Lapinporokoira?!

Minulla on reilu puolivuotias porokoiranarttu. On luonteeltaan todella pehmeä (toivottavasti kovuutta tulee lisää iän ja juoksujen myötä) ja kaikkien kaveri, niin ihmisten kuin toisten koirien (vaikka rotumääritelmässä muuta sanotaan..). Pysyy hyvin lenkillä irti, kun sen on siihen pikkupennusta asti opettanut (silloin se on helpointa, kun ei vielä uskalla edes karata!). Tällä on paimennusviettiä suurempi riistavietti, hyvä lintukoira tulis.. ;) Todella helppo kouluttaa kun on niin pehmeä ja nöyrä.

Karva on ainakin tällä pehmeää ja suht. lyhyttä, eikä sitä irtoa mitenkään hirveästi (heh, olen aika laiska imuroimaan, helposti voi olla imuroimatta kuukauden eikä silti huku karvoihin ;). Tosin keväällähän sitä sitten irtoaa koko vuoden edestä, mutta siis noin niikun normaalisti muulloin kuin karvanvaihdon aikaan karvaa ei juuri irtoa.

Sopii minun mielestäni kaupunkiasuntoonkin, kunhan liikunnasta huolehditaan. Omani ei hauku kerrostalonääniä ollenkaan ja osaa hyvin olla yksin kotona, hiljaa ja kämppää hajottamatta. Sekinhän on tietenkin koirakohtaista, mutta jälleen kun pennusta asti opettaa...

Mukavan aktiivinen ja työhaluinen rotu silloin kun toimitaan, mutta vastaavasti osaa myös "vain olla" eikä ole mikään ylienerginen höseltäjä (vert. bordercollie), jos jatkuvasti ei olekaan virikkeitä tarjolla.

Suosittelen! Varmaan oletkin jo vieraillut www.lappalaiskoirat.fi-sivuilla? Sieltä löytyy lisää infoa :). Omien kokemuksieni mukaan ainakin tämä yksilö eroaa rotumääritelmästä sillä, että on niin yltiösosiaalinen kaikkien kaveri (nähtäväksi jää, miten juoksut sitä muuttavat!), riistaviettiä omaa ja luonne on kovin pehmeä. Mutta maailman paras rotu silti. :)