alussa. Silloin oli lama ja Suomessa 550000 työtöntä. Tätä ennen suuri lama oli 1930- luvulla, joten kuka voi ennustaa milloin seuraava lama tulee. Ehkä 2040 luvulla?
Etsikkoaika meni jo
5
531
Vastaukset
- Smell
Olet oikeassa. Kenelläkään ei ole kohta varaa ostaa ensiasuntoa. Koska asuntoja kuitenkin rakennetaan eikä tänne härmään tietenkään ulkomaan elävät muuta, niin asuntoja jätetään yksinkertaisesti tyhjille. Koko kansakunnan etu että saadaan nyt äkkiä hinnat nousuun.
- Sami_
Minä olen veikannut yleensä vuotta 2050.
- Snille
Dra mig i rumpan?
- Schnell
No eihän tuohon voi muuta vastata kuin että Suomi, sen eri alueet samoin kuin aluepolitiikka ovat kuluneiden kymmenen vuoden aikana joutuneet sopeutumaan toimintaympäristön nopeaan muutokseen. Poliittinen ja yhteiskunnallinen kumous Itä-Euroopassa, uuden talouden myötä muuttunut maailmantalous ja Euroopan Unionin jäsenyyden kautta tapahtunut kotimarkkinoiden laajentuminen ovat olleet muutoksen keskeiset elementit.
Muutokset ovat haastaneet niin suomalaisen yhteiskunnan kuin yrityksemmekin toimimaan kilpailukyvyn jatkuvaksi kehittämiseksi. Haaste kyettiin ottamaan vastaan luomalla 1990-luvun aikana itse asiassa kokonaan uusi toimiala, elektroniikkateollisuus perinteisten vahvojen alojen, puun ja metallin rinnalle. Myös niiden kilpailukyvyn ja tuotannon tehokkuuden perustana on ollut uusimman korkean teknologian tehokas hyödyntäminen.
Muuttuneessa tilanteessa myös alueellinen kehitys on, jos mahdollista, vieläkin monimutkaisemman prosessin tulos kuin aikaisemmin. Ennallaan on se, että yksityisellä sektorilla ja markkinoilla ei ole tavoitteita aluerakenteen kehitykselle. Vain julkinen valta voi valinnoillaan ja politiikallaan vaikuttaa ja kannustaa siihen suuntaan, että aluerakenne kehittyy spontaania kehitystä tasaisemmin.
Hallitus lähtee siitä, että nopea muuttoliike ja voimakas alueellinen keskittyminen eivät ole vääjäämättömiä luonnonlakeja, vaan niihin voidaan ja pitää poliittisilla päätöksillä vaikuttaa. Näin siitä huolimatta, että perussuuntana näyttäisi edelleen olevan tuotannon hakeutuminen sinne, missä sitä on ennestäänkin jo paljon. Tosin on kuitenkin odotettavissa, että keskittymisvauhti
luonnostaankin hidastuu kasvukeskuksissa ilmenevien pullonkaulojen takia.
Aluerakenteen tasapainoisempi kehitys syntyy yhä enemmän siitä, että talouden toimijat, erityisesti yritykset alueilla menestyvät uusissa oloissa entistä paremmin. Julkisen sektorin hidas tai jopa olematon kasvu tulevaisuudessa puolestaan merkitsee, että julkisella sektorilla ei olla menneiden vuosien ja vuosikymmenten kaltaista roolia aluerakenteen muotoutumisessa. Sen merkitys kuitenkin kasvaa hyvinvointipalvelujen työvoiman muuntumisen vuoksi
Alueiden kehittämisessä erilaisuus on voimavara. Kaikilla alueilla on osaamista, vahvuuksia ja aktiivisuutta, joiden varaan kehittämistyö on hyvä rakentaa. Ja joiden varaan se myös pitää rakentaa, sillä strategia tunnetusti perustuu aina vahvuuksille. Alueidemme vahvuuksien korostaminen ja alueidemme kilpailukyky tulee olemaan tulevaisuudessakin perustavaa laatua oleva tekijä koko Suomen kilpailukyvyn kannalta.
Uuden tieto- ja viestintäteknologian kehitys antaa osaltaan mahdollisuudet arvioida uudelleen sitä, missä mitäkin työtä tehdään. Myös Suomen väestörakenteen ja työmarkkinoiden muutoksen vuoksi työpaikkoja avautuu sekä julkisella sektorilla että perinteisillä toimialoilla yksityisellä sektorilla. Asuinpaikan valintaa ei enää ohjaa pääsääntöisesti koulutuspaikkakunta tai työpaikan sijainti, koska työpaikkoja tulee olemaan avoinna yhä useammilla alueilla.
