käynnistäneet Veljekset, kuntoutuskaverimme, jotka olivat niin toistensa näköisiä, tapaisia ja kokoisia, että olisi luullut heidän olevan todellakin veljeksiä. Pian allas täyttyikin iloisesta metelistä ja naurusta. Veljesten vanavedessä roiskuttelivat paikalle Rouva PullukkaViski-Sieppo, Rouva Laihakinttu-Pullomaha ja vieläpä joukon jatkeena Rouva Iso-Arkajalkakin. Nämä aikuiset ihmiset riehuivat aamulla klo 6.00 altaassa kuin pikkulapset. Ainut mahdollisuus oli liittyä joukon jatkeeksi itsekin, koska romantiikka oli jälleen västynyt toiminnan tieltä. Ja vielä väitetään, että ylipainoiset ihmiset olisivat jotenkin tarmottomia! Tällä porukalla ainakin elämänriemua löytyi. Vesi vaan loiskui altaan reunan yli nurmikolle, kun tämä "valasparvi", ryhmä "Juures ja Vihannes" kuntoutui koko rahan edestä.Rouva PuluukkaViski-Siepon nimen jälkiosa juontuu ihan muusta kuin hänen omista juomamieltymyksistään. Rouva PullukkaViski-Siepon mies oli kylläkin rouvan mielestä nimensä veroinen. Tämä tuli ilmi eräällä luennolla, jossa puhe kääntyi nestetankkaukseen. Ihmettelimme nuoria kuntosalilla käyviä nuoria naisia, jotka huuhtelivat hivenaineet kehostaan lipittämällä päivän mittään kymmenenkin litraa vettä. Terapeutin mielestä kukaan ei voi millään juoda päivässä kymmentä litraa halkeamatta tai olematta hevonen. No, tähän totesi Rouva PullukkaViski-Sieppo, että kyllä hänen miehensä vaan voi. Ihan helpostikin. Lauantai-illalla miehensä useinmiten nauttii seurassa tai yksin ison lekan viskiä. Sunnuntaisin hän kuulemma on vielä niin janoinen, että käy hakemassa lähikipsalta 3 litran pulloa keskiolutta. Tekee saman hankintareissun vielä puolen päivän jälkeen ja illansuussa janottaa vielä sen verran, että yksi kipsareissu on tehtävä, jolta tuliaisina taas tuo 3 litraa keskiolutta. Maanantaisin ei kuulemma enää janota, vaan töihinlähtö sujuu pelkän kahvin voimin. Rouva PullukkaViski-Sieppo itse on valkoviinin ystävä, jota nauttii ihan kohtuumääriä.
Muiden ryhmäläisten alkoholinkäytöstä kertoisin seuraavaa.
Alkoholi on yksi tekijä, jolla ylipainoa ylläpidetään. Ruokailutottumukset saattavat olla ihan kunnossa suhteessa harrastettuun liikuntaan, mutta alkoholia ei tavallisesti huomata mainita, kun kerrotaan mitä tänään tuli syödyksi.
Veljekset ovat siitä hyvä esimerkki. Molemmat herrat ovat lyhyen sorttisia ja kärsivät huomattavasta vatsakummusta. Tai terapeuttien mielestä kärsivät, herrat itse kantavat vatsansa turhia nurisematta. Tulivat kuntoutukseenkin pienen painostuksen saattelemina, kun työterveyshoitaja oli pitänyt kummallekin tahoillaan palopuheen keskivartolihavuudesta, verenpaineesta, kolestroolista ja ties mistä vouhotuksista. Veljekset siis saapuivat aivopestäviksi, mutta eivät suinkaan tyhjin käsin (tai oikeammin kassein). Toinen veljeksistä ajaa työkseen linja-autoa ja vanhempi Veli heistä toimii talonmies-huoltomiehenä kotikunnassaan kuten allekirjoittanutkin. Talkkariveli on nuoruudessaan tehnyt reissuhommia. Hommat olivat raskaita, joten ne sitten vaativat raskaat huvitkin. Vaikka nykyhomma ei sitä vaatisi, niin iltaisin pitää kuitenkin lääkitä kehoa tuhdeilla pirturyypyillä, joissa lähinnä säästellään sitä planninkia. Ja kuinka ollakaan myös Linja-autonkuljetta Velikin oli suuntautunut samalla tavalla. Vuorotyö tosin haittasi tätä harrastusta jonkin verran.
Veljekset halusivat toipua iltaisin pirturyyppyjensä äärellä keräämässä voimia illan tanssitapahtumaan. Istuskelimme usein iltaisin heidän huoneessaan: Rva Tähtisilmä, Rva PullukkaViski-Sieppo, Johtaja Jotakin, minä ja Veljekset, TV:tä katsellen. Uutiset olivat veljesten intohimo sekä urheilutulokset. Nautimme Johtaja Jotakin ja minä kernaasti pirturyypyn tai kaksi, jota ainetta kummallakin Veljeksellä oli ehtymätön varasto. Rouvat sen sijaa kieltäytyivät väkevistä. Heillä taas tuntui löytyvän aina jostakin pullonpohja valkoviiniä, jota he nauttivat sivistyneesti.
Minun lempijouomaani on kotipitäjäni pitokokin valmistama sahti. Joka kerta "tiluksilla" käydessäni koukkaankin hakemassa tuota jaloa ainetta ison kannullisen. Ekalla jaksolla, en ollut varautunut näin vilkkaaseen seuraelämään, joten en ollut ottanut mukaan lempijuomaanikaan, mutta toisella jaksolla olin viisastunut vahingosta. Pirtu ei jotenkin vaan maistunut minulle. Sitä paitsi nyt syksyllä oli ilmakin sen verran viilennyt, että lempijuomani säilyi hyvin viileänä parvekkeellani.
Meillä oli todella rattoisa ja rento tunnelma valmistautuessamme illan tansseihin. Veljekset kummatkin kärsivät jalkojen palelemisesta. Kummatkin röhöttivät punkallaan möhömahat pystyssä, pitkät kalsarit jalassa ja mummon kutomat harmaat villasukat jaloissaan. Me muut olimme tuoneet paikalle lisätuoleja, joilla keräsimme voimia illan viimeiseen urheilulajiin eli tanssiin. En muista pitkiin aikoihin nauraneeni niin paljon kuin noina illanviettoina. Varsinkin Talonmiesveljeksellä oli ehtymätön varasto hauskoja juttuja ja sattumuksia sekä elävästä elämästä että muuten vaan kuultua. Kun kaikki kannoimme kortemme yhteen kekoon, niin naurusta ei tahtonut tulla loppua.
Huomasin, että ryhmän muut rouvat eivät katsoneet Rouva Tähtisilmän ja Rouva PullukkaViski-Siepon mutkatonta toveruutta ryhmän ainoisiin miehenpuoliin ihan hyvällä silmällä. Mutta koska rouvat itse tuntuivat siitä viis veisaavan, niin en minäkään ollut sitä huomaavinani.
Varsinaisen tanssiurheilun alkaessa käyttäydyimme kuin herrasmiehet; asiallisesti pukeutuneena kauluspaitoihin ja kravatteihin tanssitimme koko ryhmän rouvia tasapuolisesti ja kutakin yhtä paljon. Ja hauskkaa me pidimme. Muista pöydistä luotiin kateellisia katseita iloista seuruettamme kohti. Uskaltautuipa joku "ulkopuolinen" miehenpuoli joskus liittyä seuraammekin, josta rouvat vaan ilahtuivat, kun tuli lisää tanssittajia ja me taas säästyimme hieman ja ehdimme huolehtia omasta nestetankkauksestammekin. - (.)Y(.)
jatkui kirjoitti:
Seuraavana aamuna herättyäni, muistin kiihkeän kohtaamisemme kylpylän puistikossa. Vedin peittoa korville ja yritin silmät kiinni muistella autuasta hetkeämme, kun tuttu koputus kuuluui ovelta. Rouvat Tähtisilmä ja PullukkaViski-Sieppo siellä huutelivat mukaan aamu-uinnille. Uni karisi silmistä ja huokaisten kömmin vuoteesta, nappasin illalla valmiiksi pakkaamani uintivehkeet mukaani ja valmistauduin taatusti unet karistavaan aamu-uintiin sekä sitä seuraavaan -jumppaan.
Erityisen mieleenpainuvia näillä aamu-uinnella oli kylpylän ulkoallas, josta nousi sakeaa höyryä kuulakkaaseen syysilmaan. Ulkoaltaassa käyminen oli joka-aamuinen rituaali. Tällä kerralla sain onnekseni uida sinne rinta-rinnan Rouva Tähtisilmän kanssa. Mitään emme puhelleet. Uimme vain usvan keskellä verkkaista vauhtia. Pysähdyimme altaan kauimmaisessa päässä ja istuimme rinnatusten veden alla olevalle istuimelle. Mieleni teki hurjasti ottaa Rouva Tähtisilmä syliini, mutta juuri kun olin rohkaisut mieleni (uskoin usvan kätkevän meidät uteliaiden katseilta), keskeltä allasta nousi valtava vesipatsas taivasta kohden ryöpyttäen vesiroiskeita kasvoillemme. Vesipatsaan olivat käynnistäneet Veljekset, kuntoutuskaverimme, jotka olivat niin toistensa näköisiä, tapaisia ja kokoisia, että olisi luullut heidän olevan todellakin veljeksiä. Pian allas täyttyikin iloisesta metelistä ja naurusta. Veljesten vanavedessä roiskuttelivat paikalle Rouva PullukkaViski-Sieppo, Rouva Laihakinttu-Pullomaha ja vieläpä joukon jatkeena Rouva Iso-Arkajalkakin. Nämä aikuiset ihmiset riehuivat aamulla klo 6.00 altaassa kuin pikkulapset. Ainut mahdollisuus oli liittyä joukon jatkeeksi itsekin, koska romantiikka oli jälleen västynyt toiminnan tieltä. Ja vielä väitetään, että ylipainoiset ihmiset olisivat jotenkin tarmottomia! Tällä porukalla ainakin elämänriemua löytyi. Vesi vaan loiskui altaan reunan yli nurmikolle, kun tämä "valasparvi", ryhmä "Juures ja Vihannes" kuntoutui koko rahan edestä.Taas se loppu kesken.. :(
Lisää tätä herkkuu, ei mitään kiirusta,
kuhan kirjuutat pian lisää.. ;))
Mielenkiintoista luettavaa.. ;)) - TiinaKº
tapahtunutta kirjoitti:
Kuntoutuslaitoksen, jossa olimme saamassa uusian elämohjeita, oli varmasti suunnitellut joku ilonpilaaja-moraalinvartija. Olin jo ensimäisen vierailun aikana haeskellut paikkaa, jossa voisi tehdä lähempää tuttavuutta toisen henkilön kanssa kenenkään häiritsemättä, mutta sellaista ei löytynyt koko talosta. Ellei nyt sitten lasketa "silityshuonetta" tai "hiljentymishuonetta". Tämä ongelma oli nyt omalta kohdaltani ratkaistu, sillä minulla oli se Oma Huone. Mutta,mutta...Milläköhön konstilla saisin houkuteltua Rouva Tähtisilmän katsomaan vaatimatonta boxiani? Mietin asiaa pääni puhki, enkä vain keksinyt mitään luontevaa tapaa viettää edes hetkistä kahden kesken hänen kanssaan. Tanssi-iltoina ryhmäläiset vahtivat mustasukkaisesti toinen toisiaan. "Kuormasta ei syödä" tuntui olevan yleinen mielipide.
