Sekarotuisuus ei ole tae koiran terveydestä, mutta kieltämättä sekarotuiset ovat keskimäärin reipasta ja tervettä joukkoa. Sen sijaan nykypäivän rotukoirilla on valitettavan paljon perinnöllisiä vaivoja, kuten allergioita, lonkkavikoja, silmäsairauksia jne. Toisaalta roduissakin on eroja, eivätkä suinkaan kaikki rodut ole yhtä ongelmallisia.
Rotukoirien alttius sairauksille johtuu siitä, että niiden geeniperimä on yhteneväisempi kuin monirotuisten. Rotukoiran jalostuksessahan ei ole aina pystytty välttämään sukusiitosta, ja siksi niiden geeniperimä voi jäädä kovin kapeaksi. Tästä on haittaa sellaisten perinnöllisten sairauksien kohdalla, joiden puhkeaminen edellyttää tautigeenin periytymistä sekä äidiltä, että isältä.
Syyttävää sormea voi osoittaa myös niihin kasvattajiin, näyttelytuomareihin ja koiran omistajiin, joille terveyttä oleellisempaa on koiran ulkonäkö. Joidenkin rotujen kohdalla ulkonäköaatteessa on menty niin pitkälle, että vaaditut rotuominaisuudet - esimerkiksi pullottavat silmät tai poimuinen iho - jo itsessään altistavat vammoille tai sairauksille. Myös muotiin tulleissa roduissa ilmenee usein ongelmia suuresta kysynnästä johtuvan "pentutehtailun" vuoksi.
Koirakirjojen rotuesittelyt tahtovat usein olla liiankin myönteisiä - ikään kuin kohteliaisuudesta jätetään ikävät asiat kertomatta - joten pelkästään niihin ei kannata turvautua.
Rotua valitessa nämä asiat kannattaa selvittää perusteellisesti. Rotujärjestöjen lisäksi tietoa saa Kenneliliitosta, missä ongelma on tiedostettu ja siihen on paneuduttu erityisen perinnöllisten vikojen uja sairauksien vastustamisohjelman avulla.
Toisaalta huonossa hoidossa terveestäkin koirasta saadan kyllä sairas, kun taas huolellisella hoidolla myös hieman vaivainen koira voi elää täysipainoista elämää.
Rotukoirien alttius sairauksille johtuu siitä, että niiden geeniperimä on yhteneväisempi kuin monirotuisten. Rotukoiran jalostuksessahan ei ole aina pystytty välttämään sukusiitosta, ja siksi niiden geeniperimä voi jäädä kovin kapeaksi. Tästä on haittaa sellaisten perinnöllisten sairauksien kohdalla, joiden puhkeaminen edellyttää tautigeenin periytymistä sekä äidiltä, että isältä.
Syyttävää sormea voi osoittaa myös niihin kasvattajiin, näyttelytuomareihin ja koiran omistajiin, joille terveyttä oleellisempaa on koiran ulkonäkö. Joidenkin rotujen kohdalla ulkonäköaatteessa on menty niin pitkälle, että vaaditut rotuominaisuudet - esimerkiksi pullottavat silmät tai poimuinen iho - jo itsessään altistavat vammoille tai sairauksille. Myös muotiin tulleissa roduissa ilmenee usein ongelmia suuresta kysynnästä johtuvan "pentutehtailun" vuoksi.
Koirakirjojen rotuesittelyt tahtovat usein olla liiankin myönteisiä - ikään kuin kohteliaisuudesta jätetään ikävät asiat kertomatta - joten pelkästään niihin ei kannata turvautua.
Rotua valitessa nämä asiat kannattaa selvittää perusteellisesti. Rotujärjestöjen lisäksi tietoa saa Kenneliliitosta, missä ongelma on tiedostettu ja siihen on paneuduttu erityisen perinnöllisten vikojen uja sairauksien vastustamisohjelman avulla.
Toisaalta huonossa hoidossa terveestäkin koirasta saadan kyllä sairas, kun taas huolellisella hoidolla myös hieman vaivainen koira voi elää täysipainoista elämää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tottahan tuo on. Kuten periaatteessa ei-muotovalionkin pitäisi olla kai terveempää laatua, mutta meillä sattuu olemaan pienpystis, jolla on perinnöllinen lonkkavika... Eläinlääkärit oli ihan kummissaan ja sano, et ei noin pienellä koiralla pitäis olla lonkkavikaa, tosi harvinaista. No, onhan meidän koira tosin iso rotuunsa nähden, 35cm vaikka pitäs olla enint. 28 cm. :) Mutta kuitenkin, ei pidä paikaansa joo, yhdyn samaan!