Oli puu oli toinen, yhdessä nököttivät pellonreunalla.
Oli kesä oli talvi, toisilleen seuraa pitivät.
Mutta päivänä eräänä, tuli se se suuri ja voimakas, jonka edestä kaikki piiloutuivat.
Myrsky...vinkui tuuli, lensi lehdet...jätti pellon niin karuksi.
Ystävistä vei heikoimman, kietoi sen ympärille sormensa vahvimman.
Katseli toinen kauhuissaan, mitä tehdä olen pelkkä puu vaan.
Vei kauas ystävän, sielunkumppanin tärkeimmän.
On kesä, on talvi..yksin istuu pellonreunalla. Kyyneliään vuodattaa, tiedän ei näillä ystävää takaisin saa.
Odottaa myrskyä suurtaa uudestaan, jotta se hänet ystävänsä luo johdattaa.
Oli kesä oli talvi, toisilleen seuraa pitivät.
Mutta päivänä eräänä, tuli se se suuri ja voimakas, jonka edestä kaikki piiloutuivat.
Myrsky...vinkui tuuli, lensi lehdet...jätti pellon niin karuksi.
Ystävistä vei heikoimman, kietoi sen ympärille sormensa vahvimman.
Katseli toinen kauhuissaan, mitä tehdä olen pelkkä puu vaan.
Vei kauas ystävän, sielunkumppanin tärkeimmän.
On kesä, on talvi..yksin istuu pellonreunalla. Kyyneliään vuodattaa, tiedän ei näillä ystävää takaisin saa.
Odottaa myrskyä suurtaa uudestaan, jotta se hänet ystävänsä luo johdattaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.