Tv-helmiä

Tule mukaan kirjoittelemaan niinkuin silloin joskus ennen!

Meillä näkyy Ruotsin TV-ohjelmia YLE:n välittämänä. Tosin asun pääkaupunkiseudulla, ja voi olla, etteivät ne näy kaikkialla Suomessa.

Kysymyksessä on valikoima Ruotsin valtiollisten kanavien ohjelmista, sillä tekijänoikeudet kieltävät ulkomaistan elokuvien ja sarjafilmien välittämisen yli rajojen.

Minun on vähän vaikea ymmärtää riikinruotsia. Ehkäpä taito kasvaisi, jos seuraisin ohjelmia enenmmän. Monissa ohjelmissa on kyllä kuuroja varten tekstitys tekstikanavalla, mutta se vain sotkee.

On erityisen kiinnostavaa seurata alueellisia lähetyksiä eri puolilta Ruotsia.

Vielä siitä viulukilpailusta: Tänä vuonna se on ilmeiseti ollut poikkeuksellisen korkeatasoinen. Kummastelen aina, miten sellaisista viuluviruoosesta voi valita parhaan. Kaikki soittajathan tekevät virheitä, eikä niitä lasketa mukaan arvosteluun, ellei niitä ole liian paljon.

Kerran oli TV-ohjelma Arthur Rubinsteinista. Hän kuunteli ohjelmassa jotakin pianokappaletta. Haastattelija kysyi: "Tekö tässä soitatte?" Rubinstein vastasu: "Ei, en se voi olla minä. Eihän soittaja tehnyt yhtäkään virhettä!"

Iili kirjoitti:

Meillä näkyy Ruotsin TV-ohjelmia YLE:n välittämänä. Tosin asun pääkaupunkiseudulla, ja voi olla, etteivät ne näy kaikkialla Suomessa.

Kysymyksessä on valikoima Ruotsin valtiollisten kanavien ohjelmista, sillä tekijänoikeudet kieltävät ulkomaistan elokuvien ja sarjafilmien välittämisen yli rajojen.

Minun on vähän vaikea ymmärtää riikinruotsia. Ehkäpä taito kasvaisi, jos seuraisin ohjelmia enenmmän. Monissa ohjelmissa on kyllä kuuroja varten tekstitys tekstikanavalla, mutta se vain sotkee.

On erityisen kiinnostavaa seurata alueellisia lähetyksiä eri puolilta Ruotsia.

Vielä siitä viulukilpailusta: Tänä vuonna se on ilmeiseti ollut poikkeuksellisen korkeatasoinen. Kummastelen aina, miten sellaisista viuluviruoosesta voi valita parhaan. Kaikki soittajathan tekevät virheitä, eikä niitä lasketa mukaan arvosteluun, ellei niitä ole liian paljon.

Kerran oli TV-ohjelma Arthur Rubinsteinista. Hän kuunteli ohjelmassa jotakin pianokappaletta. Haastattelija kysyi: "Tekö tässä soitatte?" Rubinstein vastasu: "Ei, en se voi olla minä. Eihän soittaja tehnyt yhtäkään virhettä!"

esim. Tukholman alueella ja tietenkin jos on paraboli-antenni.
Asun maalla enkä ole hankkinut ylimääräistä laitteistoa katselumahdollisuuksien lisäämiseksi.

Tuosta ruotsinkielen ymmärtämisestä muistuu mieleen kun 40 vuotta sitten muutin tänne, niin minulla oli vaan Suomessa opittu kouluruotsin taito.
Opin nopeasti riikinruotsia kun katselin TV-teatteria ja näyttelijäthän artikuloivat selvästi.
Varsinkin eräs näyttelijä, Ernst-Hugo Järegård, oli suosikkini.
Sitäpaitsi oli töissä pakko selvitä ja oppia ymmärtämään ruotsalaisten puhetta.

Aika jännää muuten, että vaikka äidinkieleni on suomi ja jos tulee jotakin suomalaista ohjelmaa, joka tekstattu ruotsiksi niin katselen tekstauksenkin vaikka ymmärrän puheen!

mdk.mdk kirjoitti:

esim. Tukholman alueella ja tietenkin jos on paraboli-antenni.
Asun maalla enkä ole hankkinut ylimääräistä laitteistoa katselumahdollisuuksien lisäämiseksi.

Tuosta ruotsinkielen ymmärtämisestä muistuu mieleen kun 40 vuotta sitten muutin tänne, niin minulla oli vaan Suomessa opittu kouluruotsin taito.
Opin nopeasti riikinruotsia kun katselin TV-teatteria ja näyttelijäthän artikuloivat selvästi.
Varsinkin eräs näyttelijä, Ernst-Hugo Järegård, oli suosikkini.
Sitäpaitsi oli töissä pakko selvitä ja oppia ymmärtämään ruotsalaisten puhetta.

Aika jännää muuten, että vaikka äidinkieleni on suomi ja jos tulee jotakin suomalaista ohjelmaa, joka tekstattu ruotsiksi niin katselen tekstauksenkin vaikka ymmärrän puheen!

