Viikonloppuna labradorinnoutaja Poju siirtyi autuaammille haukkumaille. Täytyy olla tyytyväinen että eli pitkän ja terveen elämän ja toivoa että sama olisi edessä pennullamme.
Poju ei sairastellut ollenkaan 13 vuoteen, nyt viimeisen vuoden aikana alkoi nivelrikko hieman vaivata, ja viimeisenä viikkona ylösnouseminen oli vaikeaa. Kunnes sitten perjantaina ei päässyt ylös enää ollenkaan. Eläinlääkärille kiitokset, tuli kotiin asti saattamaan viimeiselle matkalle ja oli todella ymmärtäväinen muutenkin.
Uskomatonta miten koville ottaa lemmikin kuolema, vaikka viimeisimmät vuodet vanhus asustelikin äitini luona. Ensimmäinen koira ja lähes 14 vuoden aikana kerkäsi tapahtua molemmille paljon.
Onneksi tuo punanenä-tolleri on sellainen veijari, että pakostakin tulee hymy huulille kun sen touhuja seuraa...
Poju ei sairastellut ollenkaan 13 vuoteen, nyt viimeisen vuoden aikana alkoi nivelrikko hieman vaivata, ja viimeisenä viikkona ylösnouseminen oli vaikeaa. Kunnes sitten perjantaina ei päässyt ylös enää ollenkaan. Eläinlääkärille kiitokset, tuli kotiin asti saattamaan viimeiselle matkalle ja oli todella ymmärtäväinen muutenkin.
Uskomatonta miten koville ottaa lemmikin kuolema, vaikka viimeisimmät vuodet vanhus asustelikin äitini luona. Ensimmäinen koira ja lähes 14 vuoden aikana kerkäsi tapahtua molemmille paljon.
Onneksi tuo punanenä-tolleri on sellainen veijari, että pakostakin tulee hymy huulille kun sen touhuja seuraa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
näiden koiruleiden poislähtö on aina kova paikka. Siihen ei totu koskaan. Koiraton ihminen ei milloinkaan ymmärrä sitä ikävän määrää.
Nauti pennustasi, Tsemppiä sinulle.
ikävä kaveria, jota ei enää ole. Mahtavaa, jos voi edesauttaa eläintä saamaan hyvän elämän ja hyvän lopun, kuten ketjun aloittajalla.
Mitä tulee koirattomien ihmisten ymmärrykseen, niin eiköhän se ole samaa luokkaa kuin koirallisten. On sitä muutakin elämää, joka kaikki aikanaan kuolee; ihmisetkin jopa. Joten eiköhän se koiratonkin ole oppinut /oppiva ymmärtämään.
..sinulle. Saattelin itse hiljattain nuoren koirani sateenkaarisillalle ja suru on pohjaton. Voimia menetyksesi keskelle, ihanaa, että koirasi sai elää pitkän ja terveen elämän rakkaidensa keskellä.
osanottoni koiran menetykseen, mutta hyvin ootkin näyttäny sen ottavan :)
Mun toinen koira Kiia jäi rekan alle noin vuos sitten ja musta tuntu että koko maailma romahtaa eikä millään oo mitään väliä, uuden koiran ottaminen ei käynyt mielessäkään, mä halusin vaan käpertyä peiton alle ja sulkeutua pois tästä maailmasta. Mutta pakkohan mun oli jatkaa, vaikka mä en saakkaan Kiiaa enää takasin, mä tiedän että sillä on nyt hyvä olla, koita pärjätä.