Viikon keskivaiheilla kylpylävieraita saapui ilahduttamaan ja tanssittamaan ihan elävä orkesteri. Kerrankin ei tarvinnut huolehtia levyautomaatista, vaan voitiin tanssia rauhassa pelkäämättä, että valssin jälkeen tulee toisena kappaleena polkkaa, jota en kipeällä polvellani millään pysty tanssimaan.
Orkesteri alkoi soittamaan tulista suomalaista tangoa, jota olin odotellutkin. Pokkasin salamana Rouva Tähtisilmän parketille, jolle heti alkoikin muodostua tungosta. Se tanssi oli kyllä yksi elämäni parhaista. Tein parhaita taivutuksiani sekoamatta kertaakaan tahdissa. Rouva Tähtisilmä oli pulleudestaan huolimatta kuin höyhen käsivarsillani, hän tuntui aina aavistavan etukäteen minkälaista kuviota suunnittelin ja seurasi perässä kuin ihmisen mieli. Toisen tahdin loppupuolella minulta alkoi kunto hiipua. Vaikka jaksan kyllä kävellä ja rullaluistella pitkiäkin matkoja, oli tämä tanssiminen jotenkin erilaista. Harmikseni hikoilin paitani likomäräksi. Siitä sain kuiten syyn napata Rva Tähtisilmää kädestä kiinni ja hivuttauduin tungoksen turvin ulos ovesta pihalla olevaan puistikkoon. Rouva Tähtisilmä ei lainkaan tuntunut panevan pahakseen kaapaustani.
Kävelimme hieman kauemmas lasiovien edestä, joista saattoi koska tahansa tulla lisää vilvoittelijoita häiritsemään rauhaamme. Olin kuin hypnotisoitu. Katselin vain ihastuneena Rouva Tähtisilmän ilmeikkäitä kasvoja, hänen puhuessa ja säestäessä puhettaan iloisilla naurahduksilla ja kuvailevilla käsien liikkeillä. Äkkiä en vain voinut hillitä itseäni; suutelin Rouva Tähtisilmää keskeyttäen hävyttömästi hänen juttelunsa. Ensin Rouva vaikutti jotenkin hämmästyneeltä, mutta sitten hän suorastaan suli käsivarsilleni. Autuas onnentunne tulvi mieleeni. Syleily kävi kaiken aikaa kiihkeämmäksi, kunnes havahduin tulitikun raapaisuun, joka kuului aivan vierestä. Tietysti. Kurssimme kitkerimmän tuntuinen rouva, Rouva Laihakinttu-Pullomahahan se siinä seistätönötti pillikuntuillaan savuke suupielestä roikkuen. Irrottauduimme hieman noloina syleilystä, mutisimme jotakin ilman viilenemisestä ja liityimme muiden kurssilaisten iloiseen seuraan.Näen silmissäni Juuresryhmän henkilöt ja tapahtumat.
Kertomuksestasi saisi todella hienon ja sydämenkäyvän elokuvan.
Hyvää ja elävää kerrontaa, jukupliuta!
Odotan jatkoa hyväntuulisesti hihitellen :D - MysNa
tapahtunutta kirjoitti:
Kuntoutuslaitoksen, jossa olimme saamassa uusian elämohjeita, oli varmasti suunnitellut joku ilonpilaaja-moraalinvartija. Olin jo ensimäisen vierailun aikana haeskellut paikkaa, jossa voisi tehdä lähempää tuttavuutta toisen henkilön kanssa kenenkään häiritsemättä, mutta sellaista ei löytynyt koko talosta. Ellei nyt sitten lasketa "silityshuonetta" tai "hiljentymishuonetta". Tämä ongelma oli nyt omalta kohdaltani ratkaistu, sillä minulla oli se Oma Huone. Mutta,mutta...Milläköhön konstilla saisin houkuteltua Rouva Tähtisilmän katsomaan vaatimatonta boxiani? Mietin asiaa pääni puhki, enkä vain keksinyt mitään luontevaa tapaa viettää edes hetkistä kahden kesken hänen kanssaan. Tanssi-iltoina ryhmäläiset vahtivat mustasukkaisesti toinen toisiaan. "Kuormasta ei syödä" tuntui olevan yleinen mielipide.
Viikon keskivaiheilla kylpylävieraita saapui ilahduttamaan ja tanssittamaan ihan elävä orkesteri. Kerrankin ei tarvinnut huolehtia levyautomaatista, vaan voitiin tanssia rauhassa pelkäämättä, että valssin jälkeen tulee toisena kappaleena polkkaa, jota en kipeällä polvellani millään pysty tanssimaan.
Orkesteri alkoi soittamaan tulista suomalaista tangoa, jota olin odotellutkin. Pokkasin salamana Rouva Tähtisilmän parketille, jolle heti alkoikin muodostua tungosta. Se tanssi oli kyllä yksi elämäni parhaista. Tein parhaita taivutuksiani sekoamatta kertaakaan tahdissa. Rouva Tähtisilmä oli pulleudestaan huolimatta kuin höyhen käsivarsillani, hän tuntui aina aavistavan etukäteen minkälaista kuviota suunnittelin ja seurasi perässä kuin ihmisen mieli. Toisen tahdin loppupuolella minulta alkoi kunto hiipua. Vaikka jaksan kyllä kävellä ja rullaluistella pitkiäkin matkoja, oli tämä tanssiminen jotenkin erilaista. Harmikseni hikoilin paitani likomäräksi. Siitä sain kuiten syyn napata Rva Tähtisilmää kädestä kiinni ja hivuttauduin tungoksen turvin ulos ovesta pihalla olevaan puistikkoon. Rouva Tähtisilmä ei lainkaan tuntunut panevan pahakseen kaapaustani.
Kävelimme hieman kauemmas lasiovien edestä, joista saattoi koska tahansa tulla lisää vilvoittelijoita häiritsemään rauhaamme. Olin kuin hypnotisoitu. Katselin vain ihastuneena Rouva Tähtisilmän ilmeikkäitä kasvoja, hänen puhuessa ja säestäessä puhettaan iloisilla naurahduksilla ja kuvailevilla käsien liikkeillä. Äkkiä en vain voinut hillitä itseäni; suutelin Rouva Tähtisilmää keskeyttäen hävyttömästi hänen juttelunsa. Ensin Rouva vaikutti jotenkin hämmästyneeltä, mutta sitten hän suorastaan suli käsivarsilleni. Autuas onnentunne tulvi mieleeni. Syleily kävi kaiken aikaa kiihkeämmäksi, kunnes havahduin tulitikun raapaisuun, joka kuului aivan vierestä. Tietysti. Kurssimme kitkerimmän tuntuinen rouva, Rouva Laihakinttu-Pullomahahan se siinä seistätönötti pillikuntuillaan savuke suupielestä roikkuen. Irrottauduimme hieman noloina syleilystä, mutisimme jotakin ilman viilenemisestä ja liityimme muiden kurssilaisten iloiseen seuraan.kuin edellisetkin, mielenkiinnolla ja jännityksellä tässä odottaa jatkoa loistavasti kirjoitettuun tarinaasi!!
Mitenhän tässä oikeen mahtaa käydä...?? - (.)Y(.)
MysNa kirjoitti:
kuin edellisetkin, mielenkiinnolla ja jännityksellä tässä odottaa jatkoa loistavasti kirjoitettuun tarinaasi!!
Mitenhän tässä oikeen mahtaa käydä...??Juu, kerrassaan mainioo luettavaa ja
hyvin kirjoitettuna.. :)
Harmi vaan, kun on pilkottuna, mut juttu onkin
vissiin, aika pitkä ja mielenkiintoinen.. :)
Ootellaan siihen jatkoo.. ja pian.. ;))
Niin, mihin mahtaa päätyä?.. ;))
*pien aavistus ois*.. ;) - MysNa
(.)Y(.) kirjoitti:
Juu, kerrassaan mainioo luettavaa ja
hyvin kirjoitettuna.. :)
Harmi vaan, kun on pilkottuna, mut juttu onkin
vissiin, aika pitkä ja mielenkiintoinen.. :)
Ootellaan siihen jatkoo.. ja pian.. ;))
Niin, mihin mahtaa päätyä?.. ;))
*pien aavistus ois*.. ;)tällainen tarina! Ja on todella hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu...tekstiä oikeen ahmii, kuin hyvää kirjaa.
Kirja tosin on vähän armollisempi, kuin tämä pilkottu tarina :)) Mutta ootellaan...hyväähän jaksaa odottaakin.... *meni jo katsomaan onko tarinaan tullu jatkoa*
Ps. Myslikaveri tais lähtee takas Aafrikkaan ;) - (.)Y(.)
MysNa kirjoitti:
tällainen tarina! Ja on todella hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu...tekstiä oikeen ahmii, kuin hyvää kirjaa.
Kirja tosin on vähän armollisempi, kuin tämä pilkottu tarina :)) Mutta ootellaan...hyväähän jaksaa odottaakin.... *meni jo katsomaan onko tarinaan tullu jatkoa*
Ps. Myslikaveri tais lähtee takas Aafrikkaan ;)Kärsimättömänä oottaa siihen jatkoo.. :))
Juu, ootellaan ootellaan.. ;))
*tulee perässä katsomaan*
PS. Katos.. oisin jututtanut lisää.. :DD - Juures ja Vihannes
sen verran, kirjoitti:
Rouva PuluukkaViski-Siepon nimen jälkiosa juontuu ihan muusta kuin hänen omista juomamieltymyksistään. Rouva PullukkaViski-Siepon mies oli kylläkin rouvan mielestä nimensä veroinen. Tämä tuli ilmi eräällä luennolla, jossa puhe kääntyi nestetankkaukseen. Ihmettelimme nuoria kuntosalilla käyviä nuoria naisia, jotka huuhtelivat hivenaineet kehostaan lipittämällä päivän mittään kymmenenkin litraa vettä. Terapeutin mielestä kukaan ei voi millään juoda päivässä kymmentä litraa halkeamatta tai olematta hevonen. No, tähän totesi Rouva PullukkaViski-Sieppo, että kyllä hänen miehensä vaan voi. Ihan helpostikin. Lauantai-illalla miehensä useinmiten nauttii seurassa tai yksin ison lekan viskiä. Sunnuntaisin hän kuulemma on vielä niin janoinen, että käy hakemassa lähikipsalta 3 litran pulloa keskiolutta. Tekee saman hankintareissun vielä puolen päivän jälkeen ja illansuussa janottaa vielä sen verran, että yksi kipsareissu on tehtävä, jolta tuliaisina taas tuo 3 litraa keskiolutta. Maanantaisin ei kuulemma enää janota, vaan töihinlähtö sujuu pelkän kahvin voimin. Rouva PullukkaViski-Sieppo itse on valkoviinin ystävä, jota nauttii ihan kohtuumääriä.
Muiden ryhmäläisten alkoholinkäytöstä kertoisin seuraavaa.
Alkoholi on yksi tekijä, jolla ylipainoa ylläpidetään. Ruokailutottumukset saattavat olla ihan kunnossa suhteessa harrastettuun liikuntaan, mutta alkoholia ei tavallisesti huomata mainita, kun kerrotaan mitä tänään tuli syödyksi.
