Munasolunluovutus

Hei,

en ole kuin maksimissan vauvakuumeilun ajattelija, mutta vastaan silti.

Minäkin luin joskus 17-vuotiaana, että joku yksityinen klinikka ottaa vastaan munasoluja ja antaa pienen korvauksen luovuttajalle. Ajattelin,
että tämähän olisi hieno tapa auttaa lapsettomia pariskuntia ja samalla saada ilmainen reissu Helsinkiin :)

Konsultoin kuitenkin terveydenhuollon opettajaa, joka sanoi että kannattaa miettiä tarkkaan tuota päätöstä. Se voi tuntua nyt hyvältä ajatukselta,
mutta ajatus "minun lapsestani" voi alkaa piinaamaan päässä, varsinkin jos aikuisena kärsit lapsettomuudesta.
Kuvittele tilanne että yritätte miehesi kanssa vuosikausia lasta, käytätä kaikenmaailman rankkoja lääkkeitä jne, mutta tulosta ei tapahdu. Sitten voi alkaa epätoivoisuudessaan etsimään sitä ainoaa jälkeläistään.

Joten, jos sinä koet että sinua ei kiinnostaisi edes nähdä IKINÄ sitä biologista lastasi, voit harkita asiaa. Auttaisi varmaan myös se että kokisit, ettet ikinä halua lapsia.
Munasolujen sörkkiminen kun kuitenkin voi tuoda omat riskinsä.

Joo, hieno homma jos todella päätät tulla luovuttajaksi, mutta mieti tarkkaan oletko varmasti sellainen luonne joka ei ala vuoden päästä katselemaan vaunuihin että onkohan tuo minun näköinen..

Hei, ajattelin nyt kertoa ihan omakohtaisen kokemuksen tästä munasolujen luovuttamisesta.

Ensinnäkin käsitykseni mukaan(yksityisellä puolella) vastaanottava pariskunta maksaa sinulle ns. kulukorvauksen kun ole munasolut luovuttanut. Eli tarkoittaa sitä että joudut kesken työpäivien yms. käymään ultraäänessä jossa tarkkaillaan munarakkuloidesi kehittymistä

Vastaanottava pariskunta myös maksaa hormoonit joita joudut käyttämään, nenäsuihkeen ja pistokset. Kun sinun kehosi ja vastaanottavan tulevan äidin(TOIVOTTAVASTI)kehot pitää saamaan toimimaan samaan aikaan hormonaalisesti. Eli toimitte periaatteessa kuin ns. normaali nainen. munasolu irtoaa, se hedelmöitetään ja laitellaan tulevan äidin kohtuun kasvamaan HEIDÄN omaksi lapseksi.

Ja miten niin mitä sinulle käy jos siitä lapsi syntyy, sitä kait kaikki toivoo, jos lähtee munasolujen luovuttajaksi,no ei mittään käy sinulle, et sinä ole hänen äiti vaan se joka häntä kantaa kohdussaan ja synnyttää.

Itse ajattelen niin että luovutanhan minä punasolujakin...souwhat.

Minulla itselläni on kaksi mukavaa muksua, nyt jo isoja, tosin he olivat jo syntyneet ennen kun luovutin munasolujani ja siitäkin on jo monta vuotta. Minulta myös kysyttiin että haluanko tietää tuliko luovuttamistani soluista lapsia, olisin saanut soittaa tälle hedelmällisyysklinikalle. Kiitin kohteliaasti mahdollisuudesta, mutta ei kiinnostanut, eikä kiinnosta tänäkään päivänä.

Itse toimenpide, kun munasolut sitten kerätään ei ole yhtään kivulias, itse sain suonensisäisesti hyvät kipulääkkeet ja en tuntenut mitään. Näin ultraääni kuvaruudusta itse kokoajan sen tapahtuman. Lääkäri selitti kokoajan mitä hän tekee ja pyysi sanomaan jos sattui. Hoitaja oli vierellä kipulääkkeen kanssa valmiina sitä lisäämään jos olisi ollut tarvis. Kaikenkaikkiaan itse tapahtuma oli juhlallinen ja upea kokemus.

Ennen kun ryhtyy moiseen puuhaan pitää olla TODELLA motivoitunut ja valmis sitoutumaan hoitoihin, koska se on vastaanottavalle pariskunnalle todella kallista, eikä siihen pidä huvikseen alkaa.Eikä pelkästään se rahan meno vaan myös vastaanottava äippä käy läpi hormooni kuurit, saati sitten sen toivon pilkahduksen "josko nyt tärppäis"

Myös kellon kanssa saa olla tarkkana pistosten kanssa joita lykitään navanseutuun joka ilta, sen jälkeen kun on nenäsuihkeet otettu ensin kuurina.

Tulipas pitkä ja rönsyilevä juttu. Painotan myös että tästä on jo jokunen vuosi aikaa ja nyt olen jo niin vanaha.. etten enää kelpaa luovuttajaksi. Ja tämä oli yksityinen klinikka jossa minä kävin, väestöliton asioista en todellakaan tiedä hölkäsenpölläystä.

Kertaakaan en ole tekoani katunut, eikä se hetkauta jokapäiväistä elämääni milläänlailla. Pystyn katsomaan ihmisten lapsia kaupoissa yms. paikoissa ajattelematta onkohan tuo minun?? - kun ei sitä nimittäin ole.

Ihmiset ja kylänmiehet ovat olleet kuka mitäkin mieltä tästä luovuttaja hommasta, mutta antaapa olla. Sen on asia, joka siihen päättää ryhtyä.

Ai juu, sitten vielä sellainen asia että minä ainakin täytin sellaisen kaavakkeen missä piti silmienväri, hiusten oikea ja lapsuusajan väri, pituus ja paino,ihonväri, allergiat yms. laittaa ja sitten kun vastaanottava pariskunta oli niitä lukenut niin sitten minut pyydettiin klinikalle ja kysyttiin vielä kerran suostumustani. Kävin muuten kahteen kertaan sitä ennen haastattelussa että olenko nyt aivan varma.

Itse olen kiitollinen kaikille luovuttajille,se on hieno asia että auttaa sellaisia ihmisiä kuin esim, minä saamaan lapsia. Minä en voi ikinä saada itse lapsia, joten mun ainoa vaihtoehto oli raskaus luovutetuilla munasoluilla. Ja nyt olen rv10 ja olen maailman onnellisin ihminen. Hoidot tuli meille maksamaan paljon lääkkeiden kanssa lähemmäksi 3000 euroa. Et se on todella kallista, mut en ajattele sitä rahassa,koska asia on niin kallisarvoinen.
Minun ystäväni luovutti munasoluja että me pääsimme jonon hänniltä ekaksi. Muuten olisimme joutuneet odottamaan vielä yli kaksi vuotta, mut jos on itsellään tuoda luovuttaja niin pääsee jonon ekaksi. Mutta asia kannattaa miettiä tarkkaan,koska se ei ole mikään yksinkertainen asia mihin sitoudut. Hoidoista saattaa tulla sulle sivuoireita. mm. painon nousua, mielialan vaihteluita,aknea,vatsakipua yms. Tai sit ei tule mitään oireita.
Jos sä luovutat munasoluja se ei velvoita sua mihinkään muuhun kuin niihin hoitoihin. Jos joskus haluaisit tietää missä lapsi on et tule sitä tietämään,koska sitä tietoa ei sinulle ikinä sanota. mut mieti tarkkaan kun lähdet luovuttajaksi.