Kummanko sukunimen olette valinneet lapsellenne? Haluaisin tietenkin antaa omani, mutta niin haluaisi myös lapsen isä. Vastustan kuitenkin olettamusta, että lapselle annetaan isän sukunimi ilman keskustelua. Miksi lapsi menee automaattisesti ns. miehen sukuun, kun nainen lapsen kuitenkin kantaa ruumiissaan ja mahdollisesti vielä imettääkin ja usein hoitaa melkein kokonaan syntymän jälkeenkin?
Entä se sukunimi?
päivikki
7621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eihän se automaattisesti miehen sukuun mene. Meillä ainakin sovitaan yhdessä tämä(kin) asia. Nyt näyttää, että minun sukunimeni olisi tulossa vauvalle, vaikka itse melkein kallistuisin miehen sukunimen puolelle. Miehen sukunimelle laittaisin siksi, että tulisi korostettua isyyttäkin.
Aika hurja oletus on tuo, että äiti sen lapsen kuitenkin hoitaa. Eiköhän se vaavi ole ihan teidän yhteinen aikaansaannos ja yhteisessä hoidossa. Ei yhtään enempää äidin kuin isän :)
Heh. Ei tietenkään äiti hoida lasta yksin, ainakaan meillä ;) Tarkoitin, että joissain perheissä äiti tuntuu kuitenkin yhä hoitavan lapsen, kun isä käy töissä tai lastenhoitoa pidetään enemmän äitin asiana. Lapselle annetaan silti perinteiden mukaan isän sukunimi, vaikka isä olisikin etäisempi. Ainakin näin meidän vanhempien sukupolvessa. Tosin nykyään tämä on onneksi muuttumassa, ja isätkin ottavat osaa hoitopuuhiin (joskus äitiäkin enemmän).
Monet (sukulaiset, tuttavat) vain tuntuvat olettavan, että tietenkin lapsi saa isän sukunimen. Se ihmetyttää ja ärsyttääkin välillä.
Meillä poika sai isänsä sukunimen. Kävimme vaihtamassa sen samalla, kun ilmoitimme pojan etunimet maistraattiin (koska emme ole naimisissa, poika sai automaattisesti minun nimeni). Miehelleni se oli todella tärkeää ja siksi myös minulle.
isänsä sukunimi. Tämä on maassamme ikimuistoinen perinne. Yhteinen sukunimi avioparilla on taas vain noin 150 vuotta vanha tapa. Au-lapset taas minusta tulisi laittaa äidin nimelle. Tämäkin on hyvin vanha tapa.
Miten niin aviolapsille pitäisi aina laittaa isän sukunimi?
Tiedätkö, että meidän avioperheellämme on minun, naisen sukunimi, yhteisenä nimenä? Siksi myös lapsilla, tietenkin. Emmekä ole ainoita.
Me 1950-luvun jälkeen syntyneet olemme tässäkin suhteessa tasa-arvoisia.
Hyväksyn kyllä sen, että vaimo voi pitää avioliitossa oman nimensä, mutta en sitä, että sellaisessa perheessä, missä puolisoilla on eri sukunimet, lapsi pannaan äidin nimelle.
Sellainen tapaus, että perheen yhteiseksi nimeksi on otettu vaimon nimi, on sitten taas eri asia. Yhteinen nimi tulee luonnollisesti myös lasten nimeksi. Länsi-Suomessa oli ennen tapana, että sukunimi oli sen talon nimi, jossa asuttiin. Jos mies tuli kotivävyksi vaimonsa kotitaloon, hän otti myös ko talon nimen.
Kun itse avioiduin 70-luvun alussa, oli vielä pakko ottaa miehen sukunimi (tai käyttää hankalaa kaksoisnimeä) mutta 80-luvulla, kun keskusteltiin sukunimilain muuttamisesta, vastustin lakia, jonka mukaan lapset pannaan äidin nimelle, jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen sukunimestä. Valitettavasti tämä lakiehdotus hyväksyttiin.
Tätä lakiahan perusteltiin sillä, että sellaiset avioliitot, joissa riidellään sukunimestä, päättyvät joka tapauksessa pian eroon, ja erossa lapset jäävät yleensä äidille, joten sukunimeä ei sitten tarvitse muuttaa, kun on valmiiksi äidin nimi.
Minusta tämä kuitenkin rikkoo perinnäisen nimijärjestelmämme, jonka mukaan aviolapset saavat isänsä sukunimen. Minusta avioeroa pitäisi edelleenkin pitää poikkeustapauksena, eikä tällä tavalla huomioida sitä laeissa.
Olemme aviossa ja valitsimme tytölle äidin sukunimen (n. 20 kpl suomessa). Oma isäni otti asiasta herneet nenään, ja irtisanoutui papan roolista eikä tullut kastejuhlaan. Sen verran olen kyllä kovapäinen, että mitä enemmän sukunimiasiaa paheksuttiin, sen varmemmaksi tulin päätöksestä.
Sukunimiasia on meillä ollut selvänä jo useita vuosia (tyttö syntyi tänä syksynä). Aluksi tietenkin miehenä ajatus tuntui oudolta, mutta nyt tuo sukunimiasia ei enää hetkauta.
Tällä sukunimiasialla olemme jo hauskuuttaneet itseämme moneen kertaan. Sukulaiset lähettelevät onnittelukortteja mitä hauskimmilla nimiyhdistelmillä ja papiltakin saimme pasmat sekaisin kastekeskusteluissa. Varsinkin vanhemmilla ihmisillä tuntuu olevat suuria vaikeuksia ymmärtää "nykymenoa".
Nykymuotoisessa perhe-suurperhe-uusperhe-avoliitto-homopari-adoptio-miehennimi-naisennimi-yhdistelmänimi-omat sukunimet-entiset sukunimet -hässäkässä ei tuo nimiasia ole niin kummallinen juttu.