kerronko kaverille?

kaappihomo

Tuntuu ihan mahdottomalta tämä tilanne... opiskelen yliopistossa, olen melko epäsosiaalinen (tai en tiedä mikä on oikea termi, harvasanainen joskin tutussa seurassa ihan hauska ja rentokin, hieman varautunut) mutta olen onnistunut löytämään yhden kaverin (ja monta "juttukaveria"). Olen siis kaapissa enkä haluaisi enää pitää sitä tietoa enää itselläni. En kuitenkaan uskalla kertoa sitä kaverilleni koska pelottaa että hän säikähtää ja välttelee minua sitten. Tosin en tiedä onko hän homo, mutta epäilen että ei, koska on varsin avoin ihminen, sosiaalinen ja muutenkin sellainen perusheteron stereotyyppi. Ei tosin ikinä ole naisista puhunut, mutta ehkä ei vain ole tullut puheeksi. Opiskellaan molemmat samaa alaa eräässä pienessä yliopistossa. Olisi vaan jotenkin helpottavaa kertoa tästä jollekin luotetulle henkilölle, mutta en tiedä voinko luottaa häneen niin paljoa... tiedän kyllä ettei hän juoruile, mutta en halua riskeerata ystävyyttämmekään. Tämä kaapissa olo on aiheuttanut minulle jo masennuksen, johon on onneksi lääkitys menossa ja olo taas normaali, mutta varmasti yksi ahdistuksen aihe olisi vähemmän jos voisin tästä kertoa jollekin. En vain tiedä onko sen vaivan väärtti. Onko kukaan muu ollut vastaavassa tilanteessa. Itselläni ei kavereita ole liiemmin menetettäväksi, mutta mitenköhän kaikki tähän suhtautuisivat? En osaa kuvitellakaan...

3

1024

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Jekaterina

      Moi! Kiva kun kerroit ainakin täällä nyt aluksi. Miksi ajattelet, että kaverisi säikähtäisi jos kertoisit hänelle homoudestasi? Ensireaktio voi tietysti olla mikä tahansa, mutta jos hän ei ole homofobinen, niin eiköhän asia ole hänelle ja kaikille muillekin ok. Miksi ei olisi? Homous nyt ei kuitenkaan ole mikään kauhea asia, eikä homous sinänsä tunnu ahdistavan sinuakaan. Vain siitä kertominen on vaikeaa, koska se pitää erikseen tehdä. Oletusarvo kun on edelleen yhteiskunnassa se, että kaikki ovat heteroita. Kulissiheterona eläminen taitaa olla kohdallasi kuitenkin ihan turhaa enää tässä vaiheessa, kun itse tunnut olevan täysin varma suuntautumisestasi. Kertomisesta sinänsä ei minun mielestäni kannata tehdä itselleen liian vaikeaa ja miettiä hienoja sanankäänteitä ja sitä mitä toinen sanoo kun kerrot. Voisitko sen sijaan ajatella sanovasi esim. kaverillesi asian niin kuin se on? Sanoisit, että sinulla on asia jonka haluaisit kertoa, koska se on sinulle iso juttu etkä ole sitä kertonut kenellekään, mutta et myöskään halua enää pitää sitä sisälläsi. Voit sanoa, että pidät häntä luotettavana kaverina, jolle et halua teeskennellä mitään, mutta kertominen on vaikeaa koska pelkäät hänen reaktioaan ja sitä että hän alkaa vältellä sinua. Tässä vaiheessa hän kyllä jo arvaa mistä on kysymys.. Sitten vain möläytät ja that's it! Ulostulotilanne itsessään on varmaan molemmille aika vaivaannuttava kokemus, mutta älä anna sen estää itseäsi. Molemmat osapuolet pääsevät kyllä siitä yli. Kaiken kaikkiaan se on kuitenkin vain muutama minuutti elämästäsi, ja loppuelämäsi voi sen ansiosta muuttua huomattavasti nykyistä paremmaksi. En tiedä olenko liian naiivi tai keskimääräistä homoystävällisempi, mutta en näe syytä että asiat muuttuisivat huonompaan suuntaan kun kerrot lähipiirillesi homoudestasi. Asiasta keskusteleminen voi tietysti olla aluksi vaikeaa, mutta eihän homoudestasi keskustelemisen tarvitse jatkossakaan olla ihmissuhteidesi tärkein sisältö eikä ainoa asia joka määrittelee sinut muille ihmisille. Toisaalta, jos joku on jo ennen ulostuloasi pohtinut seksuaalista suuntautumistasi, niin voi olla helpottavaakin että asiasta voidaan avoimesti puhua. Ulostulo voisi myös helpottaa yleistä epäsosiaalisuuttasi, jos olet siitä aikaisemmin itse kärsinyt. Ei ole mikään ihme, että olet seurassa varautunut, jos pidät koko ajan olennaista osaa itsestäsi sisälläsi. Nyt kaikki ajatukseti pyörivät homoutesi ympärillä, vaikka se ei varmastikaan ole ainoa elämääsi määrittelevä asia. Kertomalla muille helpotat omaa taakkaasi ja voit alkaa ELÄÄ. Jos jonkun muun ajatukset alkavat sitten askaroida homoudessasi eikä hän näe enää ihmistä sen määritelmän takana, niin sehän ei ole missään nimessä sinun ongelmasi. Tietysti muille ihmisille kannattaa antaa vähän aikaa prosessoida asiaa, jos tieto tulee heille täytenä yllätyksenä. Sitä saattaa kuka tahansa säikähtää, jos tokaiset yllättäen että "Mä olen homo, miltä tämä tieto nyt sinusta tuntuu?". Ei siihen välttämättä osaa heti vastata mitään, tai ehkä tieto herättää ennemminkin lisäkysymyksiä. Ja jos joku vaikuttaa siltä, että pakenee kauhuissaan takavasemmalle ja alkaa välttelemään sinua, niin voithan ottaa itse yhteyttä ja kysäistä nätisti, että pitäisköhän meidän keskustella siitä asiasta, minkä sulle viimeksi kerroin. Ääritapauksessa voisi tietysti käydä niin, että homoutesi olisi jollekin liikaa ja välit katkeaisivat siihen paikkaan, mutta hyviä ihmissuhteita et pysty toisaalta luomaan tai pitämään yllä, jos joudut itse esittämään tai sinun oletetaan olevan jotain mitä et ole. Sosiaalisten suhteiden osalta on vaikea ajatella sinun menettävän pahimmassakaan tapauksessa mitään, koska aito ystävyys ei voi pohjautua valheelliseen hyväksynnän tunteeseen, joka ei perustu siihen mikä on todellista. Jos jollakin läheiselläsi on vaikeuksia suhtautua homouteesi, niin voit tietysti muistuttaa että olet edelleen sama ihminen kuin aikaisemminkin. Sinussa itsessäsi ei ole tapahtunut äkillistä muutosta, vaan muita ihmisiä on informoitu jotta hekin voisivat nähdä sinut sellaisena kuin todella olet, kokonaisena. Jos olet kiinnostunut muiden homoseksuaalien ulostulotarinoista, niin Like-kustannus on v. 2003 julkaissut Marja-Leena Parkkisen toimittaman kirjan ”Ulos kaapista”, jossa kertojana ovat niin ulostulleet kuin heidän vanhempansa. Todella hyvä kirja, suosittelen. Toivotan sinulle tsemppiä ja mukavaa elämää ;).