Hyvät kuulijat,
Pääministeri Vanhasen hallituksen ohjelmassa aluepolitiikalla on vahva sija. Hallitus harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa. Eroja alueiden kehittymisedellytyksissä kavennetaan. Hallituksen yleisenä aluepoliittisena tavoitteena on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa.
Nämä linjaukset ovat vahvoja poliittisen tahdon ilmauksia siitä, että alueelliseen kehitykseen pyritään vaikuttamaan. Hallitusohjelmassa tähän haasteeseen vastataan vahvistamalla alueiden osaamista, yrittäjyyttä ja työllisyyttä. Näin tuetaan kasvua ja luodaan edellytykset hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteiden ylläpitämiselle koko maassa. Alueiden kilpailukykyä parannetaan panostamalla kolmeen O:hon: voimistamalla alueiden osaamista, omia vahvuuksia sekä omaehtoista kehittämistä.
Vielä tänä syksynä hallituks essa hyväksyttävässä valtakunnallisessa alueiden kehittämisen tavoitepäätöksessä täsmennetään niitä toimenpiteitä, joilla näitä tavoitteita edistetään eri ministeriöiden hallinnonaloilla. Lähtökohtana ovat jo hallitusohjelmassa mainitut toimet. Mainitsen niistä muutamia esimerkkejä otsikkotasolla: osaamiskeskusohjelman vahvistaminen, keskusten ulkopuolisten alueiden osaamis- ja teknologiaperustan vahvistaminen, yliopistojen ja korkeakoulujen alueellisen vaikuttavuuden lisääminen, aluekeskusten kehittäminen ja niiden alueellisen vaikuttavuuden kasvattaminen, maaseutupolitiikan tehostaminen, kunnallisten peruspalvelujen saatavuuden turvaaminen huolehtimalla toimintakykyisestä ja elinvoimaisesta kuntarakenteesta, alueellisen kehityksen voimavarojen lisääminen mm. maakunnan kehittämisrahan osalta sekä valtion toimintojen alueellistamisen voimistaminen.
Tavoitteita asetettaessa ja toteutettaessa on otettava huomioon alueiden erilaiset väestö-, elinkeino- ja aluerakenteen kehittämismahdollisuudet ja -tarpeet. Toimenpiteitä tulee kohdentaa siten, että otetaan huomioon alueiden omat vahvuudet ja erilaiset kilpailukykyyn vaikuttavat tekijät.
Toimenpiteet voivat poiketa eri alueiden välillä johtuen juuri alueiden erilaisuudesta. Tämä koskee sekä kaupunkiseutuja että myös maaseudun kehittämistä. Eri kokoisilla kaupunkiseuduilla ja eri tyyppisillä maaseutualueilla on luonnollisesti erilainen rooli aluekehityksen kokonaisuudessa.
Oikean tyyppisellä aluepolitiikalla kasvukeskuksiin suuntautunutta muuttopainetta on mahdollisuus pienentää pääkaupunkiseudulla kohtuuetäisyydellä olevien pienten ja keskisuurten kaupunkien verkkoon ja muualla maassa suurten kaupunkien kehyskuntiin, kuten jo nyt paljolti tapahtuu. Pienet ja keskisuuret kaupungit voivat samalla tulla houkutteleviksi yritysten sijaintipaikoiksi ja tasapainoisen väestökehityksen seuduiksi.
Maaseutupolitiikan suuri haaste jatkossa on eriyttää politiikkaa eri tyyppisten maaseutualueiden tarpeisiin. Harvaan asuttu syrjäinen maaseutu tarvitsee erilaisia toimia kuin kaupunkien läheinen maaseutu tai tulevaisuudessakin vahvaan maatilatalouteen edelleen nojaava maaseutu. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan maaseudun kehityksen kannalta on sitä parempi, mitä laajempi ja monipuolisempi aluekeskusten verkosto maasta löytyy. Maaseudun kehityshän perustuu osaltaan vahvaan ja tasavertaiseen vuorovaikutukseen kaupunkiseutujen kanssa eikä maaseutua ja kaupunkeja tulisikaan nähdä toisistaan eristyksissä olevina vastinpareina. Kaupunkiseutujen läheisyydessä olevalla maaseudulla on kaiken kaikkiaan varsin hyvät kehitysnäkymät.
Aluepolitiikan eriyttämisen periaatteen voi kiteyttää seuraavasti: heikommin menestyneiden alueiden yleistä kilpailukykyä vahvistetaan, suurten kaupunkiseutujen kyvystä menestyä kansainvälisessä kilpailussa huolehditaan ja julkisten palvelujen tuotantoa tehostetaan hyvän elämän edellytysten turvaamiseksi koko maassa. Eriytetyt toimet ovat itse asiassa alueellisesti ehyen lopputuloksen ehto. Aluepolitiikan peruslähtökohtana on silti se, että alueellista kehitystä tasapainotetaan vahvistamalla juuri heikompien alueiden kehittymistä.