Veljekset ovat siitä hyvä esimerkki. Molemmat herrat ovat lyhyen sorttisia ja kärsivät huomattavasta vatsakummusta. Tai terapeuttien mielestä kärsivät, herrat itse kantavat vatsansa turhia nurisematta. Tulivat kuntoutukseenkin pienen painostuksen saattelemina, kun työterveyshoitaja oli pitänyt kummallekin tahoillaan palopuheen keskivartolihavuudesta, verenpaineesta, kolestroolista ja ties mistä vouhotuksista. Veljekset siis saapuivat aivopestäviksi, mutta eivät suinkaan tyhjin käsin (tai oikeammin kassein). Toinen veljeksistä ajaa työkseen linja-autoa ja vanhempi Veli heistä toimii talonmies-huoltomiehenä kotikunnassaan kuten allekirjoittanutkin. Talkkariveli on nuoruudessaan tehnyt reissuhommia. Hommat olivat raskaita, joten ne sitten vaativat raskaat huvitkin. Vaikka nykyhomma ei sitä vaatisi, niin iltaisin pitää kuitenkin lääkitä kehoa tuhdeilla pirturyypyillä, joissa lähinnä säästellään sitä planninkia. Ja kuinka ollakaan myös Linja-autonkuljetta Velikin oli suuntautunut samalla tavalla. Vuorotyö tosin haittasi tätä harrastusta jonkin verran.
Veljekset halusivat toipua iltaisin pirturyyppyjensä äärellä keräämässä voimia illan tanssitapahtumaan. Istuskelimme usein iltaisin heidän huoneessaan: Rva Tähtisilmä, Rva PullukkaViski-Sieppo, Johtaja Jotakin, minä ja Veljekset, TV:tä katsellen. Uutiset olivat veljesten intohimo sekä urheilutulokset. Nautimme Johtaja Jotakin ja minä kernaasti pirturyypyn tai kaksi, jota ainetta kummallakin Veljeksellä oli ehtymätön varasto. Rouvat sen sijaa kieltäytyivät väkevistä. Heillä taas tuntui löytyvän aina jostakin pullonpohja valkoviiniä, jota he nauttivat sivistyneesti.
Minun lempijouomaani on kotipitäjäni pitokokin valmistama sahti. Joka kerta "tiluksilla" käydessäni koukkaankin hakemassa tuota jaloa ainetta ison kannullisen. Ekalla jaksolla, en ollut varautunut näin vilkkaaseen seuraelämään, joten en ollut ottanut mukaan lempijuomaanikaan, mutta toisella jaksolla olin viisastunut vahingosta. Pirtu ei jotenkin vaan maistunut minulle. Sitä paitsi nyt syksyllä oli ilmakin sen verran viilennyt, että lempijuomani säilyi hyvin viileänä parvekkeellani.
Meillä oli todella rattoisa ja rento tunnelma valmistautuessamme illan tansseihin. Veljekset kummatkin kärsivät jalkojen palelemisesta. Kummatkin röhöttivät punkallaan möhömahat pystyssä, pitkät kalsarit jalassa ja mummon kutomat harmaat villasukat jaloissaan. Me muut olimme tuoneet paikalle lisätuoleja, joilla keräsimme voimia illan viimeiseen urheilulajiin eli tanssiin. En muista pitkiin aikoihin nauraneeni niin paljon kuin noina illanviettoina. Varsinkin Talonmiesveljeksellä oli ehtymätön varasto hauskoja juttuja ja sattumuksia sekä elävästä elämästä että muuten vaan kuultua. Kun kaikki kannoimme kortemme yhteen kekoon, niin naurusta ei tahtonut tulla loppua.
Huomasin, että ryhmän muut rouvat eivät katsoneet Rouva Tähtisilmän ja Rouva PullukkaViski-Siepon mutkatonta toveruutta ryhmän ainoisiin miehenpuoliin ihan hyvällä silmällä. Mutta koska rouvat itse tuntuivat siitä viis veisaavan, niin en minäkään ollut sitä huomaavinani.
Varsinaisen tanssiurheilun alkaessa käyttäydyimme kuin herrasmiehet; asiallisesti pukeutuneena kauluspaitoihin ja kravatteihin tanssitimme koko ryhmän rouvia tasapuolisesti ja kutakin yhtä paljon. Ja hauskkaa me pidimme. Muista pöydistä luotiin kateellisia katseita iloista seuruettamme kohti. Uskaltautuipa joku "ulkopuolinen" miehenpuoli joskus liittyä seuraammekin, josta rouvat vaan ilahtuivat, kun tuli lisää tanssittajia ja me taas säästyimme hieman ja ehdimme huolehtia omasta nestetankkauksestammekin.pelkästään seurustellut keskenään vapaa-aikana. Kaikki olivat kuitenkin hakemassa todellista muutosta ja terveempää suuntaa elämälleen. Terapeuttien ja kuntohoitajien johdolla käytiin vakaviakin keskusteluja. Ryhmän ilmeinen samanhenkisyys vapautti arimmatkin kuntoutuskaverit avamaan sanaisen arkkunsa ja paljastamaan kipeitäkin tuntoja. Erityisesti minua koski se syvä suru, jota TalkkariVeljes paljasti läpikäyvänsä edesmenneen elämänkumppaninsa pois menon vuoksi. Tämä nainen oli toiminut keinoemona TalkkariVeljeksen pojille, näiden ollessa pieniä, sillä välin, kun TalkkariVeljes itse kiersi työn perässä pitkin Suomea ja aina välillä ulkomailla asti. Lapsensa olivat jo nyt aikuisia, mutta elämänkumppanin menetys koski häneen kovasti. Siitä huolimatta hän jaksoi katsoa eteen päin elämässä. Huumorinpilke silmäkulmassaan hän puursi kuntorataa kanssamme ja opiskeli sauvakävelyn ihmeitä tekevää taitoa.
Meille tehtiin jos jonkinlaisia kuntotestejä: oli lihaskuntotestiä, kävelytestiä ja ties vaikka mitä. Liikuntatunneilta yksi hauskimmista joukkuepeleistä oli Siiamilainen Jalkapallo. Siinä jaettiin ryhmä kahteen joukkueeseen. Joukkueen jäsenet muodostivat tasaparit, tarttuivat toisiaan käsikynkästä, irti ei saanut päästää missään vaiheessa parista ja sitten vain yritettiin saada pehmeä "jalkapallo" kuljetetuksi vastapuolen maaliin. Minä tietysti halusin Rouva Tähtisilmän parikseni. Meillä oli pituuseroa huomattavasti, joten pelin kannalta valinta ei ollut optimaalinen, mutta omalta kannaltani miellyttävä.
Vatsatanssitunti jäi myös lähtemättömästi mieleen. Itämaisen musiikin soidessa taustalla yritimme parhaamme mukaan noudattaa ohjaajan kauniisti ja sulavasti keinuvia liikkeitä. No, nauruksi se meni ohjaajan harmiksi. Mutta olimme vain niin nauruhermoja kutkuttava näky. Kuvittele nyt esimerkiksi 50:n kunnioitettavan iän saavuttaneita Veljeksiä, jotka kieli keskellä suuta ihan tosissaan yrittivät keskittyä vatsatanssin saloihin. Vatsat tosiaan tanssivat, mutta siitä sulavuudesta voisi olla montaakin mieltä.
Meitä myös hemmoteltiin porekylvyillä, yrttikylvyilä ja hieronnalla. Lääkäri tutki kunkin todella tarkasti ja määräsi kullekin sopivia yksilöllisiä hoitoja. Meillä oli itse asiassa hyvinkin tiukka päiväaikataulu. Kellosta piti koko ajan seurata, mille luennolle tai mihin hoitoon piti seuraavaksi ehtiä. Kun tähän lisätään vielä täysihoito: aamiainen, lounas ja illallinen, niin päivä oli todella tiukka. Oli sisäliikuntaa ja ulkoliikuntaa, joten vaatteiden vaihdon kanssa tuli välillä ihan hoppu. Siellä me "lyllersimme" kiireisin askelin käytäviä edes takaisin, välillä aamutakeissa ja välillä ihan pukeutuneinakin.
Rouvat Tähtisilmä ja PullukkaViski-Sieppo olivat ajankäytön tositaitureita. He ehtivät näiden pakollisten kuvioiden lisäksi käydä ylimääräisissä kuntosaliharjoituksissa ja pyörähtämään lähikaupungissa shoppailemassakin ohi mennen. Nämä shoppailureissut taisivat olla selitys niille aina jostakin löytyviin viinipullonpohjiin, joita he illanistujaisissa nauttivat "ykköset" päällä, hiukset kauniilla kampauksilla ja täydellinen ehostus kasvoilla. Vieläkin ihmettelen, miten he sen oikein tekivät? - (.)Y(.)
Juures ja Vihannes kirjoitti:
pelkästään seurustellut keskenään vapaa-aikana. Kaikki olivat kuitenkin hakemassa todellista muutosta ja terveempää suuntaa elämälleen. Terapeuttien ja kuntohoitajien johdolla käytiin vakaviakin keskusteluja. Ryhmän ilmeinen samanhenkisyys vapautti arimmatkin kuntoutuskaverit avamaan sanaisen arkkunsa ja paljastamaan kipeitäkin tuntoja. Erityisesti minua koski se syvä suru, jota TalkkariVeljes paljasti läpikäyvänsä edesmenneen elämänkumppaninsa pois menon vuoksi. Tämä nainen oli toiminut keinoemona TalkkariVeljeksen pojille, näiden ollessa pieniä, sillä välin, kun TalkkariVeljes itse kiersi työn perässä pitkin Suomea ja aina välillä ulkomailla asti. Lapsensa olivat jo nyt aikuisia, mutta elämänkumppanin menetys koski häneen kovasti. Siitä huolimatta hän jaksoi katsoa eteen päin elämässä. Huumorinpilke silmäkulmassaan hän puursi kuntorataa kanssamme ja opiskeli sauvakävelyn ihmeitä tekevää taitoa.
Meille tehtiin jos jonkinlaisia kuntotestejä: oli lihaskuntotestiä, kävelytestiä ja ties vaikka mitä. Liikuntatunneilta yksi hauskimmista joukkuepeleistä oli Siiamilainen Jalkapallo. Siinä jaettiin ryhmä kahteen joukkueeseen. Joukkueen jäsenet muodostivat tasaparit, tarttuivat toisiaan käsikynkästä, irti ei saanut päästää missään vaiheessa parista ja sitten vain yritettiin saada pehmeä "jalkapallo" kuljetetuksi vastapuolen maaliin. Minä tietysti halusin Rouva Tähtisilmän parikseni. Meillä oli pituuseroa huomattavasti, joten pelin kannalta valinta ei ollut optimaalinen, mutta omalta kannaltani miellyttävä.
Vatsatanssitunti jäi myös lähtemättömästi mieleen. Itämaisen musiikin soidessa taustalla yritimme parhaamme mukaan noudattaa ohjaajan kauniisti ja sulavasti keinuvia liikkeitä. No, nauruksi se meni ohjaajan harmiksi. Mutta olimme vain niin nauruhermoja kutkuttava näky. Kuvittele nyt esimerkiksi 50:n kunnioitettavan iän saavuttaneita Veljeksiä, jotka kieli keskellä suuta ihan tosissaan yrittivät keskittyä vatsatanssin saloihin. Vatsat tosiaan tanssivat, mutta siitä sulavuudesta voisi olla montaakin mieltä.