Siihen tekstitykseen on niin tottunut, että silmät menevät väkisinkin tekstiin. Ymmärrän ja puhun hyvin englantia, mutta jos tulee jokin ruotsiksi tekstitetty englanninkielinen ohjelma, niin seuraan tekstiä. Sitten menee kaikki ohi silmien ja korvien.

Onpa siitä tekstityksestä todellista hyötyäkin. Suomalaiset ja varmaankin myös ruotsalaiset lapset oppivat paljon paremmin, varhemmin ja nopeammin lukemaan kuin niiden maiden lapset, joissa TV-tekstityksiä ei ole.

***

Dubbaukset ovat epämiellyttäviä. Ei missään sellaisessa maassa, jossa on totuttu tekstitykseen haluta dubbausta. Monet filmisarjat ovat jääneet dubbausta käyttävissä maissa vaille suosiota, kun alkuperäinen ääni puuttuu.

Paras esimerkki oli aikoinaan "Perhe on pahin" -sarja. (Se oli se Archie Bunker ja Edith -sarja. Sitä ei ehkä esitetty Ruotsissa.) Se on yhä kaikkien aikojen suostuin TV-sarja Suomessa. Se oli tavattoman suosittu myös Hollannissa, jossa se myös tekstitettiin. Missään dubbausta käyttävässä Euroopan maassa se ei menestynyt.

Iili kirjoitti:

Siihen tekstitykseen on niin tottunut, että silmät menevät väkisinkin tekstiin. Ymmärrän ja puhun hyvin englantia, mutta jos tulee jokin ruotsiksi tekstitetty englanninkielinen ohjelma, niin seuraan tekstiä. Sitten menee kaikki ohi silmien ja korvien.

Onpa siitä tekstityksestä todellista hyötyäkin. Suomalaiset ja varmaankin myös ruotsalaiset lapset oppivat paljon paremmin, varhemmin ja nopeammin lukemaan kuin niiden maiden lapset, joissa TV-tekstityksiä ei ole.

***

Dubbaukset ovat epämiellyttäviä. Ei missään sellaisessa maassa, jossa on totuttu tekstitykseen haluta dubbausta. Monet filmisarjat ovat jääneet dubbausta käyttävissä maissa vaille suosiota, kun alkuperäinen ääni puuttuu.

Paras esimerkki oli aikoinaan "Perhe on pahin" -sarja. (Se oli se Archie Bunker ja Edith -sarja. Sitä ei ehkä esitetty Ruotsissa.) Se on yhä kaikkien aikojen suostuin TV-sarja Suomessa. Se oli tavattoman suosittu myös Hollannissa, jossa se myös tekstitettiin. Missään dubbausta käyttävässä Euroopan maassa se ei menestynyt.

Saksassa olen joskus katsellut (yrittänyt katsella) dubattuja amerikkalaisia sarjoja, joita on tottunut katselemaan tekstattuina täällä kotona, mutta ei niitä jaksanut loppuun katsella.

Iili kirjoitti:

Siihen tekstitykseen on niin tottunut, että silmät menevät väkisinkin tekstiin. Ymmärrän ja puhun hyvin englantia, mutta jos tulee jokin ruotsiksi tekstitetty englanninkielinen ohjelma, niin seuraan tekstiä. Sitten menee kaikki ohi silmien ja korvien.

Onpa siitä tekstityksestä todellista hyötyäkin. Suomalaiset ja varmaankin myös ruotsalaiset lapset oppivat paljon paremmin, varhemmin ja nopeammin lukemaan kuin niiden maiden lapset, joissa TV-tekstityksiä ei ole.

***

Dubbaukset ovat epämiellyttäviä. Ei missään sellaisessa maassa, jossa on totuttu tekstitykseen haluta dubbausta. Monet filmisarjat ovat jääneet dubbausta käyttävissä maissa vaille suosiota, kun alkuperäinen ääni puuttuu.

Paras esimerkki oli aikoinaan "Perhe on pahin" -sarja. (Se oli se Archie Bunker ja Edith -sarja. Sitä ei ehkä esitetty Ruotsissa.) Se on yhä kaikkien aikojen suostuin TV-sarja Suomessa. Se oli tavattoman suosittu myös Hollannissa, jossa se myös tekstitettiin. Missään dubbausta käyttävässä Euroopan maassa se ei menestynyt.

Olen "talvipakolaisena" Espanjassa ja täällä oli Francon aikana laki, joka kielsi ulkolaisten filmien tekstittämisen koska kaikkien piti pystyä ohjelmia seuraamaan lukutaidosta riippumatta. Dubbauksia tehdään vieläkin lähestulkoon 100 % kaikkiin ulkoa tuleviin. Dubbausstudiossa työskentelee vain n. 10 henkilöä, joten äänet ovat tuttuja vaikka yrittävätkin niitä muuttaa. Muutoksesta ainoa seuraus on, että tulevat niin teennäiseksi, että pitää vaihtaa kanavaa, vaikka kuinkakin filmi olisi katsomisen arvoinen.

Eläköön suomalainen lukutaitoa kehittävä järjestelmä!