Samalla kun voimavaroja muun muassa maakunnan kehittämisrahaan lisätään, on tärkeää huolehtia siitä, että ne voidaan käyttää tehokkaimmalla mahdollisessa tavalla. Tässä on kaikki syy luottaa alueiden omien ihmisten, yritysten ja muiden toimijoiden viisauteen. Turha mennä merta edemmäs kalaan.
Tämän vuoksi käynnissä olevassa, hallitusohjelman mukaisessa aluehallinnon vahvistamishankkeessa maakuntien liittojen roolia maakuntien kehittämiseen tarkoitettujen voimavarojen suuntaamisessa on tarkoitus vahvistaa. Lisäksi hankkeen tehtävänä on valmistella toimenpiteet, joilla toteutetaan hallitusohjelman linjaukset alueellisesti merkittävien määrärahojen kokoamisesta ja alueellistamisesta, aluehallinnon kansanvaltaisen ohjauksen tehostamisesta ja aluehallinnon koordinaation parantamisesta.
Myös voimakkaalla valtion toimintojen alueellistamisella on tarkoitus tukea alueide n toiminnallisten vahvuuksien kehittämistä ja hallinnon uudistamista. Tätä koskeva pitkäjänteinen ohjelma valmistellaan tämän vuoden kuluessa. Päätöksiä uusista alueellistettavista toiminnoista pyritään tekemään mahdollisimman pian.
Hyvät kuulijat,
Osallistuin pari viikkoa sitten Rooman aluepolitiikkaministerikokoukseen, jossa keskusteltiin EU:n rakennepolitiikan tulevaisuudesta. Kokouksen yleisilmapiiri oli melko maltillinen. Maat odottavat komission rahoituskehys- ja rakennerahastouudistusesityksiä, jotka julkistetaan marras-joulukuun vaihteessa. Poliittiset linjaukset alue- ja rakennepolitiikalle sisältyvät ns. kolmanteen koheesioraporttiin, jonka sisältö lienee pitkälti jo sovittu rakennerahastokomissaarien välillä, mutta johon komission rahoituskehysesitys voi vielä vaikuttaa.
Suurin osa maista vaatii aluepolitiikan harjoittamista jatkossakin koko unionin alueella. Komissaari Barnier sai runsaasti tukea pyrkimyksilleen turvata alue- ja rakennepolitiikalle vahva asema tulevassa EU-politiikassa. Yleinen näkemys myös on, että konvergenssi ja kasvu, solidaarisuus ja kilpailukyky kytkeytyvät toisiinsa.
Komissaari Barnier esitteli yleisellä tasolla alue- ja rakennepolitiikan uudistusta, mutta oli varovainen kannanotoissaan, sillä komission kanta rahoituskehykseen ja rakennepolitiikkauudistukseen on vielä auki. Hän korosti puheenvuorossaan voimakkaasti sekä solidaarisuutta että alueiden kilpailukyvyn lisäämisen välttämättömyyttä.
Alue- ja rakennepolitiikan uudistukseen kytkeytyy monia rinnakkaisia prosesseja. Ensinnäkin perustuslaillisen sopimuksen uudistaminen, jossa tavoitteena on yhteisön koheesiopolitiikan aseman turvaaminen. Toiseksi laajentuminen, jossa tavoitteena on varojen mahdollisimman tehokas hyödyntäminen. Ja kolmanneksi seuraavan kauden rahoituskehys. Rahoituskehyskeskusteluun komission sisällä heijastuu vahvasti jäsenmaiden taloustilanne sekä edellisen rakennerahastokauden alhainen ohjelmarahoituksen käyttöaste. Nämä tekijät ovat koheesiopolitiikan rahoitustasokeskustelun kipukohtia. Barnier haki tukea rahoitusnäkemykselleen, jonka mukaan uskottava koheesiopolitiikkaa edellyttää riittävää rahoitusta. Hän viittasi useaan otteeseen sekä Berliinin että Kööpenhaminan rahoitustasopäätöksiin.
Rakennerahastouudistusta Barnier valotti toteamalla, että komissio ei tule hyväksymään alue- ja rakennepolitiikan kansallistamista, mutta ajaa toisaalta todellista uudistusta.