Meitä myös hemmoteltiin porekylvyillä, yrttikylvyilä ja hieronnalla. Lääkäri tutki kunkin todella tarkasti ja määräsi kullekin sopivia yksilöllisiä hoitoja. Meillä oli itse asiassa hyvinkin tiukka päiväaikataulu. Kellosta piti koko ajan seurata, mille luennolle tai mihin hoitoon piti seuraavaksi ehtiä. Kun tähän lisätään vielä täysihoito: aamiainen, lounas ja illallinen, niin päivä oli todella tiukka. Oli sisäliikuntaa ja ulkoliikuntaa, joten vaatteiden vaihdon kanssa tuli välillä ihan hoppu. Siellä me "lyllersimme" kiireisin askelin käytäviä edes takaisin, välillä aamutakeissa ja välillä ihan pukeutuneinakin.
Rouvat Tähtisilmä ja PullukkaViski-Sieppo olivat ajankäytön tositaitureita. He ehtivät näiden pakollisten kuvioiden lisäksi käydä ylimääräisissä kuntosaliharjoituksissa ja pyörähtämään lähikaupungissa shoppailemassakin ohi mennen. Nämä shoppailureissut taisivat olla selitys niille aina jostakin löytyviin viinipullonpohjiin, joita he illanistujaisissa nauttivat "ykköset" päällä, hiukset kauniilla kampauksilla ja täydellinen ehostus kasvoilla. Vieläkin ihmettelen, miten he sen oikein tekivät?Siiamilaisesta Jalkapallosta.. :D
*näen silmissäni tuon vatsatanssin*.. :DDD
Täähän on hauskaa luettavaa.. :DDD
Lisää pian.. pliiis.. :))) - päivä!
Juures ja Vihannes kirjoitti:
pelkästään seurustellut keskenään vapaa-aikana. Kaikki olivat kuitenkin hakemassa todellista muutosta ja terveempää suuntaa elämälleen. Terapeuttien ja kuntohoitajien johdolla käytiin vakaviakin keskusteluja. Ryhmän ilmeinen samanhenkisyys vapautti arimmatkin kuntoutuskaverit avamaan sanaisen arkkunsa ja paljastamaan kipeitäkin tuntoja. Erityisesti minua koski se syvä suru, jota TalkkariVeljes paljasti läpikäyvänsä edesmenneen elämänkumppaninsa pois menon vuoksi. Tämä nainen oli toiminut keinoemona TalkkariVeljeksen pojille, näiden ollessa pieniä, sillä välin, kun TalkkariVeljes itse kiersi työn perässä pitkin Suomea ja aina välillä ulkomailla asti. Lapsensa olivat jo nyt aikuisia, mutta elämänkumppanin menetys koski häneen kovasti. Siitä huolimatta hän jaksoi katsoa eteen päin elämässä. Huumorinpilke silmäkulmassaan hän puursi kuntorataa kanssamme ja opiskeli sauvakävelyn ihmeitä tekevää taitoa.
Meille tehtiin jos jonkinlaisia kuntotestejä: oli lihaskuntotestiä, kävelytestiä ja ties vaikka mitä. Liikuntatunneilta yksi hauskimmista joukkuepeleistä oli Siiamilainen Jalkapallo. Siinä jaettiin ryhmä kahteen joukkueeseen. Joukkueen jäsenet muodostivat tasaparit, tarttuivat toisiaan käsikynkästä, irti ei saanut päästää missään vaiheessa parista ja sitten vain yritettiin saada pehmeä "jalkapallo" kuljetetuksi vastapuolen maaliin. Minä tietysti halusin Rouva Tähtisilmän parikseni. Meillä oli pituuseroa huomattavasti, joten pelin kannalta valinta ei ollut optimaalinen, mutta omalta kannaltani miellyttävä.
Vatsatanssitunti jäi myös lähtemättömästi mieleen. Itämaisen musiikin soidessa taustalla yritimme parhaamme mukaan noudattaa ohjaajan kauniisti ja sulavasti keinuvia liikkeitä. No, nauruksi se meni ohjaajan harmiksi. Mutta olimme vain niin nauruhermoja kutkuttava näky. Kuvittele nyt esimerkiksi 50:n kunnioitettavan iän saavuttaneita Veljeksiä, jotka kieli keskellä suuta ihan tosissaan yrittivät keskittyä vatsatanssin saloihin. Vatsat tosiaan tanssivat, mutta siitä sulavuudesta voisi olla montaakin mieltä.
Meitä myös hemmoteltiin porekylvyillä, yrttikylvyilä ja hieronnalla. Lääkäri tutki kunkin todella tarkasti ja määräsi kullekin sopivia yksilöllisiä hoitoja. Meillä oli itse asiassa hyvinkin tiukka päiväaikataulu. Kellosta piti koko ajan seurata, mille luennolle tai mihin hoitoon piti seuraavaksi ehtiä. Kun tähän lisätään vielä täysihoito: aamiainen, lounas ja illallinen, niin päivä oli todella tiukka. Oli sisäliikuntaa ja ulkoliikuntaa, joten vaatteiden vaihdon kanssa tuli välillä ihan hoppu. Siellä me "lyllersimme" kiireisin askelin käytäviä edes takaisin, välillä aamutakeissa ja välillä ihan pukeutuneinakin.
Rouvat Tähtisilmä ja PullukkaViski-Sieppo olivat ajankäytön tositaitureita. He ehtivät näiden pakollisten kuvioiden lisäksi käydä ylimääräisissä kuntosaliharjoituksissa ja pyörähtämään lähikaupungissa shoppailemassakin ohi mennen. Nämä shoppailureissut taisivat olla selitys niille aina jostakin löytyviin viinipullonpohjiin, joita he illanistujaisissa nauttivat "ykköset" päällä, hiukset kauniilla kampauksilla ja täydellinen ehostus kasvoilla. Vieläkin ihmettelen, miten he sen oikein tekivät?Aamusta alkaen ajatukseni harhailivat edellisiltaisessa juovuttavassa suudelmassa, jonka olin Rouva Tähtisilmän kanssa kokenut. Aamu-uintikaan ei ollut sujunut aivan toivomallani tavalla. Makoilin punkassani lounaan jälkeen ja punoin suunnitelmia. Mietin ja mietin, mutta mikään suunnitelma ei tuntunut mahdolliselta toteuttaa, kun yht´äkkiä ovelta kuului hiljainen koputus. Ponnahdin ylös, vilkaisin peiliin sukien nopeasti hiukset ojennukseen ja avasin oven.
Oven takana seisoi hieman hätääntyneen oloinen Rouva Tähtisilmä. Ohjasin hänet nopeasti sisäpuolelle, ettei tämä Ihana Ihminen vain karkaisi minnekään. Rouva selitti surkeana, ettei päässyt huoneeseensa, vaikka avain oli verskahousuntaskussa. Verskahousun taskun vetoketju oli nimittäin juuttunut eikä suostunut liikkumaan eteen- eikä taaksepäin ja huonetoveri Rouva PullukkaViski-Sieppo oli jossakin hieronnassa. Vihdoinkin kohtalo näytti toimivan minun pyrkimyksiäni edestävällä tavalla.
Tutkin juuttunutta vetoketjua ja totesin sen todellakin olevan tiukasti jumissa. Sitten oli hieman nolompi hetki, kun minun piti kaivaa esille Tiimarilasini, sillä ilman laseja en nähnyt mitä vetoketjulle olisi tehtävä. Turhamaisuuttani en ole virallisesti myöntänyt tarvitsevani lukulaseja, enkä siten ole tullut käyneeksi silmälääkärillä, joka olisi voinut määrätä minulle oikean vahvuiset lasit. Ostelen aina halpoja Tiimarilaseja ja sirottelen niitä sitten vähän joka puolelle, puhelimen viereen, kirjoituspöydälle, verstaan työpöydälle jne paikkoihin, joissa tarkkuutta vaativaa työskentelyä on tiedossa. Olen kuitenkin joskus tullut yllätetyksi nämä rillit nenälläni ja komentti oli, että näytän niissä ihan kiltiltä isoisältä. Hmm. Minähän haluan valloittaa Rouva Tähtisilmän. Kuinka voin panna lasit silmilleni ja näyttää ne päässäni Unelmien Sankarilta? Mutta hätä ei lue lakia. Rillit päässä polvistuin Rouva Tähtisilmän eteen ja aloin tutkia kiukuttelevaa vetoketjua. Aikani työskenneltyäni, sain kuin sainkin oikukkaan vetoketjun aukeamaan ja huoneen avaimen vapauteen.
Helpottunut Rouva Tähtisilmä kiittelee minua kovasti ja alkaa selvästikin tehdä lähtöä. Viime hetkellä keksin pyytää häntä katsomaan omalta parvekkeeltani avautuvaa näkymää. Rouva tuleekin perässäni parvekkeelle ja kurkistelee uteliaana näkymiä. Voi, että on soma ihminen. Parveekkeen betonilattia on kuitenkin kylmä ja se saa meidät siirtymään nopeasti sisäpuolelle. Parvekkeen oven sulkeuduttua teen uhkarohkean siirron. Tartun Rouvaa olkapäistä, käännän hänet kasvotusten kanssani, tartun hellästi hänen leukaansa, kohotan hänen kasvonsa yläviistoon ja suutelen tuota suloista suppusuuta hellästi. Onnen ja mielihyvän värähdykset kiirivät ylt´ympäri ruumistani rouvan kietoessa kätösensä kaulaani vastaten suudelmaan. Suutelemme ja syleilemme toisiamme kuin henkemme hädässä, jotenkin päädymme istumaan sänkyni reunalle hetkeksikään toisistamme irti päästämättä. Eikä aikaakaan kun makaamme kasvotusten kädet toistemme ympärillä, suudelman jatkuessa edelleen. Pitkän ajan kuluttua alan saada toimintatarmoani takaisin. Avaan Rouvan verskapuseron vetoketjun samalla kun hyväilen hänen kaulaansa huulillani, hyväilen pehmeitä olkapäitä ja painan pääni ihastuttaville valkoisille kummuille, joita jokin pitsinen vaatekappale pitää vankinaan. Vapautan nuo himoitsemani kummut niitä vanginneesta vaatteesta, hyväilen, suutelen ja näykin. Rouvan henkigitys on hyvin katkonainen ja epätasainen. Hänen tavallisesti tarkkaavaiset silmänsä ovat puoliummessa ja mitäännäkemättömät. Jatkan tutkimusretkeäni noilla upeilla, kauniilla kukkuloilla. Imen niitä kuin pikkuvauva nälkäisenä, kiihtyneenä, täysin poissa itsestäni. Äkkiä tunnen tajuntani mustenevan, tuhannet ilotulitusraketit leiskuvat päässäni, vartaloni kouristuu aina uudelleen ja uudelleen. "Tajuihin" tultuani tajuan pääni lepäävän Rouvan pehmeillä rinnoilla. Olen täysissä pukeissa Rouvan silitellessä hiuksiani hellästi kuin olisin hänen lapsensa. Syvä häpeäntunne vyöryää mieleeni. Miten minulle, Rautakouralle, neljän lapsen isälle, 50-vuotiaalle Miehiselle Miehelle voi käydä näin? Olen reagoinut lemmenhetkeen kuin teini-ikäinen pojannulikka.