      • kaappihomo

        Jotenkin oli helpottavaa lukea tuo näkökulmasi asiaan. Itsekin pyrin ajattelemaan ettei se homous ole kuin eräs piirre ihmisessä, ei ihminen itse ole mitenkään homo, vaan paljon muutakin. Siinä toiselle kertomisessa on vaan se hankaluus, etten kuitenkaan ole ihan varma miten ystävyytemme menee kertomisen jälkeen. Kaverillani on paljon muitakin kavereita ja saattaisi olla että hän sen jälkeen viihtyisi paremmin heidän kanssaan. Jotenkin kuvittelisin että meidänkin "jätkäporukassa" muut saattaisivat vilkuilla minua ja miettiä että mitähän minäkin heistä sillä hetkellä ajattelen ja millä silmällä kulloinkin heitä katson... vaikka itse kyllä tiedän etten heitä katsokaan "sillä silmällä" vaan oikeina kavereina, mutta yritäpä selvittää se sitten heille... no, yritän joka tapauksessa kerätä rohkeutta tähän. Katsotaan mihin asti se riittää. Kiitos vielä kerran vastauksestasi!


      • Jekaterina
        kaappihomo kirjoitti:

        Jotenkin oli helpottavaa lukea tuo näkökulmasi asiaan. Itsekin pyrin ajattelemaan ettei se homous ole kuin eräs piirre ihmisessä, ei ihminen itse ole mitenkään homo, vaan paljon muutakin. Siinä toiselle kertomisessa on vaan se hankaluus, etten kuitenkaan ole ihan varma miten ystävyytemme menee kertomisen jälkeen. Kaverillani on paljon muitakin kavereita ja saattaisi olla että hän sen jälkeen viihtyisi paremmin heidän kanssaan. Jotenkin kuvittelisin että meidänkin "jätkäporukassa" muut saattaisivat vilkuilla minua ja miettiä että mitähän minäkin heistä sillä hetkellä ajattelen ja millä silmällä kulloinkin heitä katson... vaikka itse kyllä tiedän etten heitä katsokaan "sillä silmällä" vaan oikeina kavereina, mutta yritäpä selvittää se sitten heille... no, yritän joka tapauksessa kerätä rohkeutta tähän. Katsotaan mihin asti se riittää. Kiitos vielä kerran vastauksestasi!

        Moi! Toivottavasti luet tämän vielä.. Surffailin Setan sivuilla ja löysin hyvän keskustelun otsikolla "Kertomisesta" http://keskustelu.seta.fi/viewtopic.php?t=3683. Kirjoittajat toivat esiin hyviä näkökulmia, joita itse en olisi hoksannut edes ajatella. Kannattaa käydä lukaisemassa.. Olisi kyllä kiva tietää miten sulle käy. :) Jos haluat juttuseuraa niin postia saa laittaa osoitteeseen katinka2.0@luukku.com


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30728
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4141
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2714
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      1879
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      590
      1654
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1584
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1561
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1488
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1238
    Aihe