Omassa puheenvuorossani korostin eurooppalaisen koheesiopolitiikan jatkamisen tarvetta sekä alueellisen kilpailukyvyn lisäämisen merkitystä. Kilpailukyvyn kehittämisessä keskeinen tavoite on yritystoiminnan ja osaamisen tason kohottaminen. Suomen kokemusten perusteella investoinnit tutkimukseen ja kehittämiseen, innovaatioihin sekä inhimillisiin voimavaroihin ovat tehokkain tapa kehittää alueiden kilpailukykyä.
Koska kasvuun ja kilpailukykyyn tähtäävät toimet usein voimistavat talouden polarisoitumista ja keskittymistä sisämarkkinoiden keskusalueille, tarvitaan sisämarkkinoiden reuna-alueiden aluekehityksen tukemiseksi tähän tarkoitukseen soveltuvia tukikeinoja. Suomen kanta on, ettei mittavia TEN-hankkeita saa toteuttaa syrjäisten reuna-alueiden kustannuksella. Edellytämme, että pysyvät luonnonhaitat ja niiden aiheuttamat korkeat kustannusvaikutukset otetaan huomioon yhteisön alue- ja rakennepolitiikassa.
Palautin myös mieliin, että kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, pohjoisten harvaan asuttujen alueiden pysyvistä luonnonhaitoista johtuvat ongelmat tunnustettiin ja niitä varten luotiin oma politiikka. Liittymissopimuksessa hyväksyttyjä periaatteita on kunnioitettava sekä EU:n tulevassa perustuslaillisessa sopimuksessa että uudistettaessa unionin alue- ja rakennepolitiikkaa.
Unionin laajentuessa on toki perusteltua, että rahoituksen painopistettä siirretään kaikkein köyhemmille alueille. Bruttokansantuote henkeä kohden ei kuitenkaan yksistään riitä määrittelemään heikoimmin kehittyneitä alueita. Suomen tavoitteena on, että tavoite 1:n valintakriteer e inä käytetään myös harvaa asutusta, pysyviä luonnonhaittoja, syrjäistä sijaintia, pitkiä etäisyyksiä ja heikkoa saavutettavuutta. Suomi haluaa, että Pohjois- ja Itä-Suomen syrjäiset alueet, joiden asukastiheys on poikkeuksellisen alhainen, säilyvät unionin korkeimman aluetuen piirissä jatkossakin.
Hallitus toimii aktiivisesti ja määrätietoisesti Suomen etujen ajamiseksi EU:n tulevassa rakennepolitiikassa. Silti on hyvä muistaa, että EU:n alue- ja rakennepolitiikka on kansallista politiikkaa täydentävää toimintaa.
Hyvät kuulijat,
Aluepolitiikka on niin Euroopan tasolla kuin kansallisestikin paljon laaja-alaisempaa kuin yksittäiset ohjelmat tai hankkeet. Kysymys on lähestymistavasta, johon kuuluvat kaikki politiikkalohkot, jotka välittömästi tai välillisesti vaikuttavat alueiden kehittämiseen.
Varsinainen aluepoliittinen suunnittelujärjestelmä muodostuu useista toisiaan tukevista ohjelmista ja toimenpidekokonaisuuksista. Kokonaisuus käsittää sekä maakuntien itsensä asettamat strategiat ja ohjelmat että valtioneuvoston määrittelemät tavoitteet, erityisohjelmat ja niiden perusteella määriteltävät eri hallinnonalojen strategiat.
Moni voi pitää järjestelmää monimutkaisena ja sekavana, mutta sen perusta on uuden alueiden kehittämislain mukaisesti sittenkin varsin yksinkertainen. Eduskunta ja valtioneuvosto vetävät linjat. Valtioneuvosto vielä täsmentää haluamansa aluepolitiikan kehittämisen suunnan, jota muun muassa ministeriöt toteuttavat. Maakunnan liitot vastaavat aluepolitiikan toteutuksesta alueellaan.
Uuden aluekehityslainsäädännön mukaan suunnittelun tulisi perustua eri hallinnon tasojen ja toimijoiden keskinäiseen vuorovaikutukseen. Maakuntien strategioiden tulisi vaikuttaa keskushallinnon toimenpiteisiin ja päinvastoin. Maakuntaohjelmien toteuttamissuunnitelmien ohjausvaikutus valtion budjetin ns. alueellisiin määrärahoihin on nyt ensimmäisen kierroksen tarkastelussa. On kaikki syy pyrkiä siihen, että vuorovaikutus ja valmisteluprosessi tyydyttävät eri osapuolia.- näit
ja hyvän sellasen. Hoetaan vaan, että kyllä se tästä. Totuus on vaan sellainen tai silla on tapana tulla esiin kun raha puhuu ja tuotantoa oli se sitten vaikka mitä siirretään kasvukeskuksiin ja viroon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331910- 69834
Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28787Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?258717Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64698Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132669- 10653
- 26633
- 77633
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200626