Hiljaisena poikana käyn kylpyhuoneessa siistimässä itseni ja vaihtamassa vaatteita. Ulos tullessani en edellenkään tiedä mitä sanoa. Rouva on sillä välin siistinyt vuoteen ja vaatetuksensa. Suorinut hiuksensa. Ainoastaan punaiset posket ja salaperäisesti tuikkivat silmät kavaltavat äskeisen kiihtymyksen. Istun vuoteenlaidalle pää painuksissa. Rouva kuitenkin istuu viereeni, halaa minua lujasti ja kuiskaa, että hänelle on varattu aika yrttikylpyyn, jonne hänen on jo kiirehdittävä. Hei, heinsä huikattuaan, oven suljettuaan, Rouva Tähtisilmä on poissa. Itse istun vuoteeni laidalla tyrmistyneenä. Kellahdan selälleni, suljen silmäni ja annan ajatusten lentää. - (.)Y(.)
päivä! kirjoitti:
Aamusta alkaen ajatukseni harhailivat edellisiltaisessa juovuttavassa suudelmassa, jonka olin Rouva Tähtisilmän kanssa kokenut. Aamu-uintikaan ei ollut sujunut aivan toivomallani tavalla. Makoilin punkassani lounaan jälkeen ja punoin suunnitelmia. Mietin ja mietin, mutta mikään suunnitelma ei tuntunut mahdolliselta toteuttaa, kun yht´äkkiä ovelta kuului hiljainen koputus. Ponnahdin ylös, vilkaisin peiliin sukien nopeasti hiukset ojennukseen ja avasin oven.
Oven takana seisoi hieman hätääntyneen oloinen Rouva Tähtisilmä. Ohjasin hänet nopeasti sisäpuolelle, ettei tämä Ihana Ihminen vain karkaisi minnekään. Rouva selitti surkeana, ettei päässyt huoneeseensa, vaikka avain oli verskahousuntaskussa. Verskahousun taskun vetoketju oli nimittäin juuttunut eikä suostunut liikkumaan eteen- eikä taaksepäin ja huonetoveri Rouva PullukkaViski-Sieppo oli jossakin hieronnassa. Vihdoinkin kohtalo näytti toimivan minun pyrkimyksiäni edestävällä tavalla.
Tutkin juuttunutta vetoketjua ja totesin sen todellakin olevan tiukasti jumissa. Sitten oli hieman nolompi hetki, kun minun piti kaivaa esille Tiimarilasini, sillä ilman laseja en nähnyt mitä vetoketjulle olisi tehtävä. Turhamaisuuttani en ole virallisesti myöntänyt tarvitsevani lukulaseja, enkä siten ole tullut käyneeksi silmälääkärillä, joka olisi voinut määrätä minulle oikean vahvuiset lasit. Ostelen aina halpoja Tiimarilaseja ja sirottelen niitä sitten vähän joka puolelle, puhelimen viereen, kirjoituspöydälle, verstaan työpöydälle jne paikkoihin, joissa tarkkuutta vaativaa työskentelyä on tiedossa. Olen kuitenkin joskus tullut yllätetyksi nämä rillit nenälläni ja komentti oli, että näytän niissä ihan kiltiltä isoisältä. Hmm. Minähän haluan valloittaa Rouva Tähtisilmän. Kuinka voin panna lasit silmilleni ja näyttää ne päässäni Unelmien Sankarilta? Mutta hätä ei lue lakia. Rillit päässä polvistuin Rouva Tähtisilmän eteen ja aloin tutkia kiukuttelevaa vetoketjua. Aikani työskenneltyäni, sain kuin sainkin oikukkaan vetoketjun aukeamaan ja huoneen avaimen vapauteen.
Helpottunut Rouva Tähtisilmä kiittelee minua kovasti ja alkaa selvästikin tehdä lähtöä. Viime hetkellä keksin pyytää häntä katsomaan omalta parvekkeeltani avautuvaa näkymää. Rouva tuleekin perässäni parvekkeelle ja kurkistelee uteliaana näkymiä. Voi, että on soma ihminen. Parveekkeen betonilattia on kuitenkin kylmä ja se saa meidät siirtymään nopeasti sisäpuolelle. Parvekkeen oven sulkeuduttua teen uhkarohkean siirron. Tartun Rouvaa olkapäistä, käännän hänet kasvotusten kanssani, tartun hellästi hänen leukaansa, kohotan hänen kasvonsa yläviistoon ja suutelen tuota suloista suppusuuta hellästi. Onnen ja mielihyvän värähdykset kiirivät ylt´ympäri ruumistani rouvan kietoessa kätösensä kaulaani vastaten suudelmaan. Suutelemme ja syleilemme toisiamme kuin henkemme hädässä, jotenkin päädymme istumaan sänkyni reunalle hetkeksikään toisistamme irti päästämättä. Eikä aikaakaan kun makaamme kasvotusten kädet toistemme ympärillä, suudelman jatkuessa edelleen. Pitkän ajan kuluttua alan saada toimintatarmoani takaisin. Avaan Rouvan verskapuseron vetoketjun samalla kun hyväilen hänen kaulaansa huulillani, hyväilen pehmeitä olkapäitä ja painan pääni ihastuttaville valkoisille kummuille, joita jokin pitsinen vaatekappale pitää vankinaan. Vapautan nuo himoitsemani kummut niitä vanginneesta vaatteesta, hyväilen, suutelen ja näykin. Rouvan henkigitys on hyvin katkonainen ja epätasainen. Hänen tavallisesti tarkkaavaiset silmänsä ovat puoliummessa ja mitäännäkemättömät. Jatkan tutkimusretkeäni noilla upeilla, kauniilla kukkuloilla. Imen niitä kuin pikkuvauva nälkäisenä, kiihtyneenä, täysin poissa itsestäni. Äkkiä tunnen tajuntani mustenevan, tuhannet ilotulitusraketit leiskuvat päässäni, vartaloni kouristuu aina uudelleen ja uudelleen. "Tajuihin" tultuani tajuan pääni lepäävän Rouvan pehmeillä rinnoilla. Olen täysissä pukeissa Rouvan silitellessä hiuksiani hellästi kuin olisin hänen lapsensa. Syvä häpeäntunne vyöryää mieleeni. Miten minulle, Rautakouralle, neljän lapsen isälle, 50-vuotiaalle Miehiselle Miehelle voi käydä näin? Olen reagoinut lemmenhetkeen kuin teini-ikäinen pojannulikka.
Hiljaisena poikana käyn kylpyhuoneessa siistimässä itseni ja vaihtamassa vaatteita. Ulos tullessani en edellenkään tiedä mitä sanoa. Rouva on sillä välin siistinyt vuoteen ja vaatetuksensa. Suorinut hiuksensa. Ainoastaan punaiset posket ja salaperäisesti tuikkivat silmät kavaltavat äskeisen kiihtymyksen. Istun vuoteenlaidalle pää painuksissa. Rouva kuitenkin istuu viereeni, halaa minua lujasti ja kuiskaa, että hänelle on varattu aika yrttikylpyyn, jonne hänen on jo kiirehdittävä. Hei, heinsä huikattuaan, oven suljettuaan, Rouva Tähtisilmä on poissa. Itse istun vuoteeni laidalla tyrmistyneenä. Kellahdan selälleni, suljen silmäni ja annan ajatusten lentää.Tarina vielä pääty?.. ;))
Kerro lisää.. ;)) - TiinaKº
(.)Y(.) kirjoitti:
Tarina vielä pääty?.. ;))
Kerro lisää.. ;))Veit sanat suustani! :D *tahtoo lisää*
- pilttuu
(.)Y(.) kirjoitti:
Kärsimättömänä oottaa siihen jatkoo.. :))
Juu, ootellaan ootellaan.. ;))
*tulee perässä katsomaan*
PS. Katos.. oisin jututtanut lisää.. :DDkertojan lahjakkuuksia!
Mahtaaks ihan oikeesti kirjailija olla? Sais vakavasti miettiä sitä alaa, sillä harvoin on kukaan näin hyväntuulista tarinaa täällä kirjoittanut.
LISÄÄ! - (.)Y(.)
pilttuu kirjoitti:
kertojan lahjakkuuksia!
Mahtaaks ihan oikeesti kirjailija olla? Sais vakavasti miettiä sitä alaa, sillä harvoin on kukaan näin hyväntuulista tarinaa täällä kirjoittanut.
LISÄÄ!Kutkuttava tarina ja hyvin kirjoitettu.. :)
Ei taida vain, tänään tulla jatkoo?.. :(
Juu, mie tahon kans.. lisää.. :)) - PirreXX
päivä! kirjoitti:
Aamusta alkaen ajatukseni harhailivat edellisiltaisessa juovuttavassa suudelmassa, jonka olin Rouva Tähtisilmän kanssa kokenut. Aamu-uintikaan ei ollut sujunut aivan toivomallani tavalla. Makoilin punkassani lounaan jälkeen ja punoin suunnitelmia. Mietin ja mietin, mutta mikään suunnitelma ei tuntunut mahdolliselta toteuttaa, kun yht´äkkiä ovelta kuului hiljainen koputus. Ponnahdin ylös, vilkaisin peiliin sukien nopeasti hiukset ojennukseen ja avasin oven.
Oven takana seisoi hieman hätääntyneen oloinen Rouva Tähtisilmä. Ohjasin hänet nopeasti sisäpuolelle, ettei tämä Ihana Ihminen vain karkaisi minnekään. Rouva selitti surkeana, ettei päässyt huoneeseensa, vaikka avain oli verskahousuntaskussa. Verskahousun taskun vetoketju oli nimittäin juuttunut eikä suostunut liikkumaan eteen- eikä taaksepäin ja huonetoveri Rouva PullukkaViski-Sieppo oli jossakin hieronnassa. Vihdoinkin kohtalo näytti toimivan minun pyrkimyksiäni edestävällä tavalla.
Tutkin juuttunutta vetoketjua ja totesin sen todellakin olevan tiukasti jumissa. Sitten oli hieman nolompi hetki, kun minun piti kaivaa esille Tiimarilasini, sillä ilman laseja en nähnyt mitä vetoketjulle olisi tehtävä. Turhamaisuuttani en ole virallisesti myöntänyt tarvitsevani lukulaseja, enkä siten ole tullut käyneeksi silmälääkärillä, joka olisi voinut määrätä minulle oikean vahvuiset lasit. Ostelen aina halpoja Tiimarilaseja ja sirottelen niitä sitten vähän joka puolelle, puhelimen viereen, kirjoituspöydälle, verstaan työpöydälle jne paikkoihin, joissa tarkkuutta vaativaa työskentelyä on tiedossa. Olen kuitenkin joskus tullut yllätetyksi nämä rillit nenälläni ja komentti oli, että näytän niissä ihan kiltiltä isoisältä. Hmm. Minähän haluan valloittaa Rouva Tähtisilmän. Kuinka voin panna lasit silmilleni ja näyttää ne päässäni Unelmien Sankarilta? Mutta hätä ei lue lakia. Rillit päässä polvistuin Rouva Tähtisilmän eteen ja aloin tutkia kiukuttelevaa vetoketjua. Aikani työskenneltyäni, sain kuin sainkin oikukkaan vetoketjun aukeamaan ja huoneen avaimen vapauteen.
Helpottunut Rouva Tähtisilmä kiittelee minua kovasti ja alkaa selvästikin tehdä lähtöä. Viime hetkellä keksin pyytää häntä katsomaan omalta parvekkeeltani avautuvaa näkymää. Rouva tuleekin perässäni parvekkeelle ja kurkistelee uteliaana näkymiä. Voi, että on soma ihminen. Parveekkeen betonilattia on kuitenkin kylmä ja se saa meidät siirtymään nopeasti sisäpuolelle. Parvekkeen oven sulkeuduttua teen uhkarohkean siirron. Tartun Rouvaa olkapäistä, käännän hänet kasvotusten kanssani, tartun hellästi hänen leukaansa, kohotan hänen kasvonsa yläviistoon ja suutelen tuota suloista suppusuuta hellästi. Onnen ja mielihyvän värähdykset kiirivät ylt´ympäri ruumistani rouvan kietoessa kätösensä kaulaani vastaten suudelmaan. Suutelemme ja syleilemme toisiamme kuin henkemme hädässä, jotenkin päädymme istumaan sänkyni reunalle hetkeksikään toisistamme irti päästämättä. Eikä aikaakaan kun makaamme kasvotusten kädet toistemme ympärillä, suudelman jatkuessa edelleen. Pitkän ajan kuluttua alan saada toimintatarmoani takaisin. Avaan Rouvan verskapuseron vetoketjun samalla kun hyväilen hänen kaulaansa huulillani, hyväilen pehmeitä olkapäitä ja painan pääni ihastuttaville valkoisille kummuille, joita jokin pitsinen vaatekappale pitää vankinaan. Vapautan nuo himoitsemani kummut niitä vanginneesta vaatteesta, hyväilen, suutelen ja näykin. Rouvan henkigitys on hyvin katkonainen ja epätasainen. Hänen tavallisesti tarkkaavaiset silmänsä ovat puoliummessa ja mitäännäkemättömät. Jatkan tutkimusretkeäni noilla upeilla, kauniilla kukkuloilla. Imen niitä kuin pikkuvauva nälkäisenä, kiihtyneenä, täysin poissa itsestäni. Äkkiä tunnen tajuntani mustenevan, tuhannet ilotulitusraketit leiskuvat päässäni, vartaloni kouristuu aina uudelleen ja uudelleen. "Tajuihin" tultuani tajuan pääni lepäävän Rouvan pehmeillä rinnoilla. Olen täysissä pukeissa Rouvan silitellessä hiuksiani hellästi kuin olisin hänen lapsensa. Syvä häpeäntunne vyöryää mieleeni. Miten minulle, Rautakouralle, neljän lapsen isälle, 50-vuotiaalle Miehiselle Miehelle voi käydä näin? Olen reagoinut lemmenhetkeen kuin teini-ikäinen pojannulikka.
Hiljaisena poikana käyn kylpyhuoneessa siistimässä itseni ja vaihtamassa vaatteita. Ulos tullessani en edellenkään tiedä mitä sanoa. Rouva on sillä välin siistinyt vuoteen ja vaatetuksensa. Suorinut hiuksensa. Ainoastaan punaiset posket ja salaperäisesti tuikkivat silmät kavaltavat äskeisen kiihtymyksen. Istun vuoteenlaidalle pää painuksissa. Rouva kuitenkin istuu viereeni, halaa minua lujasti ja kuiskaa, että hänelle on varattu aika yrttikylpyyn, jonne hänen on jo kiirehdittävä. Hei, heinsä huikattuaan, oven suljettuaan, Rouva Tähtisilmä on poissa. Itse istun vuoteeni laidalla tyrmistyneenä. Kellahdan selälleni, suljen silmäni ja annan ajatusten lentää.tekstisi on mahtavaa, huumorintaju ja hyvä kerronta....ja kaikki muu....
tiimarilasit :) ja tajunnanmenetys...:))))) - Ansu
päivä! kirjoitti:
Aamusta alkaen ajatukseni harhailivat edellisiltaisessa juovuttavassa suudelmassa, jonka olin Rouva Tähtisilmän kanssa kokenut. Aamu-uintikaan ei ollut sujunut aivan toivomallani tavalla. Makoilin punkassani lounaan jälkeen ja punoin suunnitelmia. Mietin ja mietin, mutta mikään suunnitelma ei tuntunut mahdolliselta toteuttaa, kun yht´äkkiä ovelta kuului hiljainen koputus. Ponnahdin ylös, vilkaisin peiliin sukien nopeasti hiukset ojennukseen ja avasin oven.
Oven takana seisoi hieman hätääntyneen oloinen Rouva Tähtisilmä. Ohjasin hänet nopeasti sisäpuolelle, ettei tämä Ihana Ihminen vain karkaisi minnekään. Rouva selitti surkeana, ettei päässyt huoneeseensa, vaikka avain oli verskahousuntaskussa. Verskahousun taskun vetoketju oli nimittäin juuttunut eikä suostunut liikkumaan eteen- eikä taaksepäin ja huonetoveri Rouva PullukkaViski-Sieppo oli jossakin hieronnassa. Vihdoinkin kohtalo näytti toimivan minun pyrkimyksiäni edestävällä tavalla.
Tutkin juuttunutta vetoketjua ja totesin sen todellakin olevan tiukasti jumissa. Sitten oli hieman nolompi hetki, kun minun piti kaivaa esille Tiimarilasini, sillä ilman laseja en nähnyt mitä vetoketjulle olisi tehtävä. Turhamaisuuttani en ole virallisesti myöntänyt tarvitsevani lukulaseja, enkä siten ole tullut käyneeksi silmälääkärillä, joka olisi voinut määrätä minulle oikean vahvuiset lasit. Ostelen aina halpoja Tiimarilaseja ja sirottelen niitä sitten vähän joka puolelle, puhelimen viereen, kirjoituspöydälle, verstaan työpöydälle jne paikkoihin, joissa tarkkuutta vaativaa työskentelyä on tiedossa. Olen kuitenkin joskus tullut yllätetyksi nämä rillit nenälläni ja komentti oli, että näytän niissä ihan kiltiltä isoisältä. Hmm. Minähän haluan valloittaa Rouva Tähtisilmän. Kuinka voin panna lasit silmilleni ja näyttää ne päässäni Unelmien Sankarilta? Mutta hätä ei lue lakia. Rillit päässä polvistuin Rouva Tähtisilmän eteen ja aloin tutkia kiukuttelevaa vetoketjua. Aikani työskenneltyäni, sain kuin sainkin oikukkaan vetoketjun aukeamaan ja huoneen avaimen vapauteen.
Helpottunut Rouva Tähtisilmä kiittelee minua kovasti ja alkaa selvästikin tehdä lähtöä. Viime hetkellä keksin pyytää häntä katsomaan omalta parvekkeeltani avautuvaa näkymää. Rouva tuleekin perässäni parvekkeelle ja kurkistelee uteliaana näkymiä. Voi, että on soma ihminen. Parveekkeen betonilattia on kuitenkin kylmä ja se saa meidät siirtymään nopeasti sisäpuolelle. Parvekkeen oven sulkeuduttua teen uhkarohkean siirron. Tartun Rouvaa olkapäistä, käännän hänet kasvotusten kanssani, tartun hellästi hänen leukaansa, kohotan hänen kasvonsa yläviistoon ja suutelen tuota suloista suppusuuta hellästi. Onnen ja mielihyvän värähdykset kiirivät ylt´ympäri ruumistani rouvan kietoessa kätösensä kaulaani vastaten suudelmaan. Suutelemme ja syleilemme toisiamme kuin henkemme hädässä, jotenkin päädymme istumaan sänkyni reunalle hetkeksikään toisistamme irti päästämättä. Eikä aikaakaan kun makaamme kasvotusten kädet toistemme ympärillä, suudelman jatkuessa edelleen. Pitkän ajan kuluttua alan saada toimintatarmoani takaisin. Avaan Rouvan verskapuseron vetoketjun samalla kun hyväilen hänen kaulaansa huulillani, hyväilen pehmeitä olkapäitä ja painan pääni ihastuttaville valkoisille kummuille, joita jokin pitsinen vaatekappale pitää vankinaan. Vapautan nuo himoitsemani kummut niitä vanginneesta vaatteesta, hyväilen, suutelen ja näykin. Rouvan henkigitys on hyvin katkonainen ja epätasainen. Hänen tavallisesti tarkkaavaiset silmänsä ovat puoliummessa ja mitäännäkemättömät. Jatkan tutkimusretkeäni noilla upeilla, kauniilla kukkuloilla. Imen niitä kuin pikkuvauva nälkäisenä, kiihtyneenä, täysin poissa itsestäni. Äkkiä tunnen tajuntani mustenevan, tuhannet ilotulitusraketit leiskuvat päässäni, vartaloni kouristuu aina uudelleen ja uudelleen. "Tajuihin" tultuani tajuan pääni lepäävän Rouvan pehmeillä rinnoilla. Olen täysissä pukeissa Rouvan silitellessä hiuksiani hellästi kuin olisin hänen lapsensa. Syvä häpeäntunne vyöryää mieleeni. Miten minulle, Rautakouralle, neljän lapsen isälle, 50-vuotiaalle Miehiselle Miehelle voi käydä näin? Olen reagoinut lemmenhetkeen kuin teini-ikäinen pojannulikka.
Hiljaisena poikana käyn kylpyhuoneessa siistimässä itseni ja vaihtamassa vaatteita. Ulos tullessani en edellenkään tiedä mitä sanoa. Rouva on sillä välin siistinyt vuoteen ja vaatetuksensa. Suorinut hiuksensa. Ainoastaan punaiset posket ja salaperäisesti tuikkivat silmät kavaltavat äskeisen kiihtymyksen. Istun vuoteenlaidalle pää painuksissa. Rouva kuitenkin istuu viereeni, halaa minua lujasti ja kuiskaa, että hänelle on varattu aika yrttikylpyyn, jonne hänen on jo kiirehdittävä. Hei, heinsä huikattuaan, oven suljettuaan, Rouva Tähtisilmä on poissa. Itse istun vuoteeni laidalla tyrmistyneenä. Kellahdan selälleni, suljen silmäni ja annan ajatusten lentää.Kiitos! Mahtava tarina,upeaa kerrontaa! Sieluni silmin näen levytanssit, parvekekohtaukset ja jännityksen puna nousi poskille nautintohetken aikana. Mielenkiinnolla odotan jatkoa myös minä:)
- ellinor
päivä! kirjoitti:
Aamusta alkaen ajatukseni harhailivat edellisiltaisessa juovuttavassa suudelmassa, jonka olin Rouva Tähtisilmän kanssa kokenut. Aamu-uintikaan ei ollut sujunut aivan toivomallani tavalla. Makoilin punkassani lounaan jälkeen ja punoin suunnitelmia. Mietin ja mietin, mutta mikään suunnitelma ei tuntunut mahdolliselta toteuttaa, kun yht´äkkiä ovelta kuului hiljainen koputus. Ponnahdin ylös, vilkaisin peiliin sukien nopeasti hiukset ojennukseen ja avasin oven.
Oven takana seisoi hieman hätääntyneen oloinen Rouva Tähtisilmä. Ohjasin hänet nopeasti sisäpuolelle, ettei tämä Ihana Ihminen vain karkaisi minnekään. Rouva selitti surkeana, ettei päässyt huoneeseensa, vaikka avain oli verskahousuntaskussa. Verskahousun taskun vetoketju oli nimittäin juuttunut eikä suostunut liikkumaan eteen- eikä taaksepäin ja huonetoveri Rouva PullukkaViski-Sieppo oli jossakin hieronnassa. Vihdoinkin kohtalo näytti toimivan minun pyrkimyksiäni edestävällä tavalla.
