Joillakin tämän palstan rettelöitsijöillä on näköjään vaikeuksia ymmärtää, mitä on rasismi.
Oman kansan vihaaminen, halveksuminen, sortamishalu tai vähätteleminen on aivan täysipainoista rasismia. Rasismissa ei ole mitään olemuksellista eroa, kun se kohdistuu "omiin" tai "muihin". Ainoastaan motiivit voivat olla erilaiset. Suomi-vihaajat ovat ehkä löytäneet Suomi-vihan ainoaksi keinokseen tuntea jonkinlaista turvallista laumahenkeä, jollaista lähes jokainen luonnostaan tavoittelee. He ovat vain identifioituneet valloittajaan tai "muihin" "omien" sijaan. Näin he edelleen tuntevat kuuluvansa johonkin tai tukevansa jotakin ryhmää. Se pönkittää heidän persoonaansa ja identiteettiään. Kuitenkin, alkuaan tällainen valinta tukea jotain vierasta oman sijaan johtuu persoonan ja identiteetin heikkoudesta. Näin ei ehkä olisi, jos sortavan maan ihminen "kääntyisi" sorretun puolelle, mutta näin ilmeisesti on, kun sorrettu kääntyy sortajan näkökulmaan, tai aidon ja omaleimaisen alkuperäisväestön edustaja kääntyy vieraan, "parempana" pidetyn näkökulmaan.
Sorretun tai vähätellyn näkökulma on liian ahdistava joillekin, joille on tärkeämpää tuntea identiteetin saavan lujitusta, kuin tuntea identiteetti aidoksi ja omaksi. Jos nämä ihmiset vain luottaisivat itseensä ja aitoon identiteettiinsä enemmän, he olisivat huomanneet, että aito identiteettikin on vahva ja hyvä tuki persoonalle. Se on itse asiassa paljon parempi. Toki näyttää muodikkaalta identifioitua voittajiin tai ylistettyihin, mutta syynä tällaiseen on aina ihmisen luonteen ja persoonan heikkous ja pienuus.
Kuitenkin aito identiteetti kasvaa paljon vahvemmaksi perustaksi. Sen omaava tuntee lähes ajatonta varmuutta, mutta suhtautuu myös muihin ryhmiin aidolla kunnioituksella. Vain aidon identiteetin omaava voi todella ja oman kokemuksen kautta ymmärtää muiden ryhmien tarpeen ja oikeuden omaan identiteettiinsä, ja oppia suhtautumaan epäasialliseenkin halveksuntaan itseensä luottaen.
Epä-aidolla identiteetillä varustettu metsästää väheksytyksi tulemisen pelosta koko ikänsä uusia identifikaatiomahdollisuuksia, tilaisuuksia pönkittää itseään paremmin. Täällä käydyt kielikeskustelut ovat siitä hyvä esimerkki. jos nyt riittäis.
Oman kansan vihaaminen, halveksuminen, sortamishalu tai vähätteleminen on aivan täysipainoista rasismia. Rasismissa ei ole mitään olemuksellista eroa, kun se kohdistuu "omiin" tai "muihin". Ainoastaan motiivit voivat olla erilaiset. Suomi-vihaajat ovat ehkä löytäneet Suomi-vihan ainoaksi keinokseen tuntea jonkinlaista turvallista laumahenkeä, jollaista lähes jokainen luonnostaan tavoittelee. He ovat vain identifioituneet valloittajaan tai "muihin" "omien" sijaan. Näin he edelleen tuntevat kuuluvansa johonkin tai tukevansa jotakin ryhmää. Se pönkittää heidän persoonaansa ja identiteettiään. Kuitenkin, alkuaan tällainen valinta tukea jotain vierasta oman sijaan johtuu persoonan ja identiteetin heikkoudesta. Näin ei ehkä olisi, jos sortavan maan ihminen "kääntyisi" sorretun puolelle, mutta näin ilmeisesti on, kun sorrettu kääntyy sortajan näkökulmaan, tai aidon ja omaleimaisen alkuperäisväestön edustaja kääntyy vieraan, "parempana" pidetyn näkökulmaan.
Sorretun tai vähätellyn näkökulma on liian ahdistava joillekin, joille on tärkeämpää tuntea identiteetin saavan lujitusta, kuin tuntea identiteetti aidoksi ja omaksi. Jos nämä ihmiset vain luottaisivat itseensä ja aitoon identiteettiinsä enemmän, he olisivat huomanneet, että aito identiteettikin on vahva ja hyvä tuki persoonalle. Se on itse asiassa paljon parempi. Toki näyttää muodikkaalta identifioitua voittajiin tai ylistettyihin, mutta syynä tällaiseen on aina ihmisen luonteen ja persoonan heikkous ja pienuus.
Kuitenkin aito identiteetti kasvaa paljon vahvemmaksi perustaksi. Sen omaava tuntee lähes ajatonta varmuutta, mutta suhtautuu myös muihin ryhmiin aidolla kunnioituksella. Vain aidon identiteetin omaava voi todella ja oman kokemuksen kautta ymmärtää muiden ryhmien tarpeen ja oikeuden omaan identiteettiinsä, ja oppia suhtautumaan epäasialliseenkin halveksuntaan itseensä luottaen.
Epä-aidolla identiteetillä varustettu metsästää väheksytyksi tulemisen pelosta koko ikänsä uusia identifikaatiomahdollisuuksia, tilaisuuksia pönkittää itseään paremmin. Täällä käydyt kielikeskustelut ovat siitä hyvä esimerkki. jos nyt riittäis.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elli hyvä, tehdäänpä yksi asia selväksi ja tämä koskee monia muitakin tälle palstalle kirjoittavia: rasismilla tarkoitetaan vain ja ainoastaan ihonväriin perustuvaa syrjintää. Suomen laki kieltää myös mm. uskontoon, kieleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän, mutta NIISTÄ EI KÄYTETÄ SANAA RASISMI. Tutustukaapa sivistyssanakirjaan, jotta ei tule muidenkaan käsitteiden kanssa yhtä hupaisia sekaannuksia.
Suomalaisten tautiperintöön kuuluu kielirasismi. Se ei kohdistu vain ulkomaalaisiin tai ylipäätään toista kieltä puhuviin. Kysymyksessä ei ole nyt ihonväri tai muu kansalaisuus, vaan omiin kansalaisiin kohdistuvaa rasismia. Johtuen nimenomaan tästä toistesta kotimaisesta jota osa meistä puhuu. Ja jota jotkut e vaan voi sietää. Maailmaa muuttuu ja rasismikäsite on saannut aivan uuden ulottuvuuden.