Tuli tässä mieleen pieni ajatusleikki.Sehän on aina krisseleille kova järkytys kun lapset alkavat ateisteiksi,wiccoiksi tai satanisteiksi.Mitenkähän tämä toimisi päinvastoin?
Eli miten sinä reagoisit jos teini-ikäinen lapsesi tulisi luoksesi risti kaulassa ilmoittaen:"Isä/äiti,minä olen liittynyt Helluntailaisiin."
Itse varmaan järkyttyisin ja jopa suuttuisin aluksi,mutta onhan kaikilla vapaa tahto.Tietenkin huolestuisin siitä että lapseni olisi valmis luopumaan tuosta tahdosta,mutta se olisi hänen päätöksensä.Vielä ei kuitenkaan lapsia(tietääkseni)ole,joten pelkkää spekulaatiota.
Eli miten sinä reagoisit jos teini-ikäinen lapsesi tulisi luoksesi risti kaulassa ilmoittaen:"Isä/äiti,minä olen liittynyt Helluntailaisiin."
Itse varmaan järkyttyisin ja jopa suuttuisin aluksi,mutta onhan kaikilla vapaa tahto.Tietenkin huolestuisin siitä että lapseni olisi valmis luopumaan tuosta tahdosta,mutta se olisi hänen päätöksensä.Vielä ei kuitenkaan lapsia(tietääkseni)ole,joten pelkkää spekulaatiota.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...panna ilman kortsui vaikka kui. Ihanaa...ihanaa.
HALUASIN sanoa, että sietäisin sen, ja hyväksyisin, mutta tiedän, että jos minulle penikka jostain putkahtaisi, en haluasi moista kärsimystä kenellekään
Sitäpaitsi "Pojasta polvi paranee", eikä pahene, joten tuskin lapsi heikkenisi evoluution myötä.
lestadiolaisuusko sinun taustaltasi löytyy.
Ainakin joistakin viesteistä ja asuinpaikastasi voisi niin päätellä?
Onko muu perhe vielä liikkeessä mukana?
"lestadiolaisuusko sinun taustaltasi löytyy"
Toisen tai peräti kolmanne polven ateisti.(vanhemmat ateisteja/agnostikkoja/uskonnottomia, ja isovanhemmista en oikein varma)
Taasen mitä tulee omaan uskonnollisuuteeni, sen olen luonut tietoisesti omaksi fantasiakseni.
Niin. Voin kertoa omasta puolestani, ettei ole ollut helppoa kertoa omalle isälle olevansa "krisse". Ei hän satanisti sinänsä ole tai mikään tiedostava ateistikaan, ainoastaan uskontoon melko vihamielisesti suhtautuva sekularisti. On loppuviimeksi tänäpäivänä aika vaikeaa myöntää mitään noihin asioihin viittaavaa, pelko siitä että tuomitaan hihhulina on ainakin uskoon tullessa(henk.koht. ainakin) kova. En itsekään varsinaisesti pidä tietyntyylisestä hihhulismista. Kyllä järkeä saa käyttää.
Kyllähän saattasin hieman suivaantua jos joskus tulevaisuudessa lapseni(siis jos semmoinen tulisi), sanoisi minulle haluavansa uskovaiseksi. Kyllä siinä Äitykkä heti kertois lapselleen kaikki omasta uskosta, ja kaikista muistakin. Valinta on vapaa, kunhan ei sitä myötä äitiänsä ala vihaamaan....
En tietty tuputtais sille mitään, mutta kyllä asiat sanoisin asiana.
Tulevaisuudessa, aion kasvattaa lapseni ilman mitään uskoja, ja koulussa lapsi ei mene uskonnon tunneille ala-asteella, ellei välttämättä tahdo.