Tutkin juuttunutta vetoketjua ja totesin sen todellakin olevan tiukasti jumissa. Sitten oli hieman nolompi hetki, kun minun piti kaivaa esille Tiimarilasini, sillä ilman laseja en nähnyt mitä vetoketjulle olisi tehtävä. Turhamaisuuttani en ole virallisesti myöntänyt tarvitsevani lukulaseja, enkä siten ole tullut käyneeksi silmälääkärillä, joka olisi voinut määrätä minulle oikean vahvuiset lasit. Ostelen aina halpoja Tiimarilaseja ja sirottelen niitä sitten vähän joka puolelle, puhelimen viereen, kirjoituspöydälle, verstaan työpöydälle jne paikkoihin, joissa tarkkuutta vaativaa työskentelyä on tiedossa. Olen kuitenkin joskus tullut yllätetyksi nämä rillit nenälläni ja komentti oli, että näytän niissä ihan kiltiltä isoisältä. Hmm. Minähän haluan valloittaa Rouva Tähtisilmän. Kuinka voin panna lasit silmilleni ja näyttää ne päässäni Unelmien Sankarilta? Mutta hätä ei lue lakia. Rillit päässä polvistuin Rouva Tähtisilmän eteen ja aloin tutkia kiukuttelevaa vetoketjua. Aikani työskenneltyäni, sain kuin sainkin oikukkaan vetoketjun aukeamaan ja huoneen avaimen vapauteen.
Helpottunut Rouva Tähtisilmä kiittelee minua kovasti ja alkaa selvästikin tehdä lähtöä. Viime hetkellä keksin pyytää häntä katsomaan omalta parvekkeeltani avautuvaa näkymää. Rouva tuleekin perässäni parvekkeelle ja kurkistelee uteliaana näkymiä. Voi, että on soma ihminen. Parveekkeen betonilattia on kuitenkin kylmä ja se saa meidät siirtymään nopeasti sisäpuolelle. Parvekkeen oven sulkeuduttua teen uhkarohkean siirron. Tartun Rouvaa olkapäistä, käännän hänet kasvotusten kanssani, tartun hellästi hänen leukaansa, kohotan hänen kasvonsa yläviistoon ja suutelen tuota suloista suppusuuta hellästi. Onnen ja mielihyvän värähdykset kiirivät ylt´ympäri ruumistani rouvan kietoessa kätösensä kaulaani vastaten suudelmaan. Suutelemme ja syleilemme toisiamme kuin henkemme hädässä, jotenkin päädymme istumaan sänkyni reunalle hetkeksikään toisistamme irti päästämättä. Eikä aikaakaan kun makaamme kasvotusten kädet toistemme ympärillä, suudelman jatkuessa edelleen. Pitkän ajan kuluttua alan saada toimintatarmoani takaisin. Avaan Rouvan verskapuseron vetoketjun samalla kun hyväilen hänen kaulaansa huulillani, hyväilen pehmeitä olkapäitä ja painan pääni ihastuttaville valkoisille kummuille, joita jokin pitsinen vaatekappale pitää vankinaan. Vapautan nuo himoitsemani kummut niitä vanginneesta vaatteesta, hyväilen, suutelen ja näykin. Rouvan henkigitys on hyvin katkonainen ja epätasainen. Hänen tavallisesti tarkkaavaiset silmänsä ovat puoliummessa ja mitäännäkemättömät. Jatkan tutkimusretkeäni noilla upeilla, kauniilla kukkuloilla. Imen niitä kuin pikkuvauva nälkäisenä, kiihtyneenä, täysin poissa itsestäni. Äkkiä tunnen tajuntani mustenevan, tuhannet ilotulitusraketit leiskuvat päässäni, vartaloni kouristuu aina uudelleen ja uudelleen. "Tajuihin" tultuani tajuan pääni lepäävän Rouvan pehmeillä rinnoilla. Olen täysissä pukeissa Rouvan silitellessä hiuksiani hellästi kuin olisin hänen lapsensa. Syvä häpeäntunne vyöryää mieleeni. Miten minulle, Rautakouralle, neljän lapsen isälle, 50-vuotiaalle Miehiselle Miehelle voi käydä näin? Olen reagoinut lemmenhetkeen kuin teini-ikäinen pojannulikka.
Hiljaisena poikana käyn kylpyhuoneessa siistimässä itseni ja vaihtamassa vaatteita. Ulos tullessani en edellenkään tiedä mitä sanoa. Rouva on sillä välin siistinyt vuoteen ja vaatetuksensa. Suorinut hiuksensa. Ainoastaan punaiset posket ja salaperäisesti tuikkivat silmät kavaltavat äskeisen kiihtymyksen. Istun vuoteenlaidalle pää painuksissa. Rouva kuitenkin istuu viereeni, halaa minua lujasti ja kuiskaa, että hänelle on varattu aika yrttikylpyyn, jonne hänen on jo kiirehdittävä. Hei, heinsä huikattuaan, oven suljettuaan, Rouva Tähtisilmä on poissa. Itse istun vuoteeni laidalla tyrmistyneenä. Kellahdan selälleni, suljen silmäni ja annan ajatusten lentää.illan tulla katsoon et miten se tarina jatku...
voi hitsi! ei ollu vielä loppua...
jestas et voi jonku tarina kiinnostaa...
mut kun oli niin hyvä....... - pilttuu
(.)Y(.) kirjoitti:
Kutkuttava tarina ja hyvin kirjoitettu.. :)
Ei taida vain, tänään tulla jatkoo?.. :(
Juu, mie tahon kans.. lisää.. :))hän kaikkosi :o(
Ois jatkiksen paikka. - (.)Y(.)
pilttuu kirjoitti:
hän kaikkosi :o(
Ois jatkiksen paikka.Missä jatkis.. viipyy?.. :(
*ottaa lisää*.. :) - n..
päivä! kirjoitti:
Aamusta alkaen ajatukseni harhailivat edellisiltaisessa juovuttavassa suudelmassa, jonka olin Rouva Tähtisilmän kanssa kokenut. Aamu-uintikaan ei ollut sujunut aivan toivomallani tavalla. Makoilin punkassani lounaan jälkeen ja punoin suunnitelmia. Mietin ja mietin, mutta mikään suunnitelma ei tuntunut mahdolliselta toteuttaa, kun yht´äkkiä ovelta kuului hiljainen koputus. Ponnahdin ylös, vilkaisin peiliin sukien nopeasti hiukset ojennukseen ja avasin oven.
Oven takana seisoi hieman hätääntyneen oloinen Rouva Tähtisilmä. Ohjasin hänet nopeasti sisäpuolelle, ettei tämä Ihana Ihminen vain karkaisi minnekään. Rouva selitti surkeana, ettei päässyt huoneeseensa, vaikka avain oli verskahousuntaskussa. Verskahousun taskun vetoketju oli nimittäin juuttunut eikä suostunut liikkumaan eteen- eikä taaksepäin ja huonetoveri Rouva PullukkaViski-Sieppo oli jossakin hieronnassa. Vihdoinkin kohtalo näytti toimivan minun pyrkimyksiäni edestävällä tavalla.
Tutkin juuttunutta vetoketjua ja totesin sen todellakin olevan tiukasti jumissa. Sitten oli hieman nolompi hetki, kun minun piti kaivaa esille Tiimarilasini, sillä ilman laseja en nähnyt mitä vetoketjulle olisi tehtävä. Turhamaisuuttani en ole virallisesti myöntänyt tarvitsevani lukulaseja, enkä siten ole tullut käyneeksi silmälääkärillä, joka olisi voinut määrätä minulle oikean vahvuiset lasit. Ostelen aina halpoja Tiimarilaseja ja sirottelen niitä sitten vähän joka puolelle, puhelimen viereen, kirjoituspöydälle, verstaan työpöydälle jne paikkoihin, joissa tarkkuutta vaativaa työskentelyä on tiedossa. Olen kuitenkin joskus tullut yllätetyksi nämä rillit nenälläni ja komentti oli, että näytän niissä ihan kiltiltä isoisältä. Hmm. Minähän haluan valloittaa Rouva Tähtisilmän. Kuinka voin panna lasit silmilleni ja näyttää ne päässäni Unelmien Sankarilta? Mutta hätä ei lue lakia. Rillit päässä polvistuin Rouva Tähtisilmän eteen ja aloin tutkia kiukuttelevaa vetoketjua. Aikani työskenneltyäni, sain kuin sainkin oikukkaan vetoketjun aukeamaan ja huoneen avaimen vapauteen.
Helpottunut Rouva Tähtisilmä kiittelee minua kovasti ja alkaa selvästikin tehdä lähtöä. Viime hetkellä keksin pyytää häntä katsomaan omalta parvekkeeltani avautuvaa näkymää. Rouva tuleekin perässäni parvekkeelle ja kurkistelee uteliaana näkymiä. Voi, että on soma ihminen. Parveekkeen betonilattia on kuitenkin kylmä ja se saa meidät siirtymään nopeasti sisäpuolelle. Parvekkeen oven sulkeuduttua teen uhkarohkean siirron. Tartun Rouvaa olkapäistä, käännän hänet kasvotusten kanssani, tartun hellästi hänen leukaansa, kohotan hänen kasvonsa yläviistoon ja suutelen tuota suloista suppusuuta hellästi. Onnen ja mielihyvän värähdykset kiirivät ylt´ympäri ruumistani rouvan kietoessa kätösensä kaulaani vastaten suudelmaan. Suutelemme ja syleilemme toisiamme kuin henkemme hädässä, jotenkin päädymme istumaan sänkyni reunalle hetkeksikään toisistamme irti päästämättä. Eikä aikaakaan kun makaamme kasvotusten kädet toistemme ympärillä, suudelman jatkuessa edelleen. Pitkän ajan kuluttua alan saada toimintatarmoani takaisin. Avaan Rouvan verskapuseron vetoketjun samalla kun hyväilen hänen kaulaansa huulillani, hyväilen pehmeitä olkapäitä ja painan pääni ihastuttaville valkoisille kummuille, joita jokin pitsinen vaatekappale pitää vankinaan. Vapautan nuo himoitsemani kummut niitä vanginneesta vaatteesta, hyväilen, suutelen ja näykin. Rouvan henkigitys on hyvin katkonainen ja epätasainen. Hänen tavallisesti tarkkaavaiset silmänsä ovat puoliummessa ja mitäännäkemättömät. Jatkan tutkimusretkeäni noilla upeilla, kauniilla kukkuloilla. Imen niitä kuin pikkuvauva nälkäisenä, kiihtyneenä, täysin poissa itsestäni. Äkkiä tunnen tajuntani mustenevan, tuhannet ilotulitusraketit leiskuvat päässäni, vartaloni kouristuu aina uudelleen ja uudelleen. "Tajuihin" tultuani tajuan pääni lepäävän Rouvan pehmeillä rinnoilla. Olen täysissä pukeissa Rouvan silitellessä hiuksiani hellästi kuin olisin hänen lapsensa. Syvä häpeäntunne vyöryää mieleeni. Miten minulle, Rautakouralle, neljän lapsen isälle, 50-vuotiaalle Miehiselle Miehelle voi käydä näin? Olen reagoinut lemmenhetkeen kuin teini-ikäinen pojannulikka.
Hiljaisena poikana käyn kylpyhuoneessa siistimässä itseni ja vaihtamassa vaatteita. Ulos tullessani en edellenkään tiedä mitä sanoa. Rouva on sillä välin siistinyt vuoteen ja vaatetuksensa. Suorinut hiuksensa. Ainoastaan punaiset posket ja salaperäisesti tuikkivat silmät kavaltavat äskeisen kiihtymyksen. Istun vuoteenlaidalle pää painuksissa. Rouva kuitenkin istuu viereeni, halaa minua lujasti ja kuiskaa, että hänelle on varattu aika yrttikylpyyn, jonne hänen on jo kiirehdittävä. Hei, heinsä huikattuaan, oven suljettuaan, Rouva Tähtisilmä on poissa. Itse istun vuoteeni laidalla tyrmistyneenä. Kellahdan selälleni, suljen silmäni ja annan ajatusten lentää.Mielettömän ihanaa tekstiä! Hersyvää ja hienostuneella huumorilla kerrottua tarinaa joka ei loukkaa ketään. Harvoin edes julkaistuissa teoksissa on näin upeaa sanankäyttöä. Tähän jää koukkuun ja jatkoa odotellaan.
- (.)Y(.)
päivä! kirjoitti:
Aamusta alkaen ajatukseni harhailivat edellisiltaisessa juovuttavassa suudelmassa, jonka olin Rouva Tähtisilmän kanssa kokenut. Aamu-uintikaan ei ollut sujunut aivan toivomallani tavalla. Makoilin punkassani lounaan jälkeen ja punoin suunnitelmia. Mietin ja mietin, mutta mikään suunnitelma ei tuntunut mahdolliselta toteuttaa, kun yht´äkkiä ovelta kuului hiljainen koputus. Ponnahdin ylös, vilkaisin peiliin sukien nopeasti hiukset ojennukseen ja avasin oven.
Oven takana seisoi hieman hätääntyneen oloinen Rouva Tähtisilmä. Ohjasin hänet nopeasti sisäpuolelle, ettei tämä Ihana Ihminen vain karkaisi minnekään. Rouva selitti surkeana, ettei päässyt huoneeseensa, vaikka avain oli verskahousuntaskussa. Verskahousun taskun vetoketju oli nimittäin juuttunut eikä suostunut liikkumaan eteen- eikä taaksepäin ja huonetoveri Rouva PullukkaViski-Sieppo oli jossakin hieronnassa. Vihdoinkin kohtalo näytti toimivan minun pyrkimyksiäni edestävällä tavalla.
Tutkin juuttunutta vetoketjua ja totesin sen todellakin olevan tiukasti jumissa. Sitten oli hieman nolompi hetki, kun minun piti kaivaa esille Tiimarilasini, sillä ilman laseja en nähnyt mitä vetoketjulle olisi tehtävä. Turhamaisuuttani en ole virallisesti myöntänyt tarvitsevani lukulaseja, enkä siten ole tullut käyneeksi silmälääkärillä, joka olisi voinut määrätä minulle oikean vahvuiset lasit. Ostelen aina halpoja Tiimarilaseja ja sirottelen niitä sitten vähän joka puolelle, puhelimen viereen, kirjoituspöydälle, verstaan työpöydälle jne paikkoihin, joissa tarkkuutta vaativaa työskentelyä on tiedossa. Olen kuitenkin joskus tullut yllätetyksi nämä rillit nenälläni ja komentti oli, että näytän niissä ihan kiltiltä isoisältä. Hmm. Minähän haluan valloittaa Rouva Tähtisilmän. Kuinka voin panna lasit silmilleni ja näyttää ne päässäni Unelmien Sankarilta? Mutta hätä ei lue lakia. Rillit päässä polvistuin Rouva Tähtisilmän eteen ja aloin tutkia kiukuttelevaa vetoketjua. Aikani työskenneltyäni, sain kuin sainkin oikukkaan vetoketjun aukeamaan ja huoneen avaimen vapauteen.
Helpottunut Rouva Tähtisilmä kiittelee minua kovasti ja alkaa selvästikin tehdä lähtöä. Viime hetkellä keksin pyytää häntä katsomaan omalta parvekkeeltani avautuvaa näkymää. Rouva tuleekin perässäni parvekkeelle ja kurkistelee uteliaana näkymiä. Voi, että on soma ihminen. Parveekkeen betonilattia on kuitenkin kylmä ja se saa meidät siirtymään nopeasti sisäpuolelle. Parvekkeen oven sulkeuduttua teen uhkarohkean siirron. Tartun Rouvaa olkapäistä, käännän hänet kasvotusten kanssani, tartun hellästi hänen leukaansa, kohotan hänen kasvonsa yläviistoon ja suutelen tuota suloista suppusuuta hellästi. Onnen ja mielihyvän värähdykset kiirivät ylt´ympäri ruumistani rouvan kietoessa kätösensä kaulaani vastaten suudelmaan. Suutelemme ja syleilemme toisiamme kuin henkemme hädässä, jotenkin päädymme istumaan sänkyni reunalle hetkeksikään toisistamme irti päästämättä. Eikä aikaakaan kun makaamme kasvotusten kädet toistemme ympärillä, suudelman jatkuessa edelleen. Pitkän ajan kuluttua alan saada toimintatarmoani takaisin. Avaan Rouvan verskapuseron vetoketjun samalla kun hyväilen hänen kaulaansa huulillani, hyväilen pehmeitä olkapäitä ja painan pääni ihastuttaville valkoisille kummuille, joita jokin pitsinen vaatekappale pitää vankinaan. Vapautan nuo himoitsemani kummut niitä vanginneesta vaatteesta, hyväilen, suutelen ja näykin. Rouvan henkigitys on hyvin katkonainen ja epätasainen. Hänen tavallisesti tarkkaavaiset silmänsä ovat puoliummessa ja mitäännäkemättömät. Jatkan tutkimusretkeäni noilla upeilla, kauniilla kukkuloilla. Imen niitä kuin pikkuvauva nälkäisenä, kiihtyneenä, täysin poissa itsestäni. Äkkiä tunnen tajuntani mustenevan, tuhannet ilotulitusraketit leiskuvat päässäni, vartaloni kouristuu aina uudelleen ja uudelleen. "Tajuihin" tultuani tajuan pääni lepäävän Rouvan pehmeillä rinnoilla. Olen täysissä pukeissa Rouvan silitellessä hiuksiani hellästi kuin olisin hänen lapsensa. Syvä häpeäntunne vyöryää mieleeni. Miten minulle, Rautakouralle, neljän lapsen isälle, 50-vuotiaalle Miehiselle Miehelle voi käydä näin? Olen reagoinut lemmenhetkeen kuin teini-ikäinen pojannulikka.
Hiljaisena poikana käyn kylpyhuoneessa siistimässä itseni ja vaihtamassa vaatteita. Ulos tullessani en edellenkään tiedä mitä sanoa. Rouva on sillä välin siistinyt vuoteen ja vaatetuksensa. Suorinut hiuksensa. Ainoastaan punaiset posket ja salaperäisesti tuikkivat silmät kavaltavat äskeisen kiihtymyksen. Istun vuoteenlaidalle pää painuksissa. Rouva kuitenkin istuu viereeni, halaa minua lujasti ja kuiskaa, että hänelle on varattu aika yrttikylpyyn, jonne hänen on jo kiirehdittävä. Hei, heinsä huikattuaan, oven suljettuaan, Rouva Tähtisilmä on poissa. Itse istun vuoteeni laidalla tyrmistyneenä. Kellahdan selälleni, suljen silmäni ja annan ajatusten lentää.Mitä jäit, miettimään ja ajattelemaan?.. ;))
Mihin ajatuksesi.. lensivät?.. ;)
- Ansu
Miten tarina jatkuu, pliis;)
Monta kertaa jo käynyt kurkistamassa ja Tähti-Silmän kesyttäjää ei vaan näy!- pilttuu
kertoja on kerrassaan lumoutunut rakkaaseensa?
Ei näe, ei kuule meitä kaipaavia lukijoita?
Oli ihana tarina. Niin toden tuntuinen.
Miksi kaikkosi hän? - maaru
pilttuu kirjoitti:
kertoja on kerrassaan lumoutunut rakkaaseensa?
Ei näe, ei kuule meitä kaipaavia lukijoita?
Oli ihana tarina. Niin toden tuntuinen.
Miksi kaikkosi hän?kiitos,todella kivaa luettavaa,pelasti päiväni.olin alamaissa ja nyt on hyvä fiilis ja täälläkin odotellaan jatkoa
- pilttuu
nyt surullinen on hä.., kun tarina ei jatku, nyyh, niisk.. :O(
Mihin katosi hän tarinoineen, veikö tähtisilmä miehen matkassaan, upposiko niin syvälle johonkin samettisen pehmeään, ettei enää löydä takaisin?
Tännekö nyt jäimme häntä kaipaamaan? Tämä kysymys lienee isoista isoin ja.., pelottavin.- pilttuu
kun en osaa enää kirjottaakaan!!!!!!!! MRRRRRRR!
- jou.m
Odotellut pari päivää jatkoa tarinalle tahtoisin niiiin kovasti tietää miten loppu meni:)
- (.)Y(.)
Kaipaillaan täälläkin.. ;))
Mitähän mies jäi miettimään, sinne
huoneeseensa kun nainen poistui?.. ;))) - jou.m
(.)Y(.) kirjoitti:
Kaipaillaan täälläkin.. ;))
Mitähän mies jäi miettimään, sinne
huoneeseensa kun nainen poistui?.. ;)))Minäkin haluaisin tietää :)))niin loistavaa kerrontaa ja sitten ei jatkoa millään.Yöunethan tän ikäisellä ihmisellä menee :D
- (.)Y(.)
jou.m kirjoitti:
Minäkin haluaisin tietää :)))niin loistavaa kerrontaa ja sitten ei jatkoa millään.Yöunethan tän ikäisellä ihmisellä menee :D
Tarinan kertojakin katsoo Linnan juhlii?.. ;))
- pilttuu
(.)Y(.) kirjoitti:
Tarinan kertojakin katsoo Linnan juhlii?.. ;))
tähtisilmän kainalossa :O(
Ajatelkaa miten julma nainen, kehtas viedä meiltä tarinankertojan! - (.)Y(.)
pilttuu kirjoitti:
tähtisilmän kainalossa :O(
Ajatelkaa miten julma nainen, kehtas viedä meiltä tarinankertojan!Niin, suotakoon se heille.. :)
Äläs nyt hätäile, ehkä mies palaa
jatkamaan tarinaansa?.. ;))
Kärsivällisyyttä... - jou.m
(.)Y(.) kirjoitti:
Tarinan kertojakin katsoo Linnan juhlii?.. ;))
On itse juhlimassa ;)
- (.)Y(.)
jou.m kirjoitti:
On itse juhlimassa ;)
Ei kai, mikään mahdottomuus sekään?.. ;)
- nelikymppinen nainen
(.)Y(.) kirjoitti:
Tarinan kertojakin katsoo Linnan juhlii?.. ;))
Ai jai miten kutkuttaa kivasti - miten ihanaa elämä on. Vai miten siinä sitten kävi?
- Stoori
Love Storyn kirjoittaja? Olen monena päivänä kaipaillut kertomukseesi jatkoa,... koska saan lukea lisää???
- Jermu
ja nyt tuli mahanpuruja...Mutta odottelet tässä paikalla muutaman viikon, niin eiköhän taas juttu lähde liikkeelle.
- viiikkoa
laittaisit lisää juttua teitin love storystä,ettei hulluja tartte pitää jännityksis viä seur.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti40330820Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi
Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J4764186Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?972725Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331892Teille, Venäjällä pelottelijat
Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?5901657- 861593
Kakista se ulos nainen vihdoin viimein
Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.751565Ujostuttaa eräs aikuinen mies...
Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit591500Jos me käytäs nainen
